Between Years










To all of you in all possible parts of Finland, Catalunya, Scandinavia, Europe and the World: I wish you a delightful NewYear's party tomorrow whatever time it is you enter the futuristic 2007!
I hope the coming year will be a happy and enjoyable set of 365 days!
And I hope to see you during this set.

Personally I am lamenting the fact that there is practically NO Snow here, in my very Finnish home town. (which means that anyone currently in Catalunya, who asked for snow as a souvenir from Finland, will not get any.) (Otherwise I would of course have organised it.)
However, I will celebrate the coming year by making some tapas (plural of tapas? Help..!) bathing in the sauna and enjoying the company of good old friends.

The past ten days here up north have gone quickly. At first it was very quiet here: too quiet. Then I started playing the piano a bit more, which helped. Then my nephews came to stay for a few days, which of course helped a lot more. Then today everybody left. Now the house is empty and I'm enjoying the silence.
I guess I am a true Finn after all. - hmhmhm.

OH AND, speaking of Catalunya

Here finally a decent photo of my family in Cerdanyola
-aka the happy flatmates.
The picture was taken the night before I flew up here.
The reindeer antlers are just so that you can tell which one of the dark-haired youngsters is from Finland. We are squeezing our Secret Santa -presents. The idea was to buy something worth 3 Euros that starts with the same letter as your own name. Christian is holding a Cheese and ham pizza: The only J-initial word Julien could think of in Spanish was jamón (=ham).
-It's a hard-knock life for foreigners..


See you in the future!

RARO.

THey say that home is where the heart is... I suppose that at the moment it's somewhere in Belgium... that is, somewhere between Northern Finland and and Catalunya. Lovely yet odd to be at home home.

Another panicky, strange and rediculously lucky stream of events lead me to finally land at Oulu airport at 7:30 this morning. (was it really this morning? I have already slept twice today!). A chilly cold weather welcomed me to my sweet old home town: -9 and windy. I laughed out loud when stepped out of the airoplane: The temperature seemed so ridiculously low and, well also because I was VERY tired. Only managed to sleep 30minutes during the whole night.

The trip started in a panick: Barbara thought I was leaving on thursday and was still preparing dinner 10minutes before the scheduled departure form our house with Julien's car. I had forgotten to pack my 2litre jugs of olive oil in my bag and started stuffing them there at the very last moment. Christian had printed instructions to get to the airport, still we somehow managed to cruise down the wrong way on the motorway. Poor Julien tried to keep the car on the road as we where loudly disputing about the next turn to take at 120km/h...

Got to the airport. Not a soul anywhere, except the odd cleading lady and security guard. the SAS counter was the only one with any personnel. Lifted my red suitcase on the scales: 28,5 kg. (the maximum on blue1 flights is 20kilos). hmmm. Smiled a lot and as nicely as I could.
hehee. The young man behind the desk looked at his supervisor. He looked at me ponderingly and then nodded back at his apprentice. Ok, we'll let it on the plane. pheeeew. "Feliz Navidad!" I uttered, impressed by what Christmas can do to airline personnel.

Plane left 15minutes late. I realised I would have to rush to my connecting flight to Oulu. I also realised I had forgotten to ask the two nice gentlemen that my bag would be checked all the way to Oulu. M**rd*. Once we landed I Rushed to the Oulu gate at Helsinki airport hoping for solutions. My plane was supposed to leave in 30minutes. The nice lady behind the desk said she would try to get my bag on the flight but it would probably come on a later plane. I Carefully asked about the overweight on the bag (It was my main concern: Smiling does Not help in Finland. If your bag weighs 8,5kilos too much, it weighs 8,5kilos too much no matter how white your teeth are. Y ya esta.) LUCKILY, the nice lady said, nooooo, it's fine. The weight doesn't matter now. We'll get your bag to Oulu.

As our plane had forgotten to fill petrol or something else weird, (which resulted in us the passengers sitting and waiting from 5:30 to 6:30 in a Boeing 575 or whatever, where even my knees had too little space) we headed for Oulu one hour late from schedule. Of course, a lucky b*st*rd as I am, this meant that the staff had indeed had time to find my cute luggage and let it travel with me.

Now I don't know what to do. Every time I wake up I first start using Spanish. Mum and dad haven't noticed it though, as my sayings in the mornings never make much sense anyway...
It is cold out, but I'm not cold. Did you know that genetic studies have shown that people in Northern Finland have a particular gene that helps us adapt to cold weather.
How about adapting to sudden cultural changes?

Besitos from the Arctic Region.

Euskal Herria!

Once upon a time in the Basque Land..

Keskiviikkoaamusta sunnuntai-iltaan 36 melkolailla kansallismielistä katalaania iloitsi Itävaltalaisen, Unkarilaisen, Italialaisen ja Suomalaisen kanssa sateessa, tuulessa ja kylmyydessä siinä määrin, että kotiin tultua oli akut tyhjinä niin kameroista, mp3:sta kuin ihmisistä. Huomenna eli torstaina mennään porukalla syömään MUN kotikaupunkiin eli Cerdanyolan kiinalaiseen.

Katalaaneja ja Baskeja yhdistää kiinnostus olla erillään Espanjasta, ja siksi välillä oltiinkin melko hupaisissa tilanteissa paikallisten kanssa. Reissun seurauksena päätin opetella puhumaan katalaania, 5 päivän intensiivinen kuuntelu antoi jotenkin eri tavalla potkua yrittää. Barbaran kanssa on siis dumpattu espanaja kokonaan kyydistä ja sovittu, että jutellaan joko enkuksi tai katalaaniksi (molemmilla oma etu ojassa).

Kaksi räjäytettyä pankkiautomaattia näkyi viimeisenä iltana aamukuudelta diskosta koulumajoitukseen vaeltaessamme. Hilpeästi makuupusseissa koululuokan lattialla siis nukuttiin ne vähäiset tunnit mitä siellä nukuttiin.

Vierailtiin Gernikassa, jonka kovin vetonaula on tällähetkellä eräs PUU. (Selvästi harmillista, että Picasso ei valinnut jotakin vähän turistiystävällisempää kaupunkia maalaukselleen..). Bilbaossa Guggenheimin koiran edessä pakolliset poseeraukset, Donostiassa eli San Sebastianissa käytiin myös päiväreissulla ihan JÄRKYTTÄVÄSSÄ kaatosateessa ja +7asteessa. Katalonialaistytöt olivat osa ihan oikeastikin jonkunasteisessa shokkitilassa säätilan takia.
Märissä kengissä tallustelu tuotti mulle tietysti kunnon keuhkoputkiyskän jota tässä parannellaan. (harmillista kun ei uimisesta tule mitään kun ei henki kulje kunnolla).

Kaiken kaikkiaan reissun parasta antia olivat a) kiihkeät dialogit Lucan ja napakoiden nationalistityttöjen välillä, jotka saivat sen taivuteltua puhumaan katalaania, jota se on niin periaatteellisesti vastustanut. b) Venyneet lounaat ja täysillä kaduilla illalliseksi rouskitut patongit vaihtelevan vahvuisessa vesisateessa. c) Eripituiset bussimatkat. Bussimatkustus on ylipäätään ihan mahtava tapa tutustua ihmisiin.

Tässä muutama foto, uusi kamera käy kuin unelma. Yksi giga melkein täyttyi, (innostuin videoinnista...)










adéu.
Kohta
Suomeen!

TIEDOTUKSIA

yliopistoa ja sen kampaamo, vaatekauppa, autokoulu, optikkoliike, elokuvateatteri jne.

Mulla on uusi ihana kamera. Kuusinkertainen zoomi ja muutenkin ihan mahtava kapistus. Canonin PowerShot 710 IS

Jotta tässä yliopistossa ei tulisi koskaan vedettyä läpi yhtä normaalia viisipäiväistä kouluviikkoa. (Johtuen lakkoiluista ja erinäisistä juhlapäivistä yms. you name it), meillä alkaa huomenna jo loma. Keskiviikosta sunnuntaihin saa ottaa iisisti. Enkä yhtään muista, että miksi tällainen tauko, todennäköisesti Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Lähden näinollen huomenaamulla Baskimaahan viisipäiväiselle ekskursiolle Euskaran lukijoiden ja muiden innokkaiden kanssa. Durangon kaupungissa on jonkun sortin euskerankielisten kirjojen ja levyjen festivaali, jonne kuulemma kerääntyy väkeä aika lailla. Tarkoitus on tehdä myös pari retkeä lähimaastoon toiveidemme mukaisesti. Itse aion äänestää ainakin San Sebastiania.

Täälläkin on vuodenaikaan nähden lämmintä. Tänään junaa odotellessa piti ihan takki riisua. Tosin Baskimaahan ja sinne on nyt luvattu melkeinpä yöpakkasia ja muutenkin viileää, varsinkin ennustellun tuulen kanssa (perjantaille viehättävät 42km/h) ja paaaaaljon sateita. wipiii! päästään kunnon festivaalitunnelmaan. Kirjat kyllä menee pilalle. Ilma on kuulemma kosteudeltaan Englannin tasoa.

Olen tutustunut viimeaikoina kummiin ihmisiin milloin mistäkin suunnasta, mainittakoon vaikka perjantain brasilialainen Dj, joka soittaa Ibizalla ja Lontoossa jne. Halusi välttämättä vaihtaa yhteystietoja, ja soittikin eilen.. näytänkö minä nyt sitten ihan kaikkein eniten Reivi-beibiltä..? Poistuu maasta huomenna ja mun pitää pakata tänään, oli siis helppo kieltäytyä kahvikutsusta. Tähän liittyen: mulla oli todellisia hankaluuksia ymmärtää sen puhetta tavatessamme. Barbara huomautti mulle sunnuntaina tästä kuullessaan, että niin siis sekö puhui portugalia.. HEHE, siis kyllähän minä TIESIN sen maan virallisen kielen, mutta unohtumaan oli päässyt. Ei ihmekään kun kaksi kolmesta sanasta jäi ymmärtämättä. Nyökkäilin vain coolisti sen jutuille..

Maija leikki zoomilla. Tämä helmi oli ihan linssin edessä.

Meillä on kotona hulavanne. Satsattiin barbaran kanssa kuusi eukkaa. Sillä pääsee irti jenkkakahvoista. Nyt pitää vaan opetella(uudestaan) pyörittämään sitä niin kahvat lähtee kahta tehokkaammin. Mites se oli, jonka nuorena oppii...

Iloista itsenäisyysjuhlaa,
Ilman Lordia tai Lordin kanssa.
Älkää please säästäkö mulle yhtään iltasanomaa huomiselta.

(joku naisten lehti sen sijaan kelpaisi!)

Gaudeamus Gaudi

Tiistaina Käytiin Barbaran kanssa Parc Güellissa. Kämppikseni, joka siis asuu 200km täältä (kylässä, jonka nimi on Santa Barbara..) , ei ollut hänkään koskaan tutustunut siihen. Minä taas sanoin, että en yksinkertaisesti voi näyttäytyä Suomessa ennen kuin olen vieraillut yhdessä Barcelonan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Näillä penkeillä Xavier suutelee sitä lääkärin vaimoa espanjalainen kimppakämppä -elokuvassa.

Puisto ei ole oikein kuvailuni arvoinen, koska se on niin hieno ja ilmaisukykyni suomeksi niin köyhä. (Toisin kuin siskoni, jolta ilmestyi kirja! öhöm. surusaappaat)
Mutta tulipahan otettua pari kivaa kuvaa.

Tyylinäyte käytävästä. Huomasin myöhemmin, että täältä löytyy postikortteja, joissa on köytetty just samaa kuvakulmaa. Aren't I arty!

Kävin eilen kampaajalla ja selvisin kuin selvisinkin espanjaksi hiusteni toivemitan selittämisestä. Tänään on mun siivoushuki. Talo taas tyhjänä viikonlopun ja Julien suostutteli mua hoitamaan senkin osuuden siivousurakasta tällä viikolla. Hoitaa vastaavasti kaiken yksin seuraavan kerran kun on meidän yhteisvuoro. (eli joskus joulun jälkeen. Aion laittaa rastin seinään siitä muistuttamaan...)

Tässä jääkaapinovemme arvollinen ja armoton siivouslista (katalaaniksi). Pari kertaa on ilmestynyt jokseenkin modifioituja versioita tämän lapun päälle. (Naistyötuntipainotteisia tietenkin.)

Tänään on tosi kaunis ja lämmin ilma. Suomesta tänne saapuva kävelisi varmaan t-paidassa. Eilen illalla ja yölläkin mittari pysyi 16-17asteen tuntumassa: Lähijunan digitaalinäyttö ilmoittaa pysäkkien lisäksi myös ulkolämpötila-asteet. Empiirisen tutkimukseni mukaan Barcelonassa on aina 2 astetta lämpimämpää kuin Cerdanyolassa. Ajatella.


Gaudin kuuluisa mosaiikkilisko











Baskiopeni lupasi, että saan kirjoittaa sen tuskailemani baskikielen historia -esseen espanjaksi, katalaaniksi, ranskaksi tai englanniksi. Siirsi lisäksi oma-aloitteisesti deadlineamme kuukaudella eteenpäin. Hurraa! Ei siis tarvitse sulkeutua ulkomaailmalta kolmeksi viikoksi, kieliopillisesti edes suurin piirtein korrekteja lauseita väsäämään kasteljaaniksi viiden sivun verran. Kyennen myös saamaan aikaan hiukkasen enemmän argumentaatiota kirjoituskielen ollessa samalla pääainekieleni. Aurinko paistaa risukasaan.

Silti, luutu odottaa.

RUO-KAI-LU-TOT-TU-MUK-SI-A

Yleisön pyynnöstä kertoilen, että minkälaista ravintoa nautin täällä Etelä-Euroopan oloissa. Ihan siitäkin ilosta, että saatiin NETTI KOTIIN! wautsi wau! Oman keittiönpäydän ääressä on söpöä näpytellä, ei tarvitse painaa kuin yhtä nappia niin Ä:t ja Ö:t räpsyy ruudulle.

No siis. Aamupalaksi sitä samaa Branflakeseja ja kahvia niin kuin Soomessaki. Mutta oi, kahvia... se on tietty kunnon espressoa kuumalla maidolla. Mikä parasta, itse laite on mun ostama, joten tuon sen siten kotiin tullessani viimeisten vuosien yliopistoaamuja ilahduttamaan Isokadulle.

Lounaaksi Lidl:n ruisleipää tai lähivenäläiskaupan siirapilla maustettua vastaavaa, jota nappaan kotoa mukaan. Yleensä välissä on SERRANOA ja tomaattia tai juustoa (arkisin ei ihan Manchegoa kuitenkaan) ja kurkkua tms. Sitten viimeaikoina on ollut mukana myös ANANASTA, jota ostetaan Barbaran kanssa vuorotellen lähihedelmäkaupasta. Yksi kokonainen irtoaa Eurolla ja sitä syödään kahdestaan 3-5päivää. Cristian ei tykkää mistään, joka vähääkään muistuttaa vihannesta/hedelmää ja Julien ei vaivaudu niin laajoihin toiminpiteisiin kuin ananaksen pilkkomiseen mitä ruoan valmistukseen tulee, joten ollaan Barbaran kanssa ihan kahdestaan synkronoitu joitakin ruokajuttuja. Vuorotellen ostetaan myös kahvia, sekä neljän tölkin rasvaton maito -paketteja (UHT:ta tietenkin, tosin ilokseni olen huomannut, että täällä mulle ei enää tule siitä vatsa kipeäksi toisin kuin vaihtarivuonna Ranskassa (vain joka aamu 10 kuukauden ajan...).

Tämän hetken popjuttu on myös tomaattimehu. Varmaan joku vitamiininpuutostila kun tuli vastikään siihen ihan yhtäkkinen tarve. Kuukausi sitten söin paljon tomaattia oliiviöljyööä ja suolalla maustettuna. Illalla laittelen yleensä pastaa tai jotain salaattia niin kuin Suomessakin. Patonkia syön, tosin koitan välttää sitä parhaani mukaan. Oliivit on tosi halpoja, samoin esim viinirypäleet ja mango, tosin nyt on aikalailla sesonki ohi. Nyt on KASTANJA sesonki, niitä laitan joskus iltalämmikkeeksi.

Oman vaatekaapin kätköissä on tietysti salmiakkia. Löysin ruisjauhojakin ekokaupasta, ja nyt on sconeseissakin vähän enemmän kuitua. Pojat katsoo aina ihmeissään kun leivon jotain. Ranskalaiselle piti kuukausi sitten opettaa spagetin keittäminen, että siinä meni sen kulinaristivaltion maine...

Julien poseeraa vamispizzansa kanssa autuaan tietämättömänä mun kommenteista. Kuvassa myös mun pöytäpunaviini à75senttiä. Sen avulla tulee hyvää pastaa! ja se on niin huonoa, ettei sitä vahingossakaan tule juotua.
Uusi riippuvuus: OLIIVIÖLJY. OIH! Kerroinkohan.. Barbara osti kylänsä oliiviöljyä meille puokkiin neljä tonkkaa. Se on niiiiiin hyvää. Sitä syön leivän kanssa niin, että on enemmänkin leipää oliiviöljyn päällä if you see what I mean.

Jäätelöissä löytyy, lähikaupasta saa niin heegendaalssia kuin ben-än-jerriesiä. AH.





Nyt pitää antaa pöytätilaa Barbaralle, tässä näyte hänen päivällisestään. Ja kellohan on siis yhdeksän.

Jotain aurinkoista, jotain lämmintä ja jotain sinistä

Marraskuun puolivälikö.. hah.

Käytiin viikonloppuna Elizan ja Lorenan kanssa tutustumassa kahteen shoppailun ääripäähän: Encantsin lauantaimarkkinoihin ja La Maquinistaan, opaskirjojen mukaan Barcelonan suurimpaan ostoskeskukseen. Väkeä oli molemmissa yhtä paljon. Päätin, että jouluostokset tulen taatusti tekemään arkipäivinä.

Viime keskiviikkona mentiin Lorenan ja Salomen kanssa tangon jälkeen söpöön pieneen lugariin Ciutat Vellassa. Sieltä saa herkullisia Mojitoja ja tunnelma on pieni ja paikallinen. Yksi tiskin takana touhuavista pojista innostui tanssittamaan meitä salsan tahtiin. Oli kuulemma salsaopettaja, (ainakin askelkuvioden perusteella oli hyvin mahdollista.) Innostuttiin juttelemaan kahden muunkin työntekijäpojan kanssa mm. Ruotsista, jossa yksi niistä, kuubalainen, oli tietysti syntynyt. Lähdettiin vaeltamaan yöbusseille varttia vaille kolme, ja tultiin Placa Catalunyalle 20sekuntia liian myöhään: kello kolmen linja-auto meni nenän edestä ja istuin sitten pysäkillä sen tunteroisen seuraavaa kyytiä odotellen. Tutustuin korealaispoikaan, joka työskentelee "erittäin kalliissa" ravintolassa. (jossa käy mm. Barcan pelaajia). Juteltiin ruoasta niin paljon, että mulla oli kotiin päästyäni ihan hirveä nälkä. Onneksi oli Lidlin ruisleipää varastossa.

Lorena bailaa.. salsaa!

Perjantaina oli tangobileet: Poble noun lähellä on aidassa aukko, josta pääsee vanhalle tehdaspihalle. Siellä asuu noin 200 argentiinalaista asuntovaunuissa, sähkö ja vesi kuulemma varastetaan kaupungilta. Perjantai-illan pimeydessä kuljettiin Maxi-opemme ohjeita seuraten sirkuksesta muistuttavan asuntovaunupihan poikki perällä hohtavaa valoa kohden. Löydettiin hämyinen sali, jossa soi tangomusiikki ja ihmiset liikkuvat pareittain ihan hypnoottisen elegantisti. Paitsi me. Kummallinen kokemus. Maxi tanssitti kiltisti jokaista meistä vuorotellen. Eihän meillä olisi ollut pokkaa lähteä toukkaroimaan keskelle lattiaa toisten varpaita tallomaan keskenämme.

Tästä kaupungista löytyy satoja erilaisia alueita, jotka kaikki ovat toistensa täydellisiä vastakohtia.Voisi kuvitella olevansa vuoroin Argentiinassa, Pariisissa, Valencian pikkukylissä joskus jopa Skandinaviassa.

Ollaan jo alettu Erasmusten kanssa puhua jouluajasta, ukot kun ripustavat ahkerasti lumiukko- ja muita valoja katujen poikki kaupungilla. Milloinkahan syttyvät? Tympäsee jo valmiiksi punainen väri ja värivalot. Soitetaankohan täälläkin White Christmasia joka kaupassa kuukauden ajan erilaisina panhuiluversioina...
No enivei, siis siitä puhutaan, että milloin kukakin lähtee kotiin ja kuka jää tänne. Ja varsinkin siitä, mitä kukakin tuo mukanaan takaisin (ruoka-aineita, talvivaatteita, kenkiä..) Mun listalla on lämpimämpi takki ja hirven tai poronlihaa. Aiotaan sitten tammikuussa pitää kansainväliset nyyttikestit niillä tuliaisilla.

Nyt pitää kovasti urakoida euskaran historiaa. Espanjaksi lukeminen sujuu onneksi yllättävän rivakasti.

Tässä vielä toissaviikon tyttöenergiaa à la Eurooppa. Istutaan iltaa Modernintaiteenmuseon edessä. Kiva paikka, paljon skeittareita ja humanisteja mutta näpistelijöitä pitää vähän tarkkailla. Vasemmalta oikealle: Alina(Saksa), Lorena(Espanja), Isabella(Italia), Mie, Miia(Suomi,), Jana(Saksa). Kuvan otti Eliza Puolasta.

Lähdin tässä päivänä muutamana Barbaran tohveleissa juna-asemalle. Pääsin onneksi vain yhden kierroksen alemmas rapuissa kun huomasin tämän kummallisen yksityiskohdan ulkovaatetuksessani. En tiedä ehtikö tasanteella tapaamani yläkerran poika myös hoksata erheen. Ajatteli varmaan, että hulluja nuo skandinavit. Juoksin kuluneella viikolla myös eka kertaa pitemmästi juoksumatolla yliopiston kuntosalilla. Vain yhdesti kompuroin ja meinasin heittää elokuvamaisen kuperkeikan taaksepäin 10km tuntivauhdissa. Suomen tasavaltaa täällä tyylikkästi edustetaan.

Ohuoneessa on telkkari auki: joku tanskalaisleffa kasikanavalla. Tunnistin sieltä juuri harmoonilla säestetyn tutun norjalaisvirren ja nyt kuulostaa kovasti siltä, että niillä on seurat menossa. Katalaaniksi dubattuna. Voi elämä näitä kultturisekoituksia! Täytynee mennä katsomaan.

Besos.

Odotukset palkitaan

Aika hurahtelee nykyään ihan kummallisen nopeasti, yli 2 kuukautta on jo takana ja ne, jotka ovat valinneet vaihto-opiskeluajakseen 6 kuukautta ovat alkaneet hiljalleen kopistelemaan päätään seinään. Ei ole mukavaa ajatella että täältä pitäisi joskus lähteä, varsinkaan jos pitää lähteä ennen uuden rantasesongin tuloa.

Pari viikkoa sitten satuin kerrankin tutkimaan tienvarsi-ilmoituksia oikeaan aikaan: Lukaisin Arc de Triomphilta rantaan päin kävellessäni Barcelonan Jazzfestivalien esiintyjälistan läpi ja olin pudota polvilleni kun ihanainen Jamie Cullum loisti ensimmäisenä luettelossa. Salainen haaveeni siis toteutui viikkoa myöhemin kun pääsin L'Auditoriin mukavalle paikalle huokailemaan populaarijazzin tahtiin. Kavereita en saanut lipun hinnan mainittuani mukaan, pystyin sentään hillitsemään itseni etten tarrannut vieressä istuvan miehen kyynärvarteen kun Jamie tuli kontrabasistinsa kanssa permantokäytävien väliin ja aloitti mikittä, kädet torvimaisesti suun ympärillä äänenvahvistimina huhuilemaan yleisöön "there was a boy.." (mikähän sen kappaleen nimi nyt on, joka on moulinrougenkin alussa).

Tässä todistuskappale, kysymys kuuluu, paljonko maksoin lipusta..? (niin ja huomioi kuvan nimi)

Viikko sitten torstaina syötiin porukalla pizaa kämppisten kanssa ja käytiin tutustumassa Sabedellin meininkiin iltamyöhällä. Sabadell on tässä ihan lähellä oleva iso kaupunki, jonne suuri joukko paikallisia opiskelijoita suuntaa torstaisin, joka on siis meidän keskiviikko. Oli tosi huvittava ilta, nelikollamme oli aika hersyvän hauskaa, näin jopa aamujunaa odotellessa puoliviiden aikaan. Sabadellin hiljaisella asemalla. Tässä poseeraavat pojat, vasemmalla Julien, henkeen ja vereen Barcafani, oikealla Cristian.

Sitten torstaina oli kauan odotettu yliopiston oma fiesta, aika lailla meidän vulkanalia tiivistettynä, eli ständit ja fiesta yhtäaikaa päivällä. No iltaan asti tietysti viihdyttiin kampuksella: bändejä, salsaryhmiä, vaskisoittajia, ruokaa, juomaa, tuttuja ja tutun tuttuja jne. Kuorommekin esiintyi, unohdin antaa kameran Barbaralle joten pitää kerjätä joltain kaverilta kuvaa. Ehdoton suosikkini fiestassa olivat nämä umpi-innovatiiviset WC-kyltit. Tällaista visiointia se Oulun kaupunkikin kaivannee kun aina puhuu luovasta ajattelusta jne.


Päivällä oli kaiken muun lisäksi juoksukisat, matkoina 3 ja 6km. Olisin osallistunut (ihan ilmaisen t-paidan takia) mutta kuoroesiintymisemme meni pahasti päällekkäin tämän kanssa. Kuvasta erottuu vähän tämän parin vuosikymmenen takainen betonimöhkälebuumi josta Madetoja/Pohjankartanokin on saanut kärsiä.


Ja sitten se suurin juttu mun elämässä tällä viikolla: Sain vihdoinkin polkupyörän! se on se sama taitettava josta joskus aiemmin selitin, j0ka on nyt mutkan kautta sitten kuitenkin omani, vaikka tango-opemme sen ensin toiselle taholle myikin. Taittuu hyvin ja kulkee reippaasti. Penkissä on hieno jousitus. Kuva tulee hetimiten tälle sivustolle. Kovasti tekee mieli tuoda se Suomeen sitten joskus. Mikäli olette tulossa autola käymään Kataloniassa päin, ilmoittautukaa allekirjoittaneelle.

Saadaan muuten netti kahden viikon sisällä kotiin. Meseily ja muu hauska onnistuu siis helpommin kuin ennen. Tosin hokattiin myös vime viikolla että voidaan surffata naapurin langattomalla yhteydellä, se kylläkin katkeilee aika ajoin ja kirjoitteluasento ei ole mikään ideaali. (paras kuuluvuus on kun laittaa koneen patterin päälle ikkunan eteen..)

Lämpötilat ovat lällällää-lukemissa vieläkin. T-paidasa tarkenee päivisin, auringon laskettua pitää pukea jo kunnolla paitaa ja takkia päälle.

Tänään on kuorolla taas keikka jossain yliopiston konfereinssissa. Kahdeksaan asti odottelen kampuksella. Päätin myös dumpata sen kummallisen katalaaninkielen kurssin, koska en selvästikään kykene suorittmaan sitä mitenkään järkevästi tällä kielikapasiteetillani. Hommaa riittää muissakin 4 kurssissa ihan tarpeeksi, espanjankielisen, euskaran historiaa käsittelevän 5-10 sivun esseen deadline lähestyy hiljaisen uhmaavasti kuin mörkö muumitalon ovea.

saapa nähdä kuinka äijän käy.

Besos, Petons,
nauttikoot lumesta joilla sitä on!

Euskara kuulostaa venäjän ja jonkun toisen kielen sekoitukselta.. vähän.

Meidän baskikielen opettaja on tosi söpö surusilmäinen nuorimies. Sain siltä lainaan baskimusiikkia. Joulukuussa on bussireissu Baskialueelle jonne lähden varmaan mukaan. Osallistumismaksulla saa nukkua koulun lattialla, käyttää suihkuja ja syödä neljänä aamuna aamupalaa. Durangossa, jonne suunnistetaan, on neljän päivän kirja ja levymessut (mikäli oikein ymmärsin.. näihin mun juttuihin pitää aina jättää pieni väärinymmärryksen mahdollisuus) ja ollaan siellä ja käydään myös parilla ekskursiolla lähimaastossa. Toivottavasti San Sebastianissa, kaikki nimittäin puhuvat miten upea se on.
No tämä tapahtuu kuitenkin vasta kuukauden päästä. Mutta se opettaja on niin mukava, että lainasi mulle myös englannikielisen kirjan euskaran historiasta, mikä helpottaa huomattavasti mun luku-urakkaa. 500sivua heti alkuunsa on aika haastava työ kun enin, mitä tähän mennessä olen espanjaksi lukenut, on pikkuprinssi ja senkin pätkissä.

Mitä eroa on katalonialaisella ja suomalaisella kuorolla?
-Kun suomalaiselle kuorolle sanoo "olkaa hiljaa, esitys on kohta ja teidän ja paraikaa meneillään olevan konferenssin välissä on vain kaksi ohutta lasiovea" kaikki sulkevat suunsa. No okei, ehkä vilkkaimmat kuiskailevat toisilleen.
-Kun katalonialaiselle kuorolle sanoo saman uudestaan ja uudestaan, ei tapahdu mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kaikki keskustelevat ja höpöttelevät normaalitapaan. Jos kerta pitää vain odotella niin miksei samantien juteltaisi. Myös kuorojohtaja toimii näin: sanoo ensin Sssshhh ja kommentoi sen jälkeen jollekulle vaikkapa lattialaatoituksia ihan normaali ääneen. Kokemus on musiikkiluokkien kuoroissa nuoruutensa viettäneelle skandinaville melko kummallinen.
Tänne vaan kaikki "pulinaoppilaat" ja "häiriköijät", saisivat katalonialaisessa koulussa varmaan lisänimen "autisti".

Ostin lipun Jamie Cullumin konserttiin *riemunkiljahduksia*. (Esiintyy meneillään olevilla Barcelonan jazzfestivaaleilla). Oli varmaankin jo kolmas tai viides synttärilahja itselleni.

Lätisin eilen Jennin kanssa puhelimessa pitkän tovin. Viereisessä kopissa joku setä puhui kovaan ääneen arabiaksi melkein yhtä pitkän tovin. Voi kun saataisi se netti kotiin. Pointtina oli että oli kiva lätistä pitkästä aikaa kunnolla ja suomeksi ja, että kun kävelin 11 aikaan illalla kotiin locutoriosta, oli jo vähän viileä ilta. Tänä aaamunakin vain 14 astetta, eli syksy/talvi hiipii tännekin. Odotan kauhulla kosteanviluisia sisälämpötiloja joulukuussa..

Nyt kotiin syömään ja lukemaan sitä euskaraa.

ps. Elimme kauhun hetket tiistaina kun Chelsea tasoitti viimeminuuteilla Barcaa vastaan vain pari kilometriä katselemastamme televisiosta. Eixamplessa iltaa viettämämme kerrostalon eri kerroksista kaikui luovia voivotuksia yön pimeyteen. Olemme nyt osa kaupunkia.

RUBIA, who me?

Tänään se tapahtui, mua kutsuttiin eka kertaa luennolla BLONDIKSI, "Rubia".
Siis ope kutsui! Olin vähän hämmentynyt:" sano vaikka sinä blondi siinä".
No, pitää olla blondi tämä täällä olo vuosi, olenhan melkolailla keskivertoa vaaleampi.
Vielä siitä meidän kuoroesiintymisestä sen verran, että se on netissä! (todistuksena siitä etten kuluta aikaani vain hullutuksiin.) Laulua voi katsella ja kuunnella tästä, samalla kuulee bonuksena myös katalaania. Suosittelen seuraavia: 1:22 muistaakseni on siis meidän kuoron "cor de la UAB" esitys nro.1. Minä tulen ihan viimeisenä ja lähden ekana. Sitten lopussa on Gaudeamus, joka oli niinkuin yhteislauluna. Laulun jälkeen kuuluu juontajan lausahdus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ymmärtääkö joku? Kertokaa pliis jos ymmärrätte. Kaikki Katalaania tämän verran taitavat saavat multa palkkioksi vaikka Rioja-pullon joulun alla!
Ai niin, en sitten vastaa kameramiehen kuvakulmista. En tiedä nukahtiko hän kun aparaatti tuolla tavalla lähtee pyörimään. .

Mua haastateltiin tänään radioon..! Oltiin odottelemassa ensin bussia sitten junaa ja sitten taas bussia yliopistolle tullaksemme aamusella,( yhteensä tunti!), kun yks tyttö kipaisi kyselemään meiltä potuttaako kun junat ei oikein kulje jne. No meitä potutti, muakin potutti espanjaksi, sen verran sain suurin piirtein sanotuksi. Tuskin hän sitä kuitenkaan ymmärsi. Oikeasti osaan vähän paremmin kuin mitä siihen mikkiin sönkkäsin (nimittäin siltä varalta jos joku sattuu sen radio4:n ohjelman netinkautta jotenkin ihmeenkautta kuulemaan.) En siis päässyt fonetiikan luennolle, eikä keskiviikkona siis ole luentoja kun on se tots sants (kaikki pyhiä, suom.huom.)
Leppoisaa.

Olen seuraavilla kursseilla:
Història i descripció de la llengua Euskara
Sintaxi Espanyola 1
Fonética Espanyola
Llengua Catalana
Llengua espanyola

Jos ymmärsit, olet katalaanintaitoinen. Näin helppoa se on. Eli siis euskaran kuvaus ja historia, espanjan lauseoppi, esp. fonetiikka, yleisempiä kielitiedejuttuja katalaanista ja samaten espanjasta.
Tulen yo:lle ma-to klo 10:00, (ellei junat petä) . Eka luento loppuu 11:30, samaan aikaan kun seuraava alkaa, sitten seuraava heti 13:00-14:30. Ma ja to on iltapäivällä kuoroa, perjantaisin pelkästään fonetiikan harjoitukset. Eli aikalailla putkeen vedetään koko päivä, tosin päivät on lyhempiä kuin Suomessa.

Menen ehkä tänään leffaan, maanantaisin on katsojan päivä, eli halvemmat liput. Pari Barcelonan teatteria näyttää elokuvia originaaliversioina espanjalaisin tekstityksin ja sekös meitä skandinaveja ilahduttaa.

Nyt pitäisi sitten vielä kaivaa virtuaalikampuksen informaatioista jotakin artikkeleja jotka pitää lukea huomiselle katalaanintunnille. plääh. Informaation etsiminen vieraalla kielellä on ihan älyttömän hidasta ja väsyttävää.

Ja päivän lällätys: täällä on kai 26 astetta tänään.

A mi, m'agrada moltíssim el temps de Catalunya,
Tykkään kovasti tästä meidän säästä.

ps. Tämmöinenkin löytyi!














Kello 11:00 sunnuntaiaamupäivisin tulee ruotsinkieliset uutiset. Ja niinpä tietenkin, Barcelonassa on ruotsinkielinen 10-henkinen kuoro, joka vetää Luciajunan Ikeassa 13.12. hahaa. Pitänee lähteä pyhiinvaellukselle äidin synttärin kunniaksi (ajattelin ottaa Barbaran mukaan tälle kulttuurimatkalle). Samalla voi vaikka ostaa vähän näkkäriä ja lakuveneitä. *hymyilee leveästi*

La bella Italia

Upea oli siis myös toinen Euroopan eteläisistä niemimaista.
Reissun kohokohtia: Ajelu aika lujaa italialaisella moottoritiellä, siis minä ajoin (!), vierailu toisessa Unescon maailmanperintölistalla olevista kohteista (eka mun listalla on siis viimekesäinen työpaikka Altassa). (Päivi, johdanko Unesco-kisailua?), pasta, abruzzon spesialiteetti: lampaanlihaa vartaassa, punaviini, munkki, joka oli täyteenahdettu nutellalla, vuoristomaisemat, pienet kylät ja niiden kiemurakadut, se, että hidasta italiaa saattoi jo ymmärtää.

Tämän Unesco upeuden nimi on Villa Adriana ja on noin 2000 vuotta sitten rakennettu kesämökki Adrian-keisarille. Tuntui hienolta nojailla samoihin pilareihin joihin joku minun ikäiseni tyttö oli 2000 vuotta sitten nojaillut. Kuvat ja linkit puhukoon puolestaan. Huomatkaa sellainen hauska yksityiskohta, että tuoreimmat Altan kalliopiirroksista on tehty noin 2000v. sitten. Toisin sanoen samaan aikaan kun Rooman kupeessa tehtiin jo melkoisen hienostuneita mosaiikkilattioita ynnä muuta. Eli "blame the parents" jos Skandinavit vaikuttavat Berlusconille jotenkin vulgaareilta. Ihastuin lattioihin, lisääkin kuvia niistä löytyy. Tässä kivoimmat. (inspiraatioita tätini harrastukseen?)

Ilma vuoristossa oli kuin kotosuomessa, plus 8, yöllä eka halla tälle vuodelle, kirkas syyssää ja upea ruska. Oli aika hiki kotiin tullessa, ilman kosteustaso on täällä jotain ihan muuta. Nopeastipa siihen taas tottui.

Puolen tunnin päästä alkaa äänenavaus ensimmäiseen kuoroesiintymiseemme. Lauletaan Gaudeamus Igitur ja vähän Mozartia. Kyseessä on ilmeisesti jonkun väitöstilaisuus mikäli oikein ymmärsin. Eilen oli tunnit peruttu, tänään oli syntaksi peruttu ja muille tunneille en pääse, ensi keskiviikkona on tots sants, eli pyhäpäivä ja seuraavana torstaina yliopiston oma fiesta eli ei tunteja. sitten joulukuussa on taas joku 3-4 eri vapaapäivää (joista yksi muuten meidän itsenäisyyspäivänä, en nyt muista miksi).

Mutta hommaa riittää muutenkin, pitää mm. lukea kirja Euskaran historiasta ja kirjoittaa 5 sivun kommentti marraskuun puoleenväliin mennnessä. Sen saa sentään tehdä espanjaksi.Mielenkiintoisempi tulee olemaan mun lingvistiikan työni, jossa analysoin katalaania äidinkielenään puhuvan henkilön kirjoittamaa espanjankielistä tekstiä ja tutkin inteferenssiä katalaanista espanjaan. Heh, pitäisi kai ensin itse opetella kirjoittamaan edes toista...

Ja sitten pari hauskaa kielihavaintoa: eka on siis tuo Casablanca - George W. Bush yhteys, joka aukeni ihan yllättäen pari viikkoa sitten uutisia katsoessa:Casa=talo Blanca= valkoinen, valkoinen talo! En ole ikinä mieltänyt elokuvan nimen tarkoittavan mitään erityistä, mutta sellaisessahan se Bushkin siis asustaa.
Toinen on vain ainainen riemu verbistä bailar = tanssia. Suomalaistytölle se jatkuvasti kääntyy mielessä bailata -muotoon ja kuulostaa milloin kummalliselta, milloin hullunkuriselta. Täällä siis mm. "bailaan tangoa" "tykkään bailata", "aloitin bailaamisen viisivuotiaana" jne.

Lähden tästä vaihtamaan koko mustaan ja kertaamaan latinakielisiä säkeitä että näytän vakuuttavalta akateemiselta nuorelta kajauttaessa kuoroni kanssa "Vivat academia.." (jonka aikana muuten yhden meidän takarivin pojista kuuluu viheltää. Onko tämä myös suomessa tapana?)

Canto en la coral de la UAB, Laulan yliopistomme kuorossa

Baci.

Heipä hei

sitä vaan että olen ihan hengissä ja voin hyvin, mutta nyt ovat kurssit alkaneet, ja pitääkin jo ottaa vähän vakavammin tämä elämä. Kävin myös pikareissulla Italiassa viimeviikolla ja vanhenin myös vuodella. Tässä kaikki tehokkaat syyyt miksi sivuani ei ole päivitetty. Kirjastomme menee nyt lounaaksi kiinni, pitäähän siesta saada pitää myös julkisten laitosten työntekijöiden kodeissa.. eli poistun takavasemmalle ja kirjoitan illalla lisää.

ps. mitä yhteistä on George W.Bushilla ja Casablanca-elokuvalla?

Kaikkea pitää kokeilla kerran..

Sarja jatkuu osalla "Goottikielen nominatiivien taivuttelutunti katalaaniksi".
Hehee, löysin sen kaipaamani (pakko myöntää, että olen siitä tännekin muutaman kerran kirjoitellut) indoeurooppalaisen lingvistiikan tunnin. Itsepähän kerjäsin. Eli siis taivutettiin melkoisen historiallisen kielen sanoja sijassa ja luvussa. Itse tunti oli oikein viihdyttävä. Ope oli nuori ja pirteä neito, muut 7 opiskelijaa pääosin klassisen filologian lukijoita (ja tässä vaiheessa olis tietenkin pitänyt hälytyskellot soida, mutta kun ei niin ei), eli taisivat myös mm. kreikan alkeet. No minä osaan kyllä muutamaa germaanista kieltä ja taivuteltuakin on tullut, eli olin ihan mukana, mutta meinasin ruveta nauramaan sille tilanteeelle johon itseni olin työntänyt. Siis mennä nyt tuollaiselle luennolle.. Tuskin jatkan tätä kyseistä opintopolkua, protogermaaninen filologia kun ei ole koskaan ollut aivan niitä ykköskiinnostuksenkohteita.

(Tässä kuva niistä ihmistorneista jos joku ei jaksanut käydä katsomassa videota. Ylimpänä oleva pikkutyttö on mun arvion mukaan seitsenvuotias. Olen VARMA, että olisin harrastanut pienenä tätä lajia jos oltaisiin espanjalainen perhe, tuollainen marakatteilu oli just mun juttu ala-asteiässä. Ja olen varma, ettei äiti olisi antanut.. (tarkoitus ei ole järkyttää, mutta viime vuonna yksi ylimpään kerrokseen kiipeävä tyttö kuoli pudottuaan.. siitä lähtien on noille pienimille otettu kypärät käyttöön))

Aerobic combo oli myös aika hykerryttävä kokemus. Ensinnäkin, jumppasaliin mennään lasiovista, toisin sanoen kaikki uima-altaille, sulkapallokentille, kuntosalille ja niin edelleen kävelevät voivat vapaasti katsella, että ketkäs siellä nyt tänään jumppaavat ja miten. Toiseksikin, tunti oli katalaania, tädillä oli Madonna-mikki ja meitä oli huikeat viisi henkeä (ja mikäli minusta on kiinni, ensi viikolla vain neljä.) Madonna-mikki teki tädin äänestä mössöä ja energinen päällepauhaava musiikki teki tästä liikkuvasta kuulunymmärtämisharjoituksesta tietysti vieläkin vaikeampaa. Eli, ensin tehtiin aina sivulle-viereen askelta, jonka aikana täti selitti mitä seuraavaksi tehdään. Sitten täti sanoi "ja lähtee!", ja minä menin aina eri suuntaan, koska en ollut ymmärtänyt ohjeistusta, en sitten yhtään. Täti katsoi joskus aina vähän pitkään, minä yritin näyttää sporttiselta kaikesta huolimatta.
Kolme sanaa tajusin: "uuvee" eli v-askel , "mambo" eli mambo, ja "genou" eli polvi, joka on siis sama ranskaksi.

MUTTA mulla oli sentään Portugal-paitani päällä, joten kaikki kömpelyys meni naapurimaan piikkiin. hehee.

Tekee hyvää asua aina välillä vähän ulkomailla, niin ei tule otettua itseä liian vakavasti.
Helpompi nauraa itselle, muuten alkaisi itkeä.

Ainiin, kiitos kysymästä, katalaanin suullinen koe oli oikein mukava ja meni hyvin. Ensin piti kertoa opelle yhdestä valokuvasta, sitten dialogiosuudessa järjestime parini kanssa illallisen koko katalaanin ryhmälle ja lopussa kertoilin opinnoistani ja siitä mikä on samaa ja mikä eriä kurseillani Suomessa ja täällä. Kokeen jälkeen oli kumma olo kun koitimme puhua siitä miten koe meni ja yhtäkkiä päähän tulivatkin vain katalaaninsanat espanjan sijaan, vaikka emme edes osaa sitä kieltä. Ota näistä ihmisaivoistakin nyt sitten selvää.

Loppuun vielä goottikielen taivutus sanalle temptació, eli houkutus

FRAISTUBNI (nom, gen, dat, akk. ensin yksikössä, alla monikossa)
fraistubni-fraistubnjos-fraistubnjai-fraistubnja
fraistubnjos-fraistubnjo-fraistubnjom-fraistubnjos

adéu, passe-ho bé
Mulla loppui hommat tältä viikolta: nyt vaan tanssimaan ja rentoutumaan.

ps.Kuvat on mun huoneesta, pitää vielä ikuistaa pahvista taittelemani pöytä, jota ei tässä oo vielä olemassa. Ekassa kuvassa näkyy kuitenkin uusi 50Eukan kirjoituspöytäni.

Luento-ongelmia

Nimittäin, eilen kävi taas jonkin verran nolo tilanne sarjassamme tekevälle sattuu. Halusin mennä sille indoeurooppalainen lingvistiikka -kurssille. Luokan ulkopuolella on täällä aina vaaaleanpunaisia lappuja, joissa on ilmoitettu luokkamuutos. Hoksasin 5 minuutin odottelun jälkeen katsoa nuo laput läpi, ja olihan siinä meidänkin kurssille sellainen ´siirretty toiseen paikkaan´-ilmoitus. Etsin reippaasti uutta lu0kkaa, jota ei kuitenkaan löytynyt ilman vahtimestarin avustusta, ja kun vihdoin pääsin oikealle käytävälle, pökäsin luokkaan sisälle hillityn tyytyväisenä. Minua tervehti 15 nuorta silmäparia pyöreän pöydän ympäriltä. Opettajaa ei näkynyt. Sekunnin epäröityäni kysyin varovasti: "¿quel curso es?" (mikä kurssi tämä on?)jolloin kaikki hörähtivät nauramaan. Sitten eräs tyttö sanoi ystävällisesti ja selkeästi artikuloiden:"eso es un curso de Catalan". (tämä on katalaanin kurssi.). Varmistin vielä. "¿solamente catalan?" (ainoastaan katalaanin?). Tyttö vastasi myöntävästi, jolloin sanoin hyvästit katalaaniksi ja painuin ovesta ulos hillityn nopeasti. Enkä siis päässyt indoeurooppakurssille taaskaan.

Tänään olin innokaasti menossa "Euskaran historian ja kuvaus" (siis se baskikieli) tunnille ja ajattelin, että vaikka vitsailin Barbaralle ettei millekään luennolle meno onnistu, niin tänään sentään olisi kunnon koulupäivä. Mutta niinpä vaan kävi, että minua varten on jollain joitain parempia suunnitelmia nimittäin 12:00-14:30 ei tänään ole luentoja koska joitakuita tiedekunnassa palkitaan jostakin hyvästä, ja sitten on joku sinfoniaorkesterin esitys, jonne olisin siis vaikka voinut mennä, mutta hoksasin ilmoituksen asiasta liian myöhään. (Tämäkin kurssi oli muuten kärsinyt salinmuutoksesta, ja ensin tietysti tuulettelin onnellisena kun löysin uuden luokan ihan he-le-pos-ti. Sitten aloin ihmettelemään miksi yleensä niin tungoksiset käytävät kaikuvat tyhjyyttään..)

Nyt siis luppoaikaa aina kello viiteen saakka jolloin menen Aerobic Comboon Barbaran kanssa, koska lupasin tukea häntä tässä urheiluharrastusten aloittamisessa "milloin vaan, mitä lajia vaan". Vähän jo kaduttaa tuo varomattomuus. Spinningistä ja vesijumpasta olen kuitenkin kieltäytynyt, Spinnaanhan ihan tarpeeksi kiireellä kouluunjoka aamu Oulussa, en tarvitse siihen lisäksi huonoa ilmastointia ja ylipirteää vetäjää ja peiliä josta näen kuinka säälittävän uupuneelta näytän.. Vesijumppaa en jaksa, koska koko ajan tekee vain mieli alkaa sukeltelemaan ja käsittääkseni sitä ei katsota ihan hyvällä ryhmän sisällä..

(Kuva on Plaça catalunyalta rantaanpäin mentäessä, otin ekapäivänä kun nautiskelin uudesta kotipaikasta. )

Ja tangoa pitää tietysti harjoitella tänä iltana.
Asiat tärkeysjärjestyksessä!

Tänään en kirjoita katalaanilausetta vaan espanjaa.
Tämä lause on omistettu Jussille, jonka viimeiset sanat mulle ennen lähtöäni olivat
"Vamos a la playa"

Olen oppinut jatkoa tuohon stereotyyppiseen lainaukseen. Parempi olisi, että jouluun mennessä ainakin Jussi osaa tämän meidän tämänhetkisen idioottimantramme ulkoa:

Vamos a la playa
Yo me gusta bailar
en el ritmo de la noche
noche de fiesta

adéu

(Kuvassa vasemmalta: Anna, Sandra, Twinky, Maija, Miia;
Portugali, Italia, Italia, Suomi, Suomi. Huomaa lällätysrusketus. Kuva on lauantailta. )

Ah, Katalaanin loppukoe on tehty!
En tiedä miten meni , mutta läpi ainakin. nyt pitäisi taistella itsensä matrikuloimisprosessin läpi, eli kirjautua kursseille. Asiaa vaikeuttaa se, etten tiedä mille kursseille me incompetent foreigners saadaan osallistua. To ja pe ei ole luentoja kun on taas jonkun katalonialaisen pyhimyksen päivä tms. joten huomenna ja ylihuomenna pitäis olla tehokas, että sais lukujärjestyksen setvittyä. Laiskuttaa jo etukäteen, mutta eiköhän se tästä.

Kuoron kanssa lauletaan paljon Mozartia ja olen hyvin onnellinen. suurprojektina on Vesprae solennes de Confessore. Prima Vistattiin tänään osan Laudate Dominum kuoro-osuus ja meinasin ruveta huutamaan kun se on niin kaunis.

Ohessa vielä Mercé-festivaalin tallennuksia. Ekassa söpöjä ja puolihulluja akrobaattipoikia, joilla oli oma slaavilaismusaa soittava bändi mukana luomassa tunnelmaa. Vieressä kuva Bauchklandin konsertista. Nähdessäni tämän kuvan tajusin eka kertaa miksi Barcan (jalkapallojoukkueen) pelaajan nimi on suomalaisille niin hauska. Eli kysymys kuuluu: minkälainen olo kuvan oranssipaitaisella pojalla on?


Koska edellinen visailukysymykseni ei tuottanut suurta osallistujajoukkoa, paljastettakoon heti, että talo jota niskat kenossa tuijotamme (katso edellinen kirjoitukseni) ei ole Sagrada Família vaan tämä tässä, eli Casa Batllo (Gaudin sekin) joka kököttää huvittavan lunkisti tavallisten kerrostalojen lomassa Passeig de Gracialla.

Huomatkaa katalonian lippu.

Olin lauantaina opiskelemassa katalaania suuressa Parc Ciutadellassa. Aurinko paistoi, minä paistuin ja ohi meni enemmän turisteja kuin paikallisia, vaikka kyllä katalaaniakin kuuli aina silloin tällöin. Iltapäivän loppupuolella suureen huvimajaan tuli yksinäinen steppaaja täpyttelemään puulattiaa vasten. Varttia myöhemmin mukaan liittyi 3-hengen irkkubändi, siis viuluineen kaikkineen. Yhdistelmä oli uusi ja aika hykerryttävä, vaikka jälkeenpäin tajusin, että oikeastaanhan se oli pienen mittakaavan Riverdance-esitys.

Lähden kotiin syömään ja puhumaan sitä toista paikallista eli katalaania.
Kun kerroin kämpässämme, että meillä on katalaanin suullinen testi keskiviikkona, Julien sanoi, että jahas, tästä lähtien puhutaankin sitten vain katalaania. Kai meidän pojat toivoo, että kotona olisi vähän hiljaisempaa, ja hoksasivat, että tuolla tavalla saavat edes toisen tytöistä vaimennettua suht tehokkaasti.

Tämmöinenkin on jo löytynyt. Kuljen tästä ohi joka päivä asemalta kotiin kävellessäni. Minusta tuo nimi on vaan niin söpö. Kuva pitää varmaan suurentaa, että näkee mistä oikein höpisen.

Pots parlar més poc a poc?
=Voisitko puhua vähän hitaammin.

Valokuvia...

JOhan kyseli rakenusten perään.. Tässä yksi suokkarivalokuva(parini) tältä ensimmäiseltä kuukaudelta. Jotain tässä ihmetellään, mutta mitä?


Arvaa ja voita
ilmainen kaupunkikierros
Aurinkoisessa Barcelonassa!
Vastausvalokuva löytyy ensinumerosta.














Sitten mulla on lopultakin kunnia esitellä kämppikseni. Vasemmalta oikealle: Barbara Kataloniasta, Julien Ranskasta ja Christian Romaniasta. Christian on asunut samassa kylässä kuin Barbara viimeiset neljä tai viisi vuotta, eli puhuu molempia kieliä erinomaisesti. Eikä yleensä näytä ihan tuollaiselta, toisilta tämä kuva onnistui paremmin kuin toisilta.. Kuvan vaihtelevat ja mahdollisesti epäluottavaiset ilmeet johtuvat myös salmiakkimaistiaisista joita jaoin nuorukaisille. Oikealla näkymä parvekkeeltamme aamuauringossa.














Ja lisää mällailyä rakennuksilla..
Vasemmalla Katalonialaisen taiteen museo ja ehkä myös historian, ei voi muistaa. Tämä on erityisen hieno rakennus näin auringonlaskiessa. Talo sijaitsee lähellä Placa Espanjaa, joka siis tässä kyljessä. Ai niin ja nämä joka iltaiset suihkulähde- valoshow -jutut on tietysti aika kivoja..
Kaupunki näyttää aivan erityisen viehättävältä tästä kulmasta.

Jooga, josta mainitsin oli aika kamalaa, pelkkää hengittelyä ja vetäjä, joka puhui niin kummallisesti, että meinasin ruveta nauramaan pariin otteeseen. Ai niin ja nukahtaa rentoutumisen aikana, vaikka ilmeisesti olisi silloinkin pitänyt keskittyä kaikkeen mahdolliseen mielen tyhjennykseen ja hengittämisen laatuun.. Taidan pitäytyä uimisessa tästä lähtien.

Tango sen sijaan on ihan hirmuisen hauskaa. Osataan tehdä jo muutama askelkuvio ja se näyttääkin jo joltain. Tajusin sentään mennä toka tunnille sandaaleissa enkä tennareissa(!)
Sen sijaan kotiin päästyäni huomasin, että molemmat pottuvarpaan kynnet oli taittuneet. aih. Mutta taide ei tunne kipua.

Tänään oli viimeinen katalaanintunti, maanantaina on koe ja keskiviikkona suullinen koe. Koitin harjoitella eilen illalla kämppisteni kanssa. Ihan hyvin se meni, mutta h-i-d-a-s-t-a kuin mikä. Olisin vienyt roskat ulos kolmesti siinä ajassa kun sain pyydettyä Julienia tekemään asian katalaaniksi.

Suklaamuseolla on jonkun sortin esittely lokakuun lopussa Parc de Forumissa. sinne siis.
Nyt on myös katalonialaisen elokuvan päivät ja ilmaiset elokuvat katalaaniteatterissa Barcelonassa. Ajattelin usuttaa jonkun leffan viikonloppuohjelmistooni. Tähän mennessä tämän viikonlopun suunnitelmat sisältävät katalaanin opiskelua koetta varten (kertaa kolme.), t-paidan tekoa katalaanin opelle muutaman muun kanssa kiitokseksi kärsivällisyydestä, sekä nukkumista ja nukkumista. Olen nimittäin vilustuttanut itseni eikä olo ole kovin häppöinen.

Minusta on muuten tullut vähän Etelä-Eurooppalaisempi: Kun telkkarin täti tai setä lupaa päivän maksimilämpötilaksi 23 astetta, nyrpistän pettyneenä nenääni, laitan kouluun farkut enkä hametta ja aamulla pitkähiaisen paidan päälle. Joskus saatan ottaa pitkähiaisen pois iltapäivällä, toisinaan en vaivaudu edes siihen.

Miltäkähän altan 18-asteinen kesä nyt maistuisi..

Menjaré molt aquest any.
= Tulen syömään paljon tänä vuonna.
(en muista mitä jäätelö on katalaaniksi, joten jääköön lause tuohon muotoon. Totta sekin.)

ps. Olen muuten erityisen mieltynyt tähän tapas-perinteeseen. Oliiveja, Tomaattileipää, patatas bravas ja vaikka marinoituja sieniä jossakin kahvila-baari-ravintolassa Barcelonan illassa ystävien ja punaviinilasillisen kera. AH. Me gusta mucho/M'agrada moltíssim.

Rutinoitumistako muka kohta?

Vielä kolme päivää katalaanin alkeita ja sitten on sekin hauskuus ohi ja pitää ruveta tekemään niitä juttuja joita varten tänne on virallisesti tullut. (eli pitää hauskaa)/Eli opiskelemaan filologioita.

Söpöt mummot kerii
lankaa Camp Noun Lähellä

Olen istunut nyt kolmella oikealla luennolla, yks, katalonialainen (??) filologia oli tietty katalaaniksi, espanjan jutut, syntaksi ja jotain kielitiedejuttuja mm. diskurssianalyysia, espanjaksi. Olen siinä mielessä harvinaisessa ja mukavassa tilanteessa, että mun kurssit on pääosin espanjaksi: muissa tiedekunnissa joissa kieli ei ole se oleellinen juttu kaikki opetus on katalaaniksi. hehehe.

Laitoin eilen niin hyvää ruokaa itselleni etten saanut yöllä nukuttua. Pitää kai käyttää ensi kerralla vähemmän energiaa sisältäviä ruoka-aineita.

Se taitettava pikkupolkupyörä on niin söpö, että ostan sen jos se vain Maxille sopii. Maxi on meidÄn ARGENTIINALAISEN TANGON opettaja, yhden Erasmuksen kämppäkaveri. Huomenna on jo toinen tunti, meitä menee sinne kai 7. Perusaskelkuvio on hallussa, ei ehkä vähiten siksi, että harjoittelen aina bussia odottaessa. Olen tullut siihen tulokseen, että jos kerta päällepäin näkee, että olen ulkomaalainen, niin on ihan sama mitä oikeastaan julkisilla paikoilla tekee.
Liityin kuoroon (OOOOOOOH!). Esiintymisiä on jo kaksi tiedossa, toinen on Markuksen synttärinä tammikuussa. Johtaja juttelee katalaania, mutta äänenavaus meni ihan rutiinilla, samoin laulaminen. Ohjelmistossa on mm Mozartia ja taso on kai ihan korkea, sillä suurinosa porukasta lukee musiikinopettajiksi. Setä väitti "koelaulun" jälkeen minusta olevan myös ykkössopraanoksi. Höh, taitaa johtua siitä nielurisaleikkauksesta silloin joskus, tosin joku kyllä sanoi, että sen pitäis madaltaa ääntä?
Saa nähdä käykö tänään joogatunnilla niinkuin röllille siinä voimistelulaulussa: pohje, reisi ja vatsa kun ei kuulu aktiivisanavarastoon. Tulee mieleen tätini kertomukset ekoilta ranskankielisiltä jumppatunneilta: Alan varmaan tekemään niskaseisontaa kun muut lähtevät suihkuun..

Sain sen Daniel-sedän kiinni. Odottelin oven takana 20 minuuttia, itse asian hoitoon meni minuutti:
M-Hei olen Maija, suomalainen Erasmus opiskelija, olet minun koordinaattorini, vaikka et oikeastaan ole.
D-En ole sinun koordinaattorisi.
M-Et olekaan, kun on tapahtunut virhe.
D-Aivan niin, opiskelet näköjään muita aineita kuin meidän laitoksen aineita.
M-Aivan oikein, mutta haluaisinkin vaihtaa koordinaattoriani.
D-Aivan, en ole koordinaattorisi
M-Niin. Minun pyydettiin tulemaan silti tänne. Sinun kuuluu ilmeisesti sanoa minulle.. antaa lupa, että saan vaihtaa kordinaattoria.
D-Aivan, sinun koordinaattorisi on Carma de la jotain.
M-Niin on, mutta koska tässä on sinun allekirjoituksesi, käski hän minua tulemaan tänne ja juttlemaan kanssasi tästä vaihtamismahdollisuudesta.
D-Jaahas. No en ole sinun koordinaattorisi, tämä on oikeastaan samaa tiedekuntaa, joten Carma oikeastaaan hoitaa asioitasi.
M-Voinko siis tästä lähtien mennä sinne kun on jotain ongelmia.
D-Voit.
M-Kiitos.
D-Näkemiin.
M-Näkemiin.
Että sellaista.

Noista rakennuksista ja muista Barcelonan kauneuksista sitten: No onhan niitä vaikka millä mitalla ja monesti kuljen suu auki niskakenossa ja tuijotan viimeiseen asti jotain taloa. Kuviakin on. Sagrada Familia ei todel-lakaan ole vielä valmis, kai siihen menee jotain olikohan 30 vuotta. Kävin siellä silloin eka viikolla, tässä muutama kuva, jotka sattuu olemaan tikulla.

Aika hassua miten se kirkko on täynnä nostureita, hitsareita jne. ja miten hullu se Gaudin suunnitelma oikeastaan on. Siitä huono kuva tässä oikealla.

Huomenna on katalaanin luetunymmärtämiskoe. Odotan itse asiassa innolla kurssin loppua, sillä kun olen tänään ja eilen kuunnellut sitä ihan tavallista espanjaa useamman tunnin ajan, alkaa ne kaksi sylttäämään aika pahasti päällekäin. Äh, tänään pitää vielä kirjoittaa myöhässä oleva katalaanin aine Oulusta. Voisin kai kopioida suoraan saksan vastaavan väsäyksen siltä viimevuoden alkeiskurssilta..

Kämpässämme oli kaikki neljä asukasta eka kertaa paikalla eilen illalla. Aika hauska lössi. Tulee puhuttua espanjaakin ihan eri tavalla.

Katson varmaan tänä iltana Espanjalainen kimppakämppä leffan, jonka sain kaverilta lainaan. Se on vähän niinkuin kulttiasemassa meidän Erasmusten keskuudessa.

Menneen ajan ilmaisu, ollaanpas tarkkana: Vaig néixer a Oulu el 1982
=Synnyin Oulussa kultaisella 80-luvulla.
Tämän päivän lause on siinä mielessä mielenkiintoinen, että katalaanissa mennyt aika muodostetaan Anar-verbiä käyttäen. Tämä vastaa Ranskan Aller- verbiä. Ts. vastaavalla rakenteella ilmaistaisiin ranskankielessä futuria. Tu te rancontres!

Olipas kultivoitunut lopetus.