Pari sanaa Batánista

Eli lähiökuulumisia.



Tänäaamuna oli 6,7astetta, tänä iltapäivänä palasi aurinko (hurraa) ja parvekkeella tuulensuojassa oli leppoisaa ja lämmmmmintä. Otin siellä päikkärit.
Yritän ruskettua jouluksi nääs.

Olenko kertonut, että asun viidennessä kerroksessa, eikä talossamme ole hissiä?
Ostettiin toissa viikolla kuukauden ruuat marketista ja tilattiin kotiinkuljetus ihan sen kunniaksi.
(ja myös siksi, että skootterin kyytiin ei ihan mahdu neljän viikon ape.)

Tänään tänne rahdattiin Victorille perinteinen 'firman joululaatikkolahja työntekijöille'.
Suomessa jaetaan joko glögipullo TAI konfettirasia (Ja vielä Budapestejä, joita syö vain joulupäivänä, koska on automaattisyömisvaihde päällä, ei normaalitilassa), mutta ei missään tapauksessa molempia. Tätä espanjan työpaikkojen perinteistä joulupakkausta purkaessa soi mulla päässä uudelleen ja uudelleen: "varattomien jouluilo, varattomien jouluilo".
Kävi muuten lähettisetää sääliksi kun puuskutti portaita ylös ja ylös ja ylös hirveän lastinsa kanssa. Tänne asti ei koskaan kiipeä yksikään jehovantaimuunvastaavan todistaja.

Tämä Villamanín katumme sitten. Se on rauhallinen, mutta autoja kuitenkin kulkee, koska sen kautta monet menevät a)koteihinsa ja b) moottoritielle. Katu on kapea, ja joka aamuinen souvi onkin erinäisten roskakuskien ja tavarantoimittajien asiaintoimitus. Jonot kasaantuvat pysähtyneitten taakse läjäksi, koska ohi ei pääse. Autot mylvii, että liiku senkin etana.

Tätä siis noin kerran tunnissa. (Pidin tukkimiehen kirjanpitoa torstaina valtio-oppia ikkunan ääressä lukiessa). Ohessa video, ikävä kyllä autot oli ihan liian hiljaa, eikä tyypillistä konserttia syntynyt ollenkaan. Taisivat jännittää kameran edessä.


Muita kotikuulumisia: Olen koukussa Kyle XY:hyn (XY:seen, XY:iin, XY:een???). Eikä siinä vielä kaikki. Olen nimenomaa koukussa siihen espanjankieliseen versioon. madre mia.
Katsoin sarjaa suomessa ollessa ja tunsin, kuinka vaikea oli kuunnella Kylen navanpuuttumisihmettelyä englanniksi.
Tämä on filologianopiskelijalle lopullinen niitti.
Tilanne kuuluu sarjaan "Jos joku olisi kertonut sinulle vuosi sitten, että 12kk kuluttua tulet toteamaan seuraavanlaista, et olisi uskonut häntä, et sitten millään".
Sattuuko muille koskaan vastaavaa?


Nyt mennään tapaamaan sukellusopeamme Pacoa,
joka on Madridissa käymässä. Ostettiin (tai minä ostin) sukellustietokoneen. Otin sen uimahallille mukaan, että olisi jotain mitä ihmetellä. pulahdin pari kertaa pohjaan asti istuskelemaan. Tässä vaiheessa sukelluksia on siis kertynyt jo kolme, maksimisyvyytenä 3,1metriä, ja sukelluksien kesto nolla minsaa. (hah)

Lentokone lentää, tuleekohan joku tuttu sillä käymään?


Kuvat otettu parvekkeelta.

On The Road

Jutellaanpa vähän tästä liikenteestä täällä Suomen väkilukuisessa pääkaupungissa. Minkälaista on matkata maanteitä paikasta toiseen?

Eilen mentiin esimerkiksi skootterilla Danille ja Marisalle. Nopein reitti kulkee kuusi minuuttia kestävän tunnelin kautta. Joku vuosi sitten saatiin päätökseen Madridin valtaväylien maan alle sijoitus. Melkein koko ykköskehä on tunnelissa. Samaan suuntaan ajavia kaistoja on enimmillään kuusi, nopeutena seitsämän-kahdeksankymppiä ja autoja vilisee, yhtyy pääkaistoihin ja katoaa sivutunneleihin jatkuvana syöttönä.

Turistina tuubissa ajelu täytyy olla yhtä kaoottista ja itkuista sähellystä: Jos missaa oman ulosmenoaukon ei maamerkkejä voi millään tavalla seurata, ja kun sitten nousee seuraavasta aukosta katutasolle on vastassa ramppimutkia, lisää kaistahaarautumia ja väylävalintoja. Ja pitäisi siis tietää mihin suuntaan lähteä, että pääsee takaisin tulo suuntaansa. Autoja tulee joka suunnasta, kaistat lisääntyy ja vähenee ja lisääntyy, eikä armoa anneta. Torven käytöllä huomautetaan nätisti jos ei nopeus pysy vakiona. Ihan jännää. Onneksi saa olla matkustajana.

Eilen oli taas päivällä auringossa 31 astetta. Käytän lämpötilaa hyväksi valtiotieteitä lukiessa ja asettaudun keskipäivän tunneiksi parvekkeelle. Taistelu ruskettumisen ylläpitämiseksi on alkanut!

MUTTA illalla Danilta ja Marisalta kotiin tullessa oli ulkona vain viisi astetta! Pikkuisen kyllä viileä vinkka otti kypärän sisälle. Kivoja nuo kuuskaista tunnelit kun niissä on onneksi lämmin. Pienhiukkastasokin varmaan nolla...


Laitoin tuon autokuvan mukaan teemaan sopivuutensa takia: saatiin lainata Victorin veljen Miniä vuorilla käydessä toissa viikonloppuna. Sen verran avokattoisella ajelusta voin sanoa, että se näyttää seitsämän kertaa siistimmältä kuin mitä oikeasti on. Tekee vaan mieli kokoajan laittaa ikkuna kiinni.


Iloisena lisänä vielä kirjamessureissun satoa.
Anne aamupalalla, Anne iltapalalla, ja muuta mukavaa.

Ciao bellos eli hasta pronto guapos eli palataan.

HÖH!!
Tämän blogin tylsyytenä on, että nähdäkseen täällä jotain uutta, pitää aina itse olla kirjoittamassa.

Käytiin viikonloppuna vuorilla eli Peguerinos-nimisessä kylässä, missä on ennenkin käyty. Victorin vanhemmilla on siellä asunto/mökki/joku muu, mikä.
Siellä oli myös pieni neljän kuukauden ikäinen Daniel-vauva ja siskonsa 8 vee Monica, Victorin veljenlapsia siis.

Oih kun vauva oli söpö!

Auringon paiste oli upea niin kuin asiaan kuuluu, öisin lämpötila laski jo nollan tuntumaan.


Pääkaupunkiin palatessa käytiin kurkkaamassa monarkkien hautakammio EL Escorial -nimisessä paikassa, jonka ööö Felipe II rakensi isänsä hautapaikaksi, ja erään pyhimyksen kunniaksi, joka "grillattiin", eli poltettiin rautojen päällä.
(Tästä hyvästä kyseisen pyhimyksen symboli on sellainen makkaranpaistorauta!)
(Tapa tulla muistetuksi tämäkin.)

Aamuisin Madridissa nykyään jotain 5-10astetta, päivisin ei enää nouse 20:n yli, varjossa aina takki päällä.

Tällä viikolla on teemana preferenssit, eli kamppailu siitä, haluanko antaa enkuntunteja valtio-opin lukemisen lisäksi vai en.
Jäi niin outo maku niistä 14 nelivuotiaasta, että en ole varma uskonko enää kyseisen yrityksen formaattiin "vain englanninkielisistä" tunneista. Kun lapset ei ymmärrä, niin ne ei ymmärrä; miten siinä voi jotain kielioppeja selittää, vaikka porukka olisikin jo kasa kahdeksanvuotiaita?
Opintolainaa ottaneena pärjään kyllä seuraavat kuukaudet, mutta lisätienesti ei tekisi pahaa. Toisaalta aamusella pöydänääreen raahautuminen valtio-opin merkeissä ilman mitään muita erityisvelvotteita on aika ihanaa. Oikeastikin.

Apropoo
(eli espanjaksi a proposito, josta tuo meidän versio tulee - ellei ole italiaa niin kuin Imme väittänee..;)
(no joo, latinalatinaa)

Niin siis apropoo, menen tästä jatkamaan politiikan perusteita ja perustelemaan näin olemassaoloani.

Söpöimmät kuvat on Peguerinosilta. Jälkimmäiset on brassailua historiallisilla rakennuksilla ja auringonpaisteella El Escorialissa.