Tämä on jo 70 posti.

Voin perustaa uuden yrityksen: opi espanjaa seitsämänkymmenen blogipostin aikana.
Kaiken muunlaisia kielenopetusjuttuja on kerta jo olemassa.
Barcelonassa ollessa Eräällä ranskalaisystävällä oli kirja "espanjaa 10 minuuttia päivässä" tai jotenkin sillä lailla. Kyllä se ainakin ekat kaks viikkoa sitä oli uskollisesti opiskellut sen vajaan vartin/päivä. pedantille pisteet.
Nyt Madridissa mainostetaan enkun tunteja.
Mun (ANTI-) suosikki on "englantia puhelimessa" eli HOME ENGLISH.
Voi kamalaa. Kaikista kamalin vieraalla kielellä suoritettavista toimista (ellei suuntien selittämistä lasketa : käännä sohvan alapuolista vasenta nurkkaa viistosti takakenoon ja siirrä koko pömpeliä samalla hiven oikealle.) eli puhelimessa puhuminen yhdistetään "tehokkaaseen" kielenoppimiseen. Mielestäni tämä ansaitsee jo uuden Facebook-ryhmän: "Call-Centres are not an answer to all of life's questions" tai jotain siihen malliin.

Olen siirtynyt kotimaahani. Täällä on hämärää ja hämyistä. Kuten hyvin tiedätte. Ja Helsingin kamppi vaikuttaa kauhean MODERNILTA. olenko siis eteläeurooppalaistumassa? Kun yhtäkkiä homma toimiikin tehokkaasti ja kaikkialla on puhdasta tai ainakin roskatonta olen vaikuttunut ja ihastunut vautsivau.

Toivotan kaikille mitä lämpöisintä joulua ja mieluisaa nolla kasia.
Ja tänään, muistakaa laulaa KOLME YÖTÄ JOULUUN ON!
sen esitysaika on aina ollut mielestäni niin kovin rajallinen...

Pari asiaa joista on pitänyt mainita jo pitempään.

1) Vihreätlinnut

Batánin lähiö sijaitsee aivan Casa de Campon valtavan puisto/metsäalueen vieressä. Alueen asukkaiden ilona on vähintäänkin paratiisista karanneen näköisiä vihreitä lintuja, tällaisia.
Ne ovat joko viereisestä eläintarhasta karanneita tai sitten ihmisiltä karanneita. Victor epäilee, että kotilintuihinsa kyllästyneet ihmiset ajavat metsikön keskelle päästämään lemmikkinsä vapauteen ja näin kyseiset ryhmittymät ovat saaneet alkunsa.
Vihreätlinnut ovat joka tapauksessa melko ärhäkkäitä.
Ne ajavat takaa puluja ja peipposia, ehkä syövätkin niitä (urbaanilegenda?).
Tunnistan jo ne rääkynästään. Monesti parvekkeella istuessa 6 kerroksen korkeudella liitää peipponen, jonka perässä äänekäs vihreälintu. (löysin juuri Wikistä, että suomeksi tunnetaan myös nimellä munkkiaratti. Vihreälintu on kuvaavampi.) Tuolla Wikipedian linkissä kerrotaan, että pesät "can reach the size of a small automobile"... (urbaanilegenda n.2)

No se niistä. Otin taas päikkärit auringossa.
Aamulla melkein pakkasta, auringossa päivällä taas 40. Ihan kevät ilma.

Toinen avautumisenaihe

2) Espanjalaisäitien huono kasvatus

Tämä on raivostuttanut jo viime syyskuusta: Hispanoäidit eivät ole opettaneet tyttärilleen, että vessanpytynrenkaan päälle laitetaan pala paperia ja sitten hoidetaan asia ja vedetään vessa. Eikä se vessan vetämättömyys tässä niin kiristä.
Sanoisin, että 75%:ssa julkisista vessoista joihin ahtaudun, on tyttörengas ihan märkä. Siis vaikuttaa siltä, että täällä etelässä hoidetaan hommat reisilihakset täristen puolimetriä reunan yläpuolelta. Jos suihkuaa ohi, niin ei se mitään. On aivan sama onko kyseessä yliopiston humanistiopiskelijoiden vessa, keskikaupungin kahvilakäymälä vai rikkaampien ravintolan riuku, rengas on aina saman näköinen, ko suoraan suihkusta tullu.
Kai siinä hienoilla leideillä alkaa helmetkin täristä kaulassa kun pitää jännittää meneekö kengille vai ei. Renkaalle menee kuitenkin, sitä ei onneksi tarvitse jännittää. murmur.

Tässäpä tuoreimmat. Sainpa kaksi asiaa vähemmäksi.
Jatkakaa.

Loppuun vielä lintuaiheinen päivänpiristyslinkki.
Jos on 1:17 minuuttia ylimääräistä aikaa klikkaa minua.
Tällä pääsisi jo Idolsien finaaliin.

Ja Onnellista synttäriä äitikullalle!!!!!

Holaaaa

Joulu lähestyy. Madridin pääkaduille on asennettu kovemman kaliiberin jouluilovalaistusta.
Villamanín 22:n asukkaille on tapahtunut kaikenlaista.

Maija on löytänyt vaate-ehdokkaan ystävänsä häihin.
Maija on löytänyt 70 euroa Villamanín 22:n edestä. (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)
Victor on työpaikkansa työmarkkinajoku jutuissa ja on saanut firmalta läppärin käyttöönsä.
Victorin oma tietokone ei taaskaan toimi, tosin tällä kertaa vika ei ole suomalaisessa viruksentorjuntajärjestelmässä kuten aikaisemmin.
Maija on hävinnyt Risk-pelissä kahdesti. (¤%"@*##)

Tänään auringossa 44,7 tai jotain.
Viime viikolla sain muuten ajan mennä hakemaan NIEtä eli ulkkisten henkkaritunnusta.
Homma toimii niin, että on 3 numeroa joihin voi soittaa. sieltä varataan aika ja haetaan NIE. Mutta. Numerot on aina and I repeat AINA varattuja. Kerran yritin vartin ajan kahdella puhelimella molemmilla eri numeroon lakkaamatta eikä puhettakaan että olisi päässyt läpi. Menin perjantaina paikan päälle ja sain ulkona jonossa käteeni lapun numero 55. Sillä pääsi hakemaan yhteensä tunnin odotuksen jälkeen vastaanottoaikaa. Joka päivä paikan päälle tulemalla saa ensimmäiset 60 hakea vastaanottoajan hlökohtaisesti. Loppujen pitää jatkaa soittelua varattuihin numeroihin ja tulla seuraavana aamuna aikaisemmin. No ei kai siinä. Vastanottoaikani on

23.tammikuuta. hah.

By-rok-ra-ti-aa vai mitä tämä on? minusta haiskahtaa pikemminkin äärioikeistolaiselta ulkomaalaispolitiikalta. Työnantajat nimittäin monesti sanovat etteivät voi tehdä sopimusta jos ei NIEtä ole. Siinä siis joko odotellaan 2 kuukautta tai tehdään töitä pimeästi, josta ei taas ole kenellekään yhteiskunnassa hyötyä.

Edellisessä postissa hehkuttamani ruoka maistuu.
SERRANO on taivaallista.

Meillä on muuten joulujuhla tulossa. Pidetään porukalla niin, että jokainen laitta jotain syötävää. Minulta kuulemma odotetaan jotain suomalaista..
Sain juuri mailin, jossa mitä kukin tuo -listaan oli kohdalleni kirjoitettu
Maija - KAALIKÄÄRYLEET.
Venäjäksi.

WHAT??
Hulluja nuo Hispanialaiset.

Nyt palaan aurinkoon opiskelemaan.

Pari sanaa Batánista

Eli lähiökuulumisia.



Tänäaamuna oli 6,7astetta, tänä iltapäivänä palasi aurinko (hurraa) ja parvekkeella tuulensuojassa oli leppoisaa ja lämmmmmintä. Otin siellä päikkärit.
Yritän ruskettua jouluksi nääs.

Olenko kertonut, että asun viidennessä kerroksessa, eikä talossamme ole hissiä?
Ostettiin toissa viikolla kuukauden ruuat marketista ja tilattiin kotiinkuljetus ihan sen kunniaksi.
(ja myös siksi, että skootterin kyytiin ei ihan mahdu neljän viikon ape.)

Tänään tänne rahdattiin Victorille perinteinen 'firman joululaatikkolahja työntekijöille'.
Suomessa jaetaan joko glögipullo TAI konfettirasia (Ja vielä Budapestejä, joita syö vain joulupäivänä, koska on automaattisyömisvaihde päällä, ei normaalitilassa), mutta ei missään tapauksessa molempia. Tätä espanjan työpaikkojen perinteistä joulupakkausta purkaessa soi mulla päässä uudelleen ja uudelleen: "varattomien jouluilo, varattomien jouluilo".
Kävi muuten lähettisetää sääliksi kun puuskutti portaita ylös ja ylös ja ylös hirveän lastinsa kanssa. Tänne asti ei koskaan kiipeä yksikään jehovantaimuunvastaavan todistaja.

Tämä Villamanín katumme sitten. Se on rauhallinen, mutta autoja kuitenkin kulkee, koska sen kautta monet menevät a)koteihinsa ja b) moottoritielle. Katu on kapea, ja joka aamuinen souvi onkin erinäisten roskakuskien ja tavarantoimittajien asiaintoimitus. Jonot kasaantuvat pysähtyneitten taakse läjäksi, koska ohi ei pääse. Autot mylvii, että liiku senkin etana.

Tätä siis noin kerran tunnissa. (Pidin tukkimiehen kirjanpitoa torstaina valtio-oppia ikkunan ääressä lukiessa). Ohessa video, ikävä kyllä autot oli ihan liian hiljaa, eikä tyypillistä konserttia syntynyt ollenkaan. Taisivat jännittää kameran edessä.


Muita kotikuulumisia: Olen koukussa Kyle XY:hyn (XY:seen, XY:iin, XY:een???). Eikä siinä vielä kaikki. Olen nimenomaa koukussa siihen espanjankieliseen versioon. madre mia.
Katsoin sarjaa suomessa ollessa ja tunsin, kuinka vaikea oli kuunnella Kylen navanpuuttumisihmettelyä englanniksi.
Tämä on filologianopiskelijalle lopullinen niitti.
Tilanne kuuluu sarjaan "Jos joku olisi kertonut sinulle vuosi sitten, että 12kk kuluttua tulet toteamaan seuraavanlaista, et olisi uskonut häntä, et sitten millään".
Sattuuko muille koskaan vastaavaa?


Nyt mennään tapaamaan sukellusopeamme Pacoa,
joka on Madridissa käymässä. Ostettiin (tai minä ostin) sukellustietokoneen. Otin sen uimahallille mukaan, että olisi jotain mitä ihmetellä. pulahdin pari kertaa pohjaan asti istuskelemaan. Tässä vaiheessa sukelluksia on siis kertynyt jo kolme, maksimisyvyytenä 3,1metriä, ja sukelluksien kesto nolla minsaa. (hah)

Lentokone lentää, tuleekohan joku tuttu sillä käymään?


Kuvat otettu parvekkeelta.

On The Road

Jutellaanpa vähän tästä liikenteestä täällä Suomen väkilukuisessa pääkaupungissa. Minkälaista on matkata maanteitä paikasta toiseen?

Eilen mentiin esimerkiksi skootterilla Danille ja Marisalle. Nopein reitti kulkee kuusi minuuttia kestävän tunnelin kautta. Joku vuosi sitten saatiin päätökseen Madridin valtaväylien maan alle sijoitus. Melkein koko ykköskehä on tunnelissa. Samaan suuntaan ajavia kaistoja on enimmillään kuusi, nopeutena seitsämän-kahdeksankymppiä ja autoja vilisee, yhtyy pääkaistoihin ja katoaa sivutunneleihin jatkuvana syöttönä.

Turistina tuubissa ajelu täytyy olla yhtä kaoottista ja itkuista sähellystä: Jos missaa oman ulosmenoaukon ei maamerkkejä voi millään tavalla seurata, ja kun sitten nousee seuraavasta aukosta katutasolle on vastassa ramppimutkia, lisää kaistahaarautumia ja väylävalintoja. Ja pitäisi siis tietää mihin suuntaan lähteä, että pääsee takaisin tulo suuntaansa. Autoja tulee joka suunnasta, kaistat lisääntyy ja vähenee ja lisääntyy, eikä armoa anneta. Torven käytöllä huomautetaan nätisti jos ei nopeus pysy vakiona. Ihan jännää. Onneksi saa olla matkustajana.

Eilen oli taas päivällä auringossa 31 astetta. Käytän lämpötilaa hyväksi valtiotieteitä lukiessa ja asettaudun keskipäivän tunneiksi parvekkeelle. Taistelu ruskettumisen ylläpitämiseksi on alkanut!

MUTTA illalla Danilta ja Marisalta kotiin tullessa oli ulkona vain viisi astetta! Pikkuisen kyllä viileä vinkka otti kypärän sisälle. Kivoja nuo kuuskaista tunnelit kun niissä on onneksi lämmin. Pienhiukkastasokin varmaan nolla...


Laitoin tuon autokuvan mukaan teemaan sopivuutensa takia: saatiin lainata Victorin veljen Miniä vuorilla käydessä toissa viikonloppuna. Sen verran avokattoisella ajelusta voin sanoa, että se näyttää seitsämän kertaa siistimmältä kuin mitä oikeasti on. Tekee vaan mieli kokoajan laittaa ikkuna kiinni.


Iloisena lisänä vielä kirjamessureissun satoa.
Anne aamupalalla, Anne iltapalalla, ja muuta mukavaa.

Ciao bellos eli hasta pronto guapos eli palataan.

HÖH!!
Tämän blogin tylsyytenä on, että nähdäkseen täällä jotain uutta, pitää aina itse olla kirjoittamassa.

Käytiin viikonloppuna vuorilla eli Peguerinos-nimisessä kylässä, missä on ennenkin käyty. Victorin vanhemmilla on siellä asunto/mökki/joku muu, mikä.
Siellä oli myös pieni neljän kuukauden ikäinen Daniel-vauva ja siskonsa 8 vee Monica, Victorin veljenlapsia siis.

Oih kun vauva oli söpö!

Auringon paiste oli upea niin kuin asiaan kuuluu, öisin lämpötila laski jo nollan tuntumaan.


Pääkaupunkiin palatessa käytiin kurkkaamassa monarkkien hautakammio EL Escorial -nimisessä paikassa, jonka ööö Felipe II rakensi isänsä hautapaikaksi, ja erään pyhimyksen kunniaksi, joka "grillattiin", eli poltettiin rautojen päällä.
(Tästä hyvästä kyseisen pyhimyksen symboli on sellainen makkaranpaistorauta!)
(Tapa tulla muistetuksi tämäkin.)

Aamuisin Madridissa nykyään jotain 5-10astetta, päivisin ei enää nouse 20:n yli, varjossa aina takki päällä.

Tällä viikolla on teemana preferenssit, eli kamppailu siitä, haluanko antaa enkuntunteja valtio-opin lukemisen lisäksi vai en.
Jäi niin outo maku niistä 14 nelivuotiaasta, että en ole varma uskonko enää kyseisen yrityksen formaattiin "vain englanninkielisistä" tunneista. Kun lapset ei ymmärrä, niin ne ei ymmärrä; miten siinä voi jotain kielioppeja selittää, vaikka porukka olisikin jo kasa kahdeksanvuotiaita?
Opintolainaa ottaneena pärjään kyllä seuraavat kuukaudet, mutta lisätienesti ei tekisi pahaa. Toisaalta aamusella pöydänääreen raahautuminen valtio-opin merkeissä ilman mitään muita erityisvelvotteita on aika ihanaa. Oikeastikin.

Apropoo
(eli espanjaksi a proposito, josta tuo meidän versio tulee - ellei ole italiaa niin kuin Imme väittänee..;)
(no joo, latinalatinaa)

Niin siis apropoo, menen tästä jatkamaan politiikan perusteita ja perustelemaan näin olemassaoloani.

Söpöimmät kuvat on Peguerinosilta. Jälkimmäiset on brassailua historiallisilla rakennuksilla ja auringonpaisteella El Escorialissa.

ELÄMÄNI KEVÄT

Vaya shokkipaluu työelämään..

Mitä ammatinvalintaan tulee, niin lastentarhaopea musta ei olisi koskaan pitänytkään tulla.
Eikä tule.

N e l j ä t o i s t a n e l j ä v u o t i a s t a , jotka eivät ymmärrä lauseita englanniksi, eli eivät ymmärrä leikkien ideoita, sanaa 'leikki', komentoja, käskyjä, kehotuksia, ohjeita... Ovat suhteellisen vilkkaita, kytkevät openkuuntelumekanismin liian helposti pois päältä, koska eivät ymmärrä mitä ope puhuu, alkavat testata opettajan kärsivällisyyttä ja kurin rajoja kun annettu tekeminen loppuu jnejnejne
Mutta ovat toki söpöjä. Vitriinin läpi katsottuna.

No Comments.


Tämän kokemuksen jälkeen jään ilolla neljän sisaruksenlapseni kanssa vaikka koko illaksi yksin. Ranskaa puhuen! Koko suku porukalla teatteriin ja syömään. Saisinpahan rentoutua.

nimimerkillä,
Kolme yötä jouluun on.
aka
perjantaina loppuu!

Tiesitkö...

...Että Mulla on töitä.
Sain pikatyötarjouksen täksi viikoksi. Sarjassamme kaikkea pitää kokeilla kerran, ja jos ei tapa niin vahvistaa. (Tulee elävästi mieleen noin tasan vuosi sitten kuvaamani Indoeurooppalaisen kielitieteen luento katalaaniksi).
Tällä viikolla joka päivä kolmesta viiteen: Englanninkielisiä puuha/askartelutunteja kahdelletoista neljävuotiaalle espanjalaislapselle, joiden englannin kieli on alkeellista. Siis minä ja tusina taaperoita.
Arveluttaa, erityisesti, koska mun ei kuuluisi puhua espanjaa, ja näin ollen lasten pitäisi kai teoriassa olla hiljaa jos eivät osaa enkkua..?
Huomenna on työhaastattelu joksikin enkun kotiopeksi. Tällä kielellä on markkinat.

...Että täällä oli lauantaina taiteiden yö, eli kaikki museot auki kolmeen ja kaikenlaisia instalaatioita, tilataidetta, bändejä ym. tapahtumia aamu seitsemään asti. Telekommunikaatiopalatsin seinään heijasteltiin tällaista
<----- ...Että kommunistijuhlat sujuivat hyvin!


...Että käytiin Victorin veljen luona laulamassa SingStaria ( =karaokePeli, vanhemmalle polvelle tiedoksi). Pojat revittivät Smells like teen spiritin niin tunteella, että ..
noh, sitä laulua ei voi vetää muuten kuin vakuuttavan huonosti minkään nykykeksinnön avulla.

...Että Victor on pelannut nuorena paljon korista. Käytiin eilen harjoittelemassa kahdestaan, kun haastetaan Luca ja tyttöystävänsä ens viikonloppuna kun vieraillaan Barcelonassa (josta minä muuten lennän Suomeen 2.päivä tiistaina, Ouluun 8.9.).

...Että mulla on edelleen aika hyvä kamera!

Madridilaistuminen ja muu.

Kävin toissapäivänä Suomessa!
Huomasitteko?
Rauhallista oli! Tiskin takaa kurkkasi yksinäinen mukava nainen, joka neuvoi ottamaan yhteyttä konsuliin harjoittelupaikka-asioissa.
Piipahdin myös maani kulttuuri-instutuutissa, josta lupailtiin harjoittelupaikkaa vaikkajaheti, jos rahoitus löytyy. Eli jos joku tuntee jonkun rahaston joka tukee kieltenlukijoita niin rasti seinään ja puhelua Espanjaan.

Oli kiva puhua Suomea, ja sain Karlssonin SUOMEN KIELEN KIELIOPIN ESPANJAKSI LAHJAKSI! Olin ehkä kymppilinjan metron onnellisin tyttö! ja oli sentään ruuhka-aika.

EIlen tehtiin mustekalaa jo toista kertaa. mmmmm! pulpo a la gallega! Carrefourissa maksaa tällainen söpö pieni otus 8,40 € ja siitä riittää osa pakkaseenkin.

Viime viikonloppuna mentiin mökkeilemään espanjalaisittain
eli asuntoilemaan (Victorin vanhempien loma-asunto) pikku vuoristokylään. Lauantaipäivä meni kokonaisuudessaan pelleillessä kymmenen hengen voimin suurella niityllä piknikin ynnämuun kera.

Vietin kesken kaiken henkilökohtaisen siestan, koska edellisellä viikolla olin taas pöllöillyt, eli ollut suurimman osan öistä nukkumatta.
(kommentti osioon voi jättää vinkkejä unettomuuteen. Teen leikekirjaa.)

Sitten kiivettiin hienolle näkäöalakukkulalle, sitten Hollantilaisen Juliuksen olkapää meni sijoiltaan, sitten se veti sen paikalleen.

Välillä siliteltiin kesyheppoja, heiteltiin kuivaa lehmänkakkaa ja kiipeiltiin mäntyihin ja naurettiin metsästä löytyneelle nuken jalalle (jonka pojat ristivät luonnollisesti madeleiniksi). Ihan mahtava ilma ja mahtava seura, ja sunnuntai-iltana väsytti aika lailla.

Tulevana viikonloppuna on kommunistipuolueen juhla tässä ihan lähellä. Suunnittelemme sekaan soluttautumista. Victorilta löytyi jo sille pieneksi käynyt soviet union t-paita. hah hah. Mietin, että kuuluukohan paikalle mennä mahdollisimman kurjan näköisenä työläisenä, vai miten se homma toimii? Teeman mukaisesti Pummilla sisään??


Sitten vielä jo viikon mua naurattanut juttu, nimittäin ampumahiihto. Siitä tuli täkäläisten kanssa puhetta, ja yksi virkkoi verkkaasti: " siis me espanjalaiset emme vaan oikein ymmärrä sitä urheilulajia... lähteä nyt metsään hiihtämään pyssy selässä. ..
Pysähtyä välillä ammuskelemaan.. siis kaksi asiaa joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.. sama kuin juoksisi maratonia, pysähtyisi, ottelisi matsin tennistä ja jatkaisi taas juoksua."

-nojaa, Huomattavasti hauskempi juttu kun tämän kuulee livenä joltain aidosti hämmentyneeltä. Nauru nosti vedet silmiin.

Ai niin, MadridinYliopiston oikeustieteen kirjastosta löytyi valtsikan kurssimateriaalikirjoja. Opiskelin jo eilen, tänään lounaan jälkeen lisää.

Piristynein terkuin (ei ole enää niin kuuma ulkona!)
maija, joka
KÄYTTÄÄ taas AIVOJAAN :O

kuvaselityksiä vasen-oikea-vasen-oikea:
1. Vuoren valloittajat
2. Julius (hollantilainen) valloitti oksanpahasen (vielä tässä vaiheessa ehjän olkapäänsä kanssa)
3. Mustekala
4. Victor poseeraa lähdeveden kanssa
5. ...ja valloittaa isomman oksapahasen
6. piquenique
7. Spiderwoman
8. Luonnon oma sommitelma
9. Käy Siestaan miekkamiehen tie, aka, espanjalaistuneempi (?) maiJa

äääh. Netti poikki.
Rannal on käyty, samoin lingvistiikka konferenssissa joka oli IHANA. (Ja väsyttäva: muut järkkääjät oi katalaaneja eli neljä päivää joko puhuin katalaania tai kuuntelin tiede-englantia.

Mutta Täällä locutoriossa on niin kylmä, että palataan asiaan kun on netti yhteys omalla koneella kunnossa.

un beso, yksi pusu

per henkilö

niin se toinen kuurupiilo on sitten tuo ETAa karkuun juoksu (okei, tämä on aika mauton juttu). Durango, jonne iskivät tänä aamuyönä on juuri se piiiiikku kaupunki, jossa viivähdin kolme yötä viime marraskuussa baskikirjamessuilla jne.
eli they're after me.
glunks.

Kuurupiiloa ja muuta kivaa

Kävin eilen lenkillä. Virhearvioin ulkolämpötilan joka vaikutti viileältä. Lisäksi eksyin lievästi, en pahasti. Lähes fataalia silti, mikäli minulla on suvussamme juoksevaa sydänvikaisuutta.

Lähdin tielle, jota osoitti kyltti 'teleférico' eli köysirata. Tulikin mäki vastaan, mutta sisulla siitä selvisi. Pulssi pysyi tasaisen korkeana ja korvissa kuului läähättävänä oma hengitys. Viisi minuuttia, ylämäki, aurinko, eikä yhtään varjostavaa puuta, ympärillä vain Casa de Campon rutikuivaa ryteikköä.

Nähtyäni vilauksen ensimmäisestä köysirataturistista käännyin takaisin ja alamäki alkoi. Arvelin olevani niin luonnottoman punainen, että en halunnut tuottaa järkytystä. Harmillista sinänsä, kukkulan näkymät olisivat taatusti hurmanneet.

Sitten löytyi oikea reitti Lagolle, eli järvelle. Askelten tahdissa kumisi Pääsiäisteksti "Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen". Lagolla oli onneksi fuente, eli lähde, jolla sain puhe-elimeni irrotettua ylätilasta. Kuka tahansa espanjalainen olisi osannut torua: eikö äitisi ole opettanut, että tällä ilmalla ei lähdetä ulos urheilemaan. Ihan kuten kuka tahansa suomalaisäiti kunnon pakkasilla.

Ajoitukseni oli myös pahin mahdollinen - kello kaksi ottaa aurinko juuri sietämättömimmän asemansa. Ei silloin juosta 45 minuuttia. Erhelähtöä korjaten kipittelin puun alta toisen alle, kuurupiiloa auringon kanssa siis. Loppumatkan kolmen korttelin pituisen varjottoman kerrostalorivistön edessä lönkätessä mietin, joko tämä oli tässä, mutta viimehetkessä saavutetun rappukäytävän viileys toi toivoa huomisesta. Ja tässä sitä ollaan.



Eilen käytiin ilta-ajelulla keskustassa - Madridin siis.
Mainosvalomeressä skootterin selässä. Upeaa päristää Gran Vían ihmisiä selaillen. Ei pääkaupungistakaan tyyliä puutu, iltavalaistus on museoilla ja muilla palatsimaisilla taloilla mitä kaunein.

Kuvakavalkadia Lissabonista - tuli otettua ihan äärettömän hienoja fotoja, vaikka itse sanonkin.
1.Kolme varista...
2.Piknik kuuluisan Torren, eli tornin edessä.
3. 4. 5. SINTRA: Maija ja J:n mallinen puulaji, Victor, vesipullo ja usvametsän keiju (ei kuvassa), Palacio de Pena, eli Penan palatsi (!)
6. 7. Poseeraukset Rio De Janeirosta matkitun (?) Criston ja hienon sillan edessä, sekä Victor siestailemassa löytöretkeilijämonumentin alla.
8. 9. Reissumiesmainos à la Portugal ja Golden Gate style -silta lauttamatkalta ikuistettuna.



Laitan katalonian tulihärkäkuvia pian,
'syke tuhat ja silleen sanoi maija kun EL TOROa pakoon juoksi.'

Olen Madridissa. Olen ollut Suomessa, Katalonian takamailla, Barcelonassa ja Lissabonissa. Että siksi ei ole päivityksiä kuulunut. Ymmärrän, että kaikilla on ollut ihan HIRVEÄ ikävä.
Täällä on kuuma ja mulla on liikaa tosi hienoja kuvia, eli watch this space kunhan saan tyhjennettyä muistikortin kamerasta koneelle.

ps. Rakas tätini lähetti mulle vuosi sitten kortin, jossa lukee "les folies sont les seules choses qu'on ne regrette jamais" eli Ainoastaan hulluuksia emme koskaan tule katumaan. tai jotain sellaista. Mantran omaisesti koko vuoden tuota hokeneena, toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja karkasin Sintran turisti-ylihinnoitellusta ravintolasta maksamatta... (puoli tuntia laskua odottaneena) . !!!

Taas tuli uusi rasti listaan "100 things to do before you're thirty".

Paheksujat, kommentoikaa kommentointi osioon.

Kuvan nimi on "Ravintolasta karanneet" Pitihän tuollainen hetki ikuistaa!

NIHKEÄÄÄÄÄ

sammakon mielestä viihtyisää..

Etsikääpä huviksenne jostakin maailman sääkartasta Barcelonan tämänhetkinen ilmankosteusprosentti. Suihkusta tullessa on puhdas olo noin puoli minuuttia, sen jälkeen iho tuntuu taas vahaisen nihkeältä, ja hiki on noussut jo pukiessa.

Vaatteiden valinta menee aamulla seuravasti: ensin laittaa farkut jalkaan -taiteltuina polvipituisiksi, mutta koska tuntuvat kuumalta, vaihtaa kuitenkin kaprihousuihin, sitten kuitenkin viileämpään, eli hameeseen, sitten sittenkin vähän lyhyempään hameeseen, sitten bikinialaosaan... silti viimeinenkin vaihtoehto on liian kuuma, ja sitten kun pysähtyy ja katsoo peiliin, huomaakin olevansa alasti eikä vaatetusta enää VOI keventää. On toisin sanoen aivan sama miten pukeutuu, hiki kuuluu joka tapauksessa asukokonaisuuteen.

Madridin kuumuus oli aivan erilaista. Siellä ei ole satanut kahteen kuukauteen. Metsäpalovaroituksia on telkkarissa jatkuvasti, samoin veden säästäväisyyteen neuvovaa valistusta. Ilma on kuivaa, aurinko polttaa aivan pistävästi yhdestä ilta kuuteen ja varjoon siirtymisellä voittaa jotekin enemmän. Olen oppinut samanlaisia kikkoja kuin meillä on pakkasen varalle helteeseen liittyen:

-Älä sovi treffejä minnekään ulos vaan aina kauppojen eteisiin: niissä on ilmastointi.
-Älä ylitä kaksiosaisia liikennevaloja jos valo on vaihtumassa: joudut odottamaan keskiseisakkeella, autojen keskellä, auringon paahteessa vihreän palaamista.
-Sulje verhot yhden maissa kun aurinko on ylimmillään. Kaikki verhot.
-Pidä kaikki ovet ja ikkunat ja luukut, jotka vain asunnostasi löydät auki koko yön.
-Jos vietät aikaa pihallasi, suihkuta ruohikko, se raikastaa. (tämä erityisesti Madridissa kova sana).
-Älä oikeastikaan ota lihaa ulos jääkaapista ennen ruoanlaittoa.
-Älä pöljä kanna koskaan suklaata kassissa varttia kauempaa.
-Hakeudu varjoon, hakeudu varjoon, hakeudu varjoon
jne.

Mutta 'sammakon mielestä viihyisää'. Ei ollenkaan sietämätöntä.

Kohta pulpahdan suomeen.
-Sammakko se tuumaa, raparperinlehden alla hymyillen.

Vielä hiukan... tunnelmia Murciasta. Javi ja Irene, joiden kanssa oltiin Mallorcalla toukokuussa, ajelivat perjantaina alas Madridista ja käytiin yhdessä sukeltamassa läheisellä reservaatilla.


Hienoa oli se, että kaikista 11 veneessä olijasta meillä oli Victorin kanssa vähiten kokemusta, mutta tultiin silti viimeisenä pinnalle. Tämä tarkoittaa, että meillä riitti happi pisimpään, joka taas tarkoittaa, että ollaan opittu olemaan erittäin rauhallisia pohjakivien lomassa ja kontrolloidaan Chalecoa, eli Jackettia, eli ööö ilmaliiviä (???) oikein taitavasti.



Tiesitkö, että OpenWater-tittelillä saa sukeltaa 18metriin, mutta Espanjassa 25 metriin. Tämä siksi, että Espanjan vesien luonnonsuojelualueet ovat 25 metrissä.
(Tosin, meidäthän vietiin viimeisellä kerralla aina 28,5metriin.öhöm.)

Javin ja Irenen kanssa käytiin lauantaina upoksissaolon jälkeen syömässä erinomaista Paellaa (lausu 'paejja') ravintolabaari Casa Pepessä, joka näytti viattoman tylsältä, mutta jossa ruoka oli erittäin erittäin herkullista.

Me noustiin Victorin kanssa illaksi takaisin Madridiin. Javi ja Irene jäivät puhaltamaan kuplia sunnuntaihin asti. Asiasta toiseen, olen nyt ajanut myös manner-Espanjassa. Liikenne on yllättävän rauhallista, tosin varmistin, että pääsen ratista pois ainakin 150km ennen pääkaupunkia ettei tarvinut pissata housuun 8-kaistaisia seilatessa ..

Eilen käytiin kesäleffassa ulkoilmassa: Madrid, Barcelona ja monet muut kaupungit näyttävät kesäkuukausina elokuvia suurilta valkokankailta puistoalueilla ja muilla tasanteilla.

Kuva on Barcelonan Montjuïcilta muutaman viikon takaa. Rantamaton ja vesipullon sai ilmaiseksi 4 euron pääsymaksuun kuuluvana lisänä, lisäksi saattoi ostaa voileipiä ja vuokrata aurinkotuoleja jos halusi luxusta. Ja huom. Elokuvat alkuperäisversioina tekstityksillä. Sekin on luxusta!

Eilen istuttiin kaks leffaa peräjälkeen. Ensimmäinen alkoi 22:30. Kotiutuessa puoli kolmen aikaan pa-le-li. Kotiparvekkeen mittari näytti yölämpötilaksi 19astetta..

Vähän huolettaa miten Helsinkiin laskeutuessa käy. Olen miettinyt, että olenkohan pilannut itseltäni Suomen kesän lopullisesti totutettuani itseni näihin yli kolmenkymmenen asteen hengittämättömiin helteisiin.
-Nähtäväksi jää.

Bulp Bulp Bulp

Ollaan nyt Open Water Divereita. Ollaan laskeuduttu aina 28,5 metriin ja saatu hyvää palautetta renodesta, hapen rauhallisesta kulutuksesta, Regulaattorin vaihtamisharjoituksista, suorana pää alaspäin pohjaan asti sukeltamisesta ja mistä vielä.

Tänään nähtiin RAUSKU. Joka oli niiiiin kaunis!
Tehtiin myös lopputentti joka meni hyvin, käytiin ylimääräis reservaattisukelluksella ja hikoiltiin ja hikoillaan edelleen. Täällä on joku 34astetta ja ilmankosteus äx.
Ihan mieletön loma.
Ammatinvalinta on uudelleenharkinnassa.
Tässä kuvia, kerron sitten lisää.

Ylhäällä Victor ja minä
Sitten ryhmärämämme onnistuneiden Regulaattorinvaihtoharjoitusten jälkeen yhdeksässä metrissä.
Alla
1. Teoriatunti varjojen alla,
2. Kamojen purku&pukeutuminen
3. Nirtogeeniä täynnä oleva Maija, eli after-diving (huomaa seksikäs (piukkkka) märkäpuku)
4. vasemmalta Angel, Victor, ope-Paco ja Gladis (repimässä märkäpukua pois, joka on kuuuma)