13. marraskuuta 2006

Odotukset palkitaan

Aika hurahtelee nykyään ihan kummallisen nopeasti, yli 2 kuukautta on jo takana ja ne, jotka ovat valinneet vaihto-opiskeluajakseen 6 kuukautta ovat alkaneet hiljalleen kopistelemaan päätään seinään. Ei ole mukavaa ajatella että täältä pitäisi joskus lähteä, varsinkaan jos pitää lähteä ennen uuden rantasesongin tuloa.

Pari viikkoa sitten satuin kerrankin tutkimaan tienvarsi-ilmoituksia oikeaan aikaan: Lukaisin Arc de Triomphilta rantaan päin kävellessäni Barcelonan Jazzfestivalien esiintyjälistan läpi ja olin pudota polvilleni kun ihanainen Jamie Cullum loisti ensimmäisenä luettelossa. Salainen haaveeni siis toteutui viikkoa myöhemin kun pääsin L'Auditoriin mukavalle paikalle huokailemaan populaarijazzin tahtiin. Kavereita en saanut lipun hinnan mainittuani mukaan, pystyin sentään hillitsemään itseni etten tarrannut vieressä istuvan miehen kyynärvarteen kun Jamie tuli kontrabasistinsa kanssa permantokäytävien väliin ja aloitti mikittä, kädet torvimaisesti suun ympärillä äänenvahvistimina huhuilemaan yleisöön "there was a boy.." (mikähän sen kappaleen nimi nyt on, joka on moulinrougenkin alussa).

Tässä todistuskappale, kysymys kuuluu, paljonko maksoin lipusta..? (niin ja huomioi kuvan nimi)

Viikko sitten torstaina syötiin porukalla pizaa kämppisten kanssa ja käytiin tutustumassa Sabedellin meininkiin iltamyöhällä. Sabadell on tässä ihan lähellä oleva iso kaupunki, jonne suuri joukko paikallisia opiskelijoita suuntaa torstaisin, joka on siis meidän keskiviikko. Oli tosi huvittava ilta, nelikollamme oli aika hersyvän hauskaa, näin jopa aamujunaa odotellessa puoliviiden aikaan. Sabadellin hiljaisella asemalla. Tässä poseeraavat pojat, vasemmalla Julien, henkeen ja vereen Barcafani, oikealla Cristian.

Sitten torstaina oli kauan odotettu yliopiston oma fiesta, aika lailla meidän vulkanalia tiivistettynä, eli ständit ja fiesta yhtäaikaa päivällä. No iltaan asti tietysti viihdyttiin kampuksella: bändejä, salsaryhmiä, vaskisoittajia, ruokaa, juomaa, tuttuja ja tutun tuttuja jne. Kuorommekin esiintyi, unohdin antaa kameran Barbaralle joten pitää kerjätä joltain kaverilta kuvaa. Ehdoton suosikkini fiestassa olivat nämä umpi-innovatiiviset WC-kyltit. Tällaista visiointia se Oulun kaupunkikin kaivannee kun aina puhuu luovasta ajattelusta jne.


Päivällä oli kaiken muun lisäksi juoksukisat, matkoina 3 ja 6km. Olisin osallistunut (ihan ilmaisen t-paidan takia) mutta kuoroesiintymisemme meni pahasti päällekkäin tämän kanssa. Kuvasta erottuu vähän tämän parin vuosikymmenen takainen betonimöhkälebuumi josta Madetoja/Pohjankartanokin on saanut kärsiä.


Ja sitten se suurin juttu mun elämässä tällä viikolla: Sain vihdoinkin polkupyörän! se on se sama taitettava josta joskus aiemmin selitin, j0ka on nyt mutkan kautta sitten kuitenkin omani, vaikka tango-opemme sen ensin toiselle taholle myikin. Taittuu hyvin ja kulkee reippaasti. Penkissä on hieno jousitus. Kuva tulee hetimiten tälle sivustolle. Kovasti tekee mieli tuoda se Suomeen sitten joskus. Mikäli olette tulossa autola käymään Kataloniassa päin, ilmoittautukaa allekirjoittaneelle.

Saadaan muuten netti kahden viikon sisällä kotiin. Meseily ja muu hauska onnistuu siis helpommin kuin ennen. Tosin hokattiin myös vime viikolla että voidaan surffata naapurin langattomalla yhteydellä, se kylläkin katkeilee aika ajoin ja kirjoitteluasento ei ole mikään ideaali. (paras kuuluvuus on kun laittaa koneen patterin päälle ikkunan eteen..)

Lämpötilat ovat lällällää-lukemissa vieläkin. T-paidasa tarkenee päivisin, auringon laskettua pitää pukea jo kunnolla paitaa ja takkia päälle.

Tänään on kuorolla taas keikka jossain yliopiston konfereinssissa. Kahdeksaan asti odottelen kampuksella. Päätin myös dumpata sen kummallisen katalaaninkielen kurssin, koska en selvästikään kykene suorittmaan sitä mitenkään järkevästi tällä kielikapasiteetillani. Hommaa riittää muissakin 4 kurssissa ihan tarpeeksi, espanjankielisen, euskaran historiaa käsittelevän 5-10 sivun esseen deadline lähestyy hiljaisen uhmaavasti kuin mörkö muumitalon ovea.

saapa nähdä kuinka äijän käy.

Besos, Petons,
nauttikoot lumesta joilla sitä on!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jejejejejeje...mira que guapos esos dos chicos que estan comiendo. Esos si que son chicos y no las mariconas que andan por el mundo...jejejeje!
Y Maija tu también eres muy guapa, más que tu compañera de piso...jejejejej!
Bueno que todo esto es una broma...a ver si adivinais quien soy?!

Anonyymi kirjoitti...

Joder,me encantaria pasar una noche con esos dos chicos, tienen un estilo único, incluso comiendo van muy sexy, el de izquierda no lo conozco pero parece francés, se nota al ver su mirada romántica.
Pues pienso que vivir con esos dos chicos es un privilegio que pocos tienen en ese mundo.
Para que no se vayan deberia hablar con tu compañera de piso y decidir juntos que no paguen el alquiler, que no limpian y que hagan lo que quieran en el piso, pero solo son propuestas...yo lo haria...

El de la derecha es potente, lo veo con su camiseta roja, el color del sangre, un hombre fuerte.
El romántico es vestido de blanco, color de la neutralidad, alguién que es muy buena persona y que tiene muchos otros avantajes pero seria demasiado largo escribirlo.

un besito a todos....me emociona ver dos chicos así...

Anonyymi kirjoitti...

que guapos los chicos, voy a avisar mis amigas de seguidas.

Vamos chicas, a por ellos oéeeeee, a por ellos oéééééééééééééé.................

Anonyymi kirjoitti...

POR FAVOR TRDUCE TU BLOG EN CASTELLANO O EN CATALÁN PARA QUE PODAMOS ENTENDER...

y es verdad que los chicos son guapos ...

maiJa kirjoitti...

hahahah,

Podría intentar pero creo que no puedo escribir tan mucho en castellano ahora. En catalá, sí que puc, péro no faré aquesta cosa perque no tinc temps.. :P

Y quando a este commentator misterioso... no sé, pero creo que los chicos han obtenido tan commentarios positivos que pueden limpiar la casa y rentar los platos solo por los tres proximas semanas que vienen.

petons a este X