Euskal Herria!

Once upon a time in the Basque Land..

Keskiviikkoaamusta sunnuntai-iltaan 36 melkolailla kansallismielistä katalaania iloitsi Itävaltalaisen, Unkarilaisen, Italialaisen ja Suomalaisen kanssa sateessa, tuulessa ja kylmyydessä siinä määrin, että kotiin tultua oli akut tyhjinä niin kameroista, mp3:sta kuin ihmisistä. Huomenna eli torstaina mennään porukalla syömään MUN kotikaupunkiin eli Cerdanyolan kiinalaiseen.

Katalaaneja ja Baskeja yhdistää kiinnostus olla erillään Espanjasta, ja siksi välillä oltiinkin melko hupaisissa tilanteissa paikallisten kanssa. Reissun seurauksena päätin opetella puhumaan katalaania, 5 päivän intensiivinen kuuntelu antoi jotenkin eri tavalla potkua yrittää. Barbaran kanssa on siis dumpattu espanaja kokonaan kyydistä ja sovittu, että jutellaan joko enkuksi tai katalaaniksi (molemmilla oma etu ojassa).

Kaksi räjäytettyä pankkiautomaattia näkyi viimeisenä iltana aamukuudelta diskosta koulumajoitukseen vaeltaessamme. Hilpeästi makuupusseissa koululuokan lattialla siis nukuttiin ne vähäiset tunnit mitä siellä nukuttiin.

Vierailtiin Gernikassa, jonka kovin vetonaula on tällähetkellä eräs PUU. (Selvästi harmillista, että Picasso ei valinnut jotakin vähän turistiystävällisempää kaupunkia maalaukselleen..). Bilbaossa Guggenheimin koiran edessä pakolliset poseeraukset, Donostiassa eli San Sebastianissa käytiin myös päiväreissulla ihan JÄRKYTTÄVÄSSÄ kaatosateessa ja +7asteessa. Katalonialaistytöt olivat osa ihan oikeastikin jonkunasteisessa shokkitilassa säätilan takia.
Märissä kengissä tallustelu tuotti mulle tietysti kunnon keuhkoputkiyskän jota tässä parannellaan. (harmillista kun ei uimisesta tule mitään kun ei henki kulje kunnolla).

Kaiken kaikkiaan reissun parasta antia olivat a) kiihkeät dialogit Lucan ja napakoiden nationalistityttöjen välillä, jotka saivat sen taivuteltua puhumaan katalaania, jota se on niin periaatteellisesti vastustanut. b) Venyneet lounaat ja täysillä kaduilla illalliseksi rouskitut patongit vaihtelevan vahvuisessa vesisateessa. c) Eripituiset bussimatkat. Bussimatkustus on ylipäätään ihan mahtava tapa tutustua ihmisiin.

Tässä muutama foto, uusi kamera käy kuin unelma. Yksi giga melkein täyttyi, (innostuin videoinnista...)










adéu.
Kohta
Suomeen!