Voiko ..

maiJa Hispaniassa -blogiin kirjoittaa, jos Maija ei ole Hispaniassa ?
Ehkä blogini nimi pitäisi muutamaksi kuukaudeksi vaihtaa:
maiJa-n-pitäisi-olla-Lukemassa.blogspot.com

Laitetaanpa tähän vähän lapsikuvia, ne ovat niin kansainvälisiä juttuja, eivätkä siten ota kantaa hispanilaisuus-hispaniattomuus teemaan. Lukeminenkin lykkääntyy kivasti 10-minuuttia.

Ekana olen minä, kahden kaksivuotiaan kaksostytön kanssa siskoni synttäreillä elokuussa.
Onko suloisempia mini-ihmisiä nähty??




Koska Vikke on nyt Edinburghissa, voin huoletta laitta myös hänet esiintymään verkkoon, tässä Matias-tsöpöliinin kanssa. Molempia poikia tilanne jännitti niin vähän, että saattoivat keskittyä kameralle flirttailuun.









Tässä Matiaksen nykyinen suokkariharrastus.
Kiipeää itse pahvilaatikon päälle.
Sieltä pääsee mukavasti käsiksi DVD-soittimen nappuloihin ja stereotkin on ihan vieressä. Lisäksi telkkari toimii kivasti peilinä.
Voi tätä tätinä olon autuutta (x5).

Syyskuu liikuttaa

Viimeinen työpäivä oli ja meni ja käteen jäi värittyneempi -räikeäkin- kuva kansainvälisestä yritystoiminnasta, mukava työtodistus, SAP transaction codes, monta monta hyvää anekdoottia suurten asiakkaiden laskutusmaailman älyttömyyteen liittyen, joihin en olisi uskonut jos olisin ne vuosi sitten kaverilta kuullut ja tietysti liuta uusia Facebook ystäviä, joiden elämää vakoilla ja joille lähettää kutsuja kaiken maailman turhiin applikaatioihin.

IBM CBS NORDICS Suomalaistytsyt meksikolaisessa vapaapainiteemaisessa raflassa kesäiltana keskellä viikkoa.
Jatkeena painimaskeja, sekä Coronapulloista värkätty kattolamppu.

Suomilentsikka on jo ottamassa polttoainetta ollakseen valmiusasemissa portilla maanantaiaamuna. Toivoa sopii, että pääsen itse paikalle, sillä kello seiskalta on *useampi* ihminen työmatkalla Madridin maanalaisputkistossa, ja mun pitäisi yrittää ahtaa matkalaukun, läppärin ja niin sanotun käsimatkatavaran kanssa johonkin metrovaunuun pysäkiltämme. 10-linja on ainoa reiteistä, joka on yhteydessä ns. etelämetroon ja sieltäkös löytyy paljon keskustaan haluavia aamutuimaan. Hävettää jo valmiiksi. (Helsingissä asuville tiedoksi, että livahdan suoraan Ouluun valtio-opin ja ruotsin kurssille tiistaiksi, seuraavana viikonloppuna palailen kukaties etelään)

Vikkekin liikkuu syksyllä. Herra hipsii ikävää pakoon Edinburghiin kahdeksi viikoksi kieltä harjoittamaan. Firma maksaa miellyttävän osan kustannuksista. Siellä on alussa tasokoe, ja pohdiskelen tässä ensimmäisen ja viimeisen vapaapäiväni aamuna, pitäisikö alkaa preppaamaan intensiivisesti koko viikonloppu, jotta Señor pääsisi astetta parempaan ryhmään..

Asian vierestä,
Viken uudet rakkaudet ovat : Ruisleipä (ihan ymmärretävää) ja suomalainen SINAPPI. hihi. Lähtiessä ostettiin tärkeästi Helsingin lentokentältä kaksi tuubia, Auran ja Turun. Molemmat ovat puolityhjiä, ja ollaan oltu kotona vasta kolme viikkoa.
Huolisivatkohan pitkän espanjalaisen "kahta en vaihda" mainoksiin ?

Muilta osin elämä on leppoisaa, kuinkas muuten. Lämpötilat ovat olleet miellyttäviä, tosin rusketus ei tartu, kun viettää kaiket päivät toimistossa ilmastoinnin alla. Ajatukset ovat jo talvitakkien pakkaamisessa, sekä perjantain tentissä. Tänään tulee työ- ja muita kavereita kylään, eli siivotakin täytyy. (tuo 'siivotakin täytyy' on jostain (lasten?) -kirjasta tai runosta.. muistaako kukaan??)

Hiiva huutaa kaapista, että sen pitää päästä turpoamaan nesteeseen, jotta pizzataikina valmistuu ajoissa ennen Fernández Antónin kotiin tuloa. Eka kerta koko kesänä, kun olen lällällää kotona Viken töistä päästessä. Katsotaan montako kuvasarjaa jaksan ladata liitteeksi. Se puoli tässä blogi- ohjelmassa on ajoittain vähän työläs. Kuva kuvalta hohhoijaa..

Alla sukellusreissulta heinäkuun puolessa välissä: Pikku sukelluskeskus, Irene&Javi neuvottelemassa Cesar-omistajan kanssa, sekä seinäkoriste. Alempana kyyneleet poskilta pyyhkinyt vioittuneen tärykalvon omistaja. Viimeisenä sunnuntaipäivän luonnonrannan kuvia, sekä poseerausyritys majakan juurella samasta paikasta.





















Lisää kuvasarjoja kunhan saan hiivan tyytyväiseksi.

Lämmintä taas!

hipuillaan 30 rajaa varjossa. Miellyttävä kesäilma siis. Iltaisin viilenee, eli nykyisin saa nukuttuakin.




(Kuvassa CIBELES, jonne Espanjan jalkisjoukkue tuli juhlimaan voittoaan ja josta mm. lähtee yöbussit. Rakennus on Palacio de telecomunicacion. Tällaista täällä on kesäöisin!)

Liput suomeen on ostettu. Pian vierähtää aika, irtisanomislappukin piti jo jättää. Ihan hassua.
IBM toivotti tosin takaisin. Olisi pitänyt nauhoittaa varalta, jos vaikka työttömäksi jää.
Viimeisin sukellusmatka tuotti vaurioituneen tärykalvon, joka on kai nyt kunnossa. Seuraavaa reissua voi alkaa täten suunnitella, eikö totta!
(Kuva Lantsikselta eli Lanzarotelta, jossa meistä tuli Advanced divers)



Kesällä tietokoneen kanssa puuhastelu on todella uuvuttavaa, kuuma läppäri nostaa sillä nojaavien ranteiden lämpötilaa, ranteen valtimoissa kiertävä veri lämpenee, ja koko kroppaa alkaa ahdistaa.

Tänään mennään taas iltaulkoilmaleffaan. Kaksi euroa!
Madrid on ryhdistäytynyt halpaviihteen suhteen.
Voi laskea useamman museon ja keskuksen, jonne pääsee pikkurahalla, yleensä ilmaiseksi.

(Goyan Maja, vaatteinensa)


Prado vie opiskelijalta vain kaksi euroa, Reina Sofia ehkä kuusi, vai oliko se kolme. Ja siellä on sentään Picasson Guernica! Miten ihmeessä luonani ei ole vieläkään käynyt tämän enempää vieraita! Madrid on täynnä oleellisia nähtäviä asioita. Velázquez ja Las Meninas, Goyan Maja (alasti ja vaatteilla) ja 3.toukokuuta 1808, Kunkku Juan-Carlos ja sen palatsi, Gran Vía, Retiro, Ja Niin Edelleen.



Nyt on sitten myöhäistä ainakin jouluun asti. Ha Ha Ha


Kuumuus väsyttää, otetaan tässä pieni kahvikupponen, jäillä tietysti, ja sitten skootterin selkään.
Ensi kirjoitus sisältänee vain kuvia. Kesältä on kertynyt niin kovin paljon kivoja!





(Skootteri ja Me, kuva on vuoristoreissulta heinäkuussa. Ajeltiin Viken työkaverin ja sen vaimon kanssa eräs kaunis sunnuntai mutkateitä rauhallisesti)

ps. Torstaina metrossa oli mainio Jazz-klarinetisti! Lisäksi tutut 80-luvulle juuttunut skittan soittaja joka vetää aina sitä Simon&Garfunkelin biisiä, vanha harpisti, iäkäs, Love Storya vinguttava viulisti, joka huutelee tytöille kaikenlaista puolisöpöä, ja sitten se raivostuttava panhuilisti. Eli muuten ihan normi työmatka.

Jätän teidät, kahvini saapui. Vikke on niin kiltti.

Oli kesäkesäkesä



bochorno m
Calor sofocante (suffocating heat),
-erityisesti pilvisen sään painostava helle.

(Daniel yks vee, Victorin veljen poika pluttis joka ihan kohta kävelee. -Huomaa kihara tukka)



Heräsin liian pitkältä siestalta ja on kovin vaikeaa nostaa energiatasoa hyväksyttäviin lukemiin.
Yksi syy kirjoittamattomuuteeni on tietokoneen välittämä lämpö, jota kovin vierastan näinä yli 35 asteisina päivinä. Toinen on laiskuus istua ruudun edessä kotonakin, kolmas laiskuus.

Täällä kyllä tapahtuu vaikka mitä.
-Viikonloppuna sukellettiin taas,

(Tässä vastapäinen vankilamummomme, roikkuu aina iltaisin kaltereistaan ja lukee kirjeitä. On siinäkin ikkunanäkymä!)


Törmäsin juuri sattumalta netissä sivustoon nimeltään Serranon perhe. Siellä oli supposedly espanjan sanastoa sen opettelusta kiinnostuneille. Selasin sivua alaspäin neljä minuuttia ja löysin kai kuusi väärin kirjoitettua sanaa. Sadasta. Tässä näkee kuinka ihanaa on kun kaikenkarvaiset ihmiset kokevat yllättäen filologisen piston ja alkavat julkaista verkossa asioita, joita kukaan ei tarkista, mutta joita monet innolla konsultoivat.
Onneksi kuudessa vuodessa humanisti oppii sentään sen, että ei tiedä varmuudella mitään. Turhautuneet ei-filologiset kanssaeläjät kysyvät täten netistä, kun eivät saa asiaan varmaa vastausta alaa opiskelleilta muka-asiantuntijoilta.
Ja siinä taas ollaan..





(Kuvassa Danielin isosisko Monica. Ollaan vuoristossa)
(Yläpuolella tarpeettoman ylpeä filologi)







Eilen satoi kaatamalla auringon paistaessa. Tämä kuva 2 viikon takaa: Raesade ja muuta jännittävää iltakymmeneltä.

Eilisen sade oli oikeastaan aika kamala: Koska asfaltti oli niin kuuma, sade viilensi sen, mutta kadusta nouseva ilma oli ÄLLÖLÄMMINTÄ, suorastaan henkeä ahdistavaa. Tänään ei enää satanut.
Töissä on silti ilmastointi liian kovalla:
8 tuntia päivässä meitäkin palelee!


Nyt alkaa Gazpachontekotalkoot, aka, tomaatteja kuorimaan.

Voi Eurooppaa / Tuuli hiljaa henkäilee

Euroviisuvoitto meni osittaiseen Euroopan maahan, EuroCup on kovasti käynnissä ja koko työpaikkamme neljä kerrosta kuhisee. Venäjä ei sentään voittanut Espanjaa jalkapallossa viime viikolla.
/
Lämpötilat nousivat kärsivällisen odotuksen jälkeen. Täällä ei ollut ollenkaan yhtä lämmin kuin Keski-Euroopassa koko toukokuun. Bilbao sai lempinimeksi Espanjan Venetsia kun vesi ylsi kaduilla autojen ikkunoihin ja koteja meni pilalle kesäkuun alkupäivinä. Meille tänne kuudenteen kerrokseen on sentään matkaa, eikä Madrid nyt kellunut ole.
Ja nyt riittää vettä koko kesäksi.


Laitan jonon kuvia, joista käy ilmi viime kuukauden aktiviteetit. Ensimmäisenä Juusto ja Viini Sunnuntaimme kauan sitten, jolloin jokainen (14hlöä) toi yhden juuston ja yhden viinin maisteltavaksi. Päivä oli oikein hauska, mutta itse kunkin maha antoi ymmärtää maanantaina, että niin juustopohjainen ruokavalio ei tunnu ihan hyvältä.


Iltapäivään kuului myös vapaaehtoinen pukeutumisteema tuomansa juuston mukaan.

Vikke näytti muille mallia.



Seuraavan viikonlopun riemuna olivat ilmaisliput WarnerBros parkkiin. Suurkiitos korruptioperinteille. Viken yhteistyötahot ovat fiksuja kun eivät lahjoita T-paitoja!

Kuvissa popsitaan voffelia filmikadulla. Jonot olivat minimaaliset, koska koululaisten kesälomat eivät olleet vielä käynnissä, koska lämpöä oli vain 20 ja koska oli luvattu sadetta. Sade tuli, mutta vasta skootterin selässä 100m ennen piiitkää tunnelia, joten ei kaikki meni nappiin. Me tietysti kastuttiin aivan läpi erinäisissä tukkijokiläiskäyksissä.


Suositeltavaa adrenaliinihoitoa. Victor sai minut kolme kertaa mukaansa sata metriä korkeaan torniin, josta oli vapaapudotus tyhjyyteen. Huusin joka kerta, koko matkan alas kuin pieni sika. Vikke totesi eka kerralla lunkisti vieressäni "voi elämä, onpa tytöllä keuhkot!" ja alhaalla kertasi vielä: " en siis todellakaan kuvitellut, että pystyisit kiljumaan noin.". Aina oppii parisuhteessa uutta..
Olin loppupäivän ihan rela. Kaikki ylimääräinen stressi poistui pudotessa.











Tässä punaverhoilut kuvat työkavereistani. Käytiin rimpsalla skandinavivapaapäivän aattona: Tanskassa oli vapaata perustuslain kunniaksi ja koska meillä on samat lomat kuin emämaassa, oltiin mekin vapaita pari torstaita sitten.
Vasemmalta: Julie Tanskasta, Soile savosta, Terhi Lahesta ja Jauholan Anna Madetojasta (!)

Maailma pieni paikka on.

Päästään viime viikonloppuun, jolloin vaihdoin kukkiin mullat parvekkeella. Victor näkyy tuossa pitkulakuvassa ihan siellä perällä. Alla tsuumattu versio: Herra korjasi parvekkeen sohvan ergonomiliiton kauhistellessa.













Viime lauantaina käytiin syömässä tapasta ja muuta kahden synttärinsankarin kunniaksi. Sieltä lähtiessä otettiin tämä Valokuva tässä valokuva-automaatissa. hehehe.






Nyt on helle ja sininen taivas.
Alkaa hiattomien paitojen läpijuoksutus.
Kvarttitalouden toisen kvartin loppu lähestyy.
Mut on laitettu kuukauden viimeiselle päivälle nakkivuoroon.
Aikataulussa lukee:
maanantai - 11:00- 0:00 (?)
Eli parhaimmillaan yömyöhään.
Saanpahan nukkua aamulla pitkään!

ou jeah.

Holaaaaa

ja kellonajasta päätellen tyttö on joko paraikaa töissä tai sitten omalla lomalla kotosalla.
Veikkaan ensimmäistä.
Koska Euroviisut ovat nyt kaikkien huulilla teräsbetonin laidunnettua tiensä finaaliin, kävin eilen kurkkimassa, mitä suomalaiset tuumaavat espanjan kappaleesta forumeissaan. Ei siitä sen enempää, koska alunperin ei ollut tarkoitusta edes myöntää tuota äskistä. Asiaan:
Liitän tähän mielipidekirjoitukseni, jonka laadin puolitosissani (miten sanotaan tongue-in-cheek suomeksi? "Kieli poskella" ei mielestäni sovi, "pilke silmäkulmassa" on lälly..) suomenkielen kirjoituskurssille alkukeväästä. En tiedä miksi sen tähän laitan, ainakin, koska lupasin sen suomalaistyökavereilleni ja meillä on täällä hiljaista. Ehkä myös salaa haluaisin olla GLORIA-lehden kolumnisti...
Ehkä en.


Tollot ja sensuroidut

Toukokuussa kajahtaa hymni eurooppalaisuuden kunniaksi 53. kerran kun Euroviisulogo revähtää retinoihimme Serbian Belgrad Areenalta. Osallistujamaista häristä ja flamencosta tunnettu Espanja on äänestänyt kilpailuedustajakseen etelä-amerikkalaista junkuti-musiikkilajia Perreaa parodioivan Chiquichiqui –kappaleen. Esitys nähtiin ensi kerran suositussa alkuyön talk-show’ssa ja tavallisen yhden illan roolisuorituksen sijaan artisti sai tuta kansan päätösvallan voiman vastaanotettuaan muutamaa viikkoa myöhemmin menolipun Serbiaan.

Kappaleen suosio johtuu sekä sen älyttömyydestä, että siitä, että puolentoista minuutin aikana hahmo onnistuu mainitsemaan Espanjan politiikan tämänhetkiset päähenkilöt. Moista tehokkuutta kuuluisi vähintäänkin onnitella, mutta sen sijaan maassa on päättetty muokata sanoitusta ennen virallista esiintymistä sen ”liiallisen poliittisuuden takia”. Mistä lähtien Euroviisut on ollut poliittisesti kantaaottamaton kilpailu? Kuvitelma haihtui viimeistään silloin, kun Israel kutsuttiin mukaan leikkiin. Mitä siis oikein halutaan sensuroida ja ketä sillä yritetään suojella?

Vaikka laulukilpailun luonne on muuttunut aivan oikeaksi kansanjuhlaksi yleisöäänestyksen käyttöönottamisen myötä, on järjestäjillä silti selkeitä aatteellisia preferenssejä. Israelin kappaleet saavat kertoa rauhantoiveista, jonka voi halutessaan laskea palestiinalaisten provosoinniksi. Viime vuoden numeroiden joukossa nähtiin tulenarkaa sanailua Iranille suunnatussa Push the Button –laulussa. Sensuurin läpi oli tultu tanssien. Miten riimitön säepari siitä, kuinka myös pääministeriehdokkaat Rajoy ja Zapatero tanssivat aivotonta chiquichiqui-tanssia voi juuttua sisällöntarkastajien haaviin on mysteeri. Tekopyhää herkistelyä, jonka tuloksena parodialta katoaa voima ja se typistyy tavalliseksi pöljäilyksi muiden joukossa. Ja näyttelijä leimataan homoksi.

Sillä vähemmistöt saavat tuoda äänensä esille Euroviisuissa. Se on jopa toivottavaa; mitä tollompi näytös sen parempi. Mikäli seksuaalivähemmistöihin liittyvistä stereotypioista yritetään tosissaan päästä, kilpailun varietee-näytökset, joissa ravaa transvestiittejä, transseksuaaleja ja ylinaisellisia homoja eivät auta ennakkoluulojen karsimisessa. (Muistatko Ukrainan ein zwei drei rimputuksen Helsingissä?)

Chiquichiquin alkuperäisversion vaimentamisessa on kyse pelkuruudesta; poliitikkoressujen huumorintaju jänistää maansa rajat ylitettyään. Asian sikseen jättäminen olisi ollut älykkäämpää, sillä kansan mielissä Euroviisuille on jo oma erityislokeronsa. Sinne sijoitettanee myös tänä vuonna Irlannin vuorolla lavalle kiipeävä ankka. Tosissaan kilpailua ei ota kukaan, muuten olisi Iran painanut nappia jo aikaa sitten.

* * * * *

Espanjan Euroviisu kappale 2008
Alkuperäisversio
(Epävirallinen käännös)


Chiquichiqui

Perrea, perrea

Chiquichiqui on sika siisti juttu
Sitä tanssitaan Kiinassa ja Alcorconissa
Soita chiquichiquia tuolle brunetille,
katos kun chiquichiqui saa sen ihan hölmöksi.

Sitä tanssii Rajoy, sitä tanssii Hugo Chaves,
Sitä tanssii Zapatero, kultsi kylhän sä tiedät,

Sitä tanssii los brothers
Sitä tanssi veljeni
Sitä tanssii mulattini pikkarit kädessä

Ja chiquichiquia tanssitaan näinYks - breakdance
Kaks – ristiaskel
Kol – Michael Jackson
Nel – Robocop

Tanssi chiquichiquia tanssi chiquichiquia
Sitä tanssii hevit, sitä tanssii friikit
Sitä tanssitaan vankiloissa,
Sitä tanssitaan kouluissa,
Sitä tanssii äitini ja myös isoäitini

Sitä laulaa tiikeripuuma
Raitapukuineen
Ja Juan Carlos sanoo sille
Pistä kuule suu tukkoon

Isä Damienin Ruumiinvalvojaisissa
Laittoivat Chiquichiquia soimaan
Ja kuollut alkoi tanssia
Tanssia
Tanssia
Tanssia...

Ja chiquichiquia tanssitaan näin
Yks...

(Video katsottavissa Youtube.com –sivustolla)

LomaLLa alla veden ja saarella!!



Lomalla on aina mukavaa.








Victor löysi lomalla portaat, jotka eivät johtaneet minnekään, eikä niitä ollut edes olemassa. Melko liisaihmemaassamainen keissi.
Tässä lienee joskus ollut ostoskeskus itsekseni keskustelin.






Lomalla piti autoilla. Autoillessa näkyi nukkuvia tulivuoria ja niiden yskäisemiä laavapaukkuja vähän jokapuolella. Tulivuoret ovat hereillä siivottomia.



Maijan piti autoilla. Kaksi vuotta oli tullut taukoiltua. Ja jos kuskia pelotti eikä ollut edes pelkääjänpaikalla, paljonko pelkääjänpaikalla ollutta pelotti?












Altaita, joissa aurinko muovaa vedestä suolaa. Luolia, jotka vesi kuopii luovasti. Kaktuksia, jotka kukkivat ja sattuvat kun tökkää peukulla.
Yhtä näistä varastettiin kotiin vietäväksi, mutta mitä.










Kuivaa kuivaa kiveä ja kukkulaa. Toisaalla karua maata, mutta silti viintä kasvamassa. Pakkomielteen näköisesti kasattuja tuhansia kiviympyröitä, jotta tuuli ei viillä viiniköynnöksiä matalaksi.
Köynnösten takana kraateri, jolla traaginen usva valokuvaa parantamassa.
Kraaterin edessä
Norman Bates'n kotimuseo...?




20kilometriä sieltä itään (tai etelään tai länteen tai pohjoiseen) meri. Luonnonuima-altaita: Kivireunus, josta aallot kiipii yli. Ihana tyyni leikkipaikka lapsille ja muille vedenjanoisille.








Toisaalla, satamassa,
Syvimpään, 40 metriin vajoavaan sukellukseen valmistautuva Victor kuvan keskellä.

35 metrissä yllättävä tutustuminen
Merienkeliin/ Enkelihaihin
Sekä kontrolloitu, Maijassa hyräilyä ja huvittuneisuutta aiheuttanut typpinarkoosi.



Vasemmalla veteenmenoportaat (laitonta satamassa..) ja yleisö, joka ei koskaan taputtanut vedestä nousijoille, vaikka kasvoilta hohti ihailu, siitä vakuutuimme.






Kurssinsa parhaat ja ainoat.
Victorin takana laskeva aurinko, lauantainailtana vasta sen mentyä oli veteenmenoaika.





Yösukelluksen säkkipimeys hämmensi aluksi, katkarapujen kipittelymarssi vei ahdistuksen pois. Nautintoa lisäsi metrin etäisyydellä valokeiloissamme viihtynyt rausku, jonka minuuttivalssi päihitti Jorma Uotilan kuubailun.



Meren haju jäi meihin. Sen aisti hotellin musta kulkukissa (bingo oli sen nimi?) Joita olikin oikeasti kaksi. Maukuivat katalat vuorotyönä!











Yösukellus tapahtui myös uima-altaalla. Takana valkeita apartamentoja, joissa uinuu reheviä englantilaisia.









Tiellä taas. Se kaarteli. Maisemapaikkoja riitti. Vikke tuossa päällä tyhjän päällä. Alla Vikke tulessa tulimaassa eli 300-vuotta uinuneen tulivuoren läheisyydessä.







Pääkaupunki Arrecifen
paras juttu oli Viken mielestä vanha tykki.
And boys will be boys.





Maija jatkaa laivapakkomielteensä kanssa. Vasemmassa reunassa menee kolme pientä elefanttia jonossa.











Terässiivet taivaan leikkaa..
Suoraan pään päältä maahan.
Airplane-spotting.



Edistyneet avovesisukeltajat rentoutuvat ja seuraavat kun lisää reheviä englantilaisia saapuu kuvioihin.







Lomalla oli ihanaa !!