KOHTAAMISIA

Jupjup eli sarjassamme suomalaisblondi tapaa ihmisiä yleisissä kulkuneuvoissa ja vähän muuallakin. Tässä muutamia sosialisoitumistilanteita viimeisen kolmen viikon ajalta. Älä puhu vieraille -neuvo joutaa siis joko roskiin heitettäväksi (aseiden kanssa (muistatteko?)) tai sitten E niin kuin editointipöydälle. Sellaisenaan se ei enää päde Elämääni.

eli: kuka; missä; milloin; mistä aiheesta; mitä sitten tapahtui.

(1) Nuutunutnuttuinen Galicialaisnainen; Renfen asemahallissa
Placa Catalunyan alla; Eräs torstai klo 04:45-05:35 eli eka arkiaamujunan lähtöön saakka; Galician ruokakulttuurista, suomen kesistä, Barcelonan melusta, Santiago de Compostelan nähtävyyksistä; Lähdin junalla kotiin nukkumaan.

(2) Andalucialais- ja katalonialaistyttö; Yliopiston bussipysäkillä pimeässä; viikko sitten keskiviikkona klo 21:37-21:55 eli viimeisen bussin tuloon saakka; Suomen kesistä, Sevillan pienuudesta, Andalucian nähtävyyksistä ja ruokakulttuurista, Espanjan indie-musiikista, poliittisesta vaikuttamisesta; Bussi tuli ja mentiin Cerdanyolaan saavuttuamme erääseen paikalliseen yhdelle oluelle jutustelua jatkamaan, josta lähdin jalan kotiin nukkumaan 23:55.

(3) Elinvoimainen harmaatukkainen katalonialaisnainen; Junassa tulossa Montserrat-luostarista, hän kotoaan Manresasta; Iltapäivätunnin verran; Katalaaniksi puhuttiin kielistä, joogasta, matkustamisesta, perheestämme (äitini ja isäni istuivat vastapäätä), elämän sattumista ja -asenteesta; Saavuimme pääteasemalle hän antoi numeronsa, kehotti soittamaan ja kutsui kylään.

(4) Leppoisa labyrinttipuistontyöntekijätäti ja -setä; Sadetta pitämään kutsuttuna heidän lipunmyyntikopperossaan; Tänään keskiviikkona 16:02-16:20; Puoliksi katalaaniksi puhuttiin Suomen kesistä (yllätyitkö?), hiihtämisestä, kielistä, katalonian säästä, hirvistä, lumesta, opinnoistani ja sateesta; Kaatosade laantui tihkuksi, kiitin kauniisti ja lähdin hipsimään metropysäkille päämääränä yksityisiltaluentoni yliopistolla.

NO tässä muutama, en muista enempää ja pitää mennä jo nukkumaan. Hui kelloa.

Mutta uusi GORRO sentään pääsi kuvaan, ja toiset räpsäytykset on labyrinttipuistosta joka oli kiva jos olisi paistanut aurinko, mutta koska emme ole sokerista niin kiersimme sokkeloistutukset italialaiskoululaisten seassa silti. Siis minä ja kamerani kiersimme. Edes GORRO ei päässyt siihen leikkiin mukaan. Se oli kiltisti kotiinjätetty kouluunlähtiessä.
Ressukka.

(huomaa kirjailijan
amfetamiiniaddiktinpunaiset väsymyssilmänaluset)

Good night and thank you.

Hohhoijjaa...

Istun tietokoneluokassa ja tapan aikaa ja koitan olla nukahtamatta.
En muista milloin viimeksi olisin istunut yliopistolla näin väsyneenä. Oulussa ollessa olisin jo aikaa sitten hipsinyt humanistiseen kirjastoon torkuille. Verbaarion sohvakin olisi näin iltapäivän tuntien aikaan jo tarpeeksi rauhallinen. Tekee mieli ISOA kahvikuppia. Automaatti ja tiedekuntamme "bar" (eli baari, eikö niin) antavat suurimmillaan, eli maitokahvin tilatessa, sellaisen meidän medium-pihtailu-aularavintola-kupillisen kahvia. Minä haluan motillisen. Kofeiinia on kai sama määrä näissä paikallisissa, kompaktimpana vain, mutta tässä tapauksessa höyryävän mustankullan tuoksun kesto nenän alla tuntuu ratkaisevammalta kuin piristysaineen todellinen annostus.

Tapasin eilen pojan joka ilmoitti netin kielivaihtosivuilla menevänsä Ouluun syyskuussa ja tarvitsevansa näin ollen suomenkielen ja suomen ilmastossa selviämisen opetusta. No Fnacin edestä löytyi ikäiseni kahta metriä hipova ujo informaatikko/insinööri (ylläri pylläri), joka edelleen vie äidilleen pyykit aina silloin tällöin viikonloppuisin hoidettavaksi. Tsemppiä vaan.

Jotenkin välillä väsyttää tämä suomen elämänlaadun ylistys jota täällä harrastetaan. Ora et labora, niin kyllä itsekin tienaisivat ihan kivasti. Toisaalta kauhistelevat hintatasoamme. NIINPä. Saahan sitä päivitellä korkeampaa palkkatasoa mutta muistakaa paljonko meillä on ananaksen kilohinta niin tehdessänne sisplau. Ja täytyyhän pakkasensiedosta jotain bonuksia saada, muuten Barcelona olisi entistä ylikansoitetumpi.

Odottelen siis kurssia, jota joka tapauksessa en kai pysty suorittamaan, mutta koska opettaja on samalla vaihtokoordinaattorini, pitänee näyttää naama sille. Tunti alkaa seitsämältä. Vielä jotain 2tuntia ajantappoa.
Kiva viikko takana, ei siinä mitään. 4 kerran salsakurssi vaihtareille alkoi maanantaina. Rakkaat vanhempani kävivät kylässä (ja toivat erinäisiä elintarvikkeita), Hilluin lauantaina Reggaen tahtiin hiukan epämääräisessá vallatussa talossa ihan varmasti illan, ellei koko paikan historian ainoana Pohjoismaalaisena. Ja eilen jutustelin kaksi tuntia katalaaniksi muutaman kuorokaverin kanssa kampuksen keskusaukion"baarissa". Lieneekö tuosta vimeisestä tämä vÄsymys. Ota ja tiedä. Ainakaan suomenkielisistä lauseistani ei rytmiä tunnu tänään löytyvän ja kieliasiat väsyttää aina aika yllättävästi..

parempi siis lopettaa nurinat äidinkielellänikin ja käydä kofeiiniautomaatilla.

Iloista Pentinpäivää teille kaikille, ei vähiten isälleni.

Onko tämä nyt sitten sitä ironiaa, vai..

Katsastin tarkemmin tuon antamani sanakirjalinkin sisällön, ja siitä gorroa käytetään näköjänsä aivan liian oivallisessa sanonnassa minuun liittyen.
Varoituksena sanottakoon, että myöhästelyni on vain ja ainoastaan pahentunut täällä ollessani, koska täällä a) ei tunneta konseptia myöhästely ja b) koska olen täällä aina silti ensimmäisten joukossa paikalla.
Eipä muuta.

taputtakaa vaan taas.

Kansalaisvelvollisuus on aina kansalaisvelvollisuus

...Siihen aikaan antoi Suomen perustuslaki suosituksen, että kaikkien valtakunnassa olemattomien oli äänestettävä ulkomailla oman maansa vaaleissa. Niin myös maiJa lähti Cerdanyolasta, Barcelonan esikaupungista ja meni ennakkoäänestystä varten kahden muun blondin kanssa Barcelonan Suomen kunniakonsulaattiin, Ravaliin, koska hänellä oli Suomessa sukua. Heidän siellä ollessaan oli aika kummallista puhua suomea, koska yhtäkkiä heidän edessään seisoi 10 umpisuomalaisen näköistä suomalaista, jotka puhuivat sujuvaa suomea sanoen, näyttäkää passi ja täyttäkää tämä lappu, käykää tuolla hyllyn takana äänestämässä ja tulkaa tänne askartelemaan lipukkeet erinäisiin kirjekuoriin. Ja maiJa haki valitsemansa vaaliehdokkaan numeron ehdokaskartasta ja tutkiskeli sitä, ja lopulta kirjasi sen ympyrän sisään. Ja kun he poistuivat konsulaatista, ei kukaan heidän ympärillään enää osannut suomea, tuo mini suomi keskellä Barcelonaa jäi taakse suorastaan epätodellisena valtakuntana. Ja he kulkivat kadulla kerraten keskenään kaikkea minkä olivat nähneet ja kokeneet. Kaikki oli mennyt käsittämättömän sujuvasti, juuri niinkuin internetissä oli ilmoitettu.

Omat ehdokkaamme, hyvien fiestojen ja kielitaidon puolesta: Lotta, Miia ja maiJa


Kansalaisvelvollisuuden suoritettuamme käveleskeltiin Graciassa ja käytiin hyvällä lounaalla. Söpöjä katuja kivoja taloja. Tässä suosikkini--->


Qué más... No tänään oli ihanaa. Kävin Barcelonan kujia Rafan kanssa. Rafa on ystäväni ja uusi suullisen espanjan opettajani. Siis toisin sanoen hurrrrjan pedagoginen kurssikaverini, jonka missio on korjata espanjaani tunnin ajan ihan joka asiassa. Siis joitain ihmisiä vaan siunataan tuollaisilla lahjoilla. Didaktiikka ja kaikki muut opetustermit ovat tästä lähtien synonyymeja Rafalle.
Ostin gorron, jota olin haeskellut jo muutaman päivän erinäisistä syistä. Jos haluat kovasti tietää mikä on gorro, tässäpä linkki sanakirjaan. siellä voit myös kuulla sanan äänntämyksen. (Olenpas tänään minäkin pedagoginen, huh.)

Qué más... No viikonloppuna oli ihana sää. Tämä kuva on edelliseltä viikonlopulta. Silloinkin oli ihanaa. Eli täällä on jo kesähtävää. Auringolla on ihan eri poveri nyt jo kuin kotosuomessa, lämpötilat päivisin kohoaa 20, illaksi laskee alle 10 asteen kun pallo poistuu taivaalta. Sunnuntaina oltiin piknikillä ilman ruokaa Ciutadellapuistossa, josta kuvakin on. Sitten maisteltiin baskitapaksia kun auringon laskettua piti päästä lämpimään. (kts. edellä.).
Lauantaina oli hieno matsi Barca-Madrid 22:00,(vähänniinkö Kärpät-TPS suuruusluokkaa Oulusa) vaikka päättyikin tasapeliin. Julienkämppis oli katsomassa paikanpäällä. Maksoi vaivaiset 117eukkaa ylinparvekepaikoista. no comment.
Katsastin matsin Graciassa italialaisjoukon seurassa, tosin saavuin paikalle vasta eka puoliajan lopulla. Muuten hipihijaisille kaduille kuului äkkiräväköitä riemunkarjaisuja ja kirosanaryöppyjä pikkubaareista ja digiaikaan siirtyneistä asunnoista. Oli muuten koomista ajella junalla Barcelonaan LAUANTAI-iltana kello KYMMENEN ja olla ainoa matkustaja omassa vaunussaan.

Qué más... Kävin tänään Italialaislingvistiikankurssikaverini luona lounaalla Vilassa, eli kampuksen opiskelija-asuntola-alueella. (onpa söpö sana). Siellä on siis ul-ko-ui-ma-al-las. Aukenee kai kuukauden päästä tai jotain. oioioi. Hauskaa opiskelijameininkiä, kuvitelkaa vaikka itse, uida tai hengata altaalla saa 23:00 asti ja se sijaitsee asuntolarakennusten keskellä, keskellä pihaa.pistepistepiste.

Nuha-räkätauti hellitti vihdoin, nyt on tässä kämpässä toiset aivastelleet. Tämä virus tuntuu kiertävän tasapuolisuuden nimissä kaikkien ystävieni keuhkoputket.
Huomenna tulee äiti ja isi (ja toivottavasti siis myös hirvi ja poro ja lohi). Petri-velu tulee myös käymään yhdeksi illaksi. Olen onnellinen.

Apropoo, ennen viereisen kuvan ottamista sanoin, että tästä nyt kiva kuva äidilleni. Niinpäniin.
Sunt pueri pueri, pueri puerilia tractant,
Pojat ovat poikia.

Niin ja sitäpaitsi Rafan mielestä mun Espanja voi oikein terveesti. Teroitetaan vaan nuo subjunktiivit käyttökuntoon kunhan ensin treenaan niitä vähän kielioppikirjan kanssa, jonka mi vieja, eli vanhukseni(feminiini), kuten Perussa on tapana hellittelynimenä omaa äitiä nimittää, tuo tuliaisena. (Tulipa sivuinen lause).
(Kaikenlaisia outoja pikkufaktoja tarttuu mukaan kun asuu tällaisessa suht-eläväisessä kaupungissa, jossa ei ruotsia puhumalla saa hätkäytettyä kassajonossa ihan ketään.)
Ja niin, tärkeää, tänään puhuin jo neljännen kerran katalaania lingvistiikantunnilla.

Ääneen.

Ajatella.

Acta est fabula, plaudite!

Xurros

Tämän päivän kirjoitus omistetaan Xurros-nimisille herkuille. Espanjaksi niitä kutsutaan nimellä churros, ja lausutaan siis molemmissa tapauksissa samalla tavalla, suhuässää alkukonsonanttina käyttäen.

Muuten onkin sitten hieman vaikea hahmottaa tätä sanan vääntämista suomeksi: syön xurrokseja?xurroja?xurrosseja? no oli miten oli, pääasia, että syöt -ovat oikein hyviä.

Kyseessä on siis etusormenmallinen, tähdenmuotoisen taikinapuristimen läpi pursotettu munkkitaikinailoittelu, joka nautitaan hyvien ystävien seurassa.

Oleellisin osa kunnollista
xurros-nautintoa on kaakao, johon taikinatikkuja dipataan. Heti alkuun voi todeta, että suomalaiset eivät ole kaakaota nähneetkään enne kuin ovat tätä testanneet. Juomalla, jos sitä edes siksi voi nimittää, ei ole mitään tekemistä maito-ja-vähän-kaakaopulveria yhdistelmän kanssa. Tämä on puuroa, parhaimmillaan paksumpaa kuin pirtelö, höyryävän kuumaa suklaakastiketta kahvikupissa, joka ei kuitenkaan ole äklämakeaa, vaan juuri sopivan juotavaa myös kaikille ei-niin-suklaapakkomielteisille.

Lyhykäisyydessään ilmiö on siis tällä selitetty. Xurroja voi nauttia kahviloissa syys-talvikaudella. Yleensä kahviloiden ikkunaan ilmestyy syksystä erikseen ilmoitusläpyskä, jossa vakuutetaan, että sisällä aukeaa tällainen taivas. Jäätelökoppeihin rinnastettavat xurrovaunut puistojen laidoilla ovat myös käypä keino hankkia kyseisiä ilmiöitä.

Usein taikinantuoksu tavoittaa
pahaa aavistamattoman ohikulkijan ennen kuin hän ehtii aktivoida pidättäytymismekanismejaan ja huomaa pian kävelevänsä lämmin paperitötterö kädessään sen uumenissa suoraan upporasvasta poimittuja, juuri sokeroituja, rapean kullanruskeita hyvänmielentuojia.

Suklaakastikkeeseen rinnastettavaa juomaa voi valmistaa itsenäisesti kaupasta saatavalla jauheella. Maitokuppi mikroon, jonka lämmettyä omantunnon mukaan ruskeaa pulveria sekaan.

Tepsii todistetusti koti-ikävään, sydänsuruihin, kieliongelmiin, opiskelumotivaation puutteeseen, rahapulaan, siivousurakan aloittamishaluttomuuteen, yleiseen turhautumiseen, hormonaalisiin epävakaisuuksiin, yksinäisyydentunteeseen sekä suklaanhimoon.

Tutkimukset ovat yhä kesken laihduttamisen osalta.

Varoituksena sanottakoon, että loppuu xurrosit loppuvat aina kesken.





(Kiitokset kuvissa varta vasten poseeranneille Lucalle, Twinchylle ja Alballe)