Euskara kuulostaa venäjän ja jonkun toisen kielen sekoitukselta.. vähän.

Meidän baskikielen opettaja on tosi söpö surusilmäinen nuorimies. Sain siltä lainaan baskimusiikkia. Joulukuussa on bussireissu Baskialueelle jonne lähden varmaan mukaan. Osallistumismaksulla saa nukkua koulun lattialla, käyttää suihkuja ja syödä neljänä aamuna aamupalaa. Durangossa, jonne suunnistetaan, on neljän päivän kirja ja levymessut (mikäli oikein ymmärsin.. näihin mun juttuihin pitää aina jättää pieni väärinymmärryksen mahdollisuus) ja ollaan siellä ja käydään myös parilla ekskursiolla lähimaastossa. Toivottavasti San Sebastianissa, kaikki nimittäin puhuvat miten upea se on.
No tämä tapahtuu kuitenkin vasta kuukauden päästä. Mutta se opettaja on niin mukava, että lainasi mulle myös englannikielisen kirjan euskaran historiasta, mikä helpottaa huomattavasti mun luku-urakkaa. 500sivua heti alkuunsa on aika haastava työ kun enin, mitä tähän mennessä olen espanjaksi lukenut, on pikkuprinssi ja senkin pätkissä.

Mitä eroa on katalonialaisella ja suomalaisella kuorolla?
-Kun suomalaiselle kuorolle sanoo "olkaa hiljaa, esitys on kohta ja teidän ja paraikaa meneillään olevan konferenssin välissä on vain kaksi ohutta lasiovea" kaikki sulkevat suunsa. No okei, ehkä vilkkaimmat kuiskailevat toisilleen.
-Kun katalonialaiselle kuorolle sanoo saman uudestaan ja uudestaan, ei tapahdu mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kaikki keskustelevat ja höpöttelevät normaalitapaan. Jos kerta pitää vain odotella niin miksei samantien juteltaisi. Myös kuorojohtaja toimii näin: sanoo ensin Sssshhh ja kommentoi sen jälkeen jollekulle vaikkapa lattialaatoituksia ihan normaali ääneen. Kokemus on musiikkiluokkien kuoroissa nuoruutensa viettäneelle skandinaville melko kummallinen.
Tänne vaan kaikki "pulinaoppilaat" ja "häiriköijät", saisivat katalonialaisessa koulussa varmaan lisänimen "autisti".

Ostin lipun Jamie Cullumin konserttiin *riemunkiljahduksia*. (Esiintyy meneillään olevilla Barcelonan jazzfestivaaleilla). Oli varmaankin jo kolmas tai viides synttärilahja itselleni.

Lätisin eilen Jennin kanssa puhelimessa pitkän tovin. Viereisessä kopissa joku setä puhui kovaan ääneen arabiaksi melkein yhtä pitkän tovin. Voi kun saataisi se netti kotiin. Pointtina oli että oli kiva lätistä pitkästä aikaa kunnolla ja suomeksi ja, että kun kävelin 11 aikaan illalla kotiin locutoriosta, oli jo vähän viileä ilta. Tänä aaamunakin vain 14 astetta, eli syksy/talvi hiipii tännekin. Odotan kauhulla kosteanviluisia sisälämpötiloja joulukuussa..

Nyt kotiin syömään ja lukemaan sitä euskaraa.

ps. Elimme kauhun hetket tiistaina kun Chelsea tasoitti viimeminuuteilla Barcaa vastaan vain pari kilometriä katselemastamme televisiosta. Eixamplessa iltaa viettämämme kerrostalon eri kerroksista kaikui luovia voivotuksia yön pimeyteen. Olemme nyt osa kaupunkia.