niin se toinen kuurupiilo on sitten tuo ETAa karkuun juoksu (okei, tämä on aika mauton juttu). Durango, jonne iskivät tänä aamuyönä on juuri se piiiiikku kaupunki, jossa viivähdin kolme yötä viime marraskuussa baskikirjamessuilla jne.
eli they're after me.
glunks.

Kuurupiiloa ja muuta kivaa

Kävin eilen lenkillä. Virhearvioin ulkolämpötilan joka vaikutti viileältä. Lisäksi eksyin lievästi, en pahasti. Lähes fataalia silti, mikäli minulla on suvussamme juoksevaa sydänvikaisuutta.

Lähdin tielle, jota osoitti kyltti 'teleférico' eli köysirata. Tulikin mäki vastaan, mutta sisulla siitä selvisi. Pulssi pysyi tasaisen korkeana ja korvissa kuului läähättävänä oma hengitys. Viisi minuuttia, ylämäki, aurinko, eikä yhtään varjostavaa puuta, ympärillä vain Casa de Campon rutikuivaa ryteikköä.

Nähtyäni vilauksen ensimmäisestä köysirataturistista käännyin takaisin ja alamäki alkoi. Arvelin olevani niin luonnottoman punainen, että en halunnut tuottaa järkytystä. Harmillista sinänsä, kukkulan näkymät olisivat taatusti hurmanneet.

Sitten löytyi oikea reitti Lagolle, eli järvelle. Askelten tahdissa kumisi Pääsiäisteksti "Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen". Lagolla oli onneksi fuente, eli lähde, jolla sain puhe-elimeni irrotettua ylätilasta. Kuka tahansa espanjalainen olisi osannut torua: eikö äitisi ole opettanut, että tällä ilmalla ei lähdetä ulos urheilemaan. Ihan kuten kuka tahansa suomalaisäiti kunnon pakkasilla.

Ajoitukseni oli myös pahin mahdollinen - kello kaksi ottaa aurinko juuri sietämättömimmän asemansa. Ei silloin juosta 45 minuuttia. Erhelähtöä korjaten kipittelin puun alta toisen alle, kuurupiiloa auringon kanssa siis. Loppumatkan kolmen korttelin pituisen varjottoman kerrostalorivistön edessä lönkätessä mietin, joko tämä oli tässä, mutta viimehetkessä saavutetun rappukäytävän viileys toi toivoa huomisesta. Ja tässä sitä ollaan.



Eilen käytiin ilta-ajelulla keskustassa - Madridin siis.
Mainosvalomeressä skootterin selässä. Upeaa päristää Gran Vían ihmisiä selaillen. Ei pääkaupungistakaan tyyliä puutu, iltavalaistus on museoilla ja muilla palatsimaisilla taloilla mitä kaunein.

Kuvakavalkadia Lissabonista - tuli otettua ihan äärettömän hienoja fotoja, vaikka itse sanonkin.
1.Kolme varista...
2.Piknik kuuluisan Torren, eli tornin edessä.
3. 4. 5. SINTRA: Maija ja J:n mallinen puulaji, Victor, vesipullo ja usvametsän keiju (ei kuvassa), Palacio de Pena, eli Penan palatsi (!)
6. 7. Poseeraukset Rio De Janeirosta matkitun (?) Criston ja hienon sillan edessä, sekä Victor siestailemassa löytöretkeilijämonumentin alla.
8. 9. Reissumiesmainos à la Portugal ja Golden Gate style -silta lauttamatkalta ikuistettuna.



Laitan katalonian tulihärkäkuvia pian,
'syke tuhat ja silleen sanoi maija kun EL TOROa pakoon juoksi.'

Olen Madridissa. Olen ollut Suomessa, Katalonian takamailla, Barcelonassa ja Lissabonissa. Että siksi ei ole päivityksiä kuulunut. Ymmärrän, että kaikilla on ollut ihan HIRVEÄ ikävä.
Täällä on kuuma ja mulla on liikaa tosi hienoja kuvia, eli watch this space kunhan saan tyhjennettyä muistikortin kamerasta koneelle.

ps. Rakas tätini lähetti mulle vuosi sitten kortin, jossa lukee "les folies sont les seules choses qu'on ne regrette jamais" eli Ainoastaan hulluuksia emme koskaan tule katumaan. tai jotain sellaista. Mantran omaisesti koko vuoden tuota hokeneena, toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja karkasin Sintran turisti-ylihinnoitellusta ravintolasta maksamatta... (puoli tuntia laskua odottaneena) . !!!

Taas tuli uusi rasti listaan "100 things to do before you're thirty".

Paheksujat, kommentoikaa kommentointi osioon.

Kuvan nimi on "Ravintolasta karanneet" Pitihän tuollainen hetki ikuistaa!