Aika Lentää

Useampi ystävä on lähetetty kotiin haikeilla mielin ja meidän jäljelle jääneiden täytynee poistaa heidän espanjalaiset prepaid-numeronsa kännyköistämme ja soittaa entistä tiiviimmin niihin numeroita, jotka vielä toimivat. Uusia tuttavuuksiakin on tullut solmittua ja tekemistä riittänyt vaikka väki onkin vaihtunut.
Särkynyt kolmikko Maija, Luca ja Markus

Kävin Sitgesin paljon puhutuilla karnevaaleilla (vai -ssa?) laskiaistiistaina. Menoa riitti. Ja kotiin tultiin vasta aamujunalla. Junassa Barcelonaan päin istui vierivieressä työmatkalaisia lunkisti unenpöpperöisinä lehtiään lukien ja mitä erikoisimmin pukeutuneita hileitä heliseviä juhlijoita yhtälailla väsysneinä nuokkuen.
Huvittavia kontrasteja.

Angela (kissa), italialainen kurssikaverini poseeraa transvestiittien kanssa,
joita näkyi illan aikana paljon.

Barcelonaan menee Sitgesistä siis tunti, ja kun siitä lähdin vielä Renfellä kotiin näytti kello jo yhdeksää ja silmät painuivat väkisinkin kiinni. Torkuskelin siis ja kerran herätessäni seisoikin juna omalla asemallamme. En viitsinyt rynnistää paniikinomaisesti jo kiinni olevia ovia kohti, koska tiesin, että kyytiin oli juuri noussut koko liuta kouluun kiiruhtavia opiskelijoita ja poistumiseni olisi herättänyt tarpeettoman paljon huvittunutta huomiota. Matkasin siis SAPETTUNEENA yliopistolle asti ja heti seuraavalla junalla takaisinpäin. Kotona suihkun ja aamupalan jälkeen olikin sitten jo aika lähteä luennolle.

Edellisenä viikonloppuna hyvästelimme Markuksen Itävaltaan, kävimme Barbaran kanssa teatterissa ihmettelemässä GREASE-musikaalin espnjankäännöksiä ja tein Claudia-kuorokaverilleni
Tiramisun synttärilahjaksi.

Vasemmalla: Barbara, taustalla Sandra D ja Danny. Oikealla: turkoosipaita on Caludia-kaverini vieressään poikansa Robert.


Lauantaina lentokentällä oli melkoinen paniikki kun Markuksen laukut painoivat 14kiloa liikaa.. Poika päätyi nakkelemaan hysteerisesti kaikenlaista henkilökohtaista alusvaatteistaan lähtien ulos laukustaan keskellä suurta lähtöhallia. Sakkomaksu olisi ylittänyt sata Euroa. Sain kunnian ottaa toisen Barcelonaan jätetettävistä kasseista huoltaakseni siihen asti, että joku Viinin kävijä (mahdollisesti minä itse, liput on tilattuna huhtikuun lopulle!) sen hoitaa omistajalleen. Huomasin kotiin päästyäni, että kohdalleni osuneessa pussissa on, kuinkas muuten, herran viimeisten päivien likapyykki.... Lovely.

Nyt viikonloppuna oli toisenlaisten aktiviteettien vuoro. Kävin yksin retkellä Tibidabo kukkulalla mikä merkitsi kolmentunnin kävelyä ihanassa lähes kesäilmassa. 17astetta jne. Siitä kuitenkin tuonnempana lisää.
Toissapäivänä vietimme myös Cristianin synttäreitä täällä kotona nelikkomme voimin pikkutunneille asti. Oli suomalaisittain tehtyä mansikkakakkua, ilmapalloja, pizzaa jne.

Cristian 20 vuotta, mansikkakakku ja melkoinen kakkulapio.
Alla yksi suokkarikuvistani: Barcelona Tibidabon kätketyiltä poluilta kuvattuna.

Nyt on ilmeisesti Tibidabon tuulen tarttuttama flunssa-köhä vaivana. Jätin tänään menemättä yliopistolle siinä toivossa, että ei pahenisi yhtä ikäväksi
kuin viime kerralla.
Tulevan viikonlopun viettämiseen on jo muutama idea..

VAPAUS KOITTI !!!

Viimeinen tentti tehtynä ja tänään junamatkalla kotiin tullessa mittarissa 21 astetta celsiusta plussan puolella ja hirmuinen auringonpaiste siniseltä taivaalta ihan niin kuin aurinko olisi tiennyt, että jollakulla on kevyttäkin kevyempi olo kun lisäksi vielä on saanut tietää, että ainakin kaksi tenttiä meni läpi toinen 6/10 ja toinen 6,6/10 (kun alinpistemäärä on nolla) ja vaikka niistä arvosanoista ei muuten kauheasti tietäisi niin tuli sellainen olo, että eiköhän ne toisetkin kaksi mene läpi joko yhtä iloisesti tai enemmän rämpien.

Kävin katsomassa Letters from Iwo Jima yliopiston oman leffateatterin ennakkonäytöksessä ilmaiseksi tänään ja oli hieno filmi tosin hyvin raskas ja vielä raskaampi siksi, että vaikka onkin hienoa, että näyttävät filmit alkuperäisversioina, niin tämän kohdalla se tarkoitti sitä, että japania puhuttiin ja sitten piti yrittää jaksaa pakon edessä lukea niitä vilkkaita tekstityksiä espanjaksi. 'Kaikkeen tottuu sanoi emäntä kun kissalla pöytää pyyhki' kuuluu joku hömelö sanonta ja kyllähän se kaksituntinen vilahti, mutta vähän kyllä lopussa alkoi uuvuttaa ja harkitsin jo nokosia siellä täyden salin keskipenkkien uumenissa, mutta onneksi sitten tuli taas ampumakohtauksia ja räjähtelyitä niin sai levähtää..

Nyt lähden Barcelonan iltapäiväaurinkoon tapaamaan Markusta ja Lucaa, joista ensimmäinen matkaa kotiin takaisin lauantaina. Huhuh. Saa kunnian olla ensimmäinen, joka lähtee. Viikon päästä tippuu muutama lisää kyydistä. Haikeita päiviä tulossa, mutta sovittanee tänne treffit vaikka viiden vuoden päästä. You know, sellainen "ja mitä heistä tuli" -tyylinen follow up.

VIikon nolot tilanteet: Kävelin uusi hieno lyhyt hame päälläni suoraan puhelinpylvääseen pahki tässä yksi ilta. Että se siitä tyylikkyydestä. Ja samana iltana juutuin olkapäistäni junan ovien väliin kun tuli kiire hypätä kyytiin. Siinä nökötin ikuisuudelta tuntuvat 2sekuntia ja nöyrryin sanomaan"voisko joku vähän auttaa" ja sitten joku vähän auttoi ja menin istumaan ja yritin kerätä tyylikkyyteni rippeitä lattialta ja penkkien raoista.

Että tämmöstä tänne.

Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, dum du duu...

"Helmikuu on hiihtokuu.."

Kaksi tenttiä takana ja kaksi jäljellä. En tiedä voiko tässä vaiheessa sanoa, että on selvinnyt "kunnialla" noista ensimmäisistä, mutta selvinnyt joka tapauksessa. Syntaksin tenttiin liittyi montakin kriisiä, viimeisin tuli edellisenä iltana kun katselin vanhoja kokeita virtuaalikampukselta ja tajusin ymmärtäväni kysymyksistä vain puolet. Puhumattakaan moneenko katsoin osaavani vastata. Aamutunnit menivät sitten unen ja valveen rajamailla sängyssä mahallaan maaten muistiinpanoja epämääräisesti räpeltäen ja rypistäen. Tenttä ennen edessä istuva tyttö totesi mulle, että semanttiset puut vai mitä ovatkaan, evät tule tähän kokeeseen, vaan sitten vasta kevään lopputenttiin.
Ahaa.
Olin siis yrittänyt opetella melkolailla ylimääräistä.
Lopputulos: kysymykset olivat ymmärrettäviä. Eri asia ymmärtääkö opettaja, että osasin asiat: kirjallisesti espanjaksi selittäminen ei kuulu tämänhetkisiin vahvuuksiini. Hauskimman tehtävän pisteet veti kotiin numero kolmonen:

=Selitä miksi seuraavat virkkeet ovat kieliopillisesti väärin.

Viihdyin mainiosti tämän kanssa. Ottaen huomioon, että itse puhun noin 75 prosenttisesti kieliopillisesti epäkorrektia espanjaa, olin juuri oikea henkilö selittämään näiden lauseiden epäkohdat. Syntaksin termistöllä. Pakko mennä kokeenpalautustunnille, että näkee oman tähtikarttansa. (Lukion ruotsinopen ilmaus meidän kotiaineista punakynän poimittua asteriskilla kaikki kielioppivirheet.) Tottakai ope totesi mulle koetta palauttaessani, että "olisin toki voinut auttaa tuossa kolmosessa, ymmärrän kyllä, että teillä Erasmuksilla ei ole natiivin kompetenssia". Njaa. Keväällä tiedän tämäkin.

Toka tentti oli kielitiedettä humanistiopiskelijoille -muille kuin filologeille. Tulevat arkeologit ja taidehistoroitsijat tuskailivat foneettisen kirjoituksen kanssa, minä olin ihan täpinöissäni. Katsotaan paljonko täti antaa anteeksi kirjoitusvirheistä: natiiveilta sanoivat napsivansa 0,1 pistettä jokaisesta töpistä. Maksimipistemäärä on kymmenen, eli laskin voivani pompata kokeen ihan kevyesti. (katso edellinen kappale.)

Kotona vessanpatterinputkikriisi jatkuu. Maanantaina olin yksin kotona, ja joku setä tuli sitä katsomaan. (Aletaan kohta periä rahaa sen näkemisestä, täällä on rampannut aika määrä heppuja patteria tuijottelemassa). Viimeisin herra pisti kuitenkin sanoista teoiksi ja alkoi naputella ruosteista vuotokohtaa. Kuinka ollakaan putkesta alkoi suihkuta vettä ihan kunnolla. Minä selitin änkytellen missä meidän kaasujamuuputkistopömpelit sijaitsee ja kahmin erikokoisia rättejä vuodon tukoksi. Yhdellä kädellä kuivasin lattiaa, toisella yritin hillitä vuotoa ja kolmannella väänsin räteistä vettä lavuaariin. Mies vaihtoi kirosanansa astetta vahvemmiksi ja lähti sulkemaan meidän... lämmitystä!
Tosin sanoen:
Kohta ovat patterit olleet viikon poissa käytöstä. Aamuisin on kieltämättä hmmm hiukan vilpoista sisälläkin. Jos nyt ilmat kylmenee niin kellään ei oo kivaa.

Seuraavaa korjaajasetää odotellessa...

Siirryn tästä akustisen fonetiikan pariin. Torstaina taas testi.