26. lokakuuta 2006

La bella Italia

Upea oli siis myös toinen Euroopan eteläisistä niemimaista.
Reissun kohokohtia: Ajelu aika lujaa italialaisella moottoritiellä, siis minä ajoin (!), vierailu toisessa Unescon maailmanperintölistalla olevista kohteista (eka mun listalla on siis viimekesäinen työpaikka Altassa). (Päivi, johdanko Unesco-kisailua?), pasta, abruzzon spesialiteetti: lampaanlihaa vartaassa, punaviini, munkki, joka oli täyteenahdettu nutellalla, vuoristomaisemat, pienet kylät ja niiden kiemurakadut, se, että hidasta italiaa saattoi jo ymmärtää.

Tämän Unesco upeuden nimi on Villa Adriana ja on noin 2000 vuotta sitten rakennettu kesämökki Adrian-keisarille. Tuntui hienolta nojailla samoihin pilareihin joihin joku minun ikäiseni tyttö oli 2000 vuotta sitten nojaillut. Kuvat ja linkit puhukoon puolestaan. Huomatkaa sellainen hauska yksityiskohta, että tuoreimmat Altan kalliopiirroksista on tehty noin 2000v. sitten. Toisin sanoen samaan aikaan kun Rooman kupeessa tehtiin jo melkoisen hienostuneita mosaiikkilattioita ynnä muuta. Eli "blame the parents" jos Skandinavit vaikuttavat Berlusconille jotenkin vulgaareilta. Ihastuin lattioihin, lisääkin kuvia niistä löytyy. Tässä kivoimmat. (inspiraatioita tätini harrastukseen?)

Ilma vuoristossa oli kuin kotosuomessa, plus 8, yöllä eka halla tälle vuodelle, kirkas syyssää ja upea ruska. Oli aika hiki kotiin tullessa, ilman kosteustaso on täällä jotain ihan muuta. Nopeastipa siihen taas tottui.

Puolen tunnin päästä alkaa äänenavaus ensimmäiseen kuoroesiintymiseemme. Lauletaan Gaudeamus Igitur ja vähän Mozartia. Kyseessä on ilmeisesti jonkun väitöstilaisuus mikäli oikein ymmärsin. Eilen oli tunnit peruttu, tänään oli syntaksi peruttu ja muille tunneille en pääse, ensi keskiviikkona on tots sants, eli pyhäpäivä ja seuraavana torstaina yliopiston oma fiesta eli ei tunteja. sitten joulukuussa on taas joku 3-4 eri vapaapäivää (joista yksi muuten meidän itsenäisyyspäivänä, en nyt muista miksi).

Mutta hommaa riittää muutenkin, pitää mm. lukea kirja Euskaran historiasta ja kirjoittaa 5 sivun kommentti marraskuun puoleenväliin mennnessä. Sen saa sentään tehdä espanjaksi.Mielenkiintoisempi tulee olemaan mun lingvistiikan työni, jossa analysoin katalaania äidinkielenään puhuvan henkilön kirjoittamaa espanjankielistä tekstiä ja tutkin inteferenssiä katalaanista espanjaan. Heh, pitäisi kai ensin itse opetella kirjoittamaan edes toista...

Ja sitten pari hauskaa kielihavaintoa: eka on siis tuo Casablanca - George W. Bush yhteys, joka aukeni ihan yllättäen pari viikkoa sitten uutisia katsoessa:Casa=talo Blanca= valkoinen, valkoinen talo! En ole ikinä mieltänyt elokuvan nimen tarkoittavan mitään erityistä, mutta sellaisessahan se Bushkin siis asustaa.
Toinen on vain ainainen riemu verbistä bailar = tanssia. Suomalaistytölle se jatkuvasti kääntyy mielessä bailata -muotoon ja kuulostaa milloin kummalliselta, milloin hullunkuriselta. Täällä siis mm. "bailaan tangoa" "tykkään bailata", "aloitin bailaamisen viisivuotiaana" jne.

Lähden tästä vaihtamaan koko mustaan ja kertaamaan latinakielisiä säkeitä että näytän vakuuttavalta akateemiselta nuorelta kajauttaessa kuoroni kanssa "Vivat academia.." (jonka aikana muuten yhden meidän takarivin pojista kuuluu viheltää. Onko tämä myös suomessa tapana?)

Canto en la coral de la UAB, Laulan yliopistomme kuorossa

Baci.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Maiju,danzatrice o ballerina?
Onpa romaanisissa kielissä siis erojakin. Minulle on suklaasilmä opettanut,että klassisesta tanssista italiaksi sanotaan danzare ja muusta ballare.
Dunque:danzare il valzer - ballare per la gioia. Mutta hän on kyllä Calabriasta...Abruzzi on aina Abruzzi, suppongo?

I mosaici sono veramente belle! Toi aussi, d´ailleurs.

maiJa kirjoitti...

Grazie tanto tante!

Eroja löytyy, mutta ei paljoa, näin olen päätellyt siitä, että kaikkein tavallisimmatkin italialaiset alkavat puhua espanjaa viikon täällä oltuaan! Törkeän epäreilua eikö totta. Tosin eikö se tarkoita että mekin voidaan kohta vaihdella kieltä vapaasti italian ja espanjan välillä..
À propos, tuo suponogo-verbi (täällä yhdellä p:llä) on mun suokkari tällä hetkellä. Luin syntaksikirjasta: 'supongamos que..' ja hykertelin kun se näytti ja kuulosti niin huvittavalta. Heti kirjaston ovesta ulos käveltyäni piti mutista muutaman kerran ääneen "supongamos que" kun ei viitsinyt siinä lukusalissa alkaa pilaamaan rubioiden mainetta ja turmella vallitsevaa hipihiljaisuutta.
-m-