Jatkoa edelliseen eli Luvatut Kuvat

Viikonloppu oli mahtava. Olimme lumisilla vuorilla. Liimaan tänne nopsaan loput takapihamme kuvista, jotta pääsen hehkuttamaan lumikenkäilypäivistämme.


Lähistöllä sijaitsee härkätaisteluhärkien majapaikka. En ole täysin selvillä siitä, mitä niille siellä tehdään tai mikä paikka oikein on, mutta kuvaa ottaessa kuului kova jyske jostain oikealta. Joku härkäpää otti lmeisesti aamuvoikkaa seinää vasten.


Victor joskus selitti, kuinka taistelujen härkiä pidetään visusti aitojen takana sillä ne oppivat. Joskus joku protestoija on käynyt vähän heiluttelemassa punavaatetta etukäteen eläimen edesä, niin että se oli tajunnut homman idean ja hoksannut sitten areenalla mennä suoraan ihmistä kohden eikä vaatetta päin. Oli käynyt aika huonosti. (huonostikäymistarinoita tosin riittää. Laittakaa Youtubeen bullfighting tai 'corrida de toros' niin sieltä niitä löytyy.) Itsehän vastustan kyseistä viihdettä.

Oikealla ihana röllimetsämäinen liukumäkileikkipaikka!
Testasin mäen eikä se ollut mikään kesy juttu.





Vuoretkin näkyvät. Kuvaa ottaessa alapuolella oli muutaman aamubisnestä tekevän prostituoidun ja nuoren jallikan sanaharkka. En viitsi pitäytyä vain osassa totuutta.. Tämä mehtä ei ole paras paikka yksinäisille pimeäkävelyille.

Kaikenlaista kauppaa käydään puitten takana, tosin paljon vähemmän kuin ennen, nyt kun alue on autoilta suljettu. Pyöräilijät ovat vallanneet autotiet ja viikonloppuretkeilijät metsän.


Viimeisimpiä ihastuksiani ovat haikarat. Casa De Campo on niitä tulvillaan, erityisesti eläintarhan ympäristö. Siipienväli on yli kaksi metriä ja kaula pitkä kuin joutsenella. Upeaa katsoa kun sellainen leijaa yläpuolella.




Espanjalaiset eivät pidä niistä aivan yhtä paljoa, koska kuulemma aiheuttavat puhelinlinja- ja sähkökatkoksia tehdessään painavia pesäkyhäelmiään tienvarsitolppien päälle. Ei ole tavatonta nähdä piikitettyjä puhelinpylväitä Madridin laitamilla ajellessa.


Olin hiukan pettynyt haikaroihini aamulla, sillä kukaan ei suostunut lentonäytteen antajaksi. Yritin hiipiä eräänkin perässä, mutta se piiloutui ja nousi sitten ilmaan omia aikojaan kun kamera ei ollut valmiina. Ujo otus nähtävissä oikealla kuvan keskellä taitavasti maastoutuneena.

Tämä vasikan näköinen vetoavasti silmiin katsova otus on poro. Petteri ystävineen asuu aivan aidan vieressä. Naapureina heillä ovat sudet (joista ei ole kuvia) ja muutama iso lintu (korppikotka ja haukka?). Eka aamuna susi ulvoi ohi mennessäni. Upean kuuloinen valitus.

Kovasti kävivät porot sääliksi viimekesänä kun kävelin eläintarhalla päin 35 asteen helteessä. Petterin turkki oli koloilla - olikohan yrittänyt itse nypätä sitä pois hikoilun vähentämiseksi..?
Tässä Petterin sarvelliset kämppäkaverit (heti paljon poromaisempia).



Ennen varsinaiseen vetonaulaan siirtymistä vielä joku porttirakennelma arkkitehtuurin ystäville. Edustaa kai sitä aikaa kun Casa de Campo oli kunkun metsästysmaana ja muutenkin rojaalien kesäasutuksena.



Ja sitten.. Huvittavin osa asuntomme sijaintia ja muutenkin: delfinaarion ilmaispaikat 24/7. Aamusella altaasta nousee hieno höyryefekti ulkoilman ollessa vielä nollan lähellä. Näissä kuvissa höyryefektiä ei enää ikävä kyllä ole.


Delfiineillä on naapurina merileijona, joka eka aamuna nukkua pötkötti altaan reunalla. Näin sen kesällä käyvän leikkimässä delfiinien vesillä kunnes hoitsu tuli ja hätisti sen omalle puolelleen Delffa-Show'n alta pois.



Varttitunnin ihailun jälkeen lähdin jatkamaaan matkaani.
Tilalleni tuli kolmihenkinen miesjoukko, joista sitten salaa nappasin kuvan. Näkeepähän minkälaisesta paikasta eläimiä kannattaa mennä kurkkimaan.


Alla vielä onnistunut panorama altaasta, vaikka eiköhän asia tullut jo selväksi. Zoomistakin oli hyötyä.











Tässä tärkeimmät. Nyt lähden oikiksen kirjastoon lukemaan ja illalla katson jaksanko jo laittaa lumikenkäkuvia. Ai niin ja delfiinivideokin olisi tarjolla. Kiirettä pitää.

Sayonara baby, kuten Arnold Schwartskdfljfd sanoo Terminator-leffan espanjankielisessä versiossa.

Latailu alkakoon.

Mulla on noin 30 kuvaa, jotka haluan jakaa kanssanne. Kaikki otettu aamukävelylläni.
Harrastan nykyisin isääni idoloiden aamukävelyjä. Syynä lähinnä vakavat heräämis/vetämis -ongelmat. Saattelen Victorin skootterilleen kirpeässä plus 2:ssa toppahousut jalassa, silmät puoliummessa ja muutenkin sen näköisenä, että herra kutsui mua eilen kulkuriksi.

Mutta kun on tarpeeksi kylmä Maijakin herää. Ja millä innolla! Useampana aamuna olen palannut kakkosaamukahville vasta pari tuntia myöhemmin. Eilen menin kierrokseni kameran kanssa, jotta olisi jotain konkreettista näyttöä siitä, etten palaa suoraan nukkumaan ja vain uneksi kauniista roudasta, raukeista (tai no mistä minä sitä tiedän) delfiineistä, kymmenistä haikaroista ja hienosta aamuvalosta.

Tällaista siis on heräilevän Casa De Campo -metsän reunalla, kävelyetäisyydellä kämpästämme.




<--MADRID



Foton nähdessään Vikke sanoi: "hmm, pitäisköhän tuo saastekerros fotoshopata pois.. " En shopannut. Kaikkihan sen jo tietää. Mutta se sentään näkyy täältä - voisi kuvitella, että se on tässä meillä pienempi, onhan naapurinamme valtava määrä hapentuottajia. (..Teija ?)


Paikallinen (Loch) Nessie, joka kurkistelee latvustojen väleistä. Vieressään on kahvila joka on ovelasti naamoitu metsäksi. Clark Kentin silmälasien riisuminen teräsmieheksi muuntautuessa kalpenee tämän huijauksen rinnalla! Tulee mieleen myös Macb*th.



Aurinko yrittää tunkea latvustojen läpi, mutta täällä kasvaa nimen omaa pitkärunkoisia puita joiden lehvästö on tiheää ja varjoa suovaa.
Muutamien viikkojen päästä tulee taas tarpeeseen sekin suoja.






Meillä metro kulkee romanttisesti ulkona aamuauringon säteissä iloisesti kylpien. (Sisäpuolen ahtaudesta on romanttisuus kaukana kuten viime kevään kirjoituksessa mainitsen).




Vettä löytyy, ei juotavaa. Tällaisesta lammesta bongasin viime keväänä vesikilpikonnan puuhastelemasta. Metsä on kieltämättä hiukan liian lemmikkieläin kaatopaikka-maineninen. Eivät vaan jättäisi mitään verikoiria tai muita jännittävien lajien edustajia.



Olen viehtynyt tähän suurimpaan vuoristorataan. (Nessie) (Nimi on kirjoittaman antama). Siitä saa hienoja kuvia ja sen kyydissä olevista lähtee hienoja ääniä kesäisin.





Hieno on tämäkin rakennelma! Kävin testaamassa liukumäen ja
oli ainolanpuiston punaisen mäen veroinen. Tosin polttanee vielä enemmän kesällä. Nyt toppahousut pyyhkivät kuuran mukaansa.
Pienet vierailijat myös tervetulleita kylään. Oikealla kuurankukka.




Ennen eläimellisempään kakkososaan siirtymistä muutama aamuinen puurankaryhmä ja yksi yksinäisempi.


Jatkuu esimerkiksi lounaan jälkeen.. Harkitsen siestaa

Jännittäviä juttuja Madridista:

Ensimmäinen, turhankin jännittävä juttu oli toissapäiväinen autopommi. Olikohan siitä Suomen uutisissa ? Se räjäytettiin aivan kaupungin toisella laidalla. Näin tiedotuksen metron telkkarikanavalta. Hassua oli, että Víctor ei kotiin lounaalle tullessaan tiennyt koko Bombasta mitään. Kun ihmisuhreja ei ole huonotkin uutiset matkaavat ihan hämmästyttävän hitaasti. Ja onneksi ei ollut.


Toinen uutinen on kaksiosainen: a) Vanha uljas Volvomme pääsi katsastuksesta läpi (jeah!). Sen kunniaksi b) minä ajoin sen katsastusasemalta kotiin, aka ensimmäistä kertaa Madridin liikenteessä.


Pulssi oli ajoittain aika korkea, sillä en yhtään välitä noista kuusikaistaisista liittymäsysteemeistä, ramppia rampin perään -rakennelmista, mutta kaikki meni odotettua paremmin. Harjoittelu alkakoon.
(Yllä lössiämme lauantailta, Marisa, Irene, Javi, Rosa, Miguel ja Vikke.)

Kolmantena sitten tärkein, eli liityin kuoroon. Kävin eilen koelaulussa ja jäin sitten heti perään harjoituksiin. Kyseessä on 90-henkinen porukka nimeltä Talía (lausutaan siis ta-lii-a) [paina tästä niin pääset sivullensa], joka esittää teoksia melkein pelkästään orkan kanssa (Chamartinin sinfonia). Tekeillä on nyt Carmina Burana huhtikuulle. Wowwowwow. Tervetuloa konserttiin!

Huristin tänä aamuna Viken skootterin kyydissä yliopistolle tarkoituksena lukea vähän valtio-oppia. Murphy was there, nimittäin lipaston kirjaston tietokannat eivät juuri tänään toimineet ollenkaan. Kun en teemoittain järjestetystä valtio-opin kirjastosta löytänyt Heywoodin Politics-teosta puolen tunnin hakemisen jälkeen, päätin alentua poistumaan takavasemmalle ja kaupan kautta kotiin.


Victor tuli ilmaislounaalle kylään, josta pääsemmekin neljänteen uutiseen, eli siihen, että tänään söimme ensimmäistä kertaa parvekkeella. OLÉ ! Auringossa lämpötila ohitti 40 astetta. (Aamulla oli mittarissa 1,2).
Nukahdin myös aurinkoon, eli iho on nyt päivettyneen oloinen .
(Oheisesta kuvasta tuli kyllä ihan hirveä, mutta valokuvaaja lähti jo takaisin töihin. )




Lopuksi vielä Miguel-ystävämme promotoimassa Suomea. Nuorimies osallistuu Barcelonan maratonille maaliskuun alussa. Kikkaratukka oli meillä lauantaina yökylässä ja kävi sitten aamulenkillä kiertämässä tämän viereisen Casa de Campon, eli lähimetsämme. Kuulemma sellaiset 30 kilometriä ympäryysmitaltaan. Nyt tiedämme senkin.

Illalla on meidän lenkkivuoromme. Hiukan Miguelia lyhyempi veto näin keskiviikon kunniaksi kuitenkin..

Jatkoa edelliseen,

Tassa muutamia juttuja viikonlopulta Barcelonasta.
Ensimmaisena sateinen merenranta

Torstaina, jatettyani matkalaukun kentalle sailytykseen vaeltelin puoliunessa katuja ja paadyin starbucksiin piiitkalle kavitauolle. Illalla treffasin Barbaran kanssa. Yo meni Cerdanyolassa omassa vanhassa sangyssa!

Perjantaina lounastin Alban ja Jordinsa luona keskustassa. Alban kanssa treffattiin myos vanha Erasmus tuttu Luca, joka opiskelee edelleen Bcn:ssa.

Alba vei meidat eraan kasityo-esine-kaupan kellariin ihan katedraalin kupeeseen. Luca ja mina olimme ihan ymmyrkaisina, koska olimme kavelleet itse kaupan ohi sata kertaa ja koskaan emme olleet tajunneet mita sen kassanvieresta lahtevien portaiden toisessa paassa lymyaa: kahvila!

Suosittelen salaista kahvilaa lampimasti kaikille. Seinat ovat soposti kivea, ikkunoita ei ole, ihana valaistus ja keskella seisoo kuvassa nakyva hieno kakku-pikkuleipa -poyta, josta saa kayda valkkaamassa itselleen herkkuja.

Perjantai-iltana Lucan Nina liittyi joukkoon mukaan ja istuttiin pitkalle yohon Valencialaisbaarissa Graciassa, jossa Lucan kamppis on toissa. Toinen siella tyoskenteleva poika, katalaani, puhuu kuulemma kuutta kielta sujuvasti. Meita ei koskaan ehditty esitella toisillemme kun herra paasi aikaisemmin vuorosta. Harmillista!

Lauantai-aamuna tuli Vikke!

Lounasaikaan treffattiin koko muukin lossi joka siis oli tullut Madridista varta vasten viikonlopuksi Barnassa kaymaan.


Tehtiin tyypillinen suurkaupunki-liikku: Kaveltiin yhteen tiettyyn hyvaan paikkaan ihan kaupungin toisella laidalla Javierin johdattamana vesisateessa kengat markina - ja se oli tietysti kiinni.

Nalkaisina sateen yltyessa astuttiin sitten sisalle ensimmaiseen jonkunlaista ruokaa tarjoavaan sisatilaan. Kiva paikka sekin. Nimea en muista.

Lauantai-iltana matkattiin metrolla Badalonaan (jossa on muuten kesalla rauhallisempi uimaranta kuin BCN:n keskustassa) pieneen kahvila-baariin, jonka 3 Javin ystavaa oli varannut kokonaisuudessaan syntymapaivajuhliaan varten. Meita oli arviolta 50 henkea.
Ruokaa riitti,
ja halya,
ja hauskaa.
Ja taas istuttiin pitkaan.

Sunnuntaina Hollantilainen Julius, Rosa Vikke ja mina maksettin itsemme sisalle Sagrada Familiaan. Juliukselle Barcelona oli uusi kokemus. Kuvassa Victor toistaa aaniteoppaan selityksia fasaadin symboliikasta.

Vitsikasta kylla, kirkko oli edistynyt sitten viimevisiitin.

Sunnuntai oli kokonaisuudessaan sateinen. Muiden Madridilaisten lahdettya kotia kohti, kiertelimme me Javin ja italialaisen Saransa kanssa ympari keskustaa. Teellekin pysahdyttiin, tosin se paras paikka oli ihan taynna, mika on tietysti ymmarrettavaa, koska se on se paras paikka.

Vein illan paatteeksi Viken viela keijumetsa baariin Bailey´s lasilliselle. Turistivinkkina sanottakoon, etta se on Ramblan alapaassa vahamuseon portista sisaan ja oikealle. Vaan kyllapa oli taynna italialaisia erasmusopiskselijoita. Sisustus oli silti edelleen ihana.

Siina tarkeimmat raportoitavat. Madridilaisia varoitetaan lumisaderiskista. Mutta se johtunee siita, etta viime lumisateesta ei ollut varoitettu yhtaan ja kaaos oli melkoinen. Nyt siis varoitetaan varalta, etteivat ainakaan voi sanoa, etta ei ole varoitettu. (Ei tuolla yhtaan lumisateiselta nayta. )

Loppukevennyksena uusi ihku kelloni.

Toiselta puolelta on ihan saman nakoinen.

Hasta Luego Ystavaiset!
Hyvaa Runebergintorttua!

Happily Landed

Ja otsikon vari matsaa uuden matkalaukun varia.

Barcelonan kautta vihdoin turvassa kuudennessa kerroksessa ilman hissia. Onneksi portaat kuitenkin loytyy. Rappukaytavaa maalataan paraikaa.

Katalonian mahtikaupunki oli viela ihanampi kuin muistin. Kaveltya tuli, vaikkakin yhdeksankymmentaprosenttisesti sateessa ja latakoissa. Sade loppui tietysti tuntia ennen kotikoneen lahtoa ja siirtyi mukanamme tanne Madridiin. Viikonloppuna taalla oli tullut lunta, joka ehka naytettiin jopa suomen telkkarissa.. (?)

Teeskentelen nyt, etta blogi ei olisi ollut paivaakaan paivittamatta. En jaksa jaaritella yliopiston jannittavista kuvioista, kuten siita, etta graduohjaajani suositti tahtaamaan cumua alempaan arvosanaan omasta mielestaan hyvassa hengessa ja ilon kautta. Kivempi kai pelata menevansa riman kohdalta kuin sen alta (??).

Madridissa kaikki paitsi lampotila on jokseenkin ennallaan. Yksi kasveistani oli kuollut (kaktus!), joka on saavutus sinansa. uusi aarettoman hieno kelloni on ruuvattu seinaan. Ottanen siita kuvan. Tassa taman paivan saavutus (sen lisaksi, etta kaadoin iltapaivapopperoisena maitoa kahvinkeittimeen) eli kenganpohjien liimaus.

(Victor kavi kotona lounaalla ja nappasi huvittuneena kuvan pyykkipoikarivista)

Lisaksi muutama otos

EM-taitoluistelufinaalista (koyhat kyykkyyn),

Matias

yksi-vee ihan itse syödyn synttärikakun jäljiltä

Saara-prinsessasta tatien kynsissa ja kitaroiden alla

aka Kitarat, Saara ja Tädit

eiks jee

Jatkunee ensi numerossa. En pienentanyt kuvakokoja, ja lataus on melko hidasta. Palataanpa asiaan.

Besos taas vaihteeksi kaikille.