Kansalaisvelvollisuus on aina kansalaisvelvollisuus

...Siihen aikaan antoi Suomen perustuslaki suosituksen, että kaikkien valtakunnassa olemattomien oli äänestettävä ulkomailla oman maansa vaaleissa. Niin myös maiJa lähti Cerdanyolasta, Barcelonan esikaupungista ja meni ennakkoäänestystä varten kahden muun blondin kanssa Barcelonan Suomen kunniakonsulaattiin, Ravaliin, koska hänellä oli Suomessa sukua. Heidän siellä ollessaan oli aika kummallista puhua suomea, koska yhtäkkiä heidän edessään seisoi 10 umpisuomalaisen näköistä suomalaista, jotka puhuivat sujuvaa suomea sanoen, näyttäkää passi ja täyttäkää tämä lappu, käykää tuolla hyllyn takana äänestämässä ja tulkaa tänne askartelemaan lipukkeet erinäisiin kirjekuoriin. Ja maiJa haki valitsemansa vaaliehdokkaan numeron ehdokaskartasta ja tutkiskeli sitä, ja lopulta kirjasi sen ympyrän sisään. Ja kun he poistuivat konsulaatista, ei kukaan heidän ympärillään enää osannut suomea, tuo mini suomi keskellä Barcelonaa jäi taakse suorastaan epätodellisena valtakuntana. Ja he kulkivat kadulla kerraten keskenään kaikkea minkä olivat nähneet ja kokeneet. Kaikki oli mennyt käsittämättömän sujuvasti, juuri niinkuin internetissä oli ilmoitettu.

Omat ehdokkaamme, hyvien fiestojen ja kielitaidon puolesta: Lotta, Miia ja maiJa


Kansalaisvelvollisuuden suoritettuamme käveleskeltiin Graciassa ja käytiin hyvällä lounaalla. Söpöjä katuja kivoja taloja. Tässä suosikkini--->


Qué más... No tänään oli ihanaa. Kävin Barcelonan kujia Rafan kanssa. Rafa on ystäväni ja uusi suullisen espanjan opettajani. Siis toisin sanoen hurrrrjan pedagoginen kurssikaverini, jonka missio on korjata espanjaani tunnin ajan ihan joka asiassa. Siis joitain ihmisiä vaan siunataan tuollaisilla lahjoilla. Didaktiikka ja kaikki muut opetustermit ovat tästä lähtien synonyymeja Rafalle.
Ostin gorron, jota olin haeskellut jo muutaman päivän erinäisistä syistä. Jos haluat kovasti tietää mikä on gorro, tässäpä linkki sanakirjaan. siellä voit myös kuulla sanan äänntämyksen. (Olenpas tänään minäkin pedagoginen, huh.)

Qué más... No viikonloppuna oli ihana sää. Tämä kuva on edelliseltä viikonlopulta. Silloinkin oli ihanaa. Eli täällä on jo kesähtävää. Auringolla on ihan eri poveri nyt jo kuin kotosuomessa, lämpötilat päivisin kohoaa 20, illaksi laskee alle 10 asteen kun pallo poistuu taivaalta. Sunnuntaina oltiin piknikillä ilman ruokaa Ciutadellapuistossa, josta kuvakin on. Sitten maisteltiin baskitapaksia kun auringon laskettua piti päästä lämpimään. (kts. edellä.).
Lauantaina oli hieno matsi Barca-Madrid 22:00,(vähänniinkö Kärpät-TPS suuruusluokkaa Oulusa) vaikka päättyikin tasapeliin. Julienkämppis oli katsomassa paikanpäällä. Maksoi vaivaiset 117eukkaa ylinparvekepaikoista. no comment.
Katsastin matsin Graciassa italialaisjoukon seurassa, tosin saavuin paikalle vasta eka puoliajan lopulla. Muuten hipihijaisille kaduille kuului äkkiräväköitä riemunkarjaisuja ja kirosanaryöppyjä pikkubaareista ja digiaikaan siirtyneistä asunnoista. Oli muuten koomista ajella junalla Barcelonaan LAUANTAI-iltana kello KYMMENEN ja olla ainoa matkustaja omassa vaunussaan.

Qué más... Kävin tänään Italialaislingvistiikankurssikaverini luona lounaalla Vilassa, eli kampuksen opiskelija-asuntola-alueella. (onpa söpö sana). Siellä on siis ul-ko-ui-ma-al-las. Aukenee kai kuukauden päästä tai jotain. oioioi. Hauskaa opiskelijameininkiä, kuvitelkaa vaikka itse, uida tai hengata altaalla saa 23:00 asti ja se sijaitsee asuntolarakennusten keskellä, keskellä pihaa.pistepistepiste.

Nuha-räkätauti hellitti vihdoin, nyt on tässä kämpässä toiset aivastelleet. Tämä virus tuntuu kiertävän tasapuolisuuden nimissä kaikkien ystävieni keuhkoputket.
Huomenna tulee äiti ja isi (ja toivottavasti siis myös hirvi ja poro ja lohi). Petri-velu tulee myös käymään yhdeksi illaksi. Olen onnellinen.

Apropoo, ennen viereisen kuvan ottamista sanoin, että tästä nyt kiva kuva äidilleni. Niinpäniin.
Sunt pueri pueri, pueri puerilia tractant,
Pojat ovat poikia.

Niin ja sitäpaitsi Rafan mielestä mun Espanja voi oikein terveesti. Teroitetaan vaan nuo subjunktiivit käyttökuntoon kunhan ensin treenaan niitä vähän kielioppikirjan kanssa, jonka mi vieja, eli vanhukseni(feminiini), kuten Perussa on tapana hellittelynimenä omaa äitiä nimittää, tuo tuliaisena. (Tulipa sivuinen lause).
(Kaikenlaisia outoja pikkufaktoja tarttuu mukaan kun asuu tällaisessa suht-eläväisessä kaupungissa, jossa ei ruotsia puhumalla saa hätkäytettyä kassajonossa ihan ketään.)
Ja niin, tärkeää, tänään puhuin jo neljännen kerran katalaania lingvistiikantunnilla.

Ääneen.

Ajatella.

Acta est fabula, plaudite!