Hohhoijjaa...

Istun tietokoneluokassa ja tapan aikaa ja koitan olla nukahtamatta.
En muista milloin viimeksi olisin istunut yliopistolla näin väsyneenä. Oulussa ollessa olisin jo aikaa sitten hipsinyt humanistiseen kirjastoon torkuille. Verbaarion sohvakin olisi näin iltapäivän tuntien aikaan jo tarpeeksi rauhallinen. Tekee mieli ISOA kahvikuppia. Automaatti ja tiedekuntamme "bar" (eli baari, eikö niin) antavat suurimmillaan, eli maitokahvin tilatessa, sellaisen meidän medium-pihtailu-aularavintola-kupillisen kahvia. Minä haluan motillisen. Kofeiinia on kai sama määrä näissä paikallisissa, kompaktimpana vain, mutta tässä tapauksessa höyryävän mustankullan tuoksun kesto nenän alla tuntuu ratkaisevammalta kuin piristysaineen todellinen annostus.

Tapasin eilen pojan joka ilmoitti netin kielivaihtosivuilla menevänsä Ouluun syyskuussa ja tarvitsevansa näin ollen suomenkielen ja suomen ilmastossa selviämisen opetusta. No Fnacin edestä löytyi ikäiseni kahta metriä hipova ujo informaatikko/insinööri (ylläri pylläri), joka edelleen vie äidilleen pyykit aina silloin tällöin viikonloppuisin hoidettavaksi. Tsemppiä vaan.

Jotenkin välillä väsyttää tämä suomen elämänlaadun ylistys jota täällä harrastetaan. Ora et labora, niin kyllä itsekin tienaisivat ihan kivasti. Toisaalta kauhistelevat hintatasoamme. NIINPä. Saahan sitä päivitellä korkeampaa palkkatasoa mutta muistakaa paljonko meillä on ananaksen kilohinta niin tehdessänne sisplau. Ja täytyyhän pakkasensiedosta jotain bonuksia saada, muuten Barcelona olisi entistä ylikansoitetumpi.

Odottelen siis kurssia, jota joka tapauksessa en kai pysty suorittamaan, mutta koska opettaja on samalla vaihtokoordinaattorini, pitänee näyttää naama sille. Tunti alkaa seitsämältä. Vielä jotain 2tuntia ajantappoa.
Kiva viikko takana, ei siinä mitään. 4 kerran salsakurssi vaihtareille alkoi maanantaina. Rakkaat vanhempani kävivät kylässä (ja toivat erinäisiä elintarvikkeita), Hilluin lauantaina Reggaen tahtiin hiukan epämääräisessá vallatussa talossa ihan varmasti illan, ellei koko paikan historian ainoana Pohjoismaalaisena. Ja eilen jutustelin kaksi tuntia katalaaniksi muutaman kuorokaverin kanssa kampuksen keskusaukion"baarissa". Lieneekö tuosta vimeisestä tämä vÄsymys. Ota ja tiedä. Ainakaan suomenkielisistä lauseistani ei rytmiä tunnu tänään löytyvän ja kieliasiat väsyttää aina aika yllättävästi..

parempi siis lopettaa nurinat äidinkielellänikin ja käydä kofeiiniautomaatilla.

Iloista Pentinpäivää teille kaikille, ei vähiten isälleni.