"Helmikuu on hiihtokuu.."

Kaksi tenttiä takana ja kaksi jäljellä. En tiedä voiko tässä vaiheessa sanoa, että on selvinnyt "kunnialla" noista ensimmäisistä, mutta selvinnyt joka tapauksessa. Syntaksin tenttiin liittyi montakin kriisiä, viimeisin tuli edellisenä iltana kun katselin vanhoja kokeita virtuaalikampukselta ja tajusin ymmärtäväni kysymyksistä vain puolet. Puhumattakaan moneenko katsoin osaavani vastata. Aamutunnit menivät sitten unen ja valveen rajamailla sängyssä mahallaan maaten muistiinpanoja epämääräisesti räpeltäen ja rypistäen. Tenttä ennen edessä istuva tyttö totesi mulle, että semanttiset puut vai mitä ovatkaan, evät tule tähän kokeeseen, vaan sitten vasta kevään lopputenttiin.
Ahaa.
Olin siis yrittänyt opetella melkolailla ylimääräistä.
Lopputulos: kysymykset olivat ymmärrettäviä. Eri asia ymmärtääkö opettaja, että osasin asiat: kirjallisesti espanjaksi selittäminen ei kuulu tämänhetkisiin vahvuuksiini. Hauskimman tehtävän pisteet veti kotiin numero kolmonen:

=Selitä miksi seuraavat virkkeet ovat kieliopillisesti väärin.

Viihdyin mainiosti tämän kanssa. Ottaen huomioon, että itse puhun noin 75 prosenttisesti kieliopillisesti epäkorrektia espanjaa, olin juuri oikea henkilö selittämään näiden lauseiden epäkohdat. Syntaksin termistöllä. Pakko mennä kokeenpalautustunnille, että näkee oman tähtikarttansa. (Lukion ruotsinopen ilmaus meidän kotiaineista punakynän poimittua asteriskilla kaikki kielioppivirheet.) Tottakai ope totesi mulle koetta palauttaessani, että "olisin toki voinut auttaa tuossa kolmosessa, ymmärrän kyllä, että teillä Erasmuksilla ei ole natiivin kompetenssia". Njaa. Keväällä tiedän tämäkin.

Toka tentti oli kielitiedettä humanistiopiskelijoille -muille kuin filologeille. Tulevat arkeologit ja taidehistoroitsijat tuskailivat foneettisen kirjoituksen kanssa, minä olin ihan täpinöissäni. Katsotaan paljonko täti antaa anteeksi kirjoitusvirheistä: natiiveilta sanoivat napsivansa 0,1 pistettä jokaisesta töpistä. Maksimipistemäärä on kymmenen, eli laskin voivani pompata kokeen ihan kevyesti. (katso edellinen kappale.)

Kotona vessanpatterinputkikriisi jatkuu. Maanantaina olin yksin kotona, ja joku setä tuli sitä katsomaan. (Aletaan kohta periä rahaa sen näkemisestä, täällä on rampannut aika määrä heppuja patteria tuijottelemassa). Viimeisin herra pisti kuitenkin sanoista teoiksi ja alkoi naputella ruosteista vuotokohtaa. Kuinka ollakaan putkesta alkoi suihkuta vettä ihan kunnolla. Minä selitin änkytellen missä meidän kaasujamuuputkistopömpelit sijaitsee ja kahmin erikokoisia rättejä vuodon tukoksi. Yhdellä kädellä kuivasin lattiaa, toisella yritin hillitä vuotoa ja kolmannella väänsin räteistä vettä lavuaariin. Mies vaihtoi kirosanansa astetta vahvemmiksi ja lähti sulkemaan meidän... lämmitystä!
Tosin sanoen:
Kohta ovat patterit olleet viikon poissa käytöstä. Aamuisin on kieltämättä hmmm hiukan vilpoista sisälläkin. Jos nyt ilmat kylmenee niin kellään ei oo kivaa.

Seuraavaa korjaajasetää odotellessa...

Siirryn tästä akustisen fonetiikan pariin. Torstaina taas testi.