Aika Lentää

Useampi ystävä on lähetetty kotiin haikeilla mielin ja meidän jäljelle jääneiden täytynee poistaa heidän espanjalaiset prepaid-numeronsa kännyköistämme ja soittaa entistä tiiviimmin niihin numeroita, jotka vielä toimivat. Uusia tuttavuuksiakin on tullut solmittua ja tekemistä riittänyt vaikka väki onkin vaihtunut.
Särkynyt kolmikko Maija, Luca ja Markus

Kävin Sitgesin paljon puhutuilla karnevaaleilla (vai -ssa?) laskiaistiistaina. Menoa riitti. Ja kotiin tultiin vasta aamujunalla. Junassa Barcelonaan päin istui vierivieressä työmatkalaisia lunkisti unenpöpperöisinä lehtiään lukien ja mitä erikoisimmin pukeutuneita hileitä heliseviä juhlijoita yhtälailla väsysneinä nuokkuen.
Huvittavia kontrasteja.

Angela (kissa), italialainen kurssikaverini poseeraa transvestiittien kanssa,
joita näkyi illan aikana paljon.

Barcelonaan menee Sitgesistä siis tunti, ja kun siitä lähdin vielä Renfellä kotiin näytti kello jo yhdeksää ja silmät painuivat väkisinkin kiinni. Torkuskelin siis ja kerran herätessäni seisoikin juna omalla asemallamme. En viitsinyt rynnistää paniikinomaisesti jo kiinni olevia ovia kohti, koska tiesin, että kyytiin oli juuri noussut koko liuta kouluun kiiruhtavia opiskelijoita ja poistumiseni olisi herättänyt tarpeettoman paljon huvittunutta huomiota. Matkasin siis SAPETTUNEENA yliopistolle asti ja heti seuraavalla junalla takaisinpäin. Kotona suihkun ja aamupalan jälkeen olikin sitten jo aika lähteä luennolle.

Edellisenä viikonloppuna hyvästelimme Markuksen Itävaltaan, kävimme Barbaran kanssa teatterissa ihmettelemässä GREASE-musikaalin espnjankäännöksiä ja tein Claudia-kuorokaverilleni
Tiramisun synttärilahjaksi.

Vasemmalla: Barbara, taustalla Sandra D ja Danny. Oikealla: turkoosipaita on Caludia-kaverini vieressään poikansa Robert.


Lauantaina lentokentällä oli melkoinen paniikki kun Markuksen laukut painoivat 14kiloa liikaa.. Poika päätyi nakkelemaan hysteerisesti kaikenlaista henkilökohtaista alusvaatteistaan lähtien ulos laukustaan keskellä suurta lähtöhallia. Sakkomaksu olisi ylittänyt sata Euroa. Sain kunnian ottaa toisen Barcelonaan jätetettävistä kasseista huoltaakseni siihen asti, että joku Viinin kävijä (mahdollisesti minä itse, liput on tilattuna huhtikuun lopulle!) sen hoitaa omistajalleen. Huomasin kotiin päästyäni, että kohdalleni osuneessa pussissa on, kuinkas muuten, herran viimeisten päivien likapyykki.... Lovely.

Nyt viikonloppuna oli toisenlaisten aktiviteettien vuoro. Kävin yksin retkellä Tibidabo kukkulalla mikä merkitsi kolmentunnin kävelyä ihanassa lähes kesäilmassa. 17astetta jne. Siitä kuitenkin tuonnempana lisää.
Toissapäivänä vietimme myös Cristianin synttäreitä täällä kotona nelikkomme voimin pikkutunneille asti. Oli suomalaisittain tehtyä mansikkakakkua, ilmapalloja, pizzaa jne.

Cristian 20 vuotta, mansikkakakku ja melkoinen kakkulapio.
Alla yksi suokkarikuvistani: Barcelona Tibidabon kätketyiltä poluilta kuvattuna.

Nyt on ilmeisesti Tibidabon tuulen tarttuttama flunssa-köhä vaivana. Jätin tänään menemättä yliopistolle siinä toivossa, että ei pahenisi yhtä ikäväksi
kuin viime kerralla.
Tulevan viikonlopun viettämiseen on jo muutama idea..