Urheilua, suihkulähteitä ja espanjaa italialaisittain


Yeah, en enää ole turisti.
Tutustuimme sunnuntaina mm. olympiakylään ja Placa Espanjan suihkulähdevaloshowhun suomalaisen Miian ja Itävaltalaisen Markuksen kanssa. Ramblaa kulkiessa huomasimme, että meidän espanjakielen taitomme ylitti reippaasti keskimääräisen keskustassa harhailevan henkilön kyvyn puhua kieltä, toisin sanoen, kaupunki on viikonloppusin täynnä turisteja. Ollaan Katalaaniluokkamme kanssa päätetty puhua espanjaa keskenämme aina kun vain ilmaisukyky siihen riittää, mikä ei ehkä ole johtanut oikeaan espanjalaiseen nuottiin, mutta sen sijaan lisännyt huomattavasti kielellistä sujuvuutta.
Itse asiassa, puhumme nykyään kaikki espanjaa enemmän tai vähemmän italialaisella intonaatiolla. (!)
Sitä on erittäin erittäin vaikea välttää, koska italialaiset ovat niin eläväisiä ja äänekkäitä niinkuin ehkä tiedätte.. Me Pohjois- ja Keski-Eurooppalaiset pilkataan toisiamme säännöllisesti aiheesta.

Olympiakylä oli tosi hieno, siellä sattui olemaan joku Espanja-Celtic jalkapallo-ottelu alkamassa, joten väkeä oli liikkeellä. Montjuïcista avautui upeat näkymät kaupunkiin, niin kuin näkyy. Löytyykö tuttuja paikkoja jos suurentaa kuvan?
Nuoli osoittaa meille päin, jos sellainen löytyy kuvasta. Ylempänä siis kuva olympiakylän aukiolta, LP-neula minun mielestäni.

Hommasin myös itselleni sporttikortin, jolla saa sitten tehdä ihan kaikkea sporttista kuukauden ajan. Kampuksella on mm. kolme tenniskenttää, seinäkiipeilyseinä, squashtila, kuntosali, ulko- ja sisäjalkapallokenttä, eri itsepuolustus ja tanssi ryhmiä etc. viikonloppuisinkin on tilat käytössä. Hip hej!Kävin jo pari kertaa uimassa, valkoinen patonkileipä kun alkoi turvottaa niin suunnattomasti..

Eilen saimme myös aikaiseksi jalkapallo-ottelun à la katalaanin peruskurssilaiset, joka lopulta typistyi vartin mittaiseksi, mutta hyvä alku kuitenkin. Rannalla ei ollut hirveästi porukkaa tuulen takia, ja sesonki alkaa kai muutenkin olla ohi. Sitä paitsi paikallisen ajattelun mukaan eilen alkoi syksy. Kävin eka kertaa meressä ja voi vimpula, että oli suloisia aaltoja!




Kuvassa vasemmalta Markus Viinistä, Veronalaisen Peitron selkä, Antoine Lyonista, Julien kämppäkaverini Perpignanista, hollantilaistyttö, jonka nimeä en muista, taustalla toinen, Leika, vaihtaa vaatteita, Jana Dresdenistä ja Miia Lappeenrannasta.

Tänään alkaa neljän päivän juhlallisuudet, Barcelonan Mercé -feestivaali tai mikä lie. Ilmiaseksi museoihin, ilmaiskonsertteja yötä päivää, ilotulituksia, etnoruokaa, taikureita, teatteria you name it kaupunki täynnä. Maanantaina ei ole yliopistolla mitään, koska olemme universitat autonoma de BARCELONA. Saa nähdä miten kunto kestää kun nukkumaan ei voi mennä, koska koko ajan tapahtuu. Jos ei kuulu uutisia, voitte kysäistä koordinaattoriltani olenko tallella.

Koitin tänään käydä juttelemassa itse hänen kanssaan, ja kävi ilmi, että koska olen kirjoittanut hakemuksen kohtaan Facultat: humanities, joka on suomeksi humanistinen ei koordinaattorini ole suinkaan espanjalaisen filologian laitoksella, vaan humanistisella laitoksella (siis miiiitÄääÄ?). Ei tajua ja nyt on perjantai niin missäÄn ei oo ketäÄn paikalla, mutta pitää tiistaina etsiä HUMANISTINEN tiedekunta, joka siis ei ole kielten tiedekunta, ja kysyä sieltä, että kuka minusta oikein huolehtii.

Tänään oli katalaanin kuuntelukoe. hui. Istuttiin jonossa kuin ylppäreissä ikään ja keskityttiin molt bé kuuntelemaan jotain höpinää. No kyllä sitä jo vähän ymmärtää.

Tässä vielä erään aamun aamupalani lähileipomosta. Vaikka kuinka olen harjoitellut pain au chocolat:lla Ranskassa, niin tässä oli jo tekemistä. Kuva on muuten hyvä, mutta todellisuudessa olen kyllä vähän ruskeampi, hehe...

Són les tres quarts i cinc de tres, kello on kymmentä vaille kolme.
(kello on kolme varttia ja viisi kolmen)
Hulluja nuo katalaanit!

Molts petons
maiJa