Työajoista...

Tarkoitus ei ole suinkaan kirjoittaa mitään valivalijuttuja toisen maan työajoista, kunhan vaan kerron miten asiat tällä hetkellä ovat.. Daniel, kordinaattorini on huoneesa B147. Periaatteessa. Hän on koordinaattori, joka ei tiedä mun kursseista mitään, koska opettaa tyyliin ajattelun historiaa, museologiaa jne. Erehdyksessä minulle siunaantunut koordinaattori.
"Daniel on mahdollisesti paikalla aamuisin" sanottiin mulle eilen kun viimein löysin vartin ramppauksen jälkeen oikean laitoksen. Kävin siellä tänään kello 12 puolen tunnin paussimme aikana katalaanintunnilta. Eksyin väärään tiedekuntaan ja kun yritin korjata erehdystäni, menin ulos ovesta joka ei johtanut kuin umpikujasta toiseen. Päästessäni takaisin ovelle josta olin kulkenut oli kenkäni rikki, varpaasta sojotti ruusunpiikkejä, ja ovi oli lukossa.Kun viimein pääsin Danielin luo, ei hän ollut paikalla.
"Daniel on mahdollisesti paikalla iltapäivisin", minulle sanottiin. Kun löyisin sujuvasti laitokselle klo 14:15, ei Daniel ollut sitä.

En tarvitse Danielia mihinkään muuhun kuin sanomaan "kyllä, saat vaihtaa kordinaattoria, koska en tiedä kurssesi sisällöstä mitään, enkä siis pysty sinua koordinoimaan."
Tule siis töihin Daniel!!

Toinen asia, paljon iloisempi: ostan todennäköisesti 50 Eukalla tutun tutun entiseltä tyttöystävältä taitettavan pyörän! Hiphej, semmoisella voi sitten huristella kouluun, ottaa kotimatkaksi junan kyytiin jos alkaa sataa, viedä kainalossa rappuja ylös kotiin yöksi jne.
Aika muodikasta!

Huomenna on taas katalaanin testi, tällä kertaa muutamasta kielioppiasiasta. Keskusaukion lämpömittari näyttää plus 30. Mieli tekisi opiskella euskaran kieltä ja historiaa. Mitäkähän herra Daniel siihen sanoisi. Tulisipa paikalle.

Loppukevennyksenä sitten tässä vasemmalla : Paikallinen mainos, joka saa hymyilemään joka päivä. Suurentamalla kuvan näkee ehkä paremmin: purukumi, jonka sisällä on jotain uutta ja erilaista..!
(Luca Italiasta työnsi myös päänsä mukaan.)

El Daniel Rico em sembla un home molt tímid=
Daniel Rico on mielestäni tosi ujo mies.

I made it!

www.merce.bcn.cat/english/music.shtml

www.bcn.es/bam/english/index.html ->program->bauchklang

www.youtube.com/watch?v=45g9vuR5Bio&mode=related&search=

Mercé 2006 on nyt juhlittu ja univelkaa on sen verran ja vuorokausi rytmi niin sekaisin, että pari päivää pitää ottaa aika rauhallisesti. Tapahtumia oli kauheasti, ilmaiskonsertteja joka ilta muutama, torstaina menimme Park de Forumiin, jossa oli 20 000-70 000 ihmistä (toisin sanoen ei mitään käsitystä kuinka paljon, mutta ihan sikana) katsomassa juttuja, pyörimässä tivolilaitteissa ja nauttimassa lämpimästä ja pimeästä yöstä. Ensimmäinen linkki tuossa ylhäällä näyttää jotain musiikkitarjonnan laajuudesta. Koko keskustan alue, Passeig de Gracia ja Placa Catalunya erityisesti olivat täynnä erilaisten järjestöjen kojuja, päivisin oli tanssiesityksiä, akrobatiaa ja teatteria, iltaisin tulipyörittelijöitä, ihmispatsaita jne.

Torstaina nähtiin myös lohikäärme-salsaryhmä kulkue-systeemi, tanssittiin hullunlailla ska-vaikutteiseen haitarimusiikkiin ja kuljettiin ramblaa milloin minkäkin sivukadulta kuuluvan musiikin tahtiin.
Perjantaina kuultiin tosi hienoa humanbeatbox bändiä, katsokaa kakkoslinkki jos kiinnostaa. Ovat Itävallasta ja Itävalta-Markus tätä meille tietenkin mainosti ja oli kyllä käyttämiensä adjektiivien veroinen porukka! Tutustuimme myös kalliiseen Paloma discoon pikkutunteina. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että discon edustalla oli miimikoiksi pukeutuneita valkonaamoja, jotka hyssyttelivät ohikulkijoita. Onkohan paikka saanut kovankin ukaasin melun aiheuttamisesta asuinalueella..?
Kotiin mennessä ei yöbusseja jostain syystä kuulunutkaan, joten jouduin istumaan juna-asemalla ja odottamaan 5.56 lähtevää ensimmäistä paikallisjunaa.. (Kellonaika on iskostunut ainiaaksi takaraivoon) Voin vanhemmilleni lohdutukseksi kertoa, että en todellakaan ollut ainoa busseihin pettynyt asemalla istuskeleva nuori. Sinänsä jännä, että missään vaiheessa ei täällä ole tullut sellainen olo, että olisi jotenkin vaarassa. Oulussa ehkä enemmän jos eksyy Mannerheiminpuistoon yksin yöllä. Yleensä toki kuljetaan täällä muutenkin porukassa.

Lauantaina piti sitten vääntäytyä ylös jo kymmeneltä. klo12 oli Placa Jaumella Castellers, eli niitä ihmistorneja. Aika huisia, varmaan maailman vaarallisin urheilu(?)laji: näin kai 8tornia, ja niistä 3 sortui- Katsokaa video ja ihmetelkää. (suosittelen!)

Oli tarkoitus mennä lauantaina museoihin, jotka oli ilmaisia, mutta valitsemamme Casa Mila ei sitä sitten loppujen lopuksi ollut, joten menimme jäätelölle syömään pois pettymystämme. Lauantai-illan maininnan arvoiset hetket olivat seuraavanlaisia:
-Nousin kotona käydessäni 7:n. aikaan väsymyksissäni väärään junaan.
-Yöllä kadulla jutellessamme joku meluun väsynyt heitti jostakin yläparvekkeelta vettä niskaani turhautumista purkaakseen.(tapahtuu tietääkseni vain elokuvissa).
-Keskustelimme Ranska-Antoinen kanssa Ranskan sosiaalipolitiikasta aamukahvin ääressä Ramblan kahvilassa 05:30-07:30. Tämä oli tietenkin samalla iltapala, jonka jälkeen kävelimme TYYNTÄ, aamuaurinkoon heräilevää pääkatua Renfepysäkille. Ei näkynyt turisteja, ei ketään myymässä mitään, vain pari hassua lenkkeilijää ja jokunen kadunlakaisija. Suosittelen!
-HiuKkA erikoisena loppuhuipennuksena jostakin suoraan ylhäältäpäin mäsähti PULU jalkani viereen placa Catalunyalla ja kuoli siihen. Liekö ollut liikaa perhehuolia, liian rankka festivaaliviikonloppu, tms. Antoine katsoi minua hetken ja sanoi: taidat olla aika omituinen tyyppi, en ole ikinä nähnyt, että kellekkään tapahtuisi mitään vastaavaa. Olinkin kotimatkan hiukkasen huolissani siitä, että seuraavan kerran taivaalta tippuisi jotain raskaampaa ja fataalia...
Maanantaina oli "tulimusikaali" eli puolen tunnin iloitulitus/musiikki ja valoshow, joka meni vähän överiksi mitä tulee rahan ampumiseen taivaan tuuliin. Kotiin päin piti taas tulla yöbussilla. TällÄ kertaa se tÄyttYI ekavuoden opiskelijoista, joilla alkavat tänÄän opinnot ja olivat siis tutustumassa uuteen opiskelukaupunkiinsa. Ai niin, ja jotta homma ei olisi ollut liian normaalia tämän tytön läsnäollessa, bussi peruutti pahki puhelinpylvääseen. (Tämä on muuten tapahtunut mulle myös Lontoossa) .

Kaiken kaikkiaan: hauskaa oli ja onneksi loppui, enää emme olisi jaksaneet. Todettiinkin tänä aamuna katalaanin kotiaineita palauttaessa, että ei täällä toista vuotta voisi asua, yksi Mercé kymmenessä vuodessa riittää.

A mi, m'agrada moltíssim Mercè 2006!
=Minun mielestäni Mercé 2006 rules! (oma käännökseni)

ps. Aina oppii tumpelokin uutta: poistin rastin ruudusta ja lätinöitäni voi nyt kommentoida ilman mitään turhia jäsenyyksiä.

Urheilua, suihkulähteitä ja espanjaa italialaisittain


Yeah, en enää ole turisti.
Tutustuimme sunnuntaina mm. olympiakylään ja Placa Espanjan suihkulähdevaloshowhun suomalaisen Miian ja Itävaltalaisen Markuksen kanssa. Ramblaa kulkiessa huomasimme, että meidän espanjakielen taitomme ylitti reippaasti keskimääräisen keskustassa harhailevan henkilön kyvyn puhua kieltä, toisin sanoen, kaupunki on viikonloppusin täynnä turisteja. Ollaan Katalaaniluokkamme kanssa päätetty puhua espanjaa keskenämme aina kun vain ilmaisukyky siihen riittää, mikä ei ehkä ole johtanut oikeaan espanjalaiseen nuottiin, mutta sen sijaan lisännyt huomattavasti kielellistä sujuvuutta.
Itse asiassa, puhumme nykyään kaikki espanjaa enemmän tai vähemmän italialaisella intonaatiolla. (!)
Sitä on erittäin erittäin vaikea välttää, koska italialaiset ovat niin eläväisiä ja äänekkäitä niinkuin ehkä tiedätte.. Me Pohjois- ja Keski-Eurooppalaiset pilkataan toisiamme säännöllisesti aiheesta.

Olympiakylä oli tosi hieno, siellä sattui olemaan joku Espanja-Celtic jalkapallo-ottelu alkamassa, joten väkeä oli liikkeellä. Montjuïcista avautui upeat näkymät kaupunkiin, niin kuin näkyy. Löytyykö tuttuja paikkoja jos suurentaa kuvan?
Nuoli osoittaa meille päin, jos sellainen löytyy kuvasta. Ylempänä siis kuva olympiakylän aukiolta, LP-neula minun mielestäni.

Hommasin myös itselleni sporttikortin, jolla saa sitten tehdä ihan kaikkea sporttista kuukauden ajan. Kampuksella on mm. kolme tenniskenttää, seinäkiipeilyseinä, squashtila, kuntosali, ulko- ja sisäjalkapallokenttä, eri itsepuolustus ja tanssi ryhmiä etc. viikonloppuisinkin on tilat käytössä. Hip hej!Kävin jo pari kertaa uimassa, valkoinen patonkileipä kun alkoi turvottaa niin suunnattomasti..

Eilen saimme myös aikaiseksi jalkapallo-ottelun à la katalaanin peruskurssilaiset, joka lopulta typistyi vartin mittaiseksi, mutta hyvä alku kuitenkin. Rannalla ei ollut hirveästi porukkaa tuulen takia, ja sesonki alkaa kai muutenkin olla ohi. Sitä paitsi paikallisen ajattelun mukaan eilen alkoi syksy. Kävin eka kertaa meressä ja voi vimpula, että oli suloisia aaltoja!




Kuvassa vasemmalta Markus Viinistä, Veronalaisen Peitron selkä, Antoine Lyonista, Julien kämppäkaverini Perpignanista, hollantilaistyttö, jonka nimeä en muista, taustalla toinen, Leika, vaihtaa vaatteita, Jana Dresdenistä ja Miia Lappeenrannasta.

Tänään alkaa neljän päivän juhlallisuudet, Barcelonan Mercé -feestivaali tai mikä lie. Ilmiaseksi museoihin, ilmaiskonsertteja yötä päivää, ilotulituksia, etnoruokaa, taikureita, teatteria you name it kaupunki täynnä. Maanantaina ei ole yliopistolla mitään, koska olemme universitat autonoma de BARCELONA. Saa nähdä miten kunto kestää kun nukkumaan ei voi mennä, koska koko ajan tapahtuu. Jos ei kuulu uutisia, voitte kysäistä koordinaattoriltani olenko tallella.

Koitin tänään käydä juttelemassa itse hänen kanssaan, ja kävi ilmi, että koska olen kirjoittanut hakemuksen kohtaan Facultat: humanities, joka on suomeksi humanistinen ei koordinaattorini ole suinkaan espanjalaisen filologian laitoksella, vaan humanistisella laitoksella (siis miiiitÄääÄ?). Ei tajua ja nyt on perjantai niin missäÄn ei oo ketäÄn paikalla, mutta pitää tiistaina etsiä HUMANISTINEN tiedekunta, joka siis ei ole kielten tiedekunta, ja kysyä sieltä, että kuka minusta oikein huolehtii.

Tänään oli katalaanin kuuntelukoe. hui. Istuttiin jonossa kuin ylppäreissä ikään ja keskityttiin molt bé kuuntelemaan jotain höpinää. No kyllä sitä jo vähän ymmärtää.

Tässä vielä erään aamun aamupalani lähileipomosta. Vaikka kuinka olen harjoitellut pain au chocolat:lla Ranskassa, niin tässä oli jo tekemistä. Kuva on muuten hyvä, mutta todellisuudessa olen kyllä vähän ruskeampi, hehe...

Són les tres quarts i cinc de tres, kello on kymmentä vaille kolme.
(kello on kolme varttia ja viisi kolmen)
Hulluja nuo katalaanit!

Molts petons
maiJa

Més que en club

Joko kerroin viimeviikkoisesta vierailustani erään paikallisen jalkapalloklubin harjoitustiloihin? Osa teistä saattaa olla kuullutkin kyseisestä porukasta..

(Tiedoksi niille, jotka eivät hoksaa ironiaa, että kyseessä on Champions liigan hallitseva mestari.)

No olihan se Barcan stadioni suuri.

Infotaulun mukaan muistaakseni 125000 henkeä vetävä, UEFA:lta 5 tähteä saanut, Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin jalkapalloareena, joka kuulemma pystytään hätätapauksessa evakuiomaan tyhjäksi viimeistä kannustajaa myöten viidessä minuutissa.

Siinä saisi yläparvekkeelta paikkansa lunastaneet kipitellä portaita alas aika raivoisassa paniikissa päästäkseen turvamiesten vaatimassa ajassa katutasolle..

Eli polvivammaiset futisintoilijat älkööt vaivautuko.

Käytävällä juuri ennen aukkoa, josta pelaajat juoksevat stadionille, oli pieni kappeli, jossa sanottiin katsomon perustuskivenkin sijaitsevan. Emme oikein hahmottaneet mikä kivistä oli laitettu sinne ensimmäisenä, mutta itse kappelin luulisi olevan kovassa käytössä Brasipelaajien tähdittämässä porukassa?

Pääsylipun lunastaneiden joukossa oli melkoinen kansallisuuksien kirjo.
Huomasin pian siinä sinipunapaidoissa kulkevien pyhiinvaeltajien keskellä kulkiessani, ettei tämä ollut oikea hetki avautua tunteistani Ronaldinhoa kohtaan. Poseerasin Barbaran ja Josén kanssa kiltisti pahvironaldinhon vieressäkin, tosin 10 euroa tuntui vähän liian suurelta summalta pelkästä printtauksesta, joten jätimme kuvan digiavaruuteen leijumaan.

Kuva on kahvilasta, varjosta, ennen hikistä metromatkaa kotiin.

José, Barbaran poikaystävä, osti stadionin edestä jäätelökopista Magnumin melko puheliaalta muoriskalta, joka osoitteli auliisti meille jokaisen tähtipelaajan suosikkijäätelöt. José hymyili ikionnellisena kuin kaksivuotias kummipoikani kuullessaan valitsemansa valkosuklaatikun olevan myös Eto'on suokkari. Melko hyvä myyntikikka, ja jäimmekin Barbaran kanssa miettimään oliko jutussa perää vai ei. "Pojat" olivat kuulemma tulossa harjoittelemaan "joo-oo, siinä varttia vaille seitsämän tänä iltana". (Kuulosti siltä, että hän olisi seuraavaksi paljastanut olevansa maalivahdin isoäiti).

Mutta toisaalta kai jalkapalloilijatkin tykkäävät makeasta.

Tänään sataa taas.
Uutisten mukaan kolmessa päivässä on tullut alas
kolmannes koko vuoden vesimäärästä.


El meu pare es diu Pentti =
Isäni nimi on Pentti

Minä olin siis maiJa

SADE

Ilta Barcelonassa oli mukava, mutta satoi ja ukkosti koko yön niin että meinasin lyödä pääni Place de la catalonian kivilaattoihin ainakin kolmesti kun aukiota peitti 3 sentin vesimatto ja varvastossujani ei ole varustettu liukuesteillä. Sandaalieni kosteuspitoisuus on tietty edelleenkin luvattoman korkea.. saa nähdä tuleeko flunssati flunssaa.
Yöbussikin tuli testattua, matikanopiskelija Irkkupari tuli onneksi samalla kyydillä Barcelonasta Cerdanyolaan. Turvassa vara parempi. Täytyy sanoa että Barcelonan liikenne toimii huomattavan hyvin. Autojonotkaan eivät koskaan tunnu seisovan samaan tapaan kuin eräissä muissa suurkaupungeissa.
Nyt on taivas vähän rauhoittunut, Valenciassa on kai tullut ihan vakavia vesivahinkoja. Kiva asua mäen päällä ja kolmannessa kerroksessa. Sekin vara on parempi. Jokemme nimittäin vaahtoaa ruskeaa mutavettä siinä määrin, että paikallisetkin jäävät sitä tuijottelemaan.
Tapasin tänään toisen kämppäkaverini. Julien on Ranskasta, viiden minuutin tuntemisella voisin sanoa, että herra on hyvin ranskalainen. Kotoisin Perpignanista (miten se kirjoitetaan?) ja osaa siis katalaania. Ranskalainen kielitaitoinen, ei siis toisin sanoen kuitenkaan edusta ihan sitä kaikkein stereotyyppisintä gallialaista mallia.

Päivän sana muuttuu jo lauseeksi, katalaanin kurssilla edistytään kovaa vauhtia..
Soc la Maija = Olen (the) Maija
-Jos ette nimittäin huomanneet.

Hasta pronto

HUONE

Seuraa pieni kuvaus asumuksestani, toisin sanoen kuvina, koska näin vältyn kirjoittamasta tuhansia sanoja. Asun siis Cerdanyola del Vallesissa, josta on 20minuutissa Barcelonan sydämessä niin halutessaan. Alue on rauhallinen ja kiva. Cerdanyolan kaupunki tuntuu olevan aika katalaanipainotteinen, en tiedä onko tämä vain ensivaikutelma. Asuntomme on kunnostettu joku aika sitten, eikä torakoita ole ainakaan vielä näkynyt. Eräs saksalainen kuitenkin vakuutteli niiden tulevan takaisin taas kesäksi asuntoon kuin asuntoon. No hyvä.

Kuvien laatu on mitä on, kyseessä on melko vahingoittunut aparaatti, mutta digi kuin digi joten kelpaa tähän hätään.



Olohuone/ruokapöytä parvkkeen ovelta kuvattuna

Ja uudet hienot kuvani jäivät näköjään kotikoneelle, mutta tässä sentään vielä toinen mokoma, ihan ikioman soppeni ovelta.



Vasemmalla seinällä on ikkuna sisäkuiluun, josta tuonnempana. Ovi jää oikealle puolelle. Jos kuvassa näkyy kuitenkin niitä torakoita lattialla, jättäkää ystävällisesti kommenttiosioon siitä maininta -kiitos.

Katalaanin kurssi alkoi tänään ja opettaja on charmikas keski-ikäinen (miten sekin määritellään?), jolla on mainio huumorintaju ja eloisat opetusmenetelmät. Hän puhuu koko ajan katalaania (me emme). Suurin osa meistä oli tunnin aikana ihan suhteellisen kärryillä -latinokieliläisillä nyt on kotikenttäetu muutenkin- mutta eräs irkku ressukka, joka osaa vain englantia, myönsi olevansa melko pihalla. Minä ja Miia, toinen suomalaistyttö, suorastaan hehkuimme itsevarmuutta hänen rinnallaan. Siis suomalaiset, hehkuivat itsevarmuutta..!
Huomenna ja siitä eteenpäin sitten tankataan tätä hauskaa kieltä, joka on kuin ranskaa puhuisi niin että ääntää oikein suomalaisittain joka kirjaimen just niinkuin kirjoitetaan!
Lähdenpä tästä tekemään läksyjä, illalla kokoontuvat Erasmusihmiset ensimmäistä kertaa Barcelonan ilta-aurinkoon ja syödäkin pitää sitä ennen.

Adeu= heipati heippaa

Kuumia Ensivaikutelmia

¡Hola!
vaan kaikille.
Huh hellettä!
Kun päivästä toiseen on eri aukioilla näkyvissä mittareissa lukemia +35 ja +38 väliltä, ei todellakaan tarvitse hokea mantraa "muista juoda paljon" muistaakseen juoda paljon. Vessassa ei enää tarvitse käydä, kaikki kehon neste haihtuu iloisesti ihon kautta alta aika yksikön. Tämä auringon hellimä alue jonne laskeuduin sunnuntaina on alkanut tuntua jo vähän tutummalta kuluneiden 5 päivän aikana, eikä enää tarvitse jännitää niin hirveästi junaan noustessa. Mïtä tulee kielitaitoon, ajatus kahden kielen oppimisesta yhden vuoden aikana jäytää takaraivossa raivokkaammin kuin Suomesta lähtiessä, sillä olen tajunnut kuinka todellisesti täällä oikein katalaania, sitä toista kotimaista puhutaan. Kotikielenä on meidän 4-henkisellä porukalla katalaani, tosin siitä porukasta olen tavannut vasta Barbaran, ainoan todellisen katalaanin, pojat ovat Romaniasta ja Ranskasta. Kaikki paikalliset ainakin täällä Cerdanyolassa tuntuvat puhuvan katalaania keskenään kaduilla.

Barcelona on upea kaupunki, yliopistomme on suuri ja kieli ei vielä suju. Siina kai tärkeimmät tämänhetkiset uutiset.

Kunhan pääsen tähän netin käyttöön rauhassa käsiksi, laitan jo kuviakin josko vähän kaikesta. Tiistaina alkaa katalaanin intensiivikurssi ulkkiksille, eli 4tuntia joka päivä kuukauden ajan. Molt Ben. Eiköhän se sitten lähde sujumaan. Voin opettaa teillekin.

Petons= Haleja