Elämä on kuin virusten torjuntaa

Pitää olla kärsivällinen ja ajatella optimistisesti eikä koskaan voi olla satavarma, että tilanne on hallinnassa (ellei ole informaatikko).

Toisin sanoen menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet erään troijalaisen ja takaoven ja matosen tuhoamisyrityksissä ('varsin leppoisasti', kuuluisi kai lisätä -koko tämä blogi tuntuu olevan yhtä "leppoisaa oleilua").
Nyt on leppoisuus kaukana, sisäisesti olen ai-van raivoissani, vaan Cristian raukkaa säästääkseni yritän pysyä rauhallisena. Ollaan taas kahdestaan kotona. Hän on informaatikko. Häntä naurattaa.
Virussota jättää jälkensä - Sieluntilani on kuin Barcelonetan tuhotulla vallatulla talolla: sisäisesti ihan rikki ja ulospäinkin alkaa näyttää pahalta.



Siskokultani kävi kylässä. Tuli käytyä hyvällä tekosyyllä Tibidabon huvipuistossa. Huippua!






Antikliimaksi oli vekkulan sulkeutuminen nenämme edestä puolituntia jonotettuamme, koska joku 'señorita' oli loukkaantunut sisällä ja "henkilökunnan piti saada hänet ulos ja siivota paikat". HUI, ja mielikuvitus alkoi tietysti laukata itsekullakin. Olikohan lintsiltä tuttu pyörivä punainen tynnyri esim. silponut tytön jalkapöydät . . . yök.


Kliimaksina huvitusvuorella olivat varmaankin erinäiset rata-ajelut. Eivät ole poikkeuksellisen riehakkaita, mutta ne kuvat jotka automaatti räpsää aina pahimmassa alamäessä..
Ollaan kaikki niin fotogeenisiä kriittisillä hetkillä!


Huvipuistottelun lisäksi esittelin Johanille
Champañerian tungoksen ja sen halvat Entrepanit/ Bocadillot/ voileivät ja kuplivan rosé-viinin.

Yhdessä käytiin Poble Españolissa (mulle eka kerta päiväsaikaan) ja rantsulla.

Keskenään nelikko vietti tähänastisista vieraistani ennätyksellisen ajan ramblojen ihmispatsaita ihastellen. Voi sitä iltojen kiivasta keskustelua siitä, lasketaanko metrossa nähtyä dominikaanimunkkia ihmispatsaskategoriaan, koska on kuitenkin pukeutunut erikoisesti...

Poble E:stä löytyi hauskoja ammattikunta-porraskaide-patsaita (Annan kanssa vasemmalla) sekä nimikkokatuni (oikealla).


Lössi lähti kotiin eilen illalla, ja tänä aamuna nukuin pitkääääään.

Kesäloma alkanut viimeistä höpöhöpötenttiä lukuunottamatta (katalaanikulttuuri - monivalintatentti ilman loppuarvosanaa). Aloin heti opiskella regulaattorin puhdistusta PADI-kurssia varten!

Viimeinen ei-höpöhöpötentti olikin luku sinänsä... Meni 'fatal' kuten täällä sanotaan. En kuitenkaan voinut olla suorittamatta loppuvoitelua jota nuoleskeluksikin kutsutaan, olihan kyseessä rakkain tieteenalani eli lingvistiikka. Saattoi jopa mennä läpi - nuoleskelu siis - mutta tuskin auttanee itse tentin läpäisyssä.
Noh, kompensoidakseni panostan kaksi kertaa enemmän heinäkuiseen sukelluskurssiin!


Tässä vielä naperokullat lentokentällä. Aika tsöpöläisiä.
Ja kinaavatkin just niin kuin me Markuksen kanssa pienenä - hetkittäin naurettavan liikuttavan nostalgista.