3. toukokuuta 2007

Mi casa es mi casa y aquí estoy

Reissut on kai reissattu joksikin aikaa. Andalucia kutsuu tässä kuukauden sisällä ja ehkä sitä vois jossain muuallakin piipahdella. Ihastuin tähän ekstemporee viikonloppuvisiteeraamiseen..

Mallorcalla oli IHANAA. Aurinkoa oli tarpeeksi tosin tuultakin riitti. Hiekkarantaa, vähemmän ihmisiä, paljon autoja, tuttu rantalomatunnelma joka ehkä siis rentoutti vielä enemmän kuin pelkkä kotikaupungista poistuminen (vrt. Madrid ja Viini). Seurakin miellytti.

Sain kutsun reissuun Viinissä ollessani ja reippaana tyttönä varasin heti lennot. Kotona ehdin käydä jo tutuksi tulleen yhden yön (vertaa Madridista Viiniin lähtö). Aamu oli hankala: ainakin puolituntia meni vaatteiden silittelyssä, koska pyykki ei ollut välimeren kosteassa tuulessa ehtinyt kuivua yön aikana. Palmalla odottelin tuntisen verran Madridin konetta, josta laskeutuivat Irene, Javi ja Victor. Napattiin vuokra-auto ja lähdettiin matkaan.

MIESENERGIAA: pojat, automme ja kilipukki (joka piti kotia erään majakan juurella pitäen turistit varpaillaan koukkusarviensa avulla.)

Asuntona oli upealla näköalalla varustettu apartamiento. Tässä näkymä parvekkeeltamme. Kämppä oli oikeasti sisältä erittäin mukava ja vuokra oli näin low-seasonina halpa. (Vuokraajan yhteystiedot saatavissa allekirjoittaneelta.) Vähän veti kieltämättä kokeneenkin matkailijan hiljaiseksi tuo kotikatu saapuessamme kun ei tiennyt minkälainen yllätys sisällä odotti.

Mallorcalta löytyy mm. seuraavia: 1. tippukiviluolia 2. upeita näköalapaikkoja 3. suuri katedraali







4. Chopinin kuolinkylä ja 5. herran muistopatsas

huo-maa nei-din rus-ke-tus --->






...ja hiekkarantoja. (kuvista saanee enemmän irti jos aukoo niitä).







Sain aikamoisia kiksejä tällaisista kuutamokuvista. Olen pikkuhiljaa oppinut hyödyntämään hienoa kameraani. Viimeisimmässä siis kuun vasemmalla puolella Javi, oikealla Irene ja Victor.

Javi ja Irene kävivät myös sukeltamassa tokapäivänä. (Kärpänen tuli ja puri taas, eli ennen kotiinlähtöä käyn takuuvarmasti sen PADI openwaterin.)

In the meantime me kierreltiin Victorin kanssa autolla saaren itäosien pikkukyliä, pyöriteltiin päitä saksalaisturistien miehittämille törkykalliilta näyttäville huvilayhdyskunnille, lojuttiin sannassa ja auringossa ja syötiin ihanaa ruokaa.

Paikallinen juttu on pa amb oli, (katalaanin sukuista mallorcankieltä) eli leipää oliiviöljyllä. Grillattu leipäviipale jonka päällä "jotain pientä, kuten villisika" -kuten Obelix asian ilmaisisi, eli kaikenlaisia välimeren herkkuja Serranosta Parmesaaniin, raaka-aineita säästelemättä, nam.

Keskiviikkona laajensin kokemuskarttaani autoilemalla Espanjassa. Madrileñot lähtivät puoleltapäivin kotiin, mulla oli lento vasta illalla, joten ajelin hyvästelyjen jälkeen Palmaan saksalaisturistien täyttämiä mutkakatuja kiertelemään ja tuulista ranta-aallokkoa haikeana tuijottelemaan. Hiki nousi keskustassa parkkipaikkaa etsiessä. In-ho-an parkkeeraamista uudessa kulttuurissa. Koskaan en ole siitä tykännyt omassanikaan.

Karu todellisuus iski sitten illalla kotiutuessa: kotona ei ruokaa, huoneestani lamppu palanut,
kännykän näyttö rikki -tosin isiltä tuli vanha nokia tilalle postissa tänään-, kaikki vaatteet erinäisissä laukuissa viimeisen kolmen viikon ajalta ja pyykkiä vailla, lipaston kurssien tämänhetkisistä puheenaiheista ei tietoakaan ja torstaiaamun ilona sitten espanjan syntaksia ja semanttisia puita heti kymmeneltä. vojvoj!

Nyt pitäisi sitten siis motivoitua tekemään esitelmää kreolien sisäisestä kieliopista ja niihin liittyen vallalla olevasta kahdesta eri teoriasta... espanjaksi puolituntia ensitorstaina kiitos. hohhoijaa...
miksi ei nappaa miksi ei nappaa?


Haluaa takaisin palmusaarelle!

1 kommentti:

maiJa kirjoitti...

huom. hiekkalinnan tekoon ei riittänyt aikaa (aina jostain pitää karsia), joten otin kuvan naapurin kyhäelmästä. Ihan näppärä paketti, kynttilät ja kaikki..