Kelle nalli napsahtaa...

Äiti on opettanut ettei saa lällättää ja olisi pitänyt muistaa se kaikkien näiden vuosien jälkeen "ja olla hiljempää". Tänään kostautui.
Lingvistiikkatäti 'kielen teoria' -tunnilta oli ensinnäkin unohtanut (?... luulin etteivät lingvistiikot ole unohtelevaista tyyppiä) mun ennen Viiniin lähtöä varaamani artikkeli-kommentointi aiheen ja antanut sen jollekulle toiselle. Se olis ollut tosi kiva artikkeli enkuksi, kommentoiminen ja selittäminen olisi ollut mukavaa ja tapahtunut espanjaksi. (muunmuassa käännösteoriassa käytyä universalistit vastaan relativistit keksustelua: onko mielemme samat kun olemme eri äidinkielten puhujia, jne)
Nyt ei ole enää artikkeleita eikä tunteja enempää jaossa, joten arvosanani tulee pohjautumaan vain ja ainoastaan tenttiin. Ei sillä, että arvosanoillani olisi hirmuisesti painoarvoa tänä vuonna, vähän siltä kutisee, mutta kurssi on tosi kiva ja mun espanjaksi kirjallisesti itseni ilmaiseminen on e-del-leen ontuvaista, niin että siistin suorituksen tekemisen tälle tädille saanee unohtaa. Höh.

Toinen nalli napsahti tänään samalla tunnilla (tai no siis tuo ensimmäinenhän nimen omaan ei napsahtanut..). Puhuttiin sivulauseessa kielistä, joissa ei ole määräistä artikkelia, ja suomihan siellä lillui venäjän vierellä esimerkeissä. Opettaja siihen, että no maiJa selittäisitkö meille vähän tätä artikkelittomuuttanne. Valmista pikku juttu siitä. Siis, että miten ilmaisette määräisyyttä ja onko paikkoja joissa determinanttia ei voi käyttää (siis tätä viimeistä en tajua kun edellisessä lauseessa oli juuri todettu ettei suomessa ole determinantteja.) Noh enivei. "Tee se vaikka...maanantaiksi, jookos"
(Tässä vaiheessa mulla välähti mielessä kuva ranta-aalloista ja kuumaan hiekkaan hautautuvista pottuvarpaistani) Otin siis hiukan vaivautuneen ilmeen, jolloin tomeratäti katsoi kysyvästi uudestaan ja sanoi "no keskiviikoksi" . -"no okei". oioioioioi!
Tunnin jälkeen kävin tädin kanssa lyhyen keskustelun esitykseni sisällöstä jne. Ja mainitsin myös ohimennen ettei suomenkielinen filologia kuulu opintoihini. Siis vain joku kymppiminsan esitys kuulemma. Hauskinta oli se, että hän oli aidontuntuisesti yllättynyt siitä ettei mulla ole suomenkielen kielioppia mukana täällä.

Häläpäti hämmää häpätihää, hämmää häpätihää

nyt sitten vielä Valenciaan ajavien Alsa-bussien lakko tähän päälle, niin hautautuu lomahaaveet lopullisesti pottuvarpaiden sijasta.

Lällättämättömyys olkoon tästä lähtien hyveeni ihan oman etuni nimissä.

Maalaukset ovat suokkariartistini MacKenzie Thorpen kuvia, jos joku haluaa vaikka neljännesvuosisatasynttärilahjavinkkejä. (onko mulla oikeutta laittaa noita kuvia tänne???). Toinen valokuva on epäonnistuneesta perunamunakkaan käännöstäni - vastoinkäymisten teemassa pysyäkseni.


Täältä näkee vielä mun viikonlopun sään Valencian rannalla. Totean vaan ihan neutraalisti..