20. heinäkuuta 2009

Voi meitä ja Euroopan teitä..

Madrid - Napapiirin leirintäalue - Madrid -automatkalla ehtii sattua kaikenlaista ja saa ajella monennäköistä Autovíaa, Autobahnia, Autoroutea, motorvägiä ja moottoritietä.



Tässä apua niille, jotka haluavat ajella Pohjoisesta Espanjaan asti: järjestät vain kuvat keskeltä alkuun ja seuraat maisemia.

Lähtöpiste oli Madrid. Jo pelkän kunnan ulkopuolelle pääsy tuntui vievän ikuisuuden, mutta äkkiä pitkiin istumisiin tottui ja lopussa 350km:n pätkät tuntui ihan lällärihommilta.

Hoksattiin eka päivän jälkeen, että valokuvausmahdollisuuksia ei tule kauheasti kun istutaan vaan Bilenissä, ja siitä alkoi autotiekuvien sarja..

Ranskassa --> eksyttiin kaikista eniten (Bordeaux, Pariisi, Arcachon x2, Mulhouse). Siellä on virallisesti Euroopan (ainakin meidän reitin) huonoimmat opasteet. Ensin tulee viitta vaikka Mämmilään. Sitten 2km myöhemmin tulee liikenneympyrä, jossa ei enää mainita mämmilää. Että mihin suuntaan sitten siitä karusellista lähdet..?

Tästä Ranskan maisemasta mulla tuli mieleen Godardin Au bout du Souffle ja Lovers of the arctic circlen kolarikohtaus myös. (Anyone?)

(Liikenneympyröitä käytettiin monet kerrat peliaikalisänä: vielä yks kierros sillä aikaa kun toinen tavasi karttaa ja päätti uuden suunnan. Ja paikalliset tuijotti näitä hulluja Volvon kyydissä..)


<--Saksan moottoritiet oli metkoja. Pääsi lujaa ja suoraan. Volvovanhusta ei tosin viitsinyt rasittaa, joten jätettiin hurjastelematta. Poikkeuksena muutaman rekan ohitus: itse olisin mennyt 115km tunnissa tyytyväisenä ohi, mutta yhtäkkiä iiiiiihan perässä olikin auto joka olisi halunnut mennä 160km/h.. monesti hermot petti ja painoin kaasun pohjaan päästäkseni äkkiä takaisin turvalliselle hiturakaistallemme. NOH, ei meidän kaara älyttömyksiin kiihtynyt..

"Stockholm by Night" eli yöajo Trelleborgista Tukholmaan. (Ruotsi menoi mennen tullen yöaikaan). Mennessä sivuutin hiuksen hienosti mäyrän. Ressu katsoi valokeilaan viime tingassa ja luuli hetkensä koittaneen vaan kumit viuvahtivatkin ihan vierestä kuten automainoksissa ainakin.


Tukholmassa odotti vesisade ja Vikinglinen puhtaat lakanat.

Tässä ollaan jo kotimatkalla välillä Oulu-Turku. Victor huomautti, että mulla oli ominainen varpaat-ja-maisema-kuvani ottamatta. Kun oli sitä luppoaikaa, niin minähän aloin räpsiä: 25 kuvaa jaloista ja teistä. Säästin vain yhden.



Yö tuli ja Turku läheni. Samoin tuli uskomaton usva.
Nähtiin peuroja pellolla ja saatiin käyttää sumuvaloja.




Sitten päästiin taas Ruotsin poikki Saksaan: Sassnitzin silta neljän tunnin lauttaylityksen jälkeen. Nukuskeltiin puolalaisten rekkamiesten vieressä lentokonetuoleissa Scanlinella sen verran, että jaksettiin ajaa kolme tuntia Berliiniin asti.




BErliiniin mennessä ei eksytty, luultiin vaan olevamme fiksumpia kuin moottoritien tekijät ja päätettiin OIKAISTA: Viimeiset sata kilometriä viisikymmentäkilometriä tunnissa rekan perässä mutkaista, kylien kautta koukkivaa metsätietä! MAISEMISTA nautittiin...


Berliinistä lähtiessä jouduttiin ruuhkaan joidenkin tietöiden takia. Todiste: kuskilla oli aikaa valokuvata (ja ranskanletittää tukka). Pari tuntia taisi vierähtää ykkösvaihteella. Meille kiire oli onneksi suhteellinen käsite.




Toka-vika päivän Ranska ajo oli jo niin lopun alkua, että kamera oli muistaakseni laukussa koko päivän. Myös lämmenneet juustoviipaleet ja kova ruisleipä alkoivat vähitellen maistua sille mille ne oikeasti maistuvat.


Madrid toivotti meidät tervetulleiksi vaikuttavalla sadepilvellä. Kuuma täällä oikeasti oli. Belgiasta ei tullut kuvia: siellä bensa oli niin kallista, että ajettiin vaan niin tasaisesti ja nopeasti ulos kuin suinkin. Belgian tulli oli ainoa joka meidät pysäytti, siksikin niiltä pisteet poies.




Volvo kesti paria vinkuna-rahina ääntä lukuunottamatta upeasti. Bensaan meni muistaakseni 600 euroa. Tienvarsikahveihin pari kymppiä. Eksymisiin XXX minuuttia. Tutuiksi tuli N1, A1, A36 A46 U54 sun muut moottoritiet. Tiedetään myös mitkä ranskan ilmaispätkätiet on jouhevia ja mitkä ei. Ja Bordeauxin keskustaan ei kannata ajaa edes vahingossa.

pus pus, kuka ajaa seuraavaksi täällä käymään ?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ihan sattumalta miian blogista hypähdin tänne ja koin ihan mielettömän deja-vu-ketjun! tultiin eilen kolmen viikon reippaalta eurooppa-ajelulta jo täysi-iän ylittäneen pakettiauton kanssa ja allekirjotan kaikki teidän havainnot puola-ranska-suomi-välin taipaleelta. mäyriä, varpaita, loputtomia tietöitä ja muka nerokkaita shortcutteja... jee jee autoilun iloja!
terkkuja lähettää barcelonan äänestystoveri lotta

Anonyymi kirjoitti...

Tulikiven ja ärtymyksen katkua

Arvon Blogisti,

olette toimineet hyvän bloggaustavan vastaisesti laiminlyömällä päivityksen jo useiden viikkojen ajan. Blogin alku oli lupaava ja sadas blogiteksti jopa poliittinen. Tähän voisin vielä huomauttaa olevani erimieltä kanssanne ihmisistä, jotka osaavat enemmän kuin viisi kieltä jollain tasolla. Myös he voivat olla täysiä töppöjä. Lisäksi kehoittaisin kuulemaan poliittiseen toimintaan osallistuvien sanomisia erityisellä tarkuudella. Asiasta voimme keskustella myöhemmin.

Se miksi kenkä oikeasti puristaa johtuu siitä, että kuulin sinun saapuvan Suomeen kohtsillään. Blogisti olisi voinut ilmoittaa joko blogissaan, tekstiviestillä, soittamalla, sähköpostilla, kirjeellä, kortilla, korusähkeellä, faksilla, savumerkeillä, lehti-ilmoituksella tms. tulostaan. Myös siitä tulisi ilmoittaa, jos et tulevan vierailun aikana halua tavata. Ilmoituksen jälkeen osaamme varautua tai olla varautumatta esimerkiksi suuretsintöihin Rovaniemen erämaista.

Ilmoittaminen on erityisen tärkeää, koska pikkulinnut laulavat kuitenkin mahdollisesta maahantulosta ja uudesta työpaikasta. Joskus (harvoin) pikkulinnut välittävät myös väärää informaatiota. Näihin pikkulintujen epäonnistumisiin voidaan edelleen varautua asianmukaisilla blogin päivityksillä.

Olkaa ystävällinen ja korjatkaa bloggaustanne, ettei tarvitse ryhtyä holhoustoimilaissa, pakkotoimilaissa tai poliisilaissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

No joo. Täältä tähän. Lähden osoitteeseen Eduskunta 6.

-J