Espanjan kevättä, Suomen kesää ilmassa.

Sen tietää siitä, että musta näppäimistö kuumenee hetkessä ärhäkästi kun istuu parvekkeella päivittämässä blogia.

Kvarttitalouden naruihin sekaantuneena olen nauttinut muiden kanssasisarusteni tavoin suvantokaudesta: uuden vuosineljänneksen alusta ja kuukauden alusta. Uintiharrastukseni on elvytetty, allas kutsuu taas pari kertaa viikossa. Henkinen valmistautuminen kolmen viikon päässä sinertävään sukelluskurssiin ja lomaan Lanzarotella on alkanut.
Näyttää jopa siltä, että saan kandidaatinpaperit ulos Oulusta ennen tutkintomyllerrystä.
Viiden päivän sadekausi on päättymäisillään ja turistit kulkevat keskustassa jo sandaaleissa.

Aktuellt-osion jälkeen muuta asiaa.

Metro de madrid. Paikoista älyttömin.

Se ei ainoastaan ole täpötäynnä aamuisin, niin että toisinaan pitää jäädä laiturille odottamaan seuraavaa kun ei mahdu kyytiin, siellä myös näkee ihan mitä sattuu.
Esimerkiksi...eräskin heppu on juuttunut 70-luvun punk-kauteen. Hän kulkee suuren Union Jack -laukun kanssa, jonka sisässä on ihan oikea mankka, jossa soi kyseisen aikakauden hitit. Jalassa ylitiukat farkut ja päällä jotain muuta epämääräista ja skottiruutuista. Joka aamu sama show, ilahduttaa aamunuutuneita kanssamatkustajia asenteellaan, peikkotukallaan ja tunnelmamusiikillaan. Arviolta 40-vuotias.
Sitten on erinäisiä ryhmiä. Yleisimpänä rahantienaajat, jotka jakautuvat kerjääjiin, muusikoihin ja vapaisiin artisteihin: Muusikot rynnivät vaunuun viimehetkellä ja aloittavat tekoenergialla. Viimeisin villitys on viiden(!) hengen "bigbandi", joka on valloittanut viitoslinjan, eli töistä kotiintuloreittimme. Kontrabasisti, erinäiset puhaltajat ja hanuri. Ja sitten mennään Tequilan tahtiin.. Needless to say, yhdeksän tunnin päivän jälkeen se energia vain on vähän liikaa..
Kerjääjät ovat aina surullinen näky. Koskaan ei tiedä onko takana oikea hätä, vahvemmat osapuolet, jotka tulevat tunneleissa vastaan ja tyhjentävät kerjänneen saaliin vai elämäntapa. Jokus heltyy, joskus ei. Paha mieli jää aina jos ei muusta niin maailman rikkauksien epäreilusta jakaantumisesta yleensä.
Vapaat artistit ovat rahankerääjistä luovimpia. Jos ei ole suotu laulunlahjoja, mitä teet? Eräs nuorimies asteli metroon, kertoi asuvansa vallatussa talossa ystäviensä kanssa ja hyväksyvänsä "kannatusmaksuja". Istuutui sitten lattialle, kampesi ähisten koipensa niskansa taakse ja alkoi hoippua käsiensä varassa liikkuvan, rymisevän metron käytävää ensin oikealle, sitten vasemmalle. Loppuun teki vielä vapisevan päälläseisonnan, nousi sitten ylös ja kiitti. Työmatkustajat vilkuilivat tyyppiä kirjojensa ja sanomalehtiensä takaa kuin suomalaiset täysissä pukeissa saunaan ilmestyvää turistia. Kannatusmaksuja ei pojalle oikein irronnut meidän vaunusta.

Kanssamatkustajissa löytyy lisäksi iäkkäämpiä ihmisiä, jotka närkästyvät jos et tarjoa heille istumapaikkaasi, toisia iäkkäitä, jotka närkästyvät jos tarjoat heille istumapaikkaasi, turisteja, jotka ilmestyvät ruuhka-aikaan laiturille jumbomatkalaukkuineen ja luulevat mahtuvansa kyytiin, hajamielisiä, jotka unohtavat aamulla laittaa deodoranttia, hajamielisiä, jotka unohtavat aamulla jo laittaneensa hajuvettä kertaalleen, kuuloaan uhoavia, joiden ansioista oman musiikin tuominen metromatkalle on tarpeetonta, epämatemaattisia, jotka eivät ymmärrä, että jos heidän takanaan on kovin ahdasta ja heidän edessään tyhjää tilaa, ratkaisun avaimet ovat ihan askeleen päässä, ja niin edelleen.

Kovin paljon asiaa metrosta. Antakaa anteeksi. Vietän siellä päivittäin puolestatoista kahteen tuntia.










Tässä kuvia pääsiäislomaltamme.Oikealta Javi, Victor ja Dani, Marisa, Irene ja mie vuokrasimme asunnon 4 yöksi Cantabriasta Atlantin rannalta. Kiva karkaus Madridin hälinästä. Sateli ja tuuli, mutta me nautiskelimme maisemista. Kuvien teemoina mm. parvekkeet, laivat ja kuu.

Ensimmäisenä parvekesarja Santillana del Mar-kylästä.
1. Ihan normaaliparvekkeinen kaunis kaunis talo.
2. Parveke ihan täynnä roinaa.
3. Talo, josta on ihan unohtunut parveke.












LISÄÄ parvekkeita:
1. Torstaisen lounaspaikkamme pöytä oli parvella, jonne mahtui vain se yksi pöytä! Näkymä yksityisparveltamme:
2. Talo, jonka parvekkeista oli glamour haihtunut jonkin aikaa sitten.








Mariscoa, eli meren herkkuja nauttimassa perjantaina Santanderissa. Taas syötiin parvella, tällä kertaa tilaa oli jopa 3 pöydälle. Sen sijaan pystysuunnassa oli melko kitsaasti tilaa kuten Javi demonstroi. Me 160-senttiset tytöt olimme oikein tyytyväisiä. Tarjoilijamme oli tietysti samaa kokoa. Pojilla oli hankalampaa.


Zoomi suoraan rapuihin.




Lauantaina kukaan ei onneksi kärsinyt mahavaivoista vaikka äyriäisiä oli napsittu napa täyteen. Käveltiin porukalla Suances-kylämme kukkulan päälle. Upea maisema! Pian satoi taas.











Kuut: San Vicente de la barquera - kylässä, joka on nykyisin "kuuluisa" erään IDOLS -kakkosen kotipaikkana. Jälkimmäinen kuu-kuva on minusta aika upea.






















Lisää yökuvia.
1. Kuivunut joki, laskuveden aika.







2. Kaatuneita laivoja laskuvedessä.










3. Vielä yksi laiva - olivat niin kauniita.




Lopuksi vielä Comillasin yliopisto, suoraan H.Potterin maailmasta!
Ja suomalainen neito poseeraamassa Suomen-neito jossain takanaan.












Kotimatkalla otettiin korkeutta; moottoritiet kulkivat vuoristossa. Pääsiäissunnuntain yllätys suomalaiselle neitoselle:
LUNTA!!!