Pieni Askel Ihmiskunnalle, mutta...
Erään herran ensiaskel
avojaloin lumihangessa.
Ja
NöpönenäKultahipun ensivalokuva.




Edellisen postin häiden lahjoitus jäi mainitsematta.
Se ikuistettuna kanssani tässä vasemmalla. Huumekoirat
lienevät villiintyneet tullissa matkalaukkua haistellessaan.
Perille kuitenkin tuli.

Häiden jälkeen käytiin ylittämässä napapiiri Viken kanssa vuokra-autolla. Siihen liittyen todettakoon, että Kemin lentokenttä on sitten TODELLA pieni, eikä sinne mene julkiset kulkuneuvot. Menee sarjaan "Mieti ennen kuin hakeudut sinne".



Selvittiin kuitenkin Círculo Polarille.
Ohessa meitä eniten ravisuttaneet tapahtumat:


YLH.OIK. Vikke ja Poro (ts. Joulupukin Täytyy olla oikeasti olemassa kun on porotkin.)
VAS. Maija ja ROCKtaurant alias LORDI-ruokala.
VIERESSÄ: Makeaakin hykerryttävämmät naurut synnyttävä saamelaistraditiotietoisuuden levittäjä. (Vikke ei ilmeisesti voi sietää kyseistä valokuvaa..)

NOh, matka jatkui ikkunat rapattuamme Arktikumista ensin vuokra-autolla Kemiin ja sieltä opiskelijameiningillä eli TAXILLA Olhavaan (52km), koska bussi oli lähtenyt 5 minuttia enne kuin juoksimme linjisasemalle. Myöhästymisen viimeinen niitti tuli siitä, että arvasimme väärin auton bensatankkipuolen ja maksutavan. Oikeasti syytän kuitenkin SUBWAY-patonkilaa, jossa patongit täytetään ihan liian hartaasti.

Vikke ihastui kylmäaiheisiin askareisiin: Ikkunanraappaus,
lumen kokoonkaapiminen pienimmästäkin hangesta
(koska heillä ei ollut tiskivettä majapaikassa),

veden kantaminen avannosta saunalle. jne. sekä tietysti saunasta hangessa kieriskely poikalauman inspiroimana.


Uudenvuoden päivänä ja sitä seuraavana jäätiin majaamaan mökille ja ihmeteltiin jäistä merta ja jäätä ja jäätä. Tuli tosi hienoja kuvia, kiitos auringolle valoefekteistä!



Tuosta oikealla olevasta kuvasta tulee aika hurja flashback nimittäin 20 vuotta sitten samalla jäällä Markus kyykki viskomassa jäätä avannosta ja Maija kulki siitä takaa...

-Ja kaikkihan olette huomanneet ylähuulessa olevan kauneusviiruni.



Oulussa Kannustettiin livenä
Kotijoukkueemme 5-5 - tasapeliin.
Vikke oppi viimei jatkoajalla muistamaan ja ääntämään joukkueen nimen.
Eräs pikkupoika katseli suu auki taaksepäin ja ehkä samalla lailla kuin vajaaälyisiä katsotaan kun minä artikuloin neljättä kertaa oi-kein-sel-väs-ti KÄR-PÄT, it's KÄR-PÄT.
Isille kiitos kutsusta!

Päästiin hesaan, (ärsyttävän aamuisella pendolinolla 5:30->).
Tässä kuulkaa Helsingin tuomiokirkko.

OIK. mie roikkumassa Olympiastadionin Tornissa, jossa oli niiiiiiiin kylmä että oli todella kylmä.

Vikke otti vasemmalla olevan kuvan huvittuneena
konsonanttimäärästä ja sanojen pituudesta. (kieltämättä...)
Oikealla oleva Cappucino tuotiin Vikelle eräällä useista sormien ja varpaiden lämmitystauoistamme. Tämä tauko taisi olla espalla. Taisi olla tarjoilija ihastunut etelän mieheen.


Jätän tarinoinnin tähän, sovittiin, että mennään tänään syömään Viken äidin taikomuksia.
Juttu jatkuu vielä kahdella pääkaupungilla. Stay tuned.

Alla uutisista kaikkeinkaikkein tärkein!



Tässä on meidän uusi nöpönenäkultahippu, joka syntyi maanantaiyönä!
Sydän täällä itkee kun en pääse tädin oikeudella ottamaan syliin ja hoitamaan, mutta pian sekin korjaantunee. eikö ole SÖPÖSÖPÖSÖPÖ!


Yhtä söpöä viikonloppua kaikille!


Täällä Naapurit kuulostaa tappelevan seinäntakana.

ps. Tanssikuvakilvan voitti tiukan ja suositun äänestyksen jälkeen siis däni.
Onnittelut voittajille!