Jatkoa edelliseen eli Luvatut Kuvat

Viikonloppu oli mahtava. Olimme lumisilla vuorilla. Liimaan tänne nopsaan loput takapihamme kuvista, jotta pääsen hehkuttamaan lumikenkäilypäivistämme.


Lähistöllä sijaitsee härkätaisteluhärkien majapaikka. En ole täysin selvillä siitä, mitä niille siellä tehdään tai mikä paikka oikein on, mutta kuvaa ottaessa kuului kova jyske jostain oikealta. Joku härkäpää otti lmeisesti aamuvoikkaa seinää vasten.


Victor joskus selitti, kuinka taistelujen härkiä pidetään visusti aitojen takana sillä ne oppivat. Joskus joku protestoija on käynyt vähän heiluttelemassa punavaatetta etukäteen eläimen edesä, niin että se oli tajunnut homman idean ja hoksannut sitten areenalla mennä suoraan ihmistä kohden eikä vaatetta päin. Oli käynyt aika huonosti. (huonostikäymistarinoita tosin riittää. Laittakaa Youtubeen bullfighting tai 'corrida de toros' niin sieltä niitä löytyy.) Itsehän vastustan kyseistä viihdettä.

Oikealla ihana röllimetsämäinen liukumäkileikkipaikka!
Testasin mäen eikä se ollut mikään kesy juttu.





Vuoretkin näkyvät. Kuvaa ottaessa alapuolella oli muutaman aamubisnestä tekevän prostituoidun ja nuoren jallikan sanaharkka. En viitsi pitäytyä vain osassa totuutta.. Tämä mehtä ei ole paras paikka yksinäisille pimeäkävelyille.

Kaikenlaista kauppaa käydään puitten takana, tosin paljon vähemmän kuin ennen, nyt kun alue on autoilta suljettu. Pyöräilijät ovat vallanneet autotiet ja viikonloppuretkeilijät metsän.


Viimeisimpiä ihastuksiani ovat haikarat. Casa De Campo on niitä tulvillaan, erityisesti eläintarhan ympäristö. Siipienväli on yli kaksi metriä ja kaula pitkä kuin joutsenella. Upeaa katsoa kun sellainen leijaa yläpuolella.




Espanjalaiset eivät pidä niistä aivan yhtä paljoa, koska kuulemma aiheuttavat puhelinlinja- ja sähkökatkoksia tehdessään painavia pesäkyhäelmiään tienvarsitolppien päälle. Ei ole tavatonta nähdä piikitettyjä puhelinpylväitä Madridin laitamilla ajellessa.


Olin hiukan pettynyt haikaroihini aamulla, sillä kukaan ei suostunut lentonäytteen antajaksi. Yritin hiipiä eräänkin perässä, mutta se piiloutui ja nousi sitten ilmaan omia aikojaan kun kamera ei ollut valmiina. Ujo otus nähtävissä oikealla kuvan keskellä taitavasti maastoutuneena.

Tämä vasikan näköinen vetoavasti silmiin katsova otus on poro. Petteri ystävineen asuu aivan aidan vieressä. Naapureina heillä ovat sudet (joista ei ole kuvia) ja muutama iso lintu (korppikotka ja haukka?). Eka aamuna susi ulvoi ohi mennessäni. Upean kuuloinen valitus.

Kovasti kävivät porot sääliksi viimekesänä kun kävelin eläintarhalla päin 35 asteen helteessä. Petterin turkki oli koloilla - olikohan yrittänyt itse nypätä sitä pois hikoilun vähentämiseksi..?
Tässä Petterin sarvelliset kämppäkaverit (heti paljon poromaisempia).



Ennen varsinaiseen vetonaulaan siirtymistä vielä joku porttirakennelma arkkitehtuurin ystäville. Edustaa kai sitä aikaa kun Casa de Campo oli kunkun metsästysmaana ja muutenkin rojaalien kesäasutuksena.



Ja sitten.. Huvittavin osa asuntomme sijaintia ja muutenkin: delfinaarion ilmaispaikat 24/7. Aamusella altaasta nousee hieno höyryefekti ulkoilman ollessa vielä nollan lähellä. Näissä kuvissa höyryefektiä ei enää ikävä kyllä ole.


Delfiineillä on naapurina merileijona, joka eka aamuna nukkua pötkötti altaan reunalla. Näin sen kesällä käyvän leikkimässä delfiinien vesillä kunnes hoitsu tuli ja hätisti sen omalle puolelleen Delffa-Show'n alta pois.



Varttitunnin ihailun jälkeen lähdin jatkamaaan matkaani.
Tilalleni tuli kolmihenkinen miesjoukko, joista sitten salaa nappasin kuvan. Näkeepähän minkälaisesta paikasta eläimiä kannattaa mennä kurkkimaan.


Alla vielä onnistunut panorama altaasta, vaikka eiköhän asia tullut jo selväksi. Zoomistakin oli hyötyä.











Tässä tärkeimmät. Nyt lähden oikiksen kirjastoon lukemaan ja illalla katson jaksanko jo laittaa lumikenkäkuvia. Ai niin ja delfiinivideokin olisi tarjolla. Kiirettä pitää.

Sayonara baby, kuten Arnold Schwartskdfljfd sanoo Terminator-leffan espanjankielisessä versiossa.