Dear Anonyymi,
vaikutat ystävältäni Jussilta.
Tunnetkohan kyseistä henkilöä?
(jokseenkin legendaarinen).

Meidän uutta hienoa langatonta nettiä varastaa joku naapureista (katson siis kaikkia katalasti rappukäytävässä!). Ilmeisesti tähän on apu saatavilla, mutta kun ei ole talossa konfiguroinnin ammattilaisia, olemme tähän mennessä onnistuneet vain tekemään yhteydestämme kerta toisensa jälkeen täysin käyttökelvottoman kaikille käyttäjille. Onneksi on Reset-nappi.

IBM on siis imaissut sisäänsä (töihin), tosin palkka valuu rekrytointi-firman pussista. Työpäivä 9:00-18:00 ei muuten olisi niinkään paha, mutta reipasta työmatkailua kestää suuntaansa 45minuuttia, joista 38 kuluu nenä iloisesti naapurin kainaloa maan alla hinkaten, (ei saman jolle irvistän rappukäytävässä suom.huom.) tai vaihtoehtoisesti nenä metron ovea huuruttaen. Joskus pitää jopa huuruttaa ovea ulkopuolelta, kun tuubi on niin täynnä Batánin asemalle saapuessa, ettei mahdu kyytiin, ei edes peppu edellä.

(TULI VAAN MIELEEN tässä yhteydessä on tuo Batán-lähiömme aksenttimerkki täysin tarpeeton, sillä tuskin kukaan sitä oikeasti sijapäätteineen kaikkineen jaksaa suomeksi kunnioittaa. "ba-TA-nin asemalle saapuessa").

Kuten julkaisuajankohdasta huomaa (varsinainen juorukello sekin), on nyt jo nukkumaanmeno aika. Tämä kuitenkin laskettanee jo päivitykseksi. Tämän viikon kovimmat puheenaiheet ovat seuraavanaisia:
Zapatéro vs Rajoy -pääministeriehdokkainen eilinen ensimmäinen live-väittely.
Javier Bardem - Oscarhehkutus, joka oli aika liikuttava, koska ensimmäinen espanjalaisen näyttelijän korkkaama pysti.
Sweeney Todd vs. No country for Old Men - kumpi elokuvista on oikeastaan hurjempi... Ensimmäinen käytiin katsomassa originaaliversiona tänään ja melkein murskasin poikaystäväni sormet viiltelyitä vältellessä.

Buenas Noches Tony y María ja kaikki muutkin!

ps. Selvennetään nyt niille, jotka eivät leffaa ole nähneet, että "viiltelyissä" ei todellakaan ole kyse meidän keskinäisestä väkivallasta - että ei jää epäselvyyksiä.

Pieni Askel Ihmiskunnalle, mutta...
Erään herran ensiaskel
avojaloin lumihangessa.
Ja
NöpönenäKultahipun ensivalokuva.




Edellisen postin häiden lahjoitus jäi mainitsematta.
Se ikuistettuna kanssani tässä vasemmalla. Huumekoirat
lienevät villiintyneet tullissa matkalaukkua haistellessaan.
Perille kuitenkin tuli.

Häiden jälkeen käytiin ylittämässä napapiiri Viken kanssa vuokra-autolla. Siihen liittyen todettakoon, että Kemin lentokenttä on sitten TODELLA pieni, eikä sinne mene julkiset kulkuneuvot. Menee sarjaan "Mieti ennen kuin hakeudut sinne".



Selvittiin kuitenkin Círculo Polarille.
Ohessa meitä eniten ravisuttaneet tapahtumat:


YLH.OIK. Vikke ja Poro (ts. Joulupukin Täytyy olla oikeasti olemassa kun on porotkin.)
VAS. Maija ja ROCKtaurant alias LORDI-ruokala.
VIERESSÄ: Makeaakin hykerryttävämmät naurut synnyttävä saamelaistraditiotietoisuuden levittäjä. (Vikke ei ilmeisesti voi sietää kyseistä valokuvaa..)

NOh, matka jatkui ikkunat rapattuamme Arktikumista ensin vuokra-autolla Kemiin ja sieltä opiskelijameiningillä eli TAXILLA Olhavaan (52km), koska bussi oli lähtenyt 5 minuttia enne kuin juoksimme linjisasemalle. Myöhästymisen viimeinen niitti tuli siitä, että arvasimme väärin auton bensatankkipuolen ja maksutavan. Oikeasti syytän kuitenkin SUBWAY-patonkilaa, jossa patongit täytetään ihan liian hartaasti.

Vikke ihastui kylmäaiheisiin askareisiin: Ikkunanraappaus,
lumen kokoonkaapiminen pienimmästäkin hangesta
(koska heillä ei ollut tiskivettä majapaikassa),

veden kantaminen avannosta saunalle. jne. sekä tietysti saunasta hangessa kieriskely poikalauman inspiroimana.


Uudenvuoden päivänä ja sitä seuraavana jäätiin majaamaan mökille ja ihmeteltiin jäistä merta ja jäätä ja jäätä. Tuli tosi hienoja kuvia, kiitos auringolle valoefekteistä!



Tuosta oikealla olevasta kuvasta tulee aika hurja flashback nimittäin 20 vuotta sitten samalla jäällä Markus kyykki viskomassa jäätä avannosta ja Maija kulki siitä takaa...

-Ja kaikkihan olette huomanneet ylähuulessa olevan kauneusviiruni.



Oulussa Kannustettiin livenä
Kotijoukkueemme 5-5 - tasapeliin.
Vikke oppi viimei jatkoajalla muistamaan ja ääntämään joukkueen nimen.
Eräs pikkupoika katseli suu auki taaksepäin ja ehkä samalla lailla kuin vajaaälyisiä katsotaan kun minä artikuloin neljättä kertaa oi-kein-sel-väs-ti KÄR-PÄT, it's KÄR-PÄT.
Isille kiitos kutsusta!

Päästiin hesaan, (ärsyttävän aamuisella pendolinolla 5:30->).
Tässä kuulkaa Helsingin tuomiokirkko.

OIK. mie roikkumassa Olympiastadionin Tornissa, jossa oli niiiiiiiin kylmä että oli todella kylmä.

Vikke otti vasemmalla olevan kuvan huvittuneena
konsonanttimäärästä ja sanojen pituudesta. (kieltämättä...)
Oikealla oleva Cappucino tuotiin Vikelle eräällä useista sormien ja varpaiden lämmitystauoistamme. Tämä tauko taisi olla espalla. Taisi olla tarjoilija ihastunut etelän mieheen.


Jätän tarinoinnin tähän, sovittiin, että mennään tänään syömään Viken äidin taikomuksia.
Juttu jatkuu vielä kahdella pääkaupungilla. Stay tuned.

Alla uutisista kaikkeinkaikkein tärkein!



Tässä on meidän uusi nöpönenäkultahippu, joka syntyi maanantaiyönä!
Sydän täällä itkee kun en pääse tädin oikeudella ottamaan syliin ja hoitamaan, mutta pian sekin korjaantunee. eikö ole SÖPÖSÖPÖSÖPÖ!


Yhtä söpöä viikonloppua kaikille!


Täällä Naapurit kuulostaa tappelevan seinäntakana.

ps. Tanssikuvakilvan voitti tiukan ja suositun äänestyksen jälkeen siis däni.
Onnittelut voittajille!

Olipa kerran talvihäät

Kemissä, vanhan vuoden puolella.
Siellä Jenni ja Jani saivat toisensa.
Ja kaikilla oli oikein oikein oikein hauskaa.
Hoitelen homman lyhyin kuvatekstein,
koska itse kuvat kertonevat tärkeimmän.
Morsian oli aivan kaunein kaikista
ja sulho kaikista komein,
mutta parhaan tanssityylin palkinnosta
käytiin kova kilpa.




ÄÄNESTÄ omaa suosikkiasi kommenttiosiossa!!!


Ensin tehtiin tuttavuutta uusien ulkkisten kanssa.
Minä olin onnellinen kun -vaikkakin kaukaa haettuna- sain oman avecin mukaan fiestaan.





Hyvät laulutaitoiset tai -taidottomat ystävät ( =P) kauppasivat pariskunnalle uuden rättärin mallia 29/12/07.


Yllä oikealla Janppa hikoilee uusia sukulaisiaan ikäjärjestykseen -sijoittellen naiset taktisesti hiukan nuoremmille sijoille.


Janppa oli molempien mielestä hyvempi letittäjä,
mutta molemmat hiihtää huonommin kuin toinen.
(Miten tuon selittää matemaattisesti?)


Sukkanauha!
Se löytyi ja lensi.








Jussi oli nopein.
Vieressä voittajan ja morsiamen välinen onnitteluneuvottelu käynnissä.(Jenni selittänee, että mikäli Jussi itse tätä pitsirenksua käyttää, se saatetaan tulkita erilaisuutena.)



JA SITTEN SE TANSSITYYLIKILPA


Kilpailun avaa luonnollisesti hääpari itse (1). Romanttista lässytystä edustavat myös kolmikko Katsu&Däni&Armi (2).



(3) Teitsu&Vikke hmmm... kasaritunnelmissa (?)
Vai onko tämäkin siellä paritanssikurssilla opittua teija?

Oikealla triotöykeät (4) alias Jossu&Jussi&Dässi vetävät Dänin koreografioimaa Hand-Jivea. Taso kovenee.


(5) Pitkien poikien jammailusoolo.
Kappaleena It's raining men tai joku toinen
teemaan sopiva.

(6) tulihan se mossauskin sieltä. J&L vetää heviä.

(7) Illo osallistuu kilpaan hevitittelistä nelisormisoololla.
Harmi kun ääniefektit jäävät kuulematta.


(8) Ja meidän tytöthän eivät jää uhoilussa kakkoseksi..



(9) Dänikin halusi luonnollisesti osallistua vielä toisella esityksellä. Tulkinnee Travoltaa.

(10) Loppuun sinkkutyttöjen soolo, eli Anne&Hilkka pikkumustissaan jammaamassa vaikka nyt sitten RedHotChilien rytmeihin.





Väsynyt valokuvaaja lumisateessa pikkutunneilla.
Huomaa korkkarit - talvisaappaat unohtuivat lähtökaaoksessa kotiin Maivatielle.
Tuhannet kiitokset ihanasta fiestasta ja Lämpöiset onnittelut JenkkaJanpalle vielä kerran!!
Madrid kuittaa.


ps. Muista äänestää!

Tämä on jo 70 posti.

Voin perustaa uuden yrityksen: opi espanjaa seitsämänkymmenen blogipostin aikana.
Kaiken muunlaisia kielenopetusjuttuja on kerta jo olemassa.
Barcelonassa ollessa Eräällä ranskalaisystävällä oli kirja "espanjaa 10 minuuttia päivässä" tai jotenkin sillä lailla. Kyllä se ainakin ekat kaks viikkoa sitä oli uskollisesti opiskellut sen vajaan vartin/päivä. pedantille pisteet.
Nyt Madridissa mainostetaan enkun tunteja.
Mun (ANTI-) suosikki on "englantia puhelimessa" eli HOME ENGLISH.
Voi kamalaa. Kaikista kamalin vieraalla kielellä suoritettavista toimista (ellei suuntien selittämistä lasketa : käännä sohvan alapuolista vasenta nurkkaa viistosti takakenoon ja siirrä koko pömpeliä samalla hiven oikealle.) eli puhelimessa puhuminen yhdistetään "tehokkaaseen" kielenoppimiseen. Mielestäni tämä ansaitsee jo uuden Facebook-ryhmän: "Call-Centres are not an answer to all of life's questions" tai jotain siihen malliin.

Olen siirtynyt kotimaahani. Täällä on hämärää ja hämyistä. Kuten hyvin tiedätte. Ja Helsingin kamppi vaikuttaa kauhean MODERNILTA. olenko siis eteläeurooppalaistumassa? Kun yhtäkkiä homma toimiikin tehokkaasti ja kaikkialla on puhdasta tai ainakin roskatonta olen vaikuttunut ja ihastunut vautsivau.

Toivotan kaikille mitä lämpöisintä joulua ja mieluisaa nolla kasia.
Ja tänään, muistakaa laulaa KOLME YÖTÄ JOULUUN ON!
sen esitysaika on aina ollut mielestäni niin kovin rajallinen...

Pari asiaa joista on pitänyt mainita jo pitempään.

1) Vihreätlinnut

Batánin lähiö sijaitsee aivan Casa de Campon valtavan puisto/metsäalueen vieressä. Alueen asukkaiden ilona on vähintäänkin paratiisista karanneen näköisiä vihreitä lintuja, tällaisia.
Ne ovat joko viereisestä eläintarhasta karanneita tai sitten ihmisiltä karanneita. Victor epäilee, että kotilintuihinsa kyllästyneet ihmiset ajavat metsikön keskelle päästämään lemmikkinsä vapauteen ja näin kyseiset ryhmittymät ovat saaneet alkunsa.
Vihreätlinnut ovat joka tapauksessa melko ärhäkkäitä.
Ne ajavat takaa puluja ja peipposia, ehkä syövätkin niitä (urbaanilegenda?).
Tunnistan jo ne rääkynästään. Monesti parvekkeella istuessa 6 kerroksen korkeudella liitää peipponen, jonka perässä äänekäs vihreälintu. (löysin juuri Wikistä, että suomeksi tunnetaan myös nimellä munkkiaratti. Vihreälintu on kuvaavampi.) Tuolla Wikipedian linkissä kerrotaan, että pesät "can reach the size of a small automobile"... (urbaanilegenda n.2)

No se niistä. Otin taas päikkärit auringossa.
Aamulla melkein pakkasta, auringossa päivällä taas 40. Ihan kevät ilma.

Toinen avautumisenaihe

2) Espanjalaisäitien huono kasvatus

Tämä on raivostuttanut jo viime syyskuusta: Hispanoäidit eivät ole opettaneet tyttärilleen, että vessanpytynrenkaan päälle laitetaan pala paperia ja sitten hoidetaan asia ja vedetään vessa. Eikä se vessan vetämättömyys tässä niin kiristä.
Sanoisin, että 75%:ssa julkisista vessoista joihin ahtaudun, on tyttörengas ihan märkä. Siis vaikuttaa siltä, että täällä etelässä hoidetaan hommat reisilihakset täristen puolimetriä reunan yläpuolelta. Jos suihkuaa ohi, niin ei se mitään. On aivan sama onko kyseessä yliopiston humanistiopiskelijoiden vessa, keskikaupungin kahvilakäymälä vai rikkaampien ravintolan riuku, rengas on aina saman näköinen, ko suoraan suihkusta tullu.
Kai siinä hienoilla leideillä alkaa helmetkin täristä kaulassa kun pitää jännittää meneekö kengille vai ei. Renkaalle menee kuitenkin, sitä ei onneksi tarvitse jännittää. murmur.

Tässäpä tuoreimmat. Sainpa kaksi asiaa vähemmäksi.
Jatkakaa.

Loppuun vielä lintuaiheinen päivänpiristyslinkki.
Jos on 1:17 minuuttia ylimääräistä aikaa klikkaa minua.
Tällä pääsisi jo Idolsien finaaliin.

Ja Onnellista synttäriä äitikullalle!!!!!

Holaaaa

Joulu lähestyy. Madridin pääkaduille on asennettu kovemman kaliiberin jouluilovalaistusta.
Villamanín 22:n asukkaille on tapahtunut kaikenlaista.

Maija on löytänyt vaate-ehdokkaan ystävänsä häihin.
Maija on löytänyt 70 euroa Villamanín 22:n edestä. (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)
Victor on työpaikkansa työmarkkinajoku jutuissa ja on saanut firmalta läppärin käyttöönsä.
Victorin oma tietokone ei taaskaan toimi, tosin tällä kertaa vika ei ole suomalaisessa viruksentorjuntajärjestelmässä kuten aikaisemmin.
Maija on hävinnyt Risk-pelissä kahdesti. (¤%"@*##)

Tänään auringossa 44,7 tai jotain.
Viime viikolla sain muuten ajan mennä hakemaan NIEtä eli ulkkisten henkkaritunnusta.
Homma toimii niin, että on 3 numeroa joihin voi soittaa. sieltä varataan aika ja haetaan NIE. Mutta. Numerot on aina and I repeat AINA varattuja. Kerran yritin vartin ajan kahdella puhelimella molemmilla eri numeroon lakkaamatta eikä puhettakaan että olisi päässyt läpi. Menin perjantaina paikan päälle ja sain ulkona jonossa käteeni lapun numero 55. Sillä pääsi hakemaan yhteensä tunnin odotuksen jälkeen vastaanottoaikaa. Joka päivä paikan päälle tulemalla saa ensimmäiset 60 hakea vastaanottoajan hlökohtaisesti. Loppujen pitää jatkaa soittelua varattuihin numeroihin ja tulla seuraavana aamuna aikaisemmin. No ei kai siinä. Vastanottoaikani on

23.tammikuuta. hah.

By-rok-ra-ti-aa vai mitä tämä on? minusta haiskahtaa pikemminkin äärioikeistolaiselta ulkomaalaispolitiikalta. Työnantajat nimittäin monesti sanovat etteivät voi tehdä sopimusta jos ei NIEtä ole. Siinä siis joko odotellaan 2 kuukautta tai tehdään töitä pimeästi, josta ei taas ole kenellekään yhteiskunnassa hyötyä.

Edellisessä postissa hehkuttamani ruoka maistuu.
SERRANO on taivaallista.

Meillä on muuten joulujuhla tulossa. Pidetään porukalla niin, että jokainen laitta jotain syötävää. Minulta kuulemma odotetaan jotain suomalaista..
Sain juuri mailin, jossa mitä kukin tuo -listaan oli kohdalleni kirjoitettu
Maija - KAALIKÄÄRYLEET.
Venäjäksi.

WHAT??
Hulluja nuo Hispanialaiset.

Nyt palaan aurinkoon opiskelemaan.

Pari sanaa Batánista

Eli lähiökuulumisia.



Tänäaamuna oli 6,7astetta, tänä iltapäivänä palasi aurinko (hurraa) ja parvekkeella tuulensuojassa oli leppoisaa ja lämmmmmintä. Otin siellä päikkärit.
Yritän ruskettua jouluksi nääs.

Olenko kertonut, että asun viidennessä kerroksessa, eikä talossamme ole hissiä?
Ostettiin toissa viikolla kuukauden ruuat marketista ja tilattiin kotiinkuljetus ihan sen kunniaksi.
(ja myös siksi, että skootterin kyytiin ei ihan mahdu neljän viikon ape.)

Tänään tänne rahdattiin Victorille perinteinen 'firman joululaatikkolahja työntekijöille'.
Suomessa jaetaan joko glögipullo TAI konfettirasia (Ja vielä Budapestejä, joita syö vain joulupäivänä, koska on automaattisyömisvaihde päällä, ei normaalitilassa), mutta ei missään tapauksessa molempia. Tätä espanjan työpaikkojen perinteistä joulupakkausta purkaessa soi mulla päässä uudelleen ja uudelleen: "varattomien jouluilo, varattomien jouluilo".
Kävi muuten lähettisetää sääliksi kun puuskutti portaita ylös ja ylös ja ylös hirveän lastinsa kanssa. Tänne asti ei koskaan kiipeä yksikään jehovantaimuunvastaavan todistaja.

Tämä Villamanín katumme sitten. Se on rauhallinen, mutta autoja kuitenkin kulkee, koska sen kautta monet menevät a)koteihinsa ja b) moottoritielle. Katu on kapea, ja joka aamuinen souvi onkin erinäisten roskakuskien ja tavarantoimittajien asiaintoimitus. Jonot kasaantuvat pysähtyneitten taakse läjäksi, koska ohi ei pääse. Autot mylvii, että liiku senkin etana.

Tätä siis noin kerran tunnissa. (Pidin tukkimiehen kirjanpitoa torstaina valtio-oppia ikkunan ääressä lukiessa). Ohessa video, ikävä kyllä autot oli ihan liian hiljaa, eikä tyypillistä konserttia syntynyt ollenkaan. Taisivat jännittää kameran edessä.


Muita kotikuulumisia: Olen koukussa Kyle XY:hyn (XY:seen, XY:iin, XY:een???). Eikä siinä vielä kaikki. Olen nimenomaa koukussa siihen espanjankieliseen versioon. madre mia.
Katsoin sarjaa suomessa ollessa ja tunsin, kuinka vaikea oli kuunnella Kylen navanpuuttumisihmettelyä englanniksi.
Tämä on filologianopiskelijalle lopullinen niitti.
Tilanne kuuluu sarjaan "Jos joku olisi kertonut sinulle vuosi sitten, että 12kk kuluttua tulet toteamaan seuraavanlaista, et olisi uskonut häntä, et sitten millään".
Sattuuko muille koskaan vastaavaa?


Nyt mennään tapaamaan sukellusopeamme Pacoa,
joka on Madridissa käymässä. Ostettiin (tai minä ostin) sukellustietokoneen. Otin sen uimahallille mukaan, että olisi jotain mitä ihmetellä. pulahdin pari kertaa pohjaan asti istuskelemaan. Tässä vaiheessa sukelluksia on siis kertynyt jo kolme, maksimisyvyytenä 3,1metriä, ja sukelluksien kesto nolla minsaa. (hah)

Lentokone lentää, tuleekohan joku tuttu sillä käymään?


Kuvat otettu parvekkeelta.

On The Road

Jutellaanpa vähän tästä liikenteestä täällä Suomen väkilukuisessa pääkaupungissa. Minkälaista on matkata maanteitä paikasta toiseen?

Eilen mentiin esimerkiksi skootterilla Danille ja Marisalle. Nopein reitti kulkee kuusi minuuttia kestävän tunnelin kautta. Joku vuosi sitten saatiin päätökseen Madridin valtaväylien maan alle sijoitus. Melkein koko ykköskehä on tunnelissa. Samaan suuntaan ajavia kaistoja on enimmillään kuusi, nopeutena seitsämän-kahdeksankymppiä ja autoja vilisee, yhtyy pääkaistoihin ja katoaa sivutunneleihin jatkuvana syöttönä.

Turistina tuubissa ajelu täytyy olla yhtä kaoottista ja itkuista sähellystä: Jos missaa oman ulosmenoaukon ei maamerkkejä voi millään tavalla seurata, ja kun sitten nousee seuraavasta aukosta katutasolle on vastassa ramppimutkia, lisää kaistahaarautumia ja väylävalintoja. Ja pitäisi siis tietää mihin suuntaan lähteä, että pääsee takaisin tulo suuntaansa. Autoja tulee joka suunnasta, kaistat lisääntyy ja vähenee ja lisääntyy, eikä armoa anneta. Torven käytöllä huomautetaan nätisti jos ei nopeus pysy vakiona. Ihan jännää. Onneksi saa olla matkustajana.

Eilen oli taas päivällä auringossa 31 astetta. Käytän lämpötilaa hyväksi valtiotieteitä lukiessa ja asettaudun keskipäivän tunneiksi parvekkeelle. Taistelu ruskettumisen ylläpitämiseksi on alkanut!

MUTTA illalla Danilta ja Marisalta kotiin tullessa oli ulkona vain viisi astetta! Pikkuisen kyllä viileä vinkka otti kypärän sisälle. Kivoja nuo kuuskaista tunnelit kun niissä on onneksi lämmin. Pienhiukkastasokin varmaan nolla...


Laitoin tuon autokuvan mukaan teemaan sopivuutensa takia: saatiin lainata Victorin veljen Miniä vuorilla käydessä toissa viikonloppuna. Sen verran avokattoisella ajelusta voin sanoa, että se näyttää seitsämän kertaa siistimmältä kuin mitä oikeasti on. Tekee vaan mieli kokoajan laittaa ikkuna kiinni.


Iloisena lisänä vielä kirjamessureissun satoa.
Anne aamupalalla, Anne iltapalalla, ja muuta mukavaa.

Ciao bellos eli hasta pronto guapos eli palataan.