Grüss Dich!
Ja taas mennään.
Nimittäin huomenissa Mallorcalle.
Elämä on lyhyt, Rytkönen pitkä, joten kannattaa aina tarttua tilaisuuksiin ja tutustua lähisaariin!
Viini oli upea ja oli ihanaa tavata Anne-ystäväni ja jutella oikein kunnolla suomeksi ja pitkästi. Kulttuuritarjonta oli riittoisa ja kaupunkien kadut hyvin erilaisia näihin meidän kulkuväyliin verrattuna. Selvisi myös totuus Sissi-idolistani. Elokuvasarjassa lumikkimaisena kuvattu tyttö olikin anoreksikko, vetäytyvä ja loppuvaiheessa hiukan hulluhko.. Mutta tykkäsi merestä kuten minä.
Servus vaan kaikille toivottaa käsivartensa Viinissä polttanut reissaaja.
-Ja Barcelonassa tietenkin satoi kotiutuessa...

REissuja

Pikapikainen tiedotus asiasta kiinnostuneille.
Tulin tänään Madridista ja lähden huomenna Viiniin.
VOI VITSI että on osuva kuva!
Hypin sisäisesti volttia!
(Näin vähällä kieli-ihminen pysyy tyytyväisenä.)

Siellä viihdyn (ainakin toivon viihtyväni) kymmenen päivää ja toteuttavani jo jokseenkin patoutuneita juorutarpeita ei-virtuaalisesti tapahtuvassa kanssakäymisessä melkoisen tauon jälkeen. Sivussa Anne tätä-nykyä siis Viiniläinen ja minä hullun söpössä kuvassa viimevappuna.


Madrid oli suuri, sekavampi kuin Barcelona, mahtipontisempi ja puistoisa pääkaupunki. Siellä oli oikein oikein mukavaa. (piti tsiigata jo ihan tulevia harjoittelupaikkamahdollisuuksia silmällä pitäen) Kuten kaikki sanovat, vesi vaan puuttuu. Paljon muuta kivaa löytyy kyllä. Tässä yksi turistisimmista aukioista huikealla panoramatekniikallani tallennettuna. Ylempänä Kunkunlinna aidan raosta, jonka taakse köyhät jäi kyykkimään.

Tällaisen kanssa siellä oli äärimmäisen mukava ja näppärä liikkua. Leikin ideahan on löytää aina juuri ne kaverit joilla on vierailun odotuksiin nähden sopivimmat kulkuneuvot, asuntojen sijainnit, ravintolanomistajaystävät, kahvilatuntemus jne. Se on todellisen kaupunkimatkailijan taktikointia parhaimmillaan.

Rentouttavan viikonloppulomani aikana opin myös espanjalaisille tärkeän Tortilla De Patatas, eli perunamunakkaan valmistuksen. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Parce de Retiro on valtava valtava puisto. Niille jotka puhuu Oulua sanon, että on suurempi kuin Oulun keskusta. Siis ihan keskusta laajasti käsitettynä. Kummallista ajatella, että jonkun kaupungin puisto on jo itsessään niin iso. Kertoo jotain Madridin keskustan koosta, vaikkei se kyllä mikään ihan valtava olekaan. Vieressä Retirosta löytyneitä hauskoja pallopuita ja rumpuryhmä, joita oli paikalla kaksi. Osa enemmän amatöörejä kuin toiset, mutta ohikulkijat pysähtyivät tanssimaan lastensa kanssa tai lapsettomina. Ihanan AITO tunnelma. Rumpuryhmät ja jonglööraajat ovat puiston vakioasukkeja huhtikuusta eteenpäin.

Täällä Barcelonassa oli tänään jo sellainen suora auringon paahde, että pohkeissa alkoi tuntua hetkittäin se sama käsittämätön hiostus, jonka muistan eloisasti syys-lokakuulta. Mutta ei ole kuulemma Viinin lämpötiloissa myöskään valittamista. 20-25 ja jotain sellaista. Olen aidosti ihan pihalla pakkaamisen suhteen.
En muista kesävaatteitani.

On tytöllä huolenaiheensa
besITos

Lankalauantaiko

Oli miten oli, odottelen lähinnä huomista, että saisin kurkistaa äidiltä saatuun muovipussiin, jossa on pahvimunani, joka on täynnä suklaata. **Piinallista**
Oikeasti pahvimuna pitäisi perheperinteemme mukaan ETSIÄ, mutta koska olen yksin kotosalla Barbaran jäätyä kyläänsä loppuviikoksi auto-ongelmien takia, taidan piilottaa munan illalla silmät kiinni jonnekin ja katsoa saanko aamulla luotua vähääkään jännitysmomenttia itselleni...

(ah ollapa nyt 83v ja dementoitunut, ei tarvitsisi tätäkään kaikkea suunnitella -tosin olisin kai jo unohtanut, että mulla edes on suklaata odottamassa ja jännittävä homemöykky löytyisi sitten poismuuttaessa)

Käytiin eilen Gironassa. Tosi kaunis kaupunki. Siellä oli vanha juutalaiskortteli ja kaupunginmuuri jota sai kipitellä pitkästi ja korkealla, vähemmän ihmisiä kuin Barcelonassa, ja saatiin pitkästä aikaa olla umpituristeja, joita täällä itse joutuu väistelemään joka viikonloppu. Piristävää kotiseutumatkailua. Kokoonpanomme vasemmalta oikealle: Marco, Elena, mie ja Luca:












Lisäksi siellä oli siis:










1. Antiikinaikainen roomalaiskylpylä, 2. lounastauko,
3. Eroja italialaisten ja suomalaisten pukeutumisessa (oikeasti siis 22 astetta ja aurinkoa taivaantäydeltä -härlig, sillä meillä on satanut kohta toista viikkoa ja tänäänkin on vielä pilvistä),


4. Kaupunginmuuri,




5. Hieno katedraali, jonka edessä rivistö pääsiäistarinan asetelmia, johon liittyen hoksasin ensin lisää kulttuurieroja italojen ja suomalaisten välillä, mutta lopulta ymmärsin, että kyse oli pienemmästä asiasta kuin luulin.
ELI nämä hahmot plus 250-päinen roomalaissotilasjoukko olisi marssinut iltakahdeksalta vanhaa kaupunkia ympäri. Itse olisin halunnut jäädä ihailemaan niitä, mutta italot olivat vähän vastahakoisia.

Aikaisemmin puhuessani innokkaasti näiden kulkeiden katselusta, italot ovat aina olleet jotenkin hyvin epäkiinnostuneita, suorastaan teilaavia ehdotusteni suhteen. Mietin siis ensin, että onpa jännä ero: vaikka suomalainen ei olisi erityisen kristitty, kyllä tällaiset jo sinänsä spektaakkelina kiinnostavat. Saapasmaalaisilla on ilmeisesti katolisuuteensa hyvin jyrkkä kyllä/ei suhtautuminen..

MUTTA olin väärässä. Kävi ilmi, että (tietysti) katolisessa Italiassa näitä kulkueita näkyy samalla tavalla joka kaupungissa joka vuosi, ja Luca mutisi joutuneensa pienenä myös osallistumaan niihin (pikku roomalaissotilaana? -söpöä.). Kyse on siis yliannostuksesta. (Itse vertasin mielessäni tiernapoikien ihasteluun rotuaarilla.. kun joulun ensimmäinen hyvää-äää ii-iiltaaa -setti lähtee niin meitsi poistuu ripeästi Nishikilläni takaoikealle tai -vasemmalle, mihin vaan nyt sattuu nopeiten pääsemään).

Huomenna kokoonnutaan jollakin kokoonpanolla pääsiäisaterialle. Pitää suunnistaa torille tuoretavaraa haalimaan. Kevättä ja murua rintaan nääs.

Tänään väsyttää, vaikka eilinen päivä meni rauhallisesti auringossa: Luin yöllä loppuun ekan katalaanikirjani (rastia seinään kiitos). Un Camí memorable, eli A walk to remember, eli kirja, josta tehtiin leffa, josta tehtiin kirja. Ei erityisen kimuranttia tekstiä, mutta kannesta kanteen sen romantiikan-
nälkääni loppuvaiheessa jopa 'ahmin'.
Tuli aivan ikävä Montgomeryä ja Alcottia. Ehkä toivoisin olevani taas 11 enkä sittenkään 83.

Iloista pääsiäistä kaikille
punaposkihiihtäjille ja pulloposkisuklaahiirille

KOHTAAMISIA

Jupjup eli sarjassamme suomalaisblondi tapaa ihmisiä yleisissä kulkuneuvoissa ja vähän muuallakin. Tässä muutamia sosialisoitumistilanteita viimeisen kolmen viikon ajalta. Älä puhu vieraille -neuvo joutaa siis joko roskiin heitettäväksi (aseiden kanssa (muistatteko?)) tai sitten E niin kuin editointipöydälle. Sellaisenaan se ei enää päde Elämääni.

eli: kuka; missä; milloin; mistä aiheesta; mitä sitten tapahtui.

(1) Nuutunutnuttuinen Galicialaisnainen; Renfen asemahallissa
Placa Catalunyan alla; Eräs torstai klo 04:45-05:35 eli eka arkiaamujunan lähtöön saakka; Galician ruokakulttuurista, suomen kesistä, Barcelonan melusta, Santiago de Compostelan nähtävyyksistä; Lähdin junalla kotiin nukkumaan.

(2) Andalucialais- ja katalonialaistyttö; Yliopiston bussipysäkillä pimeässä; viikko sitten keskiviikkona klo 21:37-21:55 eli viimeisen bussin tuloon saakka; Suomen kesistä, Sevillan pienuudesta, Andalucian nähtävyyksistä ja ruokakulttuurista, Espanjan indie-musiikista, poliittisesta vaikuttamisesta; Bussi tuli ja mentiin Cerdanyolaan saavuttuamme erääseen paikalliseen yhdelle oluelle jutustelua jatkamaan, josta lähdin jalan kotiin nukkumaan 23:55.

(3) Elinvoimainen harmaatukkainen katalonialaisnainen; Junassa tulossa Montserrat-luostarista, hän kotoaan Manresasta; Iltapäivätunnin verran; Katalaaniksi puhuttiin kielistä, joogasta, matkustamisesta, perheestämme (äitini ja isäni istuivat vastapäätä), elämän sattumista ja -asenteesta; Saavuimme pääteasemalle hän antoi numeronsa, kehotti soittamaan ja kutsui kylään.

(4) Leppoisa labyrinttipuistontyöntekijätäti ja -setä; Sadetta pitämään kutsuttuna heidän lipunmyyntikopperossaan; Tänään keskiviikkona 16:02-16:20; Puoliksi katalaaniksi puhuttiin Suomen kesistä (yllätyitkö?), hiihtämisestä, kielistä, katalonian säästä, hirvistä, lumesta, opinnoistani ja sateesta; Kaatosade laantui tihkuksi, kiitin kauniisti ja lähdin hipsimään metropysäkille päämääränä yksityisiltaluentoni yliopistolla.

NO tässä muutama, en muista enempää ja pitää mennä jo nukkumaan. Hui kelloa.

Mutta uusi GORRO sentään pääsi kuvaan, ja toiset räpsäytykset on labyrinttipuistosta joka oli kiva jos olisi paistanut aurinko, mutta koska emme ole sokerista niin kiersimme sokkeloistutukset italialaiskoululaisten seassa silti. Siis minä ja kamerani kiersimme. Edes GORRO ei päässyt siihen leikkiin mukaan. Se oli kiltisti kotiinjätetty kouluunlähtiessä.
Ressukka.

(huomaa kirjailijan
amfetamiiniaddiktinpunaiset väsymyssilmänaluset)

Good night and thank you.

Hohhoijjaa...

Istun tietokoneluokassa ja tapan aikaa ja koitan olla nukahtamatta.
En muista milloin viimeksi olisin istunut yliopistolla näin väsyneenä. Oulussa ollessa olisin jo aikaa sitten hipsinyt humanistiseen kirjastoon torkuille. Verbaarion sohvakin olisi näin iltapäivän tuntien aikaan jo tarpeeksi rauhallinen. Tekee mieli ISOA kahvikuppia. Automaatti ja tiedekuntamme "bar" (eli baari, eikö niin) antavat suurimmillaan, eli maitokahvin tilatessa, sellaisen meidän medium-pihtailu-aularavintola-kupillisen kahvia. Minä haluan motillisen. Kofeiinia on kai sama määrä näissä paikallisissa, kompaktimpana vain, mutta tässä tapauksessa höyryävän mustankullan tuoksun kesto nenän alla tuntuu ratkaisevammalta kuin piristysaineen todellinen annostus.

Tapasin eilen pojan joka ilmoitti netin kielivaihtosivuilla menevänsä Ouluun syyskuussa ja tarvitsevansa näin ollen suomenkielen ja suomen ilmastossa selviämisen opetusta. No Fnacin edestä löytyi ikäiseni kahta metriä hipova ujo informaatikko/insinööri (ylläri pylläri), joka edelleen vie äidilleen pyykit aina silloin tällöin viikonloppuisin hoidettavaksi. Tsemppiä vaan.

Jotenkin välillä väsyttää tämä suomen elämänlaadun ylistys jota täällä harrastetaan. Ora et labora, niin kyllä itsekin tienaisivat ihan kivasti. Toisaalta kauhistelevat hintatasoamme. NIINPä. Saahan sitä päivitellä korkeampaa palkkatasoa mutta muistakaa paljonko meillä on ananaksen kilohinta niin tehdessänne sisplau. Ja täytyyhän pakkasensiedosta jotain bonuksia saada, muuten Barcelona olisi entistä ylikansoitetumpi.

Odottelen siis kurssia, jota joka tapauksessa en kai pysty suorittamaan, mutta koska opettaja on samalla vaihtokoordinaattorini, pitänee näyttää naama sille. Tunti alkaa seitsämältä. Vielä jotain 2tuntia ajantappoa.
Kiva viikko takana, ei siinä mitään. 4 kerran salsakurssi vaihtareille alkoi maanantaina. Rakkaat vanhempani kävivät kylässä (ja toivat erinäisiä elintarvikkeita), Hilluin lauantaina Reggaen tahtiin hiukan epämääräisessá vallatussa talossa ihan varmasti illan, ellei koko paikan historian ainoana Pohjoismaalaisena. Ja eilen jutustelin kaksi tuntia katalaaniksi muutaman kuorokaverin kanssa kampuksen keskusaukion"baarissa". Lieneekö tuosta vimeisestä tämä vÄsymys. Ota ja tiedä. Ainakaan suomenkielisistä lauseistani ei rytmiä tunnu tänään löytyvän ja kieliasiat väsyttää aina aika yllättävästi..

parempi siis lopettaa nurinat äidinkielellänikin ja käydä kofeiiniautomaatilla.

Iloista Pentinpäivää teille kaikille, ei vähiten isälleni.

Onko tämä nyt sitten sitä ironiaa, vai..

Katsastin tarkemmin tuon antamani sanakirjalinkin sisällön, ja siitä gorroa käytetään näköjänsä aivan liian oivallisessa sanonnassa minuun liittyen.
Varoituksena sanottakoon, että myöhästelyni on vain ja ainoastaan pahentunut täällä ollessani, koska täällä a) ei tunneta konseptia myöhästely ja b) koska olen täällä aina silti ensimmäisten joukossa paikalla.
Eipä muuta.

taputtakaa vaan taas.

Kansalaisvelvollisuus on aina kansalaisvelvollisuus

...Siihen aikaan antoi Suomen perustuslaki suosituksen, että kaikkien valtakunnassa olemattomien oli äänestettävä ulkomailla oman maansa vaaleissa. Niin myös maiJa lähti Cerdanyolasta, Barcelonan esikaupungista ja meni ennakkoäänestystä varten kahden muun blondin kanssa Barcelonan Suomen kunniakonsulaattiin, Ravaliin, koska hänellä oli Suomessa sukua. Heidän siellä ollessaan oli aika kummallista puhua suomea, koska yhtäkkiä heidän edessään seisoi 10 umpisuomalaisen näköistä suomalaista, jotka puhuivat sujuvaa suomea sanoen, näyttäkää passi ja täyttäkää tämä lappu, käykää tuolla hyllyn takana äänestämässä ja tulkaa tänne askartelemaan lipukkeet erinäisiin kirjekuoriin. Ja maiJa haki valitsemansa vaaliehdokkaan numeron ehdokaskartasta ja tutkiskeli sitä, ja lopulta kirjasi sen ympyrän sisään. Ja kun he poistuivat konsulaatista, ei kukaan heidän ympärillään enää osannut suomea, tuo mini suomi keskellä Barcelonaa jäi taakse suorastaan epätodellisena valtakuntana. Ja he kulkivat kadulla kerraten keskenään kaikkea minkä olivat nähneet ja kokeneet. Kaikki oli mennyt käsittämättömän sujuvasti, juuri niinkuin internetissä oli ilmoitettu.

Omat ehdokkaamme, hyvien fiestojen ja kielitaidon puolesta: Lotta, Miia ja maiJa


Kansalaisvelvollisuuden suoritettuamme käveleskeltiin Graciassa ja käytiin hyvällä lounaalla. Söpöjä katuja kivoja taloja. Tässä suosikkini--->


Qué más... No tänään oli ihanaa. Kävin Barcelonan kujia Rafan kanssa. Rafa on ystäväni ja uusi suullisen espanjan opettajani. Siis toisin sanoen hurrrrjan pedagoginen kurssikaverini, jonka missio on korjata espanjaani tunnin ajan ihan joka asiassa. Siis joitain ihmisiä vaan siunataan tuollaisilla lahjoilla. Didaktiikka ja kaikki muut opetustermit ovat tästä lähtien synonyymeja Rafalle.
Ostin gorron, jota olin haeskellut jo muutaman päivän erinäisistä syistä. Jos haluat kovasti tietää mikä on gorro, tässäpä linkki sanakirjaan. siellä voit myös kuulla sanan äänntämyksen. (Olenpas tänään minäkin pedagoginen, huh.)

Qué más... No viikonloppuna oli ihana sää. Tämä kuva on edelliseltä viikonlopulta. Silloinkin oli ihanaa. Eli täällä on jo kesähtävää. Auringolla on ihan eri poveri nyt jo kuin kotosuomessa, lämpötilat päivisin kohoaa 20, illaksi laskee alle 10 asteen kun pallo poistuu taivaalta. Sunnuntaina oltiin piknikillä ilman ruokaa Ciutadellapuistossa, josta kuvakin on. Sitten maisteltiin baskitapaksia kun auringon laskettua piti päästä lämpimään. (kts. edellä.).
Lauantaina oli hieno matsi Barca-Madrid 22:00,(vähänniinkö Kärpät-TPS suuruusluokkaa Oulusa) vaikka päättyikin tasapeliin. Julienkämppis oli katsomassa paikanpäällä. Maksoi vaivaiset 117eukkaa ylinparvekepaikoista. no comment.
Katsastin matsin Graciassa italialaisjoukon seurassa, tosin saavuin paikalle vasta eka puoliajan lopulla. Muuten hipihijaisille kaduille kuului äkkiräväköitä riemunkarjaisuja ja kirosanaryöppyjä pikkubaareista ja digiaikaan siirtyneistä asunnoista. Oli muuten koomista ajella junalla Barcelonaan LAUANTAI-iltana kello KYMMENEN ja olla ainoa matkustaja omassa vaunussaan.

Qué más... Kävin tänään Italialaislingvistiikankurssikaverini luona lounaalla Vilassa, eli kampuksen opiskelija-asuntola-alueella. (onpa söpö sana). Siellä on siis ul-ko-ui-ma-al-las. Aukenee kai kuukauden päästä tai jotain. oioioi. Hauskaa opiskelijameininkiä, kuvitelkaa vaikka itse, uida tai hengata altaalla saa 23:00 asti ja se sijaitsee asuntolarakennusten keskellä, keskellä pihaa.pistepistepiste.

Nuha-räkätauti hellitti vihdoin, nyt on tässä kämpässä toiset aivastelleet. Tämä virus tuntuu kiertävän tasapuolisuuden nimissä kaikkien ystävieni keuhkoputket.
Huomenna tulee äiti ja isi (ja toivottavasti siis myös hirvi ja poro ja lohi). Petri-velu tulee myös käymään yhdeksi illaksi. Olen onnellinen.

Apropoo, ennen viereisen kuvan ottamista sanoin, että tästä nyt kiva kuva äidilleni. Niinpäniin.
Sunt pueri pueri, pueri puerilia tractant,
Pojat ovat poikia.

Niin ja sitäpaitsi Rafan mielestä mun Espanja voi oikein terveesti. Teroitetaan vaan nuo subjunktiivit käyttökuntoon kunhan ensin treenaan niitä vähän kielioppikirjan kanssa, jonka mi vieja, eli vanhukseni(feminiini), kuten Perussa on tapana hellittelynimenä omaa äitiä nimittää, tuo tuliaisena. (Tulipa sivuinen lause).
(Kaikenlaisia outoja pikkufaktoja tarttuu mukaan kun asuu tällaisessa suht-eläväisessä kaupungissa, jossa ei ruotsia puhumalla saa hätkäytettyä kassajonossa ihan ketään.)
Ja niin, tärkeää, tänään puhuin jo neljännen kerran katalaania lingvistiikantunnilla.

Ääneen.

Ajatella.

Acta est fabula, plaudite!

Xurros

Tämän päivän kirjoitus omistetaan Xurros-nimisille herkuille. Espanjaksi niitä kutsutaan nimellä churros, ja lausutaan siis molemmissa tapauksissa samalla tavalla, suhuässää alkukonsonanttina käyttäen.

Muuten onkin sitten hieman vaikea hahmottaa tätä sanan vääntämista suomeksi: syön xurrokseja?xurroja?xurrosseja? no oli miten oli, pääasia, että syöt -ovat oikein hyviä.

Kyseessä on siis etusormenmallinen, tähdenmuotoisen taikinapuristimen läpi pursotettu munkkitaikinailoittelu, joka nautitaan hyvien ystävien seurassa.

Oleellisin osa kunnollista
xurros-nautintoa on kaakao, johon taikinatikkuja dipataan. Heti alkuun voi todeta, että suomalaiset eivät ole kaakaota nähneetkään enne kuin ovat tätä testanneet. Juomalla, jos sitä edes siksi voi nimittää, ei ole mitään tekemistä maito-ja-vähän-kaakaopulveria yhdistelmän kanssa. Tämä on puuroa, parhaimmillaan paksumpaa kuin pirtelö, höyryävän kuumaa suklaakastiketta kahvikupissa, joka ei kuitenkaan ole äklämakeaa, vaan juuri sopivan juotavaa myös kaikille ei-niin-suklaapakkomielteisille.

Lyhykäisyydessään ilmiö on siis tällä selitetty. Xurroja voi nauttia kahviloissa syys-talvikaudella. Yleensä kahviloiden ikkunaan ilmestyy syksystä erikseen ilmoitusläpyskä, jossa vakuutetaan, että sisällä aukeaa tällainen taivas. Jäätelökoppeihin rinnastettavat xurrovaunut puistojen laidoilla ovat myös käypä keino hankkia kyseisiä ilmiöitä.

Usein taikinantuoksu tavoittaa
pahaa aavistamattoman ohikulkijan ennen kuin hän ehtii aktivoida pidättäytymismekanismejaan ja huomaa pian kävelevänsä lämmin paperitötterö kädessään sen uumenissa suoraan upporasvasta poimittuja, juuri sokeroituja, rapean kullanruskeita hyvänmielentuojia.

Suklaakastikkeeseen rinnastettavaa juomaa voi valmistaa itsenäisesti kaupasta saatavalla jauheella. Maitokuppi mikroon, jonka lämmettyä omantunnon mukaan ruskeaa pulveria sekaan.

Tepsii todistetusti koti-ikävään, sydänsuruihin, kieliongelmiin, opiskelumotivaation puutteeseen, rahapulaan, siivousurakan aloittamishaluttomuuteen, yleiseen turhautumiseen, hormonaalisiin epävakaisuuksiin, yksinäisyydentunteeseen sekä suklaanhimoon.

Tutkimukset ovat yhä kesken laihduttamisen osalta.

Varoituksena sanottakoon, että loppuu xurrosit loppuvat aina kesken.





(Kiitokset kuvissa varta vasten poseeranneille Lucalle, Twinchylle ja Alballe)

Aika Lentää

Useampi ystävä on lähetetty kotiin haikeilla mielin ja meidän jäljelle jääneiden täytynee poistaa heidän espanjalaiset prepaid-numeronsa kännyköistämme ja soittaa entistä tiiviimmin niihin numeroita, jotka vielä toimivat. Uusia tuttavuuksiakin on tullut solmittua ja tekemistä riittänyt vaikka väki onkin vaihtunut.
Särkynyt kolmikko Maija, Luca ja Markus

Kävin Sitgesin paljon puhutuilla karnevaaleilla (vai -ssa?) laskiaistiistaina. Menoa riitti. Ja kotiin tultiin vasta aamujunalla. Junassa Barcelonaan päin istui vierivieressä työmatkalaisia lunkisti unenpöpperöisinä lehtiään lukien ja mitä erikoisimmin pukeutuneita hileitä heliseviä juhlijoita yhtälailla väsysneinä nuokkuen.
Huvittavia kontrasteja.

Angela (kissa), italialainen kurssikaverini poseeraa transvestiittien kanssa,
joita näkyi illan aikana paljon.

Barcelonaan menee Sitgesistä siis tunti, ja kun siitä lähdin vielä Renfellä kotiin näytti kello jo yhdeksää ja silmät painuivat väkisinkin kiinni. Torkuskelin siis ja kerran herätessäni seisoikin juna omalla asemallamme. En viitsinyt rynnistää paniikinomaisesti jo kiinni olevia ovia kohti, koska tiesin, että kyytiin oli juuri noussut koko liuta kouluun kiiruhtavia opiskelijoita ja poistumiseni olisi herättänyt tarpeettoman paljon huvittunutta huomiota. Matkasin siis SAPETTUNEENA yliopistolle asti ja heti seuraavalla junalla takaisinpäin. Kotona suihkun ja aamupalan jälkeen olikin sitten jo aika lähteä luennolle.

Edellisenä viikonloppuna hyvästelimme Markuksen Itävaltaan, kävimme Barbaran kanssa teatterissa ihmettelemässä GREASE-musikaalin espnjankäännöksiä ja tein Claudia-kuorokaverilleni
Tiramisun synttärilahjaksi.

Vasemmalla: Barbara, taustalla Sandra D ja Danny. Oikealla: turkoosipaita on Caludia-kaverini vieressään poikansa Robert.


Lauantaina lentokentällä oli melkoinen paniikki kun Markuksen laukut painoivat 14kiloa liikaa.. Poika päätyi nakkelemaan hysteerisesti kaikenlaista henkilökohtaista alusvaatteistaan lähtien ulos laukustaan keskellä suurta lähtöhallia. Sakkomaksu olisi ylittänyt sata Euroa. Sain kunnian ottaa toisen Barcelonaan jätetettävistä kasseista huoltaakseni siihen asti, että joku Viinin kävijä (mahdollisesti minä itse, liput on tilattuna huhtikuun lopulle!) sen hoitaa omistajalleen. Huomasin kotiin päästyäni, että kohdalleni osuneessa pussissa on, kuinkas muuten, herran viimeisten päivien likapyykki.... Lovely.

Nyt viikonloppuna oli toisenlaisten aktiviteettien vuoro. Kävin yksin retkellä Tibidabo kukkulalla mikä merkitsi kolmentunnin kävelyä ihanassa lähes kesäilmassa. 17astetta jne. Siitä kuitenkin tuonnempana lisää.
Toissapäivänä vietimme myös Cristianin synttäreitä täällä kotona nelikkomme voimin pikkutunneille asti. Oli suomalaisittain tehtyä mansikkakakkua, ilmapalloja, pizzaa jne.

Cristian 20 vuotta, mansikkakakku ja melkoinen kakkulapio.
Alla yksi suokkarikuvistani: Barcelona Tibidabon kätketyiltä poluilta kuvattuna.

Nyt on ilmeisesti Tibidabon tuulen tarttuttama flunssa-köhä vaivana. Jätin tänään menemättä yliopistolle siinä toivossa, että ei pahenisi yhtä ikäväksi
kuin viime kerralla.
Tulevan viikonlopun viettämiseen on jo muutama idea..

VAPAUS KOITTI !!!

Viimeinen tentti tehtynä ja tänään junamatkalla kotiin tullessa mittarissa 21 astetta celsiusta plussan puolella ja hirmuinen auringonpaiste siniseltä taivaalta ihan niin kuin aurinko olisi tiennyt, että jollakulla on kevyttäkin kevyempi olo kun lisäksi vielä on saanut tietää, että ainakin kaksi tenttiä meni läpi toinen 6/10 ja toinen 6,6/10 (kun alinpistemäärä on nolla) ja vaikka niistä arvosanoista ei muuten kauheasti tietäisi niin tuli sellainen olo, että eiköhän ne toisetkin kaksi mene läpi joko yhtä iloisesti tai enemmän rämpien.

Kävin katsomassa Letters from Iwo Jima yliopiston oman leffateatterin ennakkonäytöksessä ilmaiseksi tänään ja oli hieno filmi tosin hyvin raskas ja vielä raskaampi siksi, että vaikka onkin hienoa, että näyttävät filmit alkuperäisversioina, niin tämän kohdalla se tarkoitti sitä, että japania puhuttiin ja sitten piti yrittää jaksaa pakon edessä lukea niitä vilkkaita tekstityksiä espanjaksi. 'Kaikkeen tottuu sanoi emäntä kun kissalla pöytää pyyhki' kuuluu joku hömelö sanonta ja kyllähän se kaksituntinen vilahti, mutta vähän kyllä lopussa alkoi uuvuttaa ja harkitsin jo nokosia siellä täyden salin keskipenkkien uumenissa, mutta onneksi sitten tuli taas ampumakohtauksia ja räjähtelyitä niin sai levähtää..

Nyt lähden Barcelonan iltapäiväaurinkoon tapaamaan Markusta ja Lucaa, joista ensimmäinen matkaa kotiin takaisin lauantaina. Huhuh. Saa kunnian olla ensimmäinen, joka lähtee. Viikon päästä tippuu muutama lisää kyydistä. Haikeita päiviä tulossa, mutta sovittanee tänne treffit vaikka viiden vuoden päästä. You know, sellainen "ja mitä heistä tuli" -tyylinen follow up.

VIikon nolot tilanteet: Kävelin uusi hieno lyhyt hame päälläni suoraan puhelinpylvääseen pahki tässä yksi ilta. Että se siitä tyylikkyydestä. Ja samana iltana juutuin olkapäistäni junan ovien väliin kun tuli kiire hypätä kyytiin. Siinä nökötin ikuisuudelta tuntuvat 2sekuntia ja nöyrryin sanomaan"voisko joku vähän auttaa" ja sitten joku vähän auttoi ja menin istumaan ja yritin kerätä tyylikkyyteni rippeitä lattialta ja penkkien raoista.

Että tämmöstä tänne.

Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, dum du duu...

"Helmikuu on hiihtokuu.."

Kaksi tenttiä takana ja kaksi jäljellä. En tiedä voiko tässä vaiheessa sanoa, että on selvinnyt "kunnialla" noista ensimmäisistä, mutta selvinnyt joka tapauksessa. Syntaksin tenttiin liittyi montakin kriisiä, viimeisin tuli edellisenä iltana kun katselin vanhoja kokeita virtuaalikampukselta ja tajusin ymmärtäväni kysymyksistä vain puolet. Puhumattakaan moneenko katsoin osaavani vastata. Aamutunnit menivät sitten unen ja valveen rajamailla sängyssä mahallaan maaten muistiinpanoja epämääräisesti räpeltäen ja rypistäen. Tenttä ennen edessä istuva tyttö totesi mulle, että semanttiset puut vai mitä ovatkaan, evät tule tähän kokeeseen, vaan sitten vasta kevään lopputenttiin.
Ahaa.
Olin siis yrittänyt opetella melkolailla ylimääräistä.
Lopputulos: kysymykset olivat ymmärrettäviä. Eri asia ymmärtääkö opettaja, että osasin asiat: kirjallisesti espanjaksi selittäminen ei kuulu tämänhetkisiin vahvuuksiini. Hauskimman tehtävän pisteet veti kotiin numero kolmonen:

=Selitä miksi seuraavat virkkeet ovat kieliopillisesti väärin.

Viihdyin mainiosti tämän kanssa. Ottaen huomioon, että itse puhun noin 75 prosenttisesti kieliopillisesti epäkorrektia espanjaa, olin juuri oikea henkilö selittämään näiden lauseiden epäkohdat. Syntaksin termistöllä. Pakko mennä kokeenpalautustunnille, että näkee oman tähtikarttansa. (Lukion ruotsinopen ilmaus meidän kotiaineista punakynän poimittua asteriskilla kaikki kielioppivirheet.) Tottakai ope totesi mulle koetta palauttaessani, että "olisin toki voinut auttaa tuossa kolmosessa, ymmärrän kyllä, että teillä Erasmuksilla ei ole natiivin kompetenssia". Njaa. Keväällä tiedän tämäkin.

Toka tentti oli kielitiedettä humanistiopiskelijoille -muille kuin filologeille. Tulevat arkeologit ja taidehistoroitsijat tuskailivat foneettisen kirjoituksen kanssa, minä olin ihan täpinöissäni. Katsotaan paljonko täti antaa anteeksi kirjoitusvirheistä: natiiveilta sanoivat napsivansa 0,1 pistettä jokaisesta töpistä. Maksimipistemäärä on kymmenen, eli laskin voivani pompata kokeen ihan kevyesti. (katso edellinen kappale.)

Kotona vessanpatterinputkikriisi jatkuu. Maanantaina olin yksin kotona, ja joku setä tuli sitä katsomaan. (Aletaan kohta periä rahaa sen näkemisestä, täällä on rampannut aika määrä heppuja patteria tuijottelemassa). Viimeisin herra pisti kuitenkin sanoista teoiksi ja alkoi naputella ruosteista vuotokohtaa. Kuinka ollakaan putkesta alkoi suihkuta vettä ihan kunnolla. Minä selitin änkytellen missä meidän kaasujamuuputkistopömpelit sijaitsee ja kahmin erikokoisia rättejä vuodon tukoksi. Yhdellä kädellä kuivasin lattiaa, toisella yritin hillitä vuotoa ja kolmannella väänsin räteistä vettä lavuaariin. Mies vaihtoi kirosanansa astetta vahvemmiksi ja lähti sulkemaan meidän... lämmitystä!
Tosin sanoen:
Kohta ovat patterit olleet viikon poissa käytöstä. Aamuisin on kieltämättä hmmm hiukan vilpoista sisälläkin. Jos nyt ilmat kylmenee niin kellään ei oo kivaa.

Seuraavaa korjaajasetää odotellessa...

Siirryn tästä akustisen fonetiikan pariin. Torstaina taas testi.