Tämän päivän kirjoitus omistetaan Xurros-nimisille herkuille. Espanjaksi niitä kutsutaan nimellä churros, ja lausutaan siis molemmissa tapauksissa samalla tavalla, suhuässää alkukonsonanttina käyttäen.
Muuten onkin sitten hieman vaikea hahmottaa tätä sanan vääntämista suomeksi: syön xurrokseja?xurroja?xurrosseja? no oli miten oli, pääasia, että syöt -ovat oikein hyviä.
xurros-nautintoa on kaakao, johon taikinatikkuja dipataan. Heti alkuun voi todeta, että suomalaiset eivät ole kaakaota nähneetkään enne kuin ovat tätä testanneet. Juomalla, jos sitä edes siksi voi nimittää, ei ole mitään tekemistä maito-ja-vähän-kaakaopulveria yhdistelmän kanssa. Tämä on puuroa, parhaimmillaan paksumpaa kuin pirtelö, höyryävän kuumaa suklaakastiketta kahvikupissa, joka ei kuitenkaan ole äklämakeaa, vaan juuri sopivan juotavaa myös kaikille ei-niin-suklaapakkomielteisille.
Usein taikinantuoksu tavoittaa
pahaa aavistamattoman ohikulkijan ennen kuin hän ehtii aktivoida pidättäytymismekanismejaan ja huomaa pian kävelevänsä lämmin paperitötterö kädessään sen uumenissa suoraan upporasvasta poimittuja, juuri sokeroituja, rapean kullanruskeita hyvänmielentuojia.
Tepsii todistetusti koti-ikävään, sydänsuruihin, kieliongelmiin, opiskelumotivaation puutteeseen, rahapulaan, siivousurakan aloittamishaluttomuuteen, yleiseen turhautumiseen, hormonaalisiin epävakaisuuksiin, yksinäisyydentunteeseen sekä suklaanhimoon.
Tutkimukset ovat yhä kesken laihduttamisen osalta.
Varoituksena sanottakoon, että loppuu xurrosit loppuvat aina kesken.
(Kiitokset kuvissa varta vasten poseeranneille Lucalle, Twinchylle ja Alballe)