Heijahopsis halki Euroopan taas!


Sunnuntaina
Matkustin googlemapsin mukaan 4100km,
aka 20 tuntia.
Kotona odotti kynttilää vaille kynttiläillallinen ja ihana niin, sillä väsymys jo painoi puoli kuudelta noussutta...
Suurkiitos TeijaJussille seurasta (ja Jussille matkalaukunsiirtelyavusta ja Teijalle Browniesta) Helsingin etapilla. Ihanaa kun ei tarvinut yksin toljotella koko Oulu-Madrid siirtymäpäivää.

Eka lentskarissa juttelin suomalaismiehen kanssa joka oli kotimatkalla Prahaan. Sain (lisää) hyviä vinkkejä Berliiniä varten (aiomme ajella Ouluun autolla kesäkuun lopussa). Tämä ex-patriootti oli ollut Berliinissä työkomennuksella muurin kaatuessa... Jännittäviä tarinoita Helsinki-Praha -lennoksi!

Maanantaina
nukuin piiitkään, purin matkalaukun ja raivasin itselleni opiskelutilan työhuoneestamme.

Tiistaina
eli eilen treenailin vähän Carmiinaa ennen kuorolaulantaa. Kuorosta tullessa metrossa vastapäätä istuva mies luki NIETZCHEÄ RANSKAKSI. (itse en edes osaa kirjoittaa Filosofin nimeä oikein). Päätin tehdä itselleni paperiset kirjankannet johon laitan jonkun vaikeasti ymmärrettävän kirjailija-filosofin vaikean teokset hienolla kielellä. Sitä voi sitten vaihdella kirjojen oman kannen päälle. Metrouskottavuus huippuunsa!

Keskiviikkona,
Mittwoch, tänään (ja eilen) omistin aikaa eräälle opinnäytetyölle. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, sillä mitä enemmän asiasta tänne laittaa, sitä todennäköisempää on, että mitään en enää oikeasti saa aikaiseksi.

Tänään on taas parempi ilma, mutta viileämpää on kuin pari viikkoa sitten lähtiessä. Victoria ilahduttaa se, että perjantaina alkaa 10 päivän pääsiäisloma. Yritän olla kiireinen ja aikaansaava minäkin ennen sitä, että voisin edes jonkun verran lomafiilareihin yhtyä.

Olen klikannut itseni hakijaksi noin 15 työilmoitukseen. Lähinnä Reseptionisti/toimistotyötä, ja lähinnä sijaisuuksia ja parin kolmen kuukauden pestejä. Yksi kestää kaksi viikkoa, työaika 07:00-14:00.. kotoa pitäisi lähteä metrolla 6:15, sen verran kaukana. En teidä toivoako vaiko eikö toivoa, että tärppää...
Hain myös noin kahteen opetushommaan. Mutta sellaisen tärpätessä pitäisi alkaa valmistella tunteja ja sekös vasta laiskuttaa.

Torstaina
eli huomenissa menen ehkä yliopiston kampuksen tuhanteen eri kirjastoon etsimään niitä kolmeakymmentä kirjaa, jotka olen itselleni bongannut. Siihen mennee koko päivä, koska kampus on tosi ahdistavan iso ja esimerkiksi filologian kirjasto on niin pieni, että kaikki kirjat pitää pyytää erikseen ja kun ei ole kirjastokorttia pitää mennä passin kanssa puolelta toiselle ja sekös kaikki Maijaa vähän stressaa ja tympii ja laiskuttaa.

Perjantaina
Alkaa Vikellä siis loma. Lisäksi menemme Frans Ferdinandin konserttiin. Victor sai liput keneltä lie synttärilahjaksi. Onneksi Victor ei tykkää esim. Madonnasta, se olisi työttömälle jo vähän kovempi pala..

Lauantaina
Jos suunnitelma toteutuu, mennään katsomaan yhtä suosikkikoomikkoani. Hän puhuu ymmärrettävästi artikuloiden espanjaa, ei kerro kulttuurisidonnaisia 80-luvun espanjaan liittyviä vitsejä kuten monet kollegansa ja on muutenkin hauska. Sessiot ovat ilmaisia!

Sunnuntai.. ?
Voitais harjoitella paellan tekoa vaikka.
Ilmoittaudu koeyleisöksi allekirjoittaneelle.

ps. Tämän hetken ihastus ja vihastus (yllä) : Casa De Campolta poimimani kaktuksenpalat: Mullan puutteessa jätin kolme "lehteä" yhden ruukun päälle oleskelemaan. Nyt kuukautta myöhemmin huomasin, että lehdet ovat menneet käyremmälle ja puskeneet alaosastansa juuria ihan vimmatusti, yksi jopa pienen kukan hatuksensa. Päästin uutterista ja selviytymiskykyä osoittaneista kasveista kaksi kynttilän sisään tehtyyn kaktusterraarioomme, (jossa on toistaiseksi asunut vain Lanzarotelta nappaamani pieni nöpykkä, josta jatkuvasti käymme Victorin kanssa keskustelua: onko se kuollut (victor) vai vain "sadetta odottelemassa" ja siksi ei kasva eikä omista juuria (maija).


No, kaikenkaikkiaan tämä uusin kaktustarina on viehättävä!
Vihastus: Tämä lajike jättää VIMMATUSTI sentinmittaisia ohuita piikkejä. Eilen oli kädet siirtelyn jäljiltä kuin Igelgottsvägenin siilillä.

Ja siileistä puheen ollen, tässä vielä Aapelin 6v. ekstremetsuumilla ottama taidevalokuva vanhemman veljeni päänahasta.

Ciao bell@s!