Syyskuu liikuttaa

Viimeinen työpäivä oli ja meni ja käteen jäi värittyneempi -räikeäkin- kuva kansainvälisestä yritystoiminnasta, mukava työtodistus, SAP transaction codes, monta monta hyvää anekdoottia suurten asiakkaiden laskutusmaailman älyttömyyteen liittyen, joihin en olisi uskonut jos olisin ne vuosi sitten kaverilta kuullut ja tietysti liuta uusia Facebook ystäviä, joiden elämää vakoilla ja joille lähettää kutsuja kaiken maailman turhiin applikaatioihin.

IBM CBS NORDICS Suomalaistytsyt meksikolaisessa vapaapainiteemaisessa raflassa kesäiltana keskellä viikkoa.
Jatkeena painimaskeja, sekä Coronapulloista värkätty kattolamppu.

Suomilentsikka on jo ottamassa polttoainetta ollakseen valmiusasemissa portilla maanantaiaamuna. Toivoa sopii, että pääsen itse paikalle, sillä kello seiskalta on *useampi* ihminen työmatkalla Madridin maanalaisputkistossa, ja mun pitäisi yrittää ahtaa matkalaukun, läppärin ja niin sanotun käsimatkatavaran kanssa johonkin metrovaunuun pysäkiltämme. 10-linja on ainoa reiteistä, joka on yhteydessä ns. etelämetroon ja sieltäkös löytyy paljon keskustaan haluavia aamutuimaan. Hävettää jo valmiiksi. (Helsingissä asuville tiedoksi, että livahdan suoraan Ouluun valtio-opin ja ruotsin kurssille tiistaiksi, seuraavana viikonloppuna palailen kukaties etelään)

Vikkekin liikkuu syksyllä. Herra hipsii ikävää pakoon Edinburghiin kahdeksi viikoksi kieltä harjoittamaan. Firma maksaa miellyttävän osan kustannuksista. Siellä on alussa tasokoe, ja pohdiskelen tässä ensimmäisen ja viimeisen vapaapäiväni aamuna, pitäisikö alkaa preppaamaan intensiivisesti koko viikonloppu, jotta Señor pääsisi astetta parempaan ryhmään..

Asian vierestä,
Viken uudet rakkaudet ovat : Ruisleipä (ihan ymmärretävää) ja suomalainen SINAPPI. hihi. Lähtiessä ostettiin tärkeästi Helsingin lentokentältä kaksi tuubia, Auran ja Turun. Molemmat ovat puolityhjiä, ja ollaan oltu kotona vasta kolme viikkoa.
Huolisivatkohan pitkän espanjalaisen "kahta en vaihda" mainoksiin ?

Muilta osin elämä on leppoisaa, kuinkas muuten. Lämpötilat ovat olleet miellyttäviä, tosin rusketus ei tartu, kun viettää kaiket päivät toimistossa ilmastoinnin alla. Ajatukset ovat jo talvitakkien pakkaamisessa, sekä perjantain tentissä. Tänään tulee työ- ja muita kavereita kylään, eli siivotakin täytyy. (tuo 'siivotakin täytyy' on jostain (lasten?) -kirjasta tai runosta.. muistaako kukaan??)

Hiiva huutaa kaapista, että sen pitää päästä turpoamaan nesteeseen, jotta pizzataikina valmistuu ajoissa ennen Fernández Antónin kotiin tuloa. Eka kerta koko kesänä, kun olen lällällää kotona Viken töistä päästessä. Katsotaan montako kuvasarjaa jaksan ladata liitteeksi. Se puoli tässä blogi- ohjelmassa on ajoittain vähän työläs. Kuva kuvalta hohhoijaa..

Alla sukellusreissulta heinäkuun puolessa välissä: Pikku sukelluskeskus, Irene&Javi neuvottelemassa Cesar-omistajan kanssa, sekä seinäkoriste. Alempana kyyneleet poskilta pyyhkinyt vioittuneen tärykalvon omistaja. Viimeisenä sunnuntaipäivän luonnonrannan kuvia, sekä poseerausyritys majakan juurella samasta paikasta.





















Lisää kuvasarjoja kunhan saan hiivan tyytyväiseksi.