RUO-KAI-LU-TOT-TU-MUK-SI-A

Yleisön pyynnöstä kertoilen, että minkälaista ravintoa nautin täällä Etelä-Euroopan oloissa. Ihan siitäkin ilosta, että saatiin NETTI KOTIIN! wautsi wau! Oman keittiönpäydän ääressä on söpöä näpytellä, ei tarvitse painaa kuin yhtä nappia niin Ä:t ja Ö:t räpsyy ruudulle.

No siis. Aamupalaksi sitä samaa Branflakeseja ja kahvia niin kuin Soomessaki. Mutta oi, kahvia... se on tietty kunnon espressoa kuumalla maidolla. Mikä parasta, itse laite on mun ostama, joten tuon sen siten kotiin tullessani viimeisten vuosien yliopistoaamuja ilahduttamaan Isokadulle.

Lounaaksi Lidl:n ruisleipää tai lähivenäläiskaupan siirapilla maustettua vastaavaa, jota nappaan kotoa mukaan. Yleensä välissä on SERRANOA ja tomaattia tai juustoa (arkisin ei ihan Manchegoa kuitenkaan) ja kurkkua tms. Sitten viimeaikoina on ollut mukana myös ANANASTA, jota ostetaan Barbaran kanssa vuorotellen lähihedelmäkaupasta. Yksi kokonainen irtoaa Eurolla ja sitä syödään kahdestaan 3-5päivää. Cristian ei tykkää mistään, joka vähääkään muistuttaa vihannesta/hedelmää ja Julien ei vaivaudu niin laajoihin toiminpiteisiin kuin ananaksen pilkkomiseen mitä ruoan valmistukseen tulee, joten ollaan Barbaran kanssa ihan kahdestaan synkronoitu joitakin ruokajuttuja. Vuorotellen ostetaan myös kahvia, sekä neljän tölkin rasvaton maito -paketteja (UHT:ta tietenkin, tosin ilokseni olen huomannut, että täällä mulle ei enää tule siitä vatsa kipeäksi toisin kuin vaihtarivuonna Ranskassa (vain joka aamu 10 kuukauden ajan...).

Tämän hetken popjuttu on myös tomaattimehu. Varmaan joku vitamiininpuutostila kun tuli vastikään siihen ihan yhtäkkinen tarve. Kuukausi sitten söin paljon tomaattia oliiviöljyööä ja suolalla maustettuna. Illalla laittelen yleensä pastaa tai jotain salaattia niin kuin Suomessakin. Patonkia syön, tosin koitan välttää sitä parhaani mukaan. Oliivit on tosi halpoja, samoin esim viinirypäleet ja mango, tosin nyt on aikalailla sesonki ohi. Nyt on KASTANJA sesonki, niitä laitan joskus iltalämmikkeeksi.

Oman vaatekaapin kätköissä on tietysti salmiakkia. Löysin ruisjauhojakin ekokaupasta, ja nyt on sconeseissakin vähän enemmän kuitua. Pojat katsoo aina ihmeissään kun leivon jotain. Ranskalaiselle piti kuukausi sitten opettaa spagetin keittäminen, että siinä meni sen kulinaristivaltion maine...

Julien poseeraa vamispizzansa kanssa autuaan tietämättömänä mun kommenteista. Kuvassa myös mun pöytäpunaviini à75senttiä. Sen avulla tulee hyvää pastaa! ja se on niin huonoa, ettei sitä vahingossakaan tule juotua.
Uusi riippuvuus: OLIIVIÖLJY. OIH! Kerroinkohan.. Barbara osti kylänsä oliiviöljyä meille puokkiin neljä tonkkaa. Se on niiiiiin hyvää. Sitä syön leivän kanssa niin, että on enemmänkin leipää oliiviöljyn päällä if you see what I mean.

Jäätelöissä löytyy, lähikaupasta saa niin heegendaalssia kuin ben-än-jerriesiä. AH.





Nyt pitää antaa pöytätilaa Barbaralle, tässä näyte hänen päivällisestään. Ja kellohan on siis yhdeksän.