Gaudeamus Gaudi

Tiistaina Käytiin Barbaran kanssa Parc Güellissa. Kämppikseni, joka siis asuu 200km täältä (kylässä, jonka nimi on Santa Barbara..) , ei ollut hänkään koskaan tutustunut siihen. Minä taas sanoin, että en yksinkertaisesti voi näyttäytyä Suomessa ennen kuin olen vieraillut yhdessä Barcelonan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Näillä penkeillä Xavier suutelee sitä lääkärin vaimoa espanjalainen kimppakämppä -elokuvassa.

Puisto ei ole oikein kuvailuni arvoinen, koska se on niin hieno ja ilmaisukykyni suomeksi niin köyhä. (Toisin kuin siskoni, jolta ilmestyi kirja! öhöm. surusaappaat)
Mutta tulipahan otettua pari kivaa kuvaa.

Tyylinäyte käytävästä. Huomasin myöhemmin, että täältä löytyy postikortteja, joissa on köytetty just samaa kuvakulmaa. Aren't I arty!

Kävin eilen kampaajalla ja selvisin kuin selvisinkin espanjaksi hiusteni toivemitan selittämisestä. Tänään on mun siivoushuki. Talo taas tyhjänä viikonlopun ja Julien suostutteli mua hoitamaan senkin osuuden siivousurakasta tällä viikolla. Hoitaa vastaavasti kaiken yksin seuraavan kerran kun on meidän yhteisvuoro. (eli joskus joulun jälkeen. Aion laittaa rastin seinään siitä muistuttamaan...)

Tässä jääkaapinovemme arvollinen ja armoton siivouslista (katalaaniksi). Pari kertaa on ilmestynyt jokseenkin modifioituja versioita tämän lapun päälle. (Naistyötuntipainotteisia tietenkin.)

Tänään on tosi kaunis ja lämmin ilma. Suomesta tänne saapuva kävelisi varmaan t-paidassa. Eilen illalla ja yölläkin mittari pysyi 16-17asteen tuntumassa: Lähijunan digitaalinäyttö ilmoittaa pysäkkien lisäksi myös ulkolämpötila-asteet. Empiirisen tutkimukseni mukaan Barcelonassa on aina 2 astetta lämpimämpää kuin Cerdanyolassa. Ajatella.


Gaudin kuuluisa mosaiikkilisko











Baskiopeni lupasi, että saan kirjoittaa sen tuskailemani baskikielen historia -esseen espanjaksi, katalaaniksi, ranskaksi tai englanniksi. Siirsi lisäksi oma-aloitteisesti deadlineamme kuukaudella eteenpäin. Hurraa! Ei siis tarvitse sulkeutua ulkomaailmalta kolmeksi viikoksi, kieliopillisesti edes suurin piirtein korrekteja lauseita väsäämään kasteljaaniksi viiden sivun verran. Kyennen myös saamaan aikaan hiukkasen enemmän argumentaatiota kirjoituskielen ollessa samalla pääainekieleni. Aurinko paistaa risukasaan.

Silti, luutu odottaa.

RUO-KAI-LU-TOT-TU-MUK-SI-A

Yleisön pyynnöstä kertoilen, että minkälaista ravintoa nautin täällä Etelä-Euroopan oloissa. Ihan siitäkin ilosta, että saatiin NETTI KOTIIN! wautsi wau! Oman keittiönpäydän ääressä on söpöä näpytellä, ei tarvitse painaa kuin yhtä nappia niin Ä:t ja Ö:t räpsyy ruudulle.

No siis. Aamupalaksi sitä samaa Branflakeseja ja kahvia niin kuin Soomessaki. Mutta oi, kahvia... se on tietty kunnon espressoa kuumalla maidolla. Mikä parasta, itse laite on mun ostama, joten tuon sen siten kotiin tullessani viimeisten vuosien yliopistoaamuja ilahduttamaan Isokadulle.

Lounaaksi Lidl:n ruisleipää tai lähivenäläiskaupan siirapilla maustettua vastaavaa, jota nappaan kotoa mukaan. Yleensä välissä on SERRANOA ja tomaattia tai juustoa (arkisin ei ihan Manchegoa kuitenkaan) ja kurkkua tms. Sitten viimeaikoina on ollut mukana myös ANANASTA, jota ostetaan Barbaran kanssa vuorotellen lähihedelmäkaupasta. Yksi kokonainen irtoaa Eurolla ja sitä syödään kahdestaan 3-5päivää. Cristian ei tykkää mistään, joka vähääkään muistuttaa vihannesta/hedelmää ja Julien ei vaivaudu niin laajoihin toiminpiteisiin kuin ananaksen pilkkomiseen mitä ruoan valmistukseen tulee, joten ollaan Barbaran kanssa ihan kahdestaan synkronoitu joitakin ruokajuttuja. Vuorotellen ostetaan myös kahvia, sekä neljän tölkin rasvaton maito -paketteja (UHT:ta tietenkin, tosin ilokseni olen huomannut, että täällä mulle ei enää tule siitä vatsa kipeäksi toisin kuin vaihtarivuonna Ranskassa (vain joka aamu 10 kuukauden ajan...).

Tämän hetken popjuttu on myös tomaattimehu. Varmaan joku vitamiininpuutostila kun tuli vastikään siihen ihan yhtäkkinen tarve. Kuukausi sitten söin paljon tomaattia oliiviöljyööä ja suolalla maustettuna. Illalla laittelen yleensä pastaa tai jotain salaattia niin kuin Suomessakin. Patonkia syön, tosin koitan välttää sitä parhaani mukaan. Oliivit on tosi halpoja, samoin esim viinirypäleet ja mango, tosin nyt on aikalailla sesonki ohi. Nyt on KASTANJA sesonki, niitä laitan joskus iltalämmikkeeksi.

Oman vaatekaapin kätköissä on tietysti salmiakkia. Löysin ruisjauhojakin ekokaupasta, ja nyt on sconeseissakin vähän enemmän kuitua. Pojat katsoo aina ihmeissään kun leivon jotain. Ranskalaiselle piti kuukausi sitten opettaa spagetin keittäminen, että siinä meni sen kulinaristivaltion maine...

Julien poseeraa vamispizzansa kanssa autuaan tietämättömänä mun kommenteista. Kuvassa myös mun pöytäpunaviini à75senttiä. Sen avulla tulee hyvää pastaa! ja se on niin huonoa, ettei sitä vahingossakaan tule juotua.
Uusi riippuvuus: OLIIVIÖLJY. OIH! Kerroinkohan.. Barbara osti kylänsä oliiviöljyä meille puokkiin neljä tonkkaa. Se on niiiiiin hyvää. Sitä syön leivän kanssa niin, että on enemmänkin leipää oliiviöljyn päällä if you see what I mean.

Jäätelöissä löytyy, lähikaupasta saa niin heegendaalssia kuin ben-än-jerriesiä. AH.





Nyt pitää antaa pöytätilaa Barbaralle, tässä näyte hänen päivällisestään. Ja kellohan on siis yhdeksän.

Jotain aurinkoista, jotain lämmintä ja jotain sinistä

Marraskuun puolivälikö.. hah.

Käytiin viikonloppuna Elizan ja Lorenan kanssa tutustumassa kahteen shoppailun ääripäähän: Encantsin lauantaimarkkinoihin ja La Maquinistaan, opaskirjojen mukaan Barcelonan suurimpaan ostoskeskukseen. Väkeä oli molemmissa yhtä paljon. Päätin, että jouluostokset tulen taatusti tekemään arkipäivinä.

Viime keskiviikkona mentiin Lorenan ja Salomen kanssa tangon jälkeen söpöön pieneen lugariin Ciutat Vellassa. Sieltä saa herkullisia Mojitoja ja tunnelma on pieni ja paikallinen. Yksi tiskin takana touhuavista pojista innostui tanssittamaan meitä salsan tahtiin. Oli kuulemma salsaopettaja, (ainakin askelkuvioden perusteella oli hyvin mahdollista.) Innostuttiin juttelemaan kahden muunkin työntekijäpojan kanssa mm. Ruotsista, jossa yksi niistä, kuubalainen, oli tietysti syntynyt. Lähdettiin vaeltamaan yöbusseille varttia vaille kolme, ja tultiin Placa Catalunyalle 20sekuntia liian myöhään: kello kolmen linja-auto meni nenän edestä ja istuin sitten pysäkillä sen tunteroisen seuraavaa kyytiä odotellen. Tutustuin korealaispoikaan, joka työskentelee "erittäin kalliissa" ravintolassa. (jossa käy mm. Barcan pelaajia). Juteltiin ruoasta niin paljon, että mulla oli kotiin päästyäni ihan hirveä nälkä. Onneksi oli Lidlin ruisleipää varastossa.

Lorena bailaa.. salsaa!

Perjantaina oli tangobileet: Poble noun lähellä on aidassa aukko, josta pääsee vanhalle tehdaspihalle. Siellä asuu noin 200 argentiinalaista asuntovaunuissa, sähkö ja vesi kuulemma varastetaan kaupungilta. Perjantai-illan pimeydessä kuljettiin Maxi-opemme ohjeita seuraten sirkuksesta muistuttavan asuntovaunupihan poikki perällä hohtavaa valoa kohden. Löydettiin hämyinen sali, jossa soi tangomusiikki ja ihmiset liikkuvat pareittain ihan hypnoottisen elegantisti. Paitsi me. Kummallinen kokemus. Maxi tanssitti kiltisti jokaista meistä vuorotellen. Eihän meillä olisi ollut pokkaa lähteä toukkaroimaan keskelle lattiaa toisten varpaita tallomaan keskenämme.

Tästä kaupungista löytyy satoja erilaisia alueita, jotka kaikki ovat toistensa täydellisiä vastakohtia.Voisi kuvitella olevansa vuoroin Argentiinassa, Pariisissa, Valencian pikkukylissä joskus jopa Skandinaviassa.

Ollaan jo alettu Erasmusten kanssa puhua jouluajasta, ukot kun ripustavat ahkerasti lumiukko- ja muita valoja katujen poikki kaupungilla. Milloinkahan syttyvät? Tympäsee jo valmiiksi punainen väri ja värivalot. Soitetaankohan täälläkin White Christmasia joka kaupassa kuukauden ajan erilaisina panhuiluversioina...
No enivei, siis siitä puhutaan, että milloin kukakin lähtee kotiin ja kuka jää tänne. Ja varsinkin siitä, mitä kukakin tuo mukanaan takaisin (ruoka-aineita, talvivaatteita, kenkiä..) Mun listalla on lämpimämpi takki ja hirven tai poronlihaa. Aiotaan sitten tammikuussa pitää kansainväliset nyyttikestit niillä tuliaisilla.

Nyt pitää kovasti urakoida euskaran historiaa. Espanjaksi lukeminen sujuu onneksi yllättävän rivakasti.

Tässä vielä toissaviikon tyttöenergiaa à la Eurooppa. Istutaan iltaa Modernintaiteenmuseon edessä. Kiva paikka, paljon skeittareita ja humanisteja mutta näpistelijöitä pitää vähän tarkkailla. Vasemmalta oikealle: Alina(Saksa), Lorena(Espanja), Isabella(Italia), Mie, Miia(Suomi,), Jana(Saksa). Kuvan otti Eliza Puolasta.

Lähdin tässä päivänä muutamana Barbaran tohveleissa juna-asemalle. Pääsin onneksi vain yhden kierroksen alemmas rapuissa kun huomasin tämän kummallisen yksityiskohdan ulkovaatetuksessani. En tiedä ehtikö tasanteella tapaamani yläkerran poika myös hoksata erheen. Ajatteli varmaan, että hulluja nuo skandinavit. Juoksin kuluneella viikolla myös eka kertaa pitemmästi juoksumatolla yliopiston kuntosalilla. Vain yhdesti kompuroin ja meinasin heittää elokuvamaisen kuperkeikan taaksepäin 10km tuntivauhdissa. Suomen tasavaltaa täällä tyylikkästi edustetaan.

Ohuoneessa on telkkari auki: joku tanskalaisleffa kasikanavalla. Tunnistin sieltä juuri harmoonilla säestetyn tutun norjalaisvirren ja nyt kuulostaa kovasti siltä, että niillä on seurat menossa. Katalaaniksi dubattuna. Voi elämä näitä kultturisekoituksia! Täytynee mennä katsomaan.

Besos.

Odotukset palkitaan

Aika hurahtelee nykyään ihan kummallisen nopeasti, yli 2 kuukautta on jo takana ja ne, jotka ovat valinneet vaihto-opiskeluajakseen 6 kuukautta ovat alkaneet hiljalleen kopistelemaan päätään seinään. Ei ole mukavaa ajatella että täältä pitäisi joskus lähteä, varsinkaan jos pitää lähteä ennen uuden rantasesongin tuloa.

Pari viikkoa sitten satuin kerrankin tutkimaan tienvarsi-ilmoituksia oikeaan aikaan: Lukaisin Arc de Triomphilta rantaan päin kävellessäni Barcelonan Jazzfestivalien esiintyjälistan läpi ja olin pudota polvilleni kun ihanainen Jamie Cullum loisti ensimmäisenä luettelossa. Salainen haaveeni siis toteutui viikkoa myöhemin kun pääsin L'Auditoriin mukavalle paikalle huokailemaan populaarijazzin tahtiin. Kavereita en saanut lipun hinnan mainittuani mukaan, pystyin sentään hillitsemään itseni etten tarrannut vieressä istuvan miehen kyynärvarteen kun Jamie tuli kontrabasistinsa kanssa permantokäytävien väliin ja aloitti mikittä, kädet torvimaisesti suun ympärillä äänenvahvistimina huhuilemaan yleisöön "there was a boy.." (mikähän sen kappaleen nimi nyt on, joka on moulinrougenkin alussa).

Tässä todistuskappale, kysymys kuuluu, paljonko maksoin lipusta..? (niin ja huomioi kuvan nimi)

Viikko sitten torstaina syötiin porukalla pizaa kämppisten kanssa ja käytiin tutustumassa Sabedellin meininkiin iltamyöhällä. Sabadell on tässä ihan lähellä oleva iso kaupunki, jonne suuri joukko paikallisia opiskelijoita suuntaa torstaisin, joka on siis meidän keskiviikko. Oli tosi huvittava ilta, nelikollamme oli aika hersyvän hauskaa, näin jopa aamujunaa odotellessa puoliviiden aikaan. Sabadellin hiljaisella asemalla. Tässä poseeraavat pojat, vasemmalla Julien, henkeen ja vereen Barcafani, oikealla Cristian.

Sitten torstaina oli kauan odotettu yliopiston oma fiesta, aika lailla meidän vulkanalia tiivistettynä, eli ständit ja fiesta yhtäaikaa päivällä. No iltaan asti tietysti viihdyttiin kampuksella: bändejä, salsaryhmiä, vaskisoittajia, ruokaa, juomaa, tuttuja ja tutun tuttuja jne. Kuorommekin esiintyi, unohdin antaa kameran Barbaralle joten pitää kerjätä joltain kaverilta kuvaa. Ehdoton suosikkini fiestassa olivat nämä umpi-innovatiiviset WC-kyltit. Tällaista visiointia se Oulun kaupunkikin kaivannee kun aina puhuu luovasta ajattelusta jne.


Päivällä oli kaiken muun lisäksi juoksukisat, matkoina 3 ja 6km. Olisin osallistunut (ihan ilmaisen t-paidan takia) mutta kuoroesiintymisemme meni pahasti päällekkäin tämän kanssa. Kuvasta erottuu vähän tämän parin vuosikymmenen takainen betonimöhkälebuumi josta Madetoja/Pohjankartanokin on saanut kärsiä.


Ja sitten se suurin juttu mun elämässä tällä viikolla: Sain vihdoinkin polkupyörän! se on se sama taitettava josta joskus aiemmin selitin, j0ka on nyt mutkan kautta sitten kuitenkin omani, vaikka tango-opemme sen ensin toiselle taholle myikin. Taittuu hyvin ja kulkee reippaasti. Penkissä on hieno jousitus. Kuva tulee hetimiten tälle sivustolle. Kovasti tekee mieli tuoda se Suomeen sitten joskus. Mikäli olette tulossa autola käymään Kataloniassa päin, ilmoittautukaa allekirjoittaneelle.

Saadaan muuten netti kahden viikon sisällä kotiin. Meseily ja muu hauska onnistuu siis helpommin kuin ennen. Tosin hokattiin myös vime viikolla että voidaan surffata naapurin langattomalla yhteydellä, se kylläkin katkeilee aika ajoin ja kirjoitteluasento ei ole mikään ideaali. (paras kuuluvuus on kun laittaa koneen patterin päälle ikkunan eteen..)

Lämpötilat ovat lällällää-lukemissa vieläkin. T-paidasa tarkenee päivisin, auringon laskettua pitää pukea jo kunnolla paitaa ja takkia päälle.

Tänään on kuorolla taas keikka jossain yliopiston konfereinssissa. Kahdeksaan asti odottelen kampuksella. Päätin myös dumpata sen kummallisen katalaaninkielen kurssin, koska en selvästikään kykene suorittmaan sitä mitenkään järkevästi tällä kielikapasiteetillani. Hommaa riittää muissakin 4 kurssissa ihan tarpeeksi, espanjankielisen, euskaran historiaa käsittelevän 5-10 sivun esseen deadline lähestyy hiljaisen uhmaavasti kuin mörkö muumitalon ovea.

saapa nähdä kuinka äijän käy.

Besos, Petons,
nauttikoot lumesta joilla sitä on!

Euskara kuulostaa venäjän ja jonkun toisen kielen sekoitukselta.. vähän.

Meidän baskikielen opettaja on tosi söpö surusilmäinen nuorimies. Sain siltä lainaan baskimusiikkia. Joulukuussa on bussireissu Baskialueelle jonne lähden varmaan mukaan. Osallistumismaksulla saa nukkua koulun lattialla, käyttää suihkuja ja syödä neljänä aamuna aamupalaa. Durangossa, jonne suunnistetaan, on neljän päivän kirja ja levymessut (mikäli oikein ymmärsin.. näihin mun juttuihin pitää aina jättää pieni väärinymmärryksen mahdollisuus) ja ollaan siellä ja käydään myös parilla ekskursiolla lähimaastossa. Toivottavasti San Sebastianissa, kaikki nimittäin puhuvat miten upea se on.
No tämä tapahtuu kuitenkin vasta kuukauden päästä. Mutta se opettaja on niin mukava, että lainasi mulle myös englannikielisen kirjan euskaran historiasta, mikä helpottaa huomattavasti mun luku-urakkaa. 500sivua heti alkuunsa on aika haastava työ kun enin, mitä tähän mennessä olen espanjaksi lukenut, on pikkuprinssi ja senkin pätkissä.

Mitä eroa on katalonialaisella ja suomalaisella kuorolla?
-Kun suomalaiselle kuorolle sanoo "olkaa hiljaa, esitys on kohta ja teidän ja paraikaa meneillään olevan konferenssin välissä on vain kaksi ohutta lasiovea" kaikki sulkevat suunsa. No okei, ehkä vilkkaimmat kuiskailevat toisilleen.
-Kun katalonialaiselle kuorolle sanoo saman uudestaan ja uudestaan, ei tapahdu mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kaikki keskustelevat ja höpöttelevät normaalitapaan. Jos kerta pitää vain odotella niin miksei samantien juteltaisi. Myös kuorojohtaja toimii näin: sanoo ensin Sssshhh ja kommentoi sen jälkeen jollekulle vaikkapa lattialaatoituksia ihan normaali ääneen. Kokemus on musiikkiluokkien kuoroissa nuoruutensa viettäneelle skandinaville melko kummallinen.
Tänne vaan kaikki "pulinaoppilaat" ja "häiriköijät", saisivat katalonialaisessa koulussa varmaan lisänimen "autisti".

Ostin lipun Jamie Cullumin konserttiin *riemunkiljahduksia*. (Esiintyy meneillään olevilla Barcelonan jazzfestivaaleilla). Oli varmaankin jo kolmas tai viides synttärilahja itselleni.

Lätisin eilen Jennin kanssa puhelimessa pitkän tovin. Viereisessä kopissa joku setä puhui kovaan ääneen arabiaksi melkein yhtä pitkän tovin. Voi kun saataisi se netti kotiin. Pointtina oli että oli kiva lätistä pitkästä aikaa kunnolla ja suomeksi ja, että kun kävelin 11 aikaan illalla kotiin locutoriosta, oli jo vähän viileä ilta. Tänä aaamunakin vain 14 astetta, eli syksy/talvi hiipii tännekin. Odotan kauhulla kosteanviluisia sisälämpötiloja joulukuussa..

Nyt kotiin syömään ja lukemaan sitä euskaraa.

ps. Elimme kauhun hetket tiistaina kun Chelsea tasoitti viimeminuuteilla Barcaa vastaan vain pari kilometriä katselemastamme televisiosta. Eixamplessa iltaa viettämämme kerrostalon eri kerroksista kaikui luovia voivotuksia yön pimeyteen. Olemme nyt osa kaupunkia.