ELÄMÄNI KEVÄT

Vaya shokkipaluu työelämään..

Mitä ammatinvalintaan tulee, niin lastentarhaopea musta ei olisi koskaan pitänytkään tulla.
Eikä tule.

N e l j ä t o i s t a n e l j ä v u o t i a s t a , jotka eivät ymmärrä lauseita englanniksi, eli eivät ymmärrä leikkien ideoita, sanaa 'leikki', komentoja, käskyjä, kehotuksia, ohjeita... Ovat suhteellisen vilkkaita, kytkevät openkuuntelumekanismin liian helposti pois päältä, koska eivät ymmärrä mitä ope puhuu, alkavat testata opettajan kärsivällisyyttä ja kurin rajoja kun annettu tekeminen loppuu jnejnejne
Mutta ovat toki söpöjä. Vitriinin läpi katsottuna.

No Comments.


Tämän kokemuksen jälkeen jään ilolla neljän sisaruksenlapseni kanssa vaikka koko illaksi yksin. Ranskaa puhuen! Koko suku porukalla teatteriin ja syömään. Saisinpahan rentoutua.

nimimerkillä,
Kolme yötä jouluun on.
aka
perjantaina loppuu!

Tiesitkö...

...Että Mulla on töitä.
Sain pikatyötarjouksen täksi viikoksi. Sarjassamme kaikkea pitää kokeilla kerran, ja jos ei tapa niin vahvistaa. (Tulee elävästi mieleen noin tasan vuosi sitten kuvaamani Indoeurooppalaisen kielitieteen luento katalaaniksi).
Tällä viikolla joka päivä kolmesta viiteen: Englanninkielisiä puuha/askartelutunteja kahdelletoista neljävuotiaalle espanjalaislapselle, joiden englannin kieli on alkeellista. Siis minä ja tusina taaperoita.
Arveluttaa, erityisesti, koska mun ei kuuluisi puhua espanjaa, ja näin ollen lasten pitäisi kai teoriassa olla hiljaa jos eivät osaa enkkua..?
Huomenna on työhaastattelu joksikin enkun kotiopeksi. Tällä kielellä on markkinat.

...Että täällä oli lauantaina taiteiden yö, eli kaikki museot auki kolmeen ja kaikenlaisia instalaatioita, tilataidetta, bändejä ym. tapahtumia aamu seitsemään asti. Telekommunikaatiopalatsin seinään heijasteltiin tällaista
<----- ...Että kommunistijuhlat sujuivat hyvin!


...Että käytiin Victorin veljen luona laulamassa SingStaria ( =karaokePeli, vanhemmalle polvelle tiedoksi). Pojat revittivät Smells like teen spiritin niin tunteella, että ..
noh, sitä laulua ei voi vetää muuten kuin vakuuttavan huonosti minkään nykykeksinnön avulla.

...Että Victor on pelannut nuorena paljon korista. Käytiin eilen harjoittelemassa kahdestaan, kun haastetaan Luca ja tyttöystävänsä ens viikonloppuna kun vieraillaan Barcelonassa (josta minä muuten lennän Suomeen 2.päivä tiistaina, Ouluun 8.9.).

...Että mulla on edelleen aika hyvä kamera!

Madridilaistuminen ja muu.

Kävin toissapäivänä Suomessa!
Huomasitteko?
Rauhallista oli! Tiskin takaa kurkkasi yksinäinen mukava nainen, joka neuvoi ottamaan yhteyttä konsuliin harjoittelupaikka-asioissa.
Piipahdin myös maani kulttuuri-instutuutissa, josta lupailtiin harjoittelupaikkaa vaikkajaheti, jos rahoitus löytyy. Eli jos joku tuntee jonkun rahaston joka tukee kieltenlukijoita niin rasti seinään ja puhelua Espanjaan.

Oli kiva puhua Suomea, ja sain Karlssonin SUOMEN KIELEN KIELIOPIN ESPANJAKSI LAHJAKSI! Olin ehkä kymppilinjan metron onnellisin tyttö! ja oli sentään ruuhka-aika.

EIlen tehtiin mustekalaa jo toista kertaa. mmmmm! pulpo a la gallega! Carrefourissa maksaa tällainen söpö pieni otus 8,40 € ja siitä riittää osa pakkaseenkin.

Viime viikonloppuna mentiin mökkeilemään espanjalaisittain
eli asuntoilemaan (Victorin vanhempien loma-asunto) pikku vuoristokylään. Lauantaipäivä meni kokonaisuudessaan pelleillessä kymmenen hengen voimin suurella niityllä piknikin ynnämuun kera.

Vietin kesken kaiken henkilökohtaisen siestan, koska edellisellä viikolla olin taas pöllöillyt, eli ollut suurimman osan öistä nukkumatta.
(kommentti osioon voi jättää vinkkejä unettomuuteen. Teen leikekirjaa.)

Sitten kiivettiin hienolle näkäöalakukkulalle, sitten Hollantilaisen Juliuksen olkapää meni sijoiltaan, sitten se veti sen paikalleen.

Välillä siliteltiin kesyheppoja, heiteltiin kuivaa lehmänkakkaa ja kiipeiltiin mäntyihin ja naurettiin metsästä löytyneelle nuken jalalle (jonka pojat ristivät luonnollisesti madeleiniksi). Ihan mahtava ilma ja mahtava seura, ja sunnuntai-iltana väsytti aika lailla.

Tulevana viikonloppuna on kommunistipuolueen juhla tässä ihan lähellä. Suunnittelemme sekaan soluttautumista. Victorilta löytyi jo sille pieneksi käynyt soviet union t-paita. hah hah. Mietin, että kuuluukohan paikalle mennä mahdollisimman kurjan näköisenä työläisenä, vai miten se homma toimii? Teeman mukaisesti Pummilla sisään??


Sitten vielä jo viikon mua naurattanut juttu, nimittäin ampumahiihto. Siitä tuli täkäläisten kanssa puhetta, ja yksi virkkoi verkkaasti: " siis me espanjalaiset emme vaan oikein ymmärrä sitä urheilulajia... lähteä nyt metsään hiihtämään pyssy selässä. ..
Pysähtyä välillä ammuskelemaan.. siis kaksi asiaa joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.. sama kuin juoksisi maratonia, pysähtyisi, ottelisi matsin tennistä ja jatkaisi taas juoksua."

-nojaa, Huomattavasti hauskempi juttu kun tämän kuulee livenä joltain aidosti hämmentyneeltä. Nauru nosti vedet silmiin.

Ai niin, MadridinYliopiston oikeustieteen kirjastosta löytyi valtsikan kurssimateriaalikirjoja. Opiskelin jo eilen, tänään lounaan jälkeen lisää.

Piristynein terkuin (ei ole enää niin kuuma ulkona!)
maija, joka
KÄYTTÄÄ taas AIVOJAAN :O

kuvaselityksiä vasen-oikea-vasen-oikea:
1. Vuoren valloittajat
2. Julius (hollantilainen) valloitti oksanpahasen (vielä tässä vaiheessa ehjän olkapäänsä kanssa)
3. Mustekala
4. Victor poseeraa lähdeveden kanssa
5. ...ja valloittaa isomman oksapahasen
6. piquenique
7. Spiderwoman
8. Luonnon oma sommitelma
9. Käy Siestaan miekkamiehen tie, aka, espanjalaistuneempi (?) maiJa

äääh. Netti poikki.
Rannal on käyty, samoin lingvistiikka konferenssissa joka oli IHANA. (Ja väsyttäva: muut järkkääjät oi katalaaneja eli neljä päivää joko puhuin katalaania tai kuuntelin tiede-englantia.

Mutta Täällä locutoriossa on niin kylmä, että palataan asiaan kun on netti yhteys omalla koneella kunnossa.

un beso, yksi pusu

per henkilö

niin se toinen kuurupiilo on sitten tuo ETAa karkuun juoksu (okei, tämä on aika mauton juttu). Durango, jonne iskivät tänä aamuyönä on juuri se piiiiikku kaupunki, jossa viivähdin kolme yötä viime marraskuussa baskikirjamessuilla jne.
eli they're after me.
glunks.

Kuurupiiloa ja muuta kivaa

Kävin eilen lenkillä. Virhearvioin ulkolämpötilan joka vaikutti viileältä. Lisäksi eksyin lievästi, en pahasti. Lähes fataalia silti, mikäli minulla on suvussamme juoksevaa sydänvikaisuutta.

Lähdin tielle, jota osoitti kyltti 'teleférico' eli köysirata. Tulikin mäki vastaan, mutta sisulla siitä selvisi. Pulssi pysyi tasaisen korkeana ja korvissa kuului läähättävänä oma hengitys. Viisi minuuttia, ylämäki, aurinko, eikä yhtään varjostavaa puuta, ympärillä vain Casa de Campon rutikuivaa ryteikköä.

Nähtyäni vilauksen ensimmäisestä köysirataturistista käännyin takaisin ja alamäki alkoi. Arvelin olevani niin luonnottoman punainen, että en halunnut tuottaa järkytystä. Harmillista sinänsä, kukkulan näkymät olisivat taatusti hurmanneet.

Sitten löytyi oikea reitti Lagolle, eli järvelle. Askelten tahdissa kumisi Pääsiäisteksti "Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen". Lagolla oli onneksi fuente, eli lähde, jolla sain puhe-elimeni irrotettua ylätilasta. Kuka tahansa espanjalainen olisi osannut torua: eikö äitisi ole opettanut, että tällä ilmalla ei lähdetä ulos urheilemaan. Ihan kuten kuka tahansa suomalaisäiti kunnon pakkasilla.

Ajoitukseni oli myös pahin mahdollinen - kello kaksi ottaa aurinko juuri sietämättömimmän asemansa. Ei silloin juosta 45 minuuttia. Erhelähtöä korjaten kipittelin puun alta toisen alle, kuurupiiloa auringon kanssa siis. Loppumatkan kolmen korttelin pituisen varjottoman kerrostalorivistön edessä lönkätessä mietin, joko tämä oli tässä, mutta viimehetkessä saavutetun rappukäytävän viileys toi toivoa huomisesta. Ja tässä sitä ollaan.



Eilen käytiin ilta-ajelulla keskustassa - Madridin siis.
Mainosvalomeressä skootterin selässä. Upeaa päristää Gran Vían ihmisiä selaillen. Ei pääkaupungistakaan tyyliä puutu, iltavalaistus on museoilla ja muilla palatsimaisilla taloilla mitä kaunein.

Kuvakavalkadia Lissabonista - tuli otettua ihan äärettömän hienoja fotoja, vaikka itse sanonkin.
1.Kolme varista...
2.Piknik kuuluisan Torren, eli tornin edessä.
3. 4. 5. SINTRA: Maija ja J:n mallinen puulaji, Victor, vesipullo ja usvametsän keiju (ei kuvassa), Palacio de Pena, eli Penan palatsi (!)
6. 7. Poseeraukset Rio De Janeirosta matkitun (?) Criston ja hienon sillan edessä, sekä Victor siestailemassa löytöretkeilijämonumentin alla.
8. 9. Reissumiesmainos à la Portugal ja Golden Gate style -silta lauttamatkalta ikuistettuna.



Laitan katalonian tulihärkäkuvia pian,
'syke tuhat ja silleen sanoi maija kun EL TOROa pakoon juoksi.'

Olen Madridissa. Olen ollut Suomessa, Katalonian takamailla, Barcelonassa ja Lissabonissa. Että siksi ei ole päivityksiä kuulunut. Ymmärrän, että kaikilla on ollut ihan HIRVEÄ ikävä.
Täällä on kuuma ja mulla on liikaa tosi hienoja kuvia, eli watch this space kunhan saan tyhjennettyä muistikortin kamerasta koneelle.

ps. Rakas tätini lähetti mulle vuosi sitten kortin, jossa lukee "les folies sont les seules choses qu'on ne regrette jamais" eli Ainoastaan hulluuksia emme koskaan tule katumaan. tai jotain sellaista. Mantran omaisesti koko vuoden tuota hokeneena, toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja karkasin Sintran turisti-ylihinnoitellusta ravintolasta maksamatta... (puoli tuntia laskua odottaneena) . !!!

Taas tuli uusi rasti listaan "100 things to do before you're thirty".

Paheksujat, kommentoikaa kommentointi osioon.

Kuvan nimi on "Ravintolasta karanneet" Pitihän tuollainen hetki ikuistaa!

NIHKEÄÄÄÄÄ

sammakon mielestä viihtyisää..

Etsikääpä huviksenne jostakin maailman sääkartasta Barcelonan tämänhetkinen ilmankosteusprosentti. Suihkusta tullessa on puhdas olo noin puoli minuuttia, sen jälkeen iho tuntuu taas vahaisen nihkeältä, ja hiki on noussut jo pukiessa.

Vaatteiden valinta menee aamulla seuravasti: ensin laittaa farkut jalkaan -taiteltuina polvipituisiksi, mutta koska tuntuvat kuumalta, vaihtaa kuitenkin kaprihousuihin, sitten kuitenkin viileämpään, eli hameeseen, sitten sittenkin vähän lyhyempään hameeseen, sitten bikinialaosaan... silti viimeinenkin vaihtoehto on liian kuuma, ja sitten kun pysähtyy ja katsoo peiliin, huomaakin olevansa alasti eikä vaatetusta enää VOI keventää. On toisin sanoen aivan sama miten pukeutuu, hiki kuuluu joka tapauksessa asukokonaisuuteen.

Madridin kuumuus oli aivan erilaista. Siellä ei ole satanut kahteen kuukauteen. Metsäpalovaroituksia on telkkarissa jatkuvasti, samoin veden säästäväisyyteen neuvovaa valistusta. Ilma on kuivaa, aurinko polttaa aivan pistävästi yhdestä ilta kuuteen ja varjoon siirtymisellä voittaa jotekin enemmän. Olen oppinut samanlaisia kikkoja kuin meillä on pakkasen varalle helteeseen liittyen:

-Älä sovi treffejä minnekään ulos vaan aina kauppojen eteisiin: niissä on ilmastointi.
-Älä ylitä kaksiosaisia liikennevaloja jos valo on vaihtumassa: joudut odottamaan keskiseisakkeella, autojen keskellä, auringon paahteessa vihreän palaamista.
-Sulje verhot yhden maissa kun aurinko on ylimmillään. Kaikki verhot.
-Pidä kaikki ovet ja ikkunat ja luukut, jotka vain asunnostasi löydät auki koko yön.
-Jos vietät aikaa pihallasi, suihkuta ruohikko, se raikastaa. (tämä erityisesti Madridissa kova sana).
-Älä oikeastikaan ota lihaa ulos jääkaapista ennen ruoanlaittoa.
-Älä pöljä kanna koskaan suklaata kassissa varttia kauempaa.
-Hakeudu varjoon, hakeudu varjoon, hakeudu varjoon
jne.

Mutta 'sammakon mielestä viihyisää'. Ei ollenkaan sietämätöntä.

Kohta pulpahdan suomeen.
-Sammakko se tuumaa, raparperinlehden alla hymyillen.

Vielä hiukan... tunnelmia Murciasta. Javi ja Irene, joiden kanssa oltiin Mallorcalla toukokuussa, ajelivat perjantaina alas Madridista ja käytiin yhdessä sukeltamassa läheisellä reservaatilla.


Hienoa oli se, että kaikista 11 veneessä olijasta meillä oli Victorin kanssa vähiten kokemusta, mutta tultiin silti viimeisenä pinnalle. Tämä tarkoittaa, että meillä riitti happi pisimpään, joka taas tarkoittaa, että ollaan opittu olemaan erittäin rauhallisia pohjakivien lomassa ja kontrolloidaan Chalecoa, eli Jackettia, eli ööö ilmaliiviä (???) oikein taitavasti.



Tiesitkö, että OpenWater-tittelillä saa sukeltaa 18metriin, mutta Espanjassa 25 metriin. Tämä siksi, että Espanjan vesien luonnonsuojelualueet ovat 25 metrissä.
(Tosin, meidäthän vietiin viimeisellä kerralla aina 28,5metriin.öhöm.)

Javin ja Irenen kanssa käytiin lauantaina upoksissaolon jälkeen syömässä erinomaista Paellaa (lausu 'paejja') ravintolabaari Casa Pepessä, joka näytti viattoman tylsältä, mutta jossa ruoka oli erittäin erittäin herkullista.

Me noustiin Victorin kanssa illaksi takaisin Madridiin. Javi ja Irene jäivät puhaltamaan kuplia sunnuntaihin asti. Asiasta toiseen, olen nyt ajanut myös manner-Espanjassa. Liikenne on yllättävän rauhallista, tosin varmistin, että pääsen ratista pois ainakin 150km ennen pääkaupunkia ettei tarvinut pissata housuun 8-kaistaisia seilatessa ..

Eilen käytiin kesäleffassa ulkoilmassa: Madrid, Barcelona ja monet muut kaupungit näyttävät kesäkuukausina elokuvia suurilta valkokankailta puistoalueilla ja muilla tasanteilla.

Kuva on Barcelonan Montjuïcilta muutaman viikon takaa. Rantamaton ja vesipullon sai ilmaiseksi 4 euron pääsymaksuun kuuluvana lisänä, lisäksi saattoi ostaa voileipiä ja vuokrata aurinkotuoleja jos halusi luxusta. Ja huom. Elokuvat alkuperäisversioina tekstityksillä. Sekin on luxusta!

Eilen istuttiin kaks leffaa peräjälkeen. Ensimmäinen alkoi 22:30. Kotiutuessa puoli kolmen aikaan pa-le-li. Kotiparvekkeen mittari näytti yölämpötilaksi 19astetta..

Vähän huolettaa miten Helsinkiin laskeutuessa käy. Olen miettinyt, että olenkohan pilannut itseltäni Suomen kesän lopullisesti totutettuani itseni näihin yli kolmenkymmenen asteen hengittämättömiin helteisiin.
-Nähtäväksi jää.

Bulp Bulp Bulp

Ollaan nyt Open Water Divereita. Ollaan laskeuduttu aina 28,5 metriin ja saatu hyvää palautetta renodesta, hapen rauhallisesta kulutuksesta, Regulaattorin vaihtamisharjoituksista, suorana pää alaspäin pohjaan asti sukeltamisesta ja mistä vielä.

Tänään nähtiin RAUSKU. Joka oli niiiiin kaunis!
Tehtiin myös lopputentti joka meni hyvin, käytiin ylimääräis reservaattisukelluksella ja hikoiltiin ja hikoillaan edelleen. Täällä on joku 34astetta ja ilmankosteus äx.
Ihan mieletön loma.
Ammatinvalinta on uudelleenharkinnassa.
Tässä kuvia, kerron sitten lisää.

Ylhäällä Victor ja minä
Sitten ryhmärämämme onnistuneiden Regulaattorinvaihtoharjoitusten jälkeen yhdeksässä metrissä.
Alla
1. Teoriatunti varjojen alla,
2. Kamojen purku&pukeutuminen
3. Nirtogeeniä täynnä oleva Maija, eli after-diving (huomaa seksikäs (piukkkka) märkäpuku)
4. vasemmalta Angel, Victor, ope-Paco ja Gladis (repimässä märkäpukua pois, joka on kuuuma)

BULP
OLen kärsivällisen odotukseni palkintona viimein suorittamassa sukelluksia Murcian KUUUUmassa ilmastossa etelämmässä Espanjassa.
KEllo 9 aamulla tänään otsa ihan hiessä. Täällä on huhhuh hellettä.
Pohjalla on viileämpää ja coolimpaa. Ollaan Cooleja.
Tarkkaile tätä tilaa fotojen toivossa.
Tällä kertaa todellakin
AS GOOD AS IT GETS

hihii, check this out

-olen todistetusti Euroopan kuumimmassa paikassa!
Aika jännittavää.
Lähtis Prado museoon ja ostamaan farkkushortsit.

Kuumaa ja kiireistä..

Madrid on mukava kaupunki kun oppii tuntemaan keskustaa edes hiukan. Pää menee hetkessä pyörälle aloittelijalla, koska metrosta noustessa on mahdotonta hahmottaa suuntia. Ilman merta ja kukkulaa tai paria on yhtä hukassa joka kerta.
Enää en kutsu itseäni aloittelijaksi, vaikka hukkaan tulee mentyä aina silloin tällöin, mutta olenkin tehnyt kunnolla töitä tämän eteen. Kehitin leikin, jonka nimi on sokkona pinnalle. Se menee näin:
Ajele metrolla lunkisti jotain lukien, jotta näyttäisit paikalliselta. Kun siltä tuntuu, jää pois kyydistä, nouse maantasalle ja ala kävellä johonkin suuntaan, vaivihkaa kadun nimiä pälyillen. Kun Näet seuraavan metropysäkin katso metrokarttaa tietääksesi mihin suuntaan on tullut kuljettua (tähän asti olet siis ollut täysin tietämätön sijainnistasi). Jatka haluamaasi suuntaan kunnes näet seuraavan metropysäkin, ja seuraavan jne. mielessä koko ajanverkostoa muodostaen. Kotona vasta (ethän halua näyttää turistilta!) katso kartasta varsinaiset kadut, joita tallailit. Hikistä touhua iltapäivällä Madridin keskustassa kesä-heinäkuussa, mutta palkitsevaa.

Täällä oli viikonloppuna GayPride festivaalit. Ja eivät olleet ihan pienet. Väkeä oli kaduilla iiiihan hirveästi. Kaikenkaikiaan penkkarityylisellä eri järjestöjen rekoista muodostuneella jonolla meni neljä tuntia kulkea keskustan toisesta päästä toiseen. NELJä tuntia!! Erinäisillä aukioilla oli sitten jos vaikka minkälaista ohjelmaa, ja DJ:t soittivat yömyöhään. GayPride on Madridissa kuin yleinen karnevaali. koko kaupungin nuoret laskeutuvat keskustaan. Meillä oli hauskaa!

Eilen kävin Elisan kotona syömässä autenttista ja voi niin hyvÄÄ gazpachoa. Resepti tulee ehkä joskus tänne, katsokaa herne nenässä sivustolta toisen espanjalaisen versio.. Virallisesti maailman paras kesäruoka! Elisan kotona on uima-allas. MEEEELkoisen leppoista löijyä 32-asteisessa iltapäiväauringossa bikineissä ja pulahtaa privaattialtaaseen vilvoittumaan juuri ennen ulkoilmalounasta.

Mulla on siis loma. Katalaaneista, koulusta, töistä, stressistä, matkustelusta, vieraista, välimerestä... niinkin paljon kuin kaikista edellämainituista pidänkin..

Koska radioaktiivisena tyttönä lähestulkoon tuhosin Victorin tietokoneen, en voi ladata kuvia kamerastani. Tällä kertaa olis ollut oikeastikin hauskoja otoksia edellämainitun festivaalien öistä. Poseerattiin mm. zorron, enkelin ja kuuron mehiläisen (?) kanssa.

Sukelluskurssiin enää kaksi viikkoa.
¡Mola!

"Hoy (tänään)

Min 16 Max 31 grados"

...Aamu-TV:n terveiset kiireellisille ja kiireettömille pääkaupungin asukeille.

Itse kuulun kiireettömiin. Karkasin tänne vaihteeksi kun vastuu ja velvollisuudet loppuivat Katalonian pääkaupungissa.

Yleensä voisi sanoa hyväksi syyksi pääkaupunkivierailuun häämekonetsimisen metropolista. Tämä pätisi ainakin Oulu-Helsinki, Beaconsfield-Lontoo, LaRocheSurYon-Pariisi, Alta-Oslo (!) reissujen motivaatioksi, mutta miramos, Barcelonan kauppatarjonta ei ole huono, varmaan Espanjan paras, joten ei auta selitellä Madridin vierailua ainakaan shoppausaikeilla. Tosin alennusmyynnit alkoivat maanantaina. Ja hellepaitoja kuluu hiukan eri tempolla kuin kotosuomessa, kuten on ehkä jo tullut aiemmin todettua. Alsabussilla kahdeksan tuntia matkustamiseen löytyy motivaatio jostain muualta.

Viimeinenkin tentti on siis hoidettu kunniakkaasti tai ei. Myönnän sitten joskus myöhemmin kuinka hmm. ei-täysin-puhtain-paperein sen kuittasin pois päiväjärkästäni.

Lauantaina San Juan - juhlinnat sujuivat ihanasti rannalla istuen hyvien ystävien seurassa,

mitä nyt piti tsiigailla, että kukaan ei ohjaa kissanpierujaan ja muita papatteja suoraan kohti. Väkeä oli kuin nallikarissa teinivuosinani, mutta kertaa kymmenen tai enemmän - suoraan suhteessa rantaviivan pituuteen. Kuvissa mainittuja hyviä ystäviä kolmen euron Lambruscomme kanssa: Luca aukaisi, Javi suositteli ja Elisa ja Nina tekivät sillä taidetta. Lisää taidetta oikealla: tulenpyörittäjät yövalaistuksessa näkyivät tosi kauniisti.

Lauantaina saapuivat myös ännännet vierailijat Katsu ja Däni. (Lisää vierailijoita otetaan edelleen iloiten vastaan!!!). Tuli harjoiteltua sitä kotimaista kieltä ja käytyä mm. Casa Milassa, joka puuttui visiittilistaltani. Ohessa pakolliset savupiippuvalokuvat CasaMilasta, Mikko kärpäsenä Parc Güellin katossa ja iloinen ja herkullinen ilallinen rannassa. Oli tosi mukavaa saada opastaa, muistuu mieleen, että ei ole ihan toope Barcelonassa kulkemaan. Seura oli mieluista ja meillä oli hauskaa! (Kannattaa ehkä kysyä myös Mikon ja Katariinan versio tapahtumista :P)

Lähden tästa pikkuhiljaa lounastamaan pukupaitaisen herran seuraan. Espanjassa lounastauko on Office-ihmisillä minimissään tunnin - Siinä ehtii poistua työpaikalta sushibaariin ja takaisin..

Loppuun SILKKAA PROVOSOINTIA Katalonian ystävilleni, jotka kertovat katselevansa blogini kuvat vaikkeivat tarinoista mitään ymmärräkään. Valkopaitaiset madridilaiset ovat tänävuonna sekä jalkapallon että koripallon parhaat.

COMMENTARiOS? :P

Juhannusta, jussia, pyhää Juania ja muuta pyhää

Kataloniassa rätisee ja paukkuu.
Tänään on Juanin juhlan aatto ja kaikki papateista ja kiinalaisista pommeista ja isoista KOVAA paukahtavista pommeista tykkäävät ovat iloisia. Toisin sanoen poikalapset ja ETA jne.
((olenpa tänään mauton..))
Kärsivällisyteni virittyy äärimmilleen kun joka kymmenes minuutti vastapäisen talon aikuispojat heittävät ÄÄÄÄÄnekkään räjähteen tuohon kadulle .
*TAAS*
Ja vasenta korvaa tinnittää sitkeästi seuraavat pari minuuttia.
Asiaan kuuluu dynamiitin lisäksi mennä rannalle riskeeraamaan silmänsä ja korvansa kuohuviinin ja Cocan kanssa. Jälkimmäinen ei ole siis sitä huumetta, vaan pitkula, kova, keksimäinen ratkaisu. Sillä on täällä Kataloniassa vähän samanlainen status kuin meidän pullalla. Oikein hyvää. Kuriositeettina sanottakoon että siitä huumeesta käytetään ihan samaa sanaa.

*** Muistuu mieleen tapaus syksyn katalaanintunnilta...
Harjoiteltiin menneen ajan ilmaisua ja jokaisen piti kertoa mitä jännää oli tehnyt sillä viikolla. Järjestyksessä mentiin, ja sitten Lucan vuoron tultua se pamautti, että "kokeilin Cocaa". Koko luokka hiljeni äkillisesti ja meni vähän hämilleen. Ei vielä tunnettu toisia eikä sitä miten ja minkälaisessa seurassa kukanenkin viikonloppunsa viettää... Lucan katsoi meitä, että "no sitä keksiä keksiä, voi hyvänen aika"***

Eilen kävin Miian kanssa Sushilla ja sen jälkeen perinteisesti shoppailemassa. Sandaalit ja neljän euron helteensietotoppi tarttui mukaan. Lisäksi löytyi potentiaalisia häämekkoehdokkaita. jeejeejee.

Väsyttää. Oltiin suomalaistyttökaksikko mojitolla eilen ja rauhallisesti meni, mutta myöhään myös. (Yläpuolella kuva tyypillisestä Barcelonan yökatunäkymästä, eli siivousautosta kuskineen. Huomaa myös keltainen letku, jota käytetään jokaöiseen katujenpesuoperaatioon.) Ja sitten tietysti se väsyttää, että yläpuolellamme on meneillään laattaremontti aika monetta päivää ja siellä piikataan (?) aamu puoliysistä eteenpäin. Tapaan monesti Julienin sohvalta istumasta varttia vaille yhdeksän. Molempien silmät on edelleen puoliummessa, mutta nukkumaankaan ei enää pysty. Ensimmäinen sanani aamuisin on nykyisin monesti aika ruma. Kaikki tämä olisi vähäistä jos osaisi mennä nukkumaan ajoissa, mutta jotenkin luentojen loputtua en enää osaa. Täytyy siestailla korvaukseksi.

Apropoo,
Juteltiin tässä päivänä muutamana, että mitäkähän kertoo espanjasta se, että kansainvälisesti tunnettuja sanoja espanjankielestä ovat: playa, siesta, fiesta ja matador (Joka siis tulee verbistä matar -'tappaa', -dor on tekijä, --> matador= tappaja).
Aika ääripäiden kulttuuri tämä hispanialainen.

maija ääripäissä.
hahaa

ps. tiesitkö, että ZORRO on kettu espanjaksi. Siis saksalainen 'vanha kettu' tv-kakkosella onkin 'se vanhus' der alt, mutta zorro,(lausutaan siis kieli hampaiden välissä sössöttäen) , jonka kuvittelisi tarkoittavan 'miekkamestaria' tai sitten ei mitään erityistä onkin se todellinen 'kettu'.

*ja tAAs pauKKuu*

Things I knew and didn't know...

Näitä luonnollisesti löytyy, mutta muutamia viimeaikaisia väläyksiä ja välähtämättömyyksiä:

Yliopiston liikuntakompleksin uima-allas jossa olen koko vuoden lillunut ei sisällä klooria, vaan vesi puhdistetaan otsonilla! En ymmärrä sen syvemmin mitä tämä merkitsee, lukeman mukaan ympäristöystävällisyyttä ja modernia ajattelua. Hiukset alkavat joka tapauksessa kärsiä myös otsonivedessä uimisesta, eikä ilman uimalaseja kestä katsella pohjalaattoja kauempaa kuin kloorivedessäkään.

Katalonian väkiluku on noin 7 miljoonaa. Tämän tiesin, ja ruksasin sen tämänpäiväisessä monivalintatentissä, joka oli viimeiseni. Nyt on loma virallisesti alkanut ja lähden kohta taas Barcelonan ulkopuolella käymään. Pääkaupungissa siis.

Myös kovia lingvistiikkatätejä voi nuoleskella tenttien läpipääsemistä edistääkseen. Yrittänyttä ei laiteta ja sain minimit kielenteoriasta, johon en oikein lukenut kun sisko oli kylässä. Menin räpellykseni laadittuani sopertamaan, että en ollut ehtinyt opiskella tenttiin, mutta kurssi oli kyllä oikein mieluisa ja kiinnostava. Täti siihen, että noh, katsotaan miten käy, ja lisäsi vielä että oli nähnyt mut laulamassa yliopiston kuoron kanssa rehtoraatissa (se virallisin paikka yliopistossa, suom.huom.) edellisellä viikolla.
Nappasi siis syötin ja napsautti muutamaa päivää myöhemmin läpäisyyn vaadittavan vitosen kurssiarvosanaksi ( /10). OLÉ!

Cerdanyolassa on Madridin kannattajia. Kovaa älämölöä on jatkunut pari päivää papatein ja kiinalaisin. Madrid nähkääs kukisti meidät ja voitti Espanjanliigan.
Ei niillä faneilla ole Barcelonassa pokkaa, täällä suburbeissa kyllä.
Ja tällainen ilmestyi kadun toiselle puolelle--->
Pojat suivaantuneina laittoi meidän parvekkeelle Barcan kaulahuivin asemiin. Sota on julistettu.
Satun aina tuon vastapäisen asunnon valkopaitafanin kanssa yhtäaikaa aamulla kuistille. Koitan katsoa tuimasti -kunnioituksesta kämppiksiini.

Uimahallissamme on räpylöitä yleiseen käyttöön. Tämänkin tiesin ja tänään potkin eka kertaa muutamasatametriä. Pääsee tosi kovaa! Pitää harjoitella valmiiksi, jos tulee hai vastaan Murcian vesissä...!
(Ja Kättä ylös ensimmäinen joka väsyy tähän sukelluskurssihehkutukseen.)


Kuorosta saa kuusi opintopistettä ja arvosanan! Minä sain kympin. ohoh.
Lauloin parhaiten, niinkö???

Kuvat ovat:
1. Placa Realilta pari viikkoa sitten. Siellä oli roskista tehdyt 200 hahmoa -näyttely.
2. Universitat Barcelonan joku juhlavista saleista, jossa oli eräs kuorokonserteistamme.
Kaksi alimmaista ovat myös kyseisen UB:n upeasta päärakennuksesta. Ekassa Elisabeth, saksalainen alttovahvistus, toka on ihan vaan taidetta.