"kevät on tullut jo tännekin, se kaikesta huomataan..."

(Mua on siunattu lastenlaulujensanojen muistamisella vielä vuosienkin jälkeen)

Ennen kuin hehkutan Valencian rantalomasta niin hehkutan ruoasta! Hedelmät ovat tulleet kauppoihin! Käytin eilen kuusi euroa Fruteriassa, eli hedelmäkaupassa, jossa myydään siis vain hedelmiä ja vihanneksia. Kuudella eukalla sain:
-munakoison
-kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja
-neljä suurta Granny Smithiä
-kaksi jäävuorisalaattikerää
-melonin (siis ison soikean, ei mitään pientä hunajamelonia)
Lisäksi mulla on jääkaappi täynnä Valencian viljelmiltä varastettuja appelsiineja.

Ja nämä ovat vasta alkukesän hintoja

-aaaaaaaahhhhhhhh!

Taas muistui mieleen yksi niistä ihanista syistä miksi jopa yksi Uuno-elokuvakin on filmattu espanjassa.

Kelle nalli napsahtaa...

Äiti on opettanut ettei saa lällättää ja olisi pitänyt muistaa se kaikkien näiden vuosien jälkeen "ja olla hiljempää". Tänään kostautui.
Lingvistiikkatäti 'kielen teoria' -tunnilta oli ensinnäkin unohtanut (?... luulin etteivät lingvistiikot ole unohtelevaista tyyppiä) mun ennen Viiniin lähtöä varaamani artikkeli-kommentointi aiheen ja antanut sen jollekulle toiselle. Se olis ollut tosi kiva artikkeli enkuksi, kommentoiminen ja selittäminen olisi ollut mukavaa ja tapahtunut espanjaksi. (muunmuassa käännösteoriassa käytyä universalistit vastaan relativistit keksustelua: onko mielemme samat kun olemme eri äidinkielten puhujia, jne)
Nyt ei ole enää artikkeleita eikä tunteja enempää jaossa, joten arvosanani tulee pohjautumaan vain ja ainoastaan tenttiin. Ei sillä, että arvosanoillani olisi hirmuisesti painoarvoa tänä vuonna, vähän siltä kutisee, mutta kurssi on tosi kiva ja mun espanjaksi kirjallisesti itseni ilmaiseminen on e-del-leen ontuvaista, niin että siistin suorituksen tekemisen tälle tädille saanee unohtaa. Höh.

Toinen nalli napsahti tänään samalla tunnilla (tai no siis tuo ensimmäinenhän nimen omaan ei napsahtanut..). Puhuttiin sivulauseessa kielistä, joissa ei ole määräistä artikkelia, ja suomihan siellä lillui venäjän vierellä esimerkeissä. Opettaja siihen, että no maiJa selittäisitkö meille vähän tätä artikkelittomuuttanne. Valmista pikku juttu siitä. Siis, että miten ilmaisette määräisyyttä ja onko paikkoja joissa determinanttia ei voi käyttää (siis tätä viimeistä en tajua kun edellisessä lauseessa oli juuri todettu ettei suomessa ole determinantteja.) Noh enivei. "Tee se vaikka...maanantaiksi, jookos"
(Tässä vaiheessa mulla välähti mielessä kuva ranta-aalloista ja kuumaan hiekkaan hautautuvista pottuvarpaistani) Otin siis hiukan vaivautuneen ilmeen, jolloin tomeratäti katsoi kysyvästi uudestaan ja sanoi "no keskiviikoksi" . -"no okei". oioioioioi!
Tunnin jälkeen kävin tädin kanssa lyhyen keskustelun esitykseni sisällöstä jne. Ja mainitsin myös ohimennen ettei suomenkielinen filologia kuulu opintoihini. Siis vain joku kymppiminsan esitys kuulemma. Hauskinta oli se, että hän oli aidontuntuisesti yllättynyt siitä ettei mulla ole suomenkielen kielioppia mukana täällä.

Häläpäti hämmää häpätihää, hämmää häpätihää

nyt sitten vielä Valenciaan ajavien Alsa-bussien lakko tähän päälle, niin hautautuu lomahaaveet lopullisesti pottuvarpaiden sijasta.

Lällättämättömyys olkoon tästä lähtien hyveeni ihan oman etuni nimissä.

Maalaukset ovat suokkariartistini MacKenzie Thorpen kuvia, jos joku haluaa vaikka neljännesvuosisatasynttärilahjavinkkejä. (onko mulla oikeutta laittaa noita kuvia tänne???). Toinen valokuva on epäonnistuneesta perunamunakkaan käännöstäni - vastoinkäymisten teemassa pysyäkseni.


Täältä näkee vielä mun viikonlopun sään Valencian rannalla. Totean vaan ihan neutraalisti..

VÄLILÄLLÄTYS

Koska olen niin mukavaa matkaseuraa, minut on jälleen kutsuttu kotoa pois viikonlopuksi (On tietysti myös mahdollista, että kämppikseni maksavat erinäisille tahoille siitä, että poistun maisemista aina pidennetyiksi ajanjaksoiksi...). Vastasin toki myöntävästi lomailukyselyyn. Ei kai tämä tyttö aio hidastaa tahtia nyt kun kerran on aloitettu. Lähden Perjantaina Valenciaan. Sunnuntaiksi on luvattu 32 astetta, tänään oli jo 25 huomenna 27. Valenciassa jossakin on talo rannalla. Talon omistajan poika on tuttu ja niinpä mennään sinne vähän niin kuin ravistelemaan bikineistä viimeisetkin pölyt pois.
Ja otsikon vieressä nykyinen aamuharrastukseni, eli aamukahvin juonti parvekkeella paahteessa. Olkapäitteni väriä kommentoidaan tuon tuostakin.
Iloisia toukokuunpäiviä kaikille.

Otettiin Annen kanssa revanssi Wappukuvasta. taas ollaan hullun söpöjä .



Toukokuu on kukkakuu!

Mi casa es mi casa y aquí estoy

Reissut on kai reissattu joksikin aikaa. Andalucia kutsuu tässä kuukauden sisällä ja ehkä sitä vois jossain muuallakin piipahdella. Ihastuin tähän ekstemporee viikonloppuvisiteeraamiseen..

Mallorcalla oli IHANAA. Aurinkoa oli tarpeeksi tosin tuultakin riitti. Hiekkarantaa, vähemmän ihmisiä, paljon autoja, tuttu rantalomatunnelma joka ehkä siis rentoutti vielä enemmän kuin pelkkä kotikaupungista poistuminen (vrt. Madrid ja Viini). Seurakin miellytti.

Sain kutsun reissuun Viinissä ollessani ja reippaana tyttönä varasin heti lennot. Kotona ehdin käydä jo tutuksi tulleen yhden yön (vertaa Madridista Viiniin lähtö). Aamu oli hankala: ainakin puolituntia meni vaatteiden silittelyssä, koska pyykki ei ollut välimeren kosteassa tuulessa ehtinyt kuivua yön aikana. Palmalla odottelin tuntisen verran Madridin konetta, josta laskeutuivat Irene, Javi ja Victor. Napattiin vuokra-auto ja lähdettiin matkaan.

MIESENERGIAA: pojat, automme ja kilipukki (joka piti kotia erään majakan juurella pitäen turistit varpaillaan koukkusarviensa avulla.)

Asuntona oli upealla näköalalla varustettu apartamiento. Tässä näkymä parvekkeeltamme. Kämppä oli oikeasti sisältä erittäin mukava ja vuokra oli näin low-seasonina halpa. (Vuokraajan yhteystiedot saatavissa allekirjoittaneelta.) Vähän veti kieltämättä kokeneenkin matkailijan hiljaiseksi tuo kotikatu saapuessamme kun ei tiennyt minkälainen yllätys sisällä odotti.

Mallorcalta löytyy mm. seuraavia: 1. tippukiviluolia 2. upeita näköalapaikkoja 3. suuri katedraali







4. Chopinin kuolinkylä ja 5. herran muistopatsas

huo-maa nei-din rus-ke-tus --->






...ja hiekkarantoja. (kuvista saanee enemmän irti jos aukoo niitä).







Sain aikamoisia kiksejä tällaisista kuutamokuvista. Olen pikkuhiljaa oppinut hyödyntämään hienoa kameraani. Viimeisimmässä siis kuun vasemmalla puolella Javi, oikealla Irene ja Victor.

Javi ja Irene kävivät myös sukeltamassa tokapäivänä. (Kärpänen tuli ja puri taas, eli ennen kotiinlähtöä käyn takuuvarmasti sen PADI openwaterin.)

In the meantime me kierreltiin Victorin kanssa autolla saaren itäosien pikkukyliä, pyöriteltiin päitä saksalaisturistien miehittämille törkykalliilta näyttäville huvilayhdyskunnille, lojuttiin sannassa ja auringossa ja syötiin ihanaa ruokaa.

Paikallinen juttu on pa amb oli, (katalaanin sukuista mallorcankieltä) eli leipää oliiviöljyllä. Grillattu leipäviipale jonka päällä "jotain pientä, kuten villisika" -kuten Obelix asian ilmaisisi, eli kaikenlaisia välimeren herkkuja Serranosta Parmesaaniin, raaka-aineita säästelemättä, nam.

Keskiviikkona laajensin kokemuskarttaani autoilemalla Espanjassa. Madrileñot lähtivät puoleltapäivin kotiin, mulla oli lento vasta illalla, joten ajelin hyvästelyjen jälkeen Palmaan saksalaisturistien täyttämiä mutkakatuja kiertelemään ja tuulista ranta-aallokkoa haikeana tuijottelemaan. Hiki nousi keskustassa parkkipaikkaa etsiessä. In-ho-an parkkeeraamista uudessa kulttuurissa. Koskaan en ole siitä tykännyt omassanikaan.

Karu todellisuus iski sitten illalla kotiutuessa: kotona ei ruokaa, huoneestani lamppu palanut,
kännykän näyttö rikki -tosin isiltä tuli vanha nokia tilalle postissa tänään-, kaikki vaatteet erinäisissä laukuissa viimeisen kolmen viikon ajalta ja pyykkiä vailla, lipaston kurssien tämänhetkisistä puheenaiheista ei tietoakaan ja torstaiaamun ilona sitten espanjan syntaksia ja semanttisia puita heti kymmeneltä. vojvoj!

Nyt pitäisi sitten siis motivoitua tekemään esitelmää kreolien sisäisestä kieliopista ja niihin liittyen vallalla olevasta kahdesta eri teoriasta... espanjaksi puolituntia ensitorstaina kiitos. hohhoijaa...
miksi ei nappaa miksi ei nappaa?


Haluaa takaisin palmusaarelle!

Grüss Dich!
Ja taas mennään.
Nimittäin huomenissa Mallorcalle.
Elämä on lyhyt, Rytkönen pitkä, joten kannattaa aina tarttua tilaisuuksiin ja tutustua lähisaariin!
Viini oli upea ja oli ihanaa tavata Anne-ystäväni ja jutella oikein kunnolla suomeksi ja pitkästi. Kulttuuritarjonta oli riittoisa ja kaupunkien kadut hyvin erilaisia näihin meidän kulkuväyliin verrattuna. Selvisi myös totuus Sissi-idolistani. Elokuvasarjassa lumikkimaisena kuvattu tyttö olikin anoreksikko, vetäytyvä ja loppuvaiheessa hiukan hulluhko.. Mutta tykkäsi merestä kuten minä.
Servus vaan kaikille toivottaa käsivartensa Viinissä polttanut reissaaja.
-Ja Barcelonassa tietenkin satoi kotiutuessa...

REissuja

Pikapikainen tiedotus asiasta kiinnostuneille.
Tulin tänään Madridista ja lähden huomenna Viiniin.
VOI VITSI että on osuva kuva!
Hypin sisäisesti volttia!
(Näin vähällä kieli-ihminen pysyy tyytyväisenä.)

Siellä viihdyn (ainakin toivon viihtyväni) kymmenen päivää ja toteuttavani jo jokseenkin patoutuneita juorutarpeita ei-virtuaalisesti tapahtuvassa kanssakäymisessä melkoisen tauon jälkeen. Sivussa Anne tätä-nykyä siis Viiniläinen ja minä hullun söpössä kuvassa viimevappuna.


Madrid oli suuri, sekavampi kuin Barcelona, mahtipontisempi ja puistoisa pääkaupunki. Siellä oli oikein oikein mukavaa. (piti tsiigata jo ihan tulevia harjoittelupaikkamahdollisuuksia silmällä pitäen) Kuten kaikki sanovat, vesi vaan puuttuu. Paljon muuta kivaa löytyy kyllä. Tässä yksi turistisimmista aukioista huikealla panoramatekniikallani tallennettuna. Ylempänä Kunkunlinna aidan raosta, jonka taakse köyhät jäi kyykkimään.

Tällaisen kanssa siellä oli äärimmäisen mukava ja näppärä liikkua. Leikin ideahan on löytää aina juuri ne kaverit joilla on vierailun odotuksiin nähden sopivimmat kulkuneuvot, asuntojen sijainnit, ravintolanomistajaystävät, kahvilatuntemus jne. Se on todellisen kaupunkimatkailijan taktikointia parhaimmillaan.

Rentouttavan viikonloppulomani aikana opin myös espanjalaisille tärkeän Tortilla De Patatas, eli perunamunakkaan valmistuksen. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Parce de Retiro on valtava valtava puisto. Niille jotka puhuu Oulua sanon, että on suurempi kuin Oulun keskusta. Siis ihan keskusta laajasti käsitettynä. Kummallista ajatella, että jonkun kaupungin puisto on jo itsessään niin iso. Kertoo jotain Madridin keskustan koosta, vaikkei se kyllä mikään ihan valtava olekaan. Vieressä Retirosta löytyneitä hauskoja pallopuita ja rumpuryhmä, joita oli paikalla kaksi. Osa enemmän amatöörejä kuin toiset, mutta ohikulkijat pysähtyivät tanssimaan lastensa kanssa tai lapsettomina. Ihanan AITO tunnelma. Rumpuryhmät ja jonglööraajat ovat puiston vakioasukkeja huhtikuusta eteenpäin.

Täällä Barcelonassa oli tänään jo sellainen suora auringon paahde, että pohkeissa alkoi tuntua hetkittäin se sama käsittämätön hiostus, jonka muistan eloisasti syys-lokakuulta. Mutta ei ole kuulemma Viinin lämpötiloissa myöskään valittamista. 20-25 ja jotain sellaista. Olen aidosti ihan pihalla pakkaamisen suhteen.
En muista kesävaatteitani.

On tytöllä huolenaiheensa
besITos

Lankalauantaiko

Oli miten oli, odottelen lähinnä huomista, että saisin kurkistaa äidiltä saatuun muovipussiin, jossa on pahvimunani, joka on täynnä suklaata. **Piinallista**
Oikeasti pahvimuna pitäisi perheperinteemme mukaan ETSIÄ, mutta koska olen yksin kotosalla Barbaran jäätyä kyläänsä loppuviikoksi auto-ongelmien takia, taidan piilottaa munan illalla silmät kiinni jonnekin ja katsoa saanko aamulla luotua vähääkään jännitysmomenttia itselleni...

(ah ollapa nyt 83v ja dementoitunut, ei tarvitsisi tätäkään kaikkea suunnitella -tosin olisin kai jo unohtanut, että mulla edes on suklaata odottamassa ja jännittävä homemöykky löytyisi sitten poismuuttaessa)

Käytiin eilen Gironassa. Tosi kaunis kaupunki. Siellä oli vanha juutalaiskortteli ja kaupunginmuuri jota sai kipitellä pitkästi ja korkealla, vähemmän ihmisiä kuin Barcelonassa, ja saatiin pitkästä aikaa olla umpituristeja, joita täällä itse joutuu väistelemään joka viikonloppu. Piristävää kotiseutumatkailua. Kokoonpanomme vasemmalta oikealle: Marco, Elena, mie ja Luca:












Lisäksi siellä oli siis:










1. Antiikinaikainen roomalaiskylpylä, 2. lounastauko,
3. Eroja italialaisten ja suomalaisten pukeutumisessa (oikeasti siis 22 astetta ja aurinkoa taivaantäydeltä -härlig, sillä meillä on satanut kohta toista viikkoa ja tänäänkin on vielä pilvistä),


4. Kaupunginmuuri,




5. Hieno katedraali, jonka edessä rivistö pääsiäistarinan asetelmia, johon liittyen hoksasin ensin lisää kulttuurieroja italojen ja suomalaisten välillä, mutta lopulta ymmärsin, että kyse oli pienemmästä asiasta kuin luulin.
ELI nämä hahmot plus 250-päinen roomalaissotilasjoukko olisi marssinut iltakahdeksalta vanhaa kaupunkia ympäri. Itse olisin halunnut jäädä ihailemaan niitä, mutta italot olivat vähän vastahakoisia.

Aikaisemmin puhuessani innokkaasti näiden kulkeiden katselusta, italot ovat aina olleet jotenkin hyvin epäkiinnostuneita, suorastaan teilaavia ehdotusteni suhteen. Mietin siis ensin, että onpa jännä ero: vaikka suomalainen ei olisi erityisen kristitty, kyllä tällaiset jo sinänsä spektaakkelina kiinnostavat. Saapasmaalaisilla on ilmeisesti katolisuuteensa hyvin jyrkkä kyllä/ei suhtautuminen..

MUTTA olin väärässä. Kävi ilmi, että (tietysti) katolisessa Italiassa näitä kulkueita näkyy samalla tavalla joka kaupungissa joka vuosi, ja Luca mutisi joutuneensa pienenä myös osallistumaan niihin (pikku roomalaissotilaana? -söpöä.). Kyse on siis yliannostuksesta. (Itse vertasin mielessäni tiernapoikien ihasteluun rotuaarilla.. kun joulun ensimmäinen hyvää-äää ii-iiltaaa -setti lähtee niin meitsi poistuu ripeästi Nishikilläni takaoikealle tai -vasemmalle, mihin vaan nyt sattuu nopeiten pääsemään).

Huomenna kokoonnutaan jollakin kokoonpanolla pääsiäisaterialle. Pitää suunnistaa torille tuoretavaraa haalimaan. Kevättä ja murua rintaan nääs.

Tänään väsyttää, vaikka eilinen päivä meni rauhallisesti auringossa: Luin yöllä loppuun ekan katalaanikirjani (rastia seinään kiitos). Un Camí memorable, eli A walk to remember, eli kirja, josta tehtiin leffa, josta tehtiin kirja. Ei erityisen kimuranttia tekstiä, mutta kannesta kanteen sen romantiikan-
nälkääni loppuvaiheessa jopa 'ahmin'.
Tuli aivan ikävä Montgomeryä ja Alcottia. Ehkä toivoisin olevani taas 11 enkä sittenkään 83.

Iloista pääsiäistä kaikille
punaposkihiihtäjille ja pulloposkisuklaahiirille

KOHTAAMISIA

Jupjup eli sarjassamme suomalaisblondi tapaa ihmisiä yleisissä kulkuneuvoissa ja vähän muuallakin. Tässä muutamia sosialisoitumistilanteita viimeisen kolmen viikon ajalta. Älä puhu vieraille -neuvo joutaa siis joko roskiin heitettäväksi (aseiden kanssa (muistatteko?)) tai sitten E niin kuin editointipöydälle. Sellaisenaan se ei enää päde Elämääni.

eli: kuka; missä; milloin; mistä aiheesta; mitä sitten tapahtui.

(1) Nuutunutnuttuinen Galicialaisnainen; Renfen asemahallissa
Placa Catalunyan alla; Eräs torstai klo 04:45-05:35 eli eka arkiaamujunan lähtöön saakka; Galician ruokakulttuurista, suomen kesistä, Barcelonan melusta, Santiago de Compostelan nähtävyyksistä; Lähdin junalla kotiin nukkumaan.

(2) Andalucialais- ja katalonialaistyttö; Yliopiston bussipysäkillä pimeässä; viikko sitten keskiviikkona klo 21:37-21:55 eli viimeisen bussin tuloon saakka; Suomen kesistä, Sevillan pienuudesta, Andalucian nähtävyyksistä ja ruokakulttuurista, Espanjan indie-musiikista, poliittisesta vaikuttamisesta; Bussi tuli ja mentiin Cerdanyolaan saavuttuamme erääseen paikalliseen yhdelle oluelle jutustelua jatkamaan, josta lähdin jalan kotiin nukkumaan 23:55.

(3) Elinvoimainen harmaatukkainen katalonialaisnainen; Junassa tulossa Montserrat-luostarista, hän kotoaan Manresasta; Iltapäivätunnin verran; Katalaaniksi puhuttiin kielistä, joogasta, matkustamisesta, perheestämme (äitini ja isäni istuivat vastapäätä), elämän sattumista ja -asenteesta; Saavuimme pääteasemalle hän antoi numeronsa, kehotti soittamaan ja kutsui kylään.

(4) Leppoisa labyrinttipuistontyöntekijätäti ja -setä; Sadetta pitämään kutsuttuna heidän lipunmyyntikopperossaan; Tänään keskiviikkona 16:02-16:20; Puoliksi katalaaniksi puhuttiin Suomen kesistä (yllätyitkö?), hiihtämisestä, kielistä, katalonian säästä, hirvistä, lumesta, opinnoistani ja sateesta; Kaatosade laantui tihkuksi, kiitin kauniisti ja lähdin hipsimään metropysäkille päämääränä yksityisiltaluentoni yliopistolla.

NO tässä muutama, en muista enempää ja pitää mennä jo nukkumaan. Hui kelloa.

Mutta uusi GORRO sentään pääsi kuvaan, ja toiset räpsäytykset on labyrinttipuistosta joka oli kiva jos olisi paistanut aurinko, mutta koska emme ole sokerista niin kiersimme sokkeloistutukset italialaiskoululaisten seassa silti. Siis minä ja kamerani kiersimme. Edes GORRO ei päässyt siihen leikkiin mukaan. Se oli kiltisti kotiinjätetty kouluunlähtiessä.
Ressukka.

(huomaa kirjailijan
amfetamiiniaddiktinpunaiset väsymyssilmänaluset)

Good night and thank you.