http://www.youtube.com/watch?v=ngRq82c8Baw

LINTU JA LAPSI(A)

Päivitystä kun kerta tuli luvattua..

Kaksi viikkoa on vilahtanut hyvin nopeasti ja uupuneesti ohi. Rankkaa aloittaa uusi työ, jossa on useita kivoja 24h deadlineja ja kaikenlaista nippelitiedon tarvetta jota ei oikein lue mistään vaan oppii vaan kysymällä. Istua sitten 9:30-18:30 koneen ääressä miettimässä että mites tämä syntymätodistus tuolta pakistanista nyt sitten tälle tyypille hoideltaisiin, kun pakistanilaiset ei vastaa puhelimeen ja jos vastaavat linja katkoo tai haluamasi ihminen onkin rukoilemassa tai sitten eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää ja sitten kun vihdoin saa keskustelun aikaiseksi niin unohtaakin kysyä jotain jnejnejne.
Toisin sanoen aivot käyvät lujaa ja iltaisin väsyttää runsaasti. Muuten olen hyvin tyytyväinen.

Tässä vähän luvattuja lapsia:

Victorin siskon vauva NACHO joka syntyi elokuussa ja meidän joulukuvaelmakuva








PikkuMattson eli ihanainen matiaksemme ja itse syöty jugurtti syyskuun alussa:








Erään syntymättömän sänky valmiina odottamassa puolivalmiissa olohuoneessa. (aka, janppa renppaa ja näyttää että seisoisi kopassa)










ÄITI ja tyttärensä (or not). Eli Siskoni ja minä syyskuussa kyseenalaistamassa alkuperäämme. Oma käteni ylimpänä, äitimme keskellä ja siskoni alhaalla. Eihän tällainen voi olla ihan NORMAALIA..?








Ja sitten luvattu ripuloiva pulu. Vikke otti ihan videonkin, mutta se ei halua latautua tänne. Tuo söpö punainen elefantti sohvapäällys piti heittää pois kun meistä ei kumpikaan ihan ollenkaan halunnut ruveta sitä pesemään yhtään millään metodilla. Itse lintu vietiin muovipussissa portaita alas ja jätettiin se kotimetsämme kuusen juureen kakkimaan lisää. Kissat sen varmasti söi pois jos se oli kuollakseen...

Tällaista tänne. Kesän lämpöä päivisin, iltaisin viileää. Kuuban reissu odottaa marraskuun alussa. Ensimmäiset sukellukset tälle vuodelle nääs.

Mitä sinne kuuluu ?

Tämmöstä tämä on..

Tiukkasanaisen sananvaihdon jälkeen päätimme erään lakiopiskelijan kanssa tsempata blogini suhteen. Siis minä tsemppaan ja hän varmasti valittaa jos en tsemppaa. Ja varmaan vetoaa johonkin suullisen sopparin pätevyyteen sen lisäksi..

Tässä on kuvia viimekeväiseltä Hollannin reissulta.
Löysin kuvat täältä valmiiksi ladattuna.




Nämä ekat on pyöräreissultamme EDAM-kylän tuntumasta. Ihan upeat maisemat ei voi mitään.




Muut eivät halunneet tulla vuokrapyörillään mukaan vaan hyppelivät busseilla kylästä toiseen. Sekös vain lisäsi romantiikkaa. Harmittelivat varmaan salaa jälkeen päin kun näkivät upeat kuvamme. Sitä se laiskuus teettää!


Julkaisen nämä vanhat kuvat nyt lähinnä siis siksi,

että kuten näkyy herra oikeudenopiskelija, kovasti näitä lokeja aina työstetään, mutta kuvien järjestämisessä kestää aina niin pitkään, että puhti on pois, eikä juttu enää luista kuvateksteihin asti..


Käväisin siis viimeviikolla pikaisesti pääkaupunkiseudulla. noin 20asteen aurinko helli ihanasti. Huikeaa olla paisteessa ilman että hiki valuu!




Täällä kohoaa asteet päivisin edelleen yli 30. Yöllä voi jo jopa nukkua lakana päällä.











Nyt jatkan uudessa työssä ja teen outoja juttuja, kuten kuuntelen kollegan soittoa afganistaniin:
-"excuse me ?"
-...
-"aa, you don´t speak English" ... "ok..French ? Spanish ? N0?"
- tuut tuut tuut

Tässä vasemmalla amsterin juutalaismuseo jonka edestä lähti raiteet. Vasemmammalla juna-aseman pyöräparkki, myös omalla hyvin erilaisella tavalla vaikuttava..



ERASMUS puisto! EI ehkä mun kunniaksi, vaan erään Rotterdamilaisen, mutta silti poseerasin (vahingossa) kuin paraskin Pin-up tyttö..






Ja sitten ne TULPPAANIT!
ANteeksi, nämä oli Narsisseja






Ja nämä.




Nämä oli hollantilaiset juustomarkkinat






Ja nämä.







Poseerajia lisää







Ja hienoja menopelejä!





Siltoja ja kanaaleja






Ja oli niitä tulppaanejakin lopulta!




Coming up: Kuva puolikuolleesta pulusta joka tuli eilen viimeisiksi hetkikseen ripuloimaan parvekkeellemme.
Pitänee oikisopiskelijankin tyytyväisenä! =P

Voi meitä ja Euroopan teitä..

Madrid - Napapiirin leirintäalue - Madrid -automatkalla ehtii sattua kaikenlaista ja saa ajella monennäköistä Autovíaa, Autobahnia, Autoroutea, motorvägiä ja moottoritietä.



Tässä apua niille, jotka haluavat ajella Pohjoisesta Espanjaan asti: järjestät vain kuvat keskeltä alkuun ja seuraat maisemia.

Lähtöpiste oli Madrid. Jo pelkän kunnan ulkopuolelle pääsy tuntui vievän ikuisuuden, mutta äkkiä pitkiin istumisiin tottui ja lopussa 350km:n pätkät tuntui ihan lällärihommilta.

Hoksattiin eka päivän jälkeen, että valokuvausmahdollisuuksia ei tule kauheasti kun istutaan vaan Bilenissä, ja siitä alkoi autotiekuvien sarja..

Ranskassa --> eksyttiin kaikista eniten (Bordeaux, Pariisi, Arcachon x2, Mulhouse). Siellä on virallisesti Euroopan (ainakin meidän reitin) huonoimmat opasteet. Ensin tulee viitta vaikka Mämmilään. Sitten 2km myöhemmin tulee liikenneympyrä, jossa ei enää mainita mämmilää. Että mihin suuntaan sitten siitä karusellista lähdet..?

Tästä Ranskan maisemasta mulla tuli mieleen Godardin Au bout du Souffle ja Lovers of the arctic circlen kolarikohtaus myös. (Anyone?)

(Liikenneympyröitä käytettiin monet kerrat peliaikalisänä: vielä yks kierros sillä aikaa kun toinen tavasi karttaa ja päätti uuden suunnan. Ja paikalliset tuijotti näitä hulluja Volvon kyydissä..)


<--Saksan moottoritiet oli metkoja. Pääsi lujaa ja suoraan. Volvovanhusta ei tosin viitsinyt rasittaa, joten jätettiin hurjastelematta. Poikkeuksena muutaman rekan ohitus: itse olisin mennyt 115km tunnissa tyytyväisenä ohi, mutta yhtäkkiä iiiiiihan perässä olikin auto joka olisi halunnut mennä 160km/h.. monesti hermot petti ja painoin kaasun pohjaan päästäkseni äkkiä takaisin turvalliselle hiturakaistallemme. NOH, ei meidän kaara älyttömyksiin kiihtynyt..

"Stockholm by Night" eli yöajo Trelleborgista Tukholmaan. (Ruotsi menoi mennen tullen yöaikaan). Mennessä sivuutin hiuksen hienosti mäyrän. Ressu katsoi valokeilaan viime tingassa ja luuli hetkensä koittaneen vaan kumit viuvahtivatkin ihan vierestä kuten automainoksissa ainakin.


Tukholmassa odotti vesisade ja Vikinglinen puhtaat lakanat.

Tässä ollaan jo kotimatkalla välillä Oulu-Turku. Victor huomautti, että mulla oli ominainen varpaat-ja-maisema-kuvani ottamatta. Kun oli sitä luppoaikaa, niin minähän aloin räpsiä: 25 kuvaa jaloista ja teistä. Säästin vain yhden.



Yö tuli ja Turku läheni. Samoin tuli uskomaton usva.
Nähtiin peuroja pellolla ja saatiin käyttää sumuvaloja.




Sitten päästiin taas Ruotsin poikki Saksaan: Sassnitzin silta neljän tunnin lauttaylityksen jälkeen. Nukuskeltiin puolalaisten rekkamiesten vieressä lentokonetuoleissa Scanlinella sen verran, että jaksettiin ajaa kolme tuntia Berliiniin asti.




BErliiniin mennessä ei eksytty, luultiin vaan olevamme fiksumpia kuin moottoritien tekijät ja päätettiin OIKAISTA: Viimeiset sata kilometriä viisikymmentäkilometriä tunnissa rekan perässä mutkaista, kylien kautta koukkivaa metsätietä! MAISEMISTA nautittiin...


Berliinistä lähtiessä jouduttiin ruuhkaan joidenkin tietöiden takia. Todiste: kuskilla oli aikaa valokuvata (ja ranskanletittää tukka). Pari tuntia taisi vierähtää ykkösvaihteella. Meille kiire oli onneksi suhteellinen käsite.




Toka-vika päivän Ranska ajo oli jo niin lopun alkua, että kamera oli muistaakseni laukussa koko päivän. Myös lämmenneet juustoviipaleet ja kova ruisleipä alkoivat vähitellen maistua sille mille ne oikeasti maistuvat.


Madrid toivotti meidät tervetulleiksi vaikuttavalla sadepilvellä. Kuuma täällä oikeasti oli. Belgiasta ei tullut kuvia: siellä bensa oli niin kallista, että ajettiin vaan niin tasaisesti ja nopeasti ulos kuin suinkin. Belgian tulli oli ainoa joka meidät pysäytti, siksikin niiltä pisteet poies.




Volvo kesti paria vinkuna-rahina ääntä lukuunottamatta upeasti. Bensaan meni muistaakseni 600 euroa. Tienvarsikahveihin pari kymppiä. Eksymisiin XXX minuuttia. Tutuiksi tuli N1, A1, A36 A46 U54 sun muut moottoritiet. Tiedetään myös mitkä ranskan ilmaispätkätiet on jouhevia ja mitkä ei. Ja Bordeauxin keskustaan ei kannata ajaa edes vahingossa.

pus pus, kuka ajaa seuraavaksi täällä käymään ?

Sadas blogiteksti olkoon poliittinen

Sitä vaan, että maiJaHispaniassa on Liikuttunut siitä, että neljän ensimmäisen vihreän naiseurovaaliehdokkaan kielitaito on seuraavanlainen:

Kielitaito: suomi, ruotsi, tanska, englanti, ranska, saksa, venäjä

Kielitaito: suomi, ruotsi, englanti, saksa, espanja, ranska (venäjä)

Kielitaito: suomi, ruotsi, englanti, saksa, ranska, (venäjä)

Kielitaito: suomi, englanti, arabia, heprea, italia, ranska

(häkeltyneenä tarkistin heti kolmen pääpuolueen ehdokaslistat: summassa neljän tutun kuuloisen tyypin CV:t kustakin puolueesta. Tulos: ensin löytyi yhteensä kaksi, jotka edes mainitsivat kielitaidon niinkutsutussa Curriculumissaan -siis kahdestatoista. Sitten annoin demareille lisämahdollisuuden ja päätin, että oli kieltämättä epäreilua laskea Sievinen ja Bryggare kielitaito testiin mukaan. Sdp:ltä löytyikin laajemman selailun jälkeen kaksi oikein pätevää nuorta naista, joista toinen puhui mm- kroatiaa ja nepalia toinen japania ja luxembourgia. whoah. )

Noh, tämän laajahkon sulkuinformaation jälkeen palataan asiaan, eli olen siis häkeltynyt ja iloinen. Toisaalta ehdokas on yhä päättämättä..
Niin jos joku ei vielä tiennyt, niin omasta mielestäni ihminen joka osaa viittä+ kieltä, ei voi olla ainakaan ihan täysi töppö.

jeah, oma lehmä ojassa, ai nou.


niimmuuten, eilen parvekkeella opinnäytetyötä työstäessäni kuulin yhtäkkiä kadulta suomea. Siis meidän omalla pikku kadulla! Kurkkasin alas, ja siellä vaelsi kaksi opiskelijaikäistä tyttöä Carrefourin kauppakassit kädessä. Olin niin yllättynyt, että harkitsin hetken kuudennesta kerroksesta kadulle huutelemista... (ja hyvä että en sitä tehnyt, sillä olisivat kuitenkin olettaneet, että "blondia" siellä vaan rakennusmiehet falsetilla huhuilee.. )
Mietin tässä, että voisin kysyä leipäkauppiaalta tietääkö se niitä.. meidän lähiö on siis aika pieni ja lisäksi leipäkauppiaat on tunnetusi hyviä juorukoneita..

Lähtis YO:n kirjastoon tekemään juttuja.
Siellä on kuuma.
Olen täysin yhtynynt koulukuntaan joka väittää, että Suomen koulujen kovat PISA-tulokset johtuvat siitä, että kylmällä ilmalla on helpompi keskittyä. Hikipisaran valuessa luentomuistiinpanoon ja taipeiden kostuessa SAVETT-pyyhkeen tavoin vaatii opiskelu ihan eri tyyppisiä -harvinaisia- keksittymisominaisuuksia. (Tämä siis erään portugalilaispojan teoria)

pusuja pilvisestä mutta lämpimästä suurkaupungista.

Pikakertaus keväästä:
täällä kävi vieraita:
Maailman ihanin yksi-vuotias!





Siinä oli veruketta tarpeeksi käydä mm. eläintarhassa, jonne olen tähän asti kurkkinut vain aidan takaa.


Vietiin Viken kanssa Matsku puistoon, ja oli ilmeisesti elämänsä ensimmäinen liukumäki! Alla näkyy kuninkaanlinna, Kati ja kaikkea pätevästi osoitteleva ukkeli. Suurin osa asioista oli tuohon aikaan vielä joko AU, AU, tai TO, TO. Nyt sanavarasto on ilmesesti jo laaaaaaaaja.












Tässä vikke ja iltapuuro. Jännä tietää, kumpi puhuu tällä hetkellä enemmän suomea näistä kahdesta. Huhtikuussa se oli vielä tämä vanhempi kaveri, mutta nyt voi tehdä jo tiukkaa..






Plaza Mayorin pallot ja Mattson.
Onko Söpömpää Nähty ?!?!