28. lokakuuta 2009
27. syyskuuta 2009
LINTU JA LAPSI(A)
Päivitystä kun kerta tuli luvattua..
Kaksi viikkoa on vilahtanut hyvin nopeasti ja uupuneesti ohi. Rankkaa aloittaa uusi työ, jossa on useita kivoja 24h deadlineja ja kaikenlaista nippelitiedon tarvetta jota ei oikein lue mistään vaan oppii vaan kysymällä. Istua sitten 9:30-18:30 koneen ääressä miettimässä että mites tämä syntymätodistus tuolta pakistanista nyt sitten tälle tyypille hoideltaisiin, kun pakistanilaiset ei vastaa puhelimeen ja jos vastaavat linja katkoo tai haluamasi ihminen onkin rukoilemassa tai sitten eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää ja sitten kun vihdoin saa keskustelun aikaiseksi niin unohtaakin kysyä jotain jnejnejne.
Toisin sanoen aivot käyvät lujaa ja iltaisin väsyttää runsaasti. Muuten olen hyvin tyytyväinen.
Tässä vähän luvattuja lapsia:

Victorin siskon vauva NACHO joka syntyi elokuussa ja meidän joulukuvaelmakuva

PikkuMattson eli ihanainen matiaksemme ja itse syöty jugurtti syyskuun alussa:

Erään syntymättömän sänky valmiina odottamassa puolivalmiissa olohuoneessa. (aka, janppa renppaa ja näyttää että seisoisi kopassa)

ÄITI ja tyttärensä (or not). Eli Siskoni ja minä syyskuussa kyseenalaistamassa alkuperäämme. Oma käteni ylimpänä, äitimme keskellä ja siskoni alhaalla. Eihän tällainen voi olla ihan NORMAALIA..?
Ja sitten luvattu ripuloiva pulu. Vikke otti ihan videonkin, mutta se ei halua latautua tänne. Tuo söpö punainen elefantti sohvapäällys piti heittää pois kun meistä ei kumpikaan ihan ollenkaan halunnut ruveta sitä pesemään yhtään millään metodilla. Itse lintu vietiin muovipussissa portaita alas ja jätettiin se kotimetsämme kuusen juureen kakkimaan lisää. Kissat sen varmasti söi pois jos se oli kuollakseen...
Tällaista tänne. Kesän lämpöä päivisin, iltaisin viileää. Kuuban reissu odottaa marraskuun alussa. Ensimmäiset sukellukset tälle vuodelle nääs.
Mitä sinne kuuluu ?
Päivitystä kun kerta tuli luvattua..
Kaksi viikkoa on vilahtanut hyvin nopeasti ja uupuneesti ohi. Rankkaa aloittaa uusi työ, jossa on useita kivoja 24h deadlineja ja kaikenlaista nippelitiedon tarvetta jota ei oikein lue mistään vaan oppii vaan kysymällä. Istua sitten 9:30-18:30 koneen ääressä miettimässä että mites tämä syntymätodistus tuolta pakistanista nyt sitten tälle tyypille hoideltaisiin, kun pakistanilaiset ei vastaa puhelimeen ja jos vastaavat linja katkoo tai haluamasi ihminen onkin rukoilemassa tai sitten eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää ja sitten kun vihdoin saa keskustelun aikaiseksi niin unohtaakin kysyä jotain jnejnejne.
Toisin sanoen aivot käyvät lujaa ja iltaisin väsyttää runsaasti. Muuten olen hyvin tyytyväinen.
Tässä vähän luvattuja lapsia:
Victorin siskon vauva NACHO joka syntyi elokuussa ja meidän joulukuvaelmakuva
PikkuMattson eli ihanainen matiaksemme ja itse syöty jugurtti syyskuun alussa:
Erään syntymättömän sänky valmiina odottamassa puolivalmiissa olohuoneessa. (aka, janppa renppaa ja näyttää että seisoisi kopassa)
ÄITI ja tyttärensä (or not). Eli Siskoni ja minä syyskuussa kyseenalaistamassa alkuperäämme. Oma käteni ylimpänä, äitimme keskellä ja siskoni alhaalla. Eihän tällainen voi olla ihan NORMAALIA..?
Tällaista tänne. Kesän lämpöä päivisin, iltaisin viileää. Kuuban reissu odottaa marraskuun alussa. Ensimmäiset sukellukset tälle vuodelle nääs.
Mitä sinne kuuluu ?
12. syyskuuta 2009

Tämmöstä tämä on..
Tiukkasanaisen sananvaihdon jälkeen päätimme erään lakiopiskelijan kanssa tsempata blogini suhteen. Siis minä tsemppaan ja hän varmasti valittaa jos en tsemppaa. Ja varmaan vetoaa johonkin suullisen sopparin pätevyyteen sen lisäksi..
Löysin kuvat täältä valmiiksi ladattuna.
Täällä kohoaa asteet päivisin edelleen yli 30. Yöllä voi jo jopa nukkua lakana päällä.
Nyt jatkan uudessa työssä ja teen outoja juttuja, kuten kuuntelen kollegan soittoa afganistaniin:
-"excuse me ?"
-...
-"aa, you don´t speak English" ... "ok..French ? Spanish ? N0?"
- tuut tuut tuut

Ja sitten ne TULPPAANIT!
ANteeksi, nämä oli Narsisseja
Ja nämä.
Nämä oli hollantilaiset juustomarkkinat
Ja nämä.
Poseerajia lisää
Ja hienoja menopelejä!
Siltoja ja kanaaleja
Ja oli niitä tulppaanejakin lopulta!
Coming up: Kuva puolikuolleesta pulusta joka tuli eilen viimeisiksi hetkikseen ripuloimaan parvekkeellemme.
Pitänee oikisopiskelijankin tyytyväisenä! =P
20. heinäkuuta 2009
Madrid - Napapiirin leirintäalue - Madrid -automatkalla ehtii sattua kaikenlaista ja saa ajella monennäköistä Autovíaa, Autobahnia, Autoroutea, motorvägiä ja moottoritietä.
Tässä apua niille, jotka haluavat ajella Pohjoisesta Espanjaan asti: järjestät vain kuvat keskeltä alkuun ja seuraat maisemia.
Lähtöpiste oli Madrid. Jo pelkän kunnan ulkopuolelle pääsy tuntui vievän ikuisuuden, mutta äkkiä pitkiin istumisiin tottui ja lopussa 350km:n pätkät tuntui ihan lällärihommilta.
Hoksattiin eka päivän jälkeen, että valokuvausmahdollisuuksia ei tule kauheasti kun istutaan vaan Bilenissä, ja siitä alkoi autotiekuvien sarja..
Ranskassa --> eksyttiin kaikista eniten (Bordeaux, Pariisi, Arcachon x2, Mulhouse). Siellä on virallisesti Euroopan (ainakin meidän reitin) huonoimmat opasteet. Ensin tulee viitta vaikka Mämmilään. Sitten 2km myöhemmin tulee liikenneympyrä, jossa ei enää mainita mämmilää. Että mihin suuntaan sitten siitä karusellista lähdet..?
Tästä Ranskan maisemasta mulla tuli mieleen Godardin Au bout du Souffle ja Lovers of the arctic circlen kolarikohtaus myös. (Anyone?)
(Liikenneympyröitä käytettiin monet kerrat peliaikalisänä: vielä yks kierros sillä aikaa kun toinen tavasi karttaa ja päätti uuden suunnan. Ja paikalliset tuijotti näitä hulluja Volvon kyydissä..)
Tukholmassa odotti vesisade ja Vikinglinen puhtaat lakanat.
Yö tuli ja Turku läheni. Samoin tuli uskomaton usva.
Nähtiin peuroja pellolla ja saatiin käyttää sumuvaloja.
Sitten päästiin taas Ruotsin poikki Saksaan: Sassnitzin silta neljän tunnin lauttaylityksen jälkeen. Nukuskeltiin puolalaisten rekkamiesten vieressä lentokonetuoleissa Scanlinella sen verran, että jaksettiin ajaa kolme tuntia Berliiniin asti.
BErliiniin mennessä ei eksytty, luultiin vaan olevamme fiksumpia kuin moottoritien tekijät ja päätettiin OIKAISTA: Viimeiset sata kilometriä viisikymmentäkilometriä tunnissa rekan perässä mutkaista, kylien kautta koukkivaa metsätietä! MAISEMISTA nautittiin...
Toka-vika päivän Ranska ajo oli jo niin lopun alkua, että kamera oli muistaakseni laukussa koko päivän. Myös lämmenneet juustoviipaleet ja kova ruisleipä alkoivat vähitellen maistua sille mille ne oikeasti maistuvat.
Volvo kesti paria vinkuna-rahina ääntä lukuunottamatta upeasti. Bensaan meni muistaakseni 600 euroa. Tienvarsikahveihin pari kymppiä. Eksymisiin XXX minuuttia. Tutuiksi tuli N1, A1, A36 A46 U54 sun muut moottoritiet. Tiedetään myös mitkä ranskan ilmaispätkätiet on jouhevia ja mitkä ei. Ja Bordeauxin keskustaan ei kannata ajaa edes vahingossa.
pus pus, kuka ajaa seuraavaksi täällä käymään ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)