maiJa Hispaniassa

2009-10-28T16:25:00.001+01:00

http://www.youtube.com/watch?v=ngRq82c8Baw

2009-09-27T16:07:00.007+02:00

LINTU JA LAPSI(A)

Päivitystä kun kerta tuli luvattua..

Kaksi viikkoa on vilahtanut hyvin nopeasti ja uupuneesti ohi. Rankkaa aloittaa uusi työ, jossa on useita kivoja 24h deadlineja ja kaikenlaista nippelitiedon tarvetta jota ei oikein lue mistään vaan oppii vaan kysymällä. Istua sitten 9:30-18:30 koneen ääressä miettimässä että mites tämä syntymätodistus tuolta pakistanista nyt sitten tälle tyypille hoideltaisiin, kun pakistanilaiset ei vastaa puhelimeen ja jos vastaavat linja katkoo tai haluamasi ihminen onkin rukoilemassa tai sitten eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää ja sitten kun vihdoin saa keskustelun aikaiseksi niin unohtaakin kysyä jotain jnejnejne.
Toisin sanoen aivot käyvät lujaa ja iltaisin väsyttää runsaasti. Muuten olen hyvin tyytyväinen.

Tässä vähän luvattuja lapsia:

Victorin siskon vauva NACHO joka syntyi elokuussa ja meidän joulukuvaelmakuva

PikkuMattson eli ihanainen matiaksemme ja itse syöty jugurtti syyskuun alussa:

Erään syntymättömän sänky valmiina odottamassa puolivalmiissa olohuoneessa. (aka, janppa renppaa ja näyttää että seisoisi kopassa)

ÄITI ja tyttärensä (or not). Eli Siskoni ja minä syyskuussa kyseenalaistamassa alkuperäämme. Oma käteni ylimpänä, äitimme keskellä ja siskoni alhaalla. Eihän tällainen voi olla ihan NORMAALIA..?

Ja sitten luvattu ripuloiva pulu. Vikke otti ihan videonkin, mutta se ei halua latautua tänne. Tuo söpö punainen elefantti sohvapäällys piti heittää pois kun meistä ei kumpikaan ihan ollenkaan halunnut ruveta sitä pesemään yhtään millään metodilla. Itse lintu vietiin muovipussissa portaita alas ja jätettiin se kotimetsämme kuusen juureen kakkimaan lisää. Kissat sen varmasti söi pois jos se oli kuollakseen...

Tällaista tänne. Kesän lämpöä päivisin, iltaisin viileää. Kuuban reissu odottaa marraskuun alussa. Ensimmäiset sukellukset tälle vuodelle nääs.

Mitä sinne kuuluu ?

2009-09-12T17:56:00.005+02:00

Tämmöstä tämä on..

Tiukkasanaisen sananvaihdon jälkeen päätimme erään lakiopiskelijan kanssa tsempata blogini suhteen. Siis minä tsemppaan ja hän varmasti valittaa jos en tsemppaa. Ja varmaan vetoaa johonkin suullisen sopparin pätevyyteen sen lisäksi..

Tässä on kuvia viimekeväiseltä Hollannin reissulta.
Löysin kuvat täältä valmiiksi ladattuna.

Nämä ekat on pyöräreissultamme EDAM-kylän tuntumasta. Ihan upeat maisemat ei voi mitään.

Muut eivät halunneet tulla vuokrapyörillään mukaan vaan hyppelivät busseilla kylästä toiseen. Sekös vain lisäsi romantiikkaa. Harmittelivat varmaan salaa jälkeen päin kun näkivät upeat kuvamme. Sitä se laiskuus teettää!

Julkaisen nämä vanhat kuvat nyt lähinnä siis siksi,

että kuten näkyy herra oikeudenopiskelija, kovasti näitä lokeja aina työstetään, mutta kuvien järjestämisessä kestää aina niin pitkään, että puhti on pois, eikä juttu enää luista kuvateksteihin asti..

Käväisin siis viimeviikolla pikaisesti pääkaupunkiseudulla. noin 20asteen aurinko helli ihanasti. Huikeaa olla paisteessa ilman että hiki valuu!

Täällä kohoaa asteet päivisin edelleen yli 30. Yöllä voi jo jopa nukkua lakana päällä.

Nyt jatkan uudessa työssä ja teen outoja juttuja, kuten kuuntelen kollegan soittoa afganistaniin:
-"excuse me ?"
-...
-"aa, you don´t speak English" ... "ok..French ? Spanish ? N0?"
- tuut tuut tuut

Tässä vasemmalla amsterin juutalaismuseo jonka edestä lähti raiteet. Vasemmammalla juna-aseman pyöräparkki, myös omalla hyvin erilaisella tavalla vaikuttava..

ERASMUS puisto! EI ehkä mun kunniaksi, vaan erään Rotterdamilaisen, mutta silti poseerasin (vahingossa) kuin paraskin Pin-up tyttö..

Ja sitten ne TULPPAANIT!
ANteeksi, nämä oli Narsisseja

Ja nämä.

Nämä oli hollantilaiset juustomarkkinat

Ja nämä.

Poseerajia lisää

Ja hienoja menopelejä!

Siltoja ja kanaaleja

Ja oli niitä tulppaanejakin lopulta!

Coming up: Kuva puolikuolleesta pulusta joka tuli eilen viimeisiksi hetkikseen ripuloimaan parvekkeellemme.
Pitänee oikisopiskelijankin tyytyväisenä! =P

2009-07-20T16:18:00.031+02:00

Voi meitä ja Euroopan teitä..

Madrid - Napapiirin leirintäalue - Madrid -automatkalla ehtii sattua kaikenlaista ja saa ajella monennäköistä Autovíaa, Autobahnia, Autoroutea, motorvägiä ja moottoritietä.

Tässä apua niille, jotka haluavat ajella Pohjoisesta Espanjaan asti: järjestät vain kuvat keskeltä alkuun ja seuraat maisemia.

Lähtöpiste oli Madrid. Jo pelkän kunnan ulkopuolelle pääsy tuntui vievän ikuisuuden, mutta äkkiä pitkiin istumisiin tottui ja lopussa 350km:n pätkät tuntui ihan lällärihommilta.

Hoksattiin eka päivän jälkeen, että valokuvausmahdollisuuksia ei tule kauheasti kun istutaan vaan Bilenissä, ja siitä alkoi autotiekuvien sarja..

Ranskassa --> eksyttiin kaikista eniten (Bordeaux, Pariisi, Arcachon x2, Mulhouse). Siellä on virallisesti Euroopan (ainakin meidän reitin) huonoimmat opasteet. Ensin tulee viitta vaikka Mämmilään. Sitten 2km myöhemmin tulee liikenneympyrä, jossa ei enää mainita mämmilää. Että mihin suuntaan sitten siitä karusellista lähdet..?

Tästä Ranskan maisemasta mulla tuli mieleen Godardin Au bout du Souffle ja Lovers of the arctic circlen kolarikohtaus myös. (Anyone?)

(Liikenneympyröitä käytettiin monet kerrat peliaikalisänä: vielä yks kierros sillä aikaa kun toinen tavasi karttaa ja päätti uuden suunnan. Ja paikalliset tuijotti näitä hulluja Volvon kyydissä..)

<--Saksan moottoritiet oli metkoja. Pääsi lujaa ja suoraan. Volvovanhusta ei tosin viitsinyt rasittaa, joten jätettiin hurjastelematta. Poikkeuksena muutaman rekan ohitus: itse olisin mennyt 115km tunnissa tyytyväisenä ohi, mutta yhtäkkiä iiiiiihan perässä olikin auto joka olisi halunnut mennä 160km/h.. monesti hermot petti ja painoin kaasun pohjaan päästäkseni äkkiä takaisin turvalliselle hiturakaistallemme. NOH, ei meidän kaara älyttömyksiin kiihtynyt..

"Stockholm by Night" eli yöajo Trelleborgista Tukholmaan. (Ruotsi menoi mennen tullen yöaikaan). Mennessä sivuutin hiuksen hienosti mäyrän. Ressu katsoi valokeilaan viime tingassa ja luuli hetkensä koittaneen vaan kumit viuvahtivatkin ihan vierestä kuten automainoksissa ainakin.

Tukholmassa odotti vesisade ja Vikinglinen puhtaat lakanat.

Tässä ollaan jo kotimatkalla välillä Oulu-Turku. Victor huomautti, että mulla oli ominainen varpaat-ja-maisema-kuvani ottamatta. Kun oli sitä luppoaikaa, niin minähän aloin räpsiä: 25 kuvaa jaloista ja teistä. Säästin vain yhden.

Yö tuli ja Turku läheni. Samoin tuli uskomaton usva.
Nähtiin peuroja pellolla ja saatiin käyttää sumuvaloja.

Sitten päästiin taas Ruotsin poikki Saksaan: Sassnitzin silta neljän tunnin lauttaylityksen jälkeen. Nukuskeltiin puolalaisten rekkamiesten vieressä lentokonetuoleissa Scanlinella sen verran, että jaksettiin ajaa kolme tuntia Berliiniin asti.

BErliiniin mennessä ei eksytty, luultiin vaan olevamme fiksumpia kuin moottoritien tekijät ja päätettiin OIKAISTA: Viimeiset sata kilometriä viisikymmentäkilometriä tunnissa rekan perässä mutkaista, kylien kautta koukkivaa metsätietä! MAISEMISTA nautittiin...

Berliinistä lähtiessä jouduttiin ruuhkaan joidenkin tietöiden takia. Todiste: kuskilla oli aikaa valokuvata (ja ranskanletittää tukka). Pari tuntia taisi vierähtää ykkösvaihteella. Meille kiire oli onneksi suhteellinen käsite.

Toka-vika päivän Ranska ajo oli jo niin lopun alkua, että kamera oli muistaakseni laukussa koko päivän. Myös lämmenneet juustoviipaleet ja kova ruisleipä alkoivat vähitellen maistua sille mille ne oikeasti maistuvat.

Madrid toivotti meidät tervetulleiksi vaikuttavalla sadepilvellä. Kuuma täällä oikeasti oli. Belgiasta ei tullut kuvia: siellä bensa oli niin kallista, että ajettiin vaan niin tasaisesti ja nopeasti ulos kuin suinkin. Belgian tulli oli ainoa joka meidät pysäytti, siksikin niiltä pisteet poies.

Volvo kesti paria vinkuna-rahina ääntä lukuunottamatta upeasti. Bensaan meni muistaakseni 600 euroa. Tienvarsikahveihin pari kymppiä. Eksymisiin XXX minuuttia. Tutuiksi tuli N1, A1, A36 A46 U54 sun muut moottoritiet. Tiedetään myös mitkä ranskan ilmaispätkätiet on jouhevia ja mitkä ei. Ja Bordeauxin keskustaan ei kannata ajaa edes vahingossa.

pus pus, kuka ajaa seuraavaksi täällä käymään ?

2009-06-04T09:35:00.003+02:00

Sadas blogiteksti olkoon poliittinen

Sitä vaan, että maiJaHispaniassa on Liikuttunut siitä, että neljän ensimmäisen vihreän naiseurovaaliehdokkaan kielitaito on seuraavanlainen:

Kielitaito: suomi, ruotsi, tanska, englanti, ranska, saksa, venäjä

Kielitaito: suomi, ruotsi, englanti, saksa, espanja, ranska (venäjä)

Kielitaito: suomi, ruotsi, englanti, saksa, ranska, (venäjä)

Kielitaito: suomi, englanti, arabia, heprea, italia, ranska

(häkeltyneenä tarkistin heti kolmen pääpuolueen ehdokaslistat: summassa neljän tutun kuuloisen tyypin CV:t kustakin puolueesta. Tulos: ensin löytyi yhteensä kaksi, jotka edes mainitsivat kielitaidon niinkutsutussa Curriculumissaan -siis kahdestatoista. Sitten annoin demareille lisämahdollisuuden ja päätin, että oli kieltämättä epäreilua laskea Sievinen ja Bryggare kielitaito testiin mukaan. Sdp:ltä löytyikin laajemman selailun jälkeen kaksi oikein pätevää nuorta naista, joista toinen puhui mm- kroatiaa ja nepalia toinen japania ja luxembourgia. whoah. )

Noh, tämän laajahkon sulkuinformaation jälkeen palataan asiaan, eli olen siis häkeltynyt ja iloinen. Toisaalta ehdokas on yhä päättämättä..
Niin jos joku ei vielä tiennyt, niin omasta mielestäni ihminen joka osaa viittä+ kieltä, ei voi olla ainakaan ihan täysi töppö.

jeah, oma lehmä ojassa, ai nou.

niimmuuten, eilen parvekkeella opinnäytetyötä työstäessäni kuulin yhtäkkiä kadulta suomea. Siis meidän omalla pikku kadulla! Kurkkasin alas, ja siellä vaelsi kaksi opiskelijaikäistä tyttöä Carrefourin kauppakassit kädessä. Olin niin yllättynyt, että harkitsin hetken kuudennesta kerroksesta kadulle huutelemista... (ja hyvä että en sitä tehnyt, sillä olisivat kuitenkin olettaneet, että "blondia" siellä vaan rakennusmiehet falsetilla huhuilee.. )
Mietin tässä, että voisin kysyä leipäkauppiaalta tietääkö se niitä.. meidän lähiö on siis aika pieni ja lisäksi leipäkauppiaat on tunnetusi hyviä juorukoneita..

Lähtis YO:n kirjastoon tekemään juttuja.
Siellä on kuuma.
Olen täysin yhtynynt koulukuntaan joka väittää, että Suomen koulujen kovat PISA-tulokset johtuvat siitä, että kylmällä ilmalla on helpompi keskittyä. Hikipisaran valuessa luentomuistiinpanoon ja taipeiden kostuessa SAVETT-pyyhkeen tavoin vaatii opiskelu ihan eri tyyppisiä -harvinaisia- keksittymisominaisuuksia. (Tämä siis erään portugalilaispojan teoria)

pusuja pilvisestä mutta lämpimästä suurkaupungista.

2009-06-03T16:25:00.011+02:00

Pikakertaus keväästä:
täällä kävi vieraita:
Maailman ihanin yksi-vuotias!

Siinä oli veruketta tarpeeksi käydä mm. eläintarhassa, jonne olen tähän asti kurkkinut vain aidan takaa.

Vietiin Viken kanssa Matsku puistoon, ja oli ilmeisesti elämänsä ensimmäinen liukumäki! Alla näkyy kuninkaanlinna, Kati ja kaikkea pätevästi osoitteleva ukkeli. Suurin osa asioista oli tuohon aikaan vielä joko AU, AU, tai TO, TO. Nyt sanavarasto on ilmesesti jo laaaaaaaaja.

Tässä vikke ja iltapuuro. Jännä tietää, kumpi puhuu tällä hetkellä enemmän suomea näistä kahdesta. Huhtikuussa se oli vielä tämä vanhempi kaveri, mutta nyt voi tehdä jo tiukkaa..

Plaza Mayorin pallot ja Mattson.
Onko Söpömpää Nähty ?!?!

2009-06-03T16:17:00.004+02:00

Uusi teksti, vaikka vanhoja on jonossa..
Semmoista vaan, että minä täällä kovasti reenaan Vikkeä juhannuksen viettoon, että osaa sitten käyttäytyä etiketin mukaisesti.. Miten se mökkilomailu Däni ?

Tässä krillataan ihan suomalaista a-luokan makkaraa uskokaa tai älkää. Viikonloppuna oli ilmeisesti helle meillä ja teillä.

Lähtömme lähestyy, aiotut 8600 kilometriä on jo jaettu 16 päivälle ja muutamat laivaliput ostettu. Vielä uudet eturenkaat Volvoon, kahvia termariin ja voidaankin startata.

Napapiirille ja takaisin, hiiohoi!

ps. Etelästä pohjoiseen juhannuksen alla haluavat ottakaa yhteyttä Volvon kuljettajiin..

2009-04-23T17:37:00.029+02:00

Niiiiisk Niiiiisk

Kun on vuoteen ikiomana koko päivän ehtii hyvin kertomaan edellisistä viikoista, joista on huomattava määrä kuviakin kertynyt. Peittojen alla aurinkoista päivää viettävästä räkivästä kertojasta nyt ei viitsi mitään räpsiä.

Aloitetaan tylsimmästä, silti hienosta, eli Amsterdamin taloista. Amsterdamin siksi, että 10 henkeä kohtasi siellä pääsiäisenä: 7 espanjalaista, yksi slovaki, yksi damilainen ja minä.

Seitsenkertaisesti meinasi palaa hermot yhteisöllisyyden ja porukkakompromissien takia, mutta suomalainen kesti kuin kestikin. Lähes kunnioitettavasti. Mutta hei älkää kokeilko sitä kotona.

Ylläolevien tyypillisimpien kanaali+talo kuvien jälkeen Amsterin ulkolaidalla bongattu boheemi koti. Oikealla vallattu graffiti rakennus. Aika Viilee..

Sitten vanhempia malleja
Kyseisten ruohokattojen valmistusta voi ilmeisesti opiskella ihan yliopistotasolla..

Hengailtiin
kanaalin
partaalla
<--tässä

Tajusin toisin sanoen kuvanneeni rakennuksia ja asumuksia sen verran, että länttään ne tänne erikseen. Tässä
LAIVAkodit (Viken suokkareita)

En tiedä miksi, mutta tämä talo viehätti.

Loppuun vielä vanha ja uusi Hollanti vieretysten..
Oranssiraitatalon autotalli oli sellainen automaattinen johon näppäiltiin koordinaatit, jonka jälkeen robotti nouti auton omasta laatikostaan ja nosti sen maan päälle omistajalleen. Sekin aika viilee...

Coming up soon:
Maailman söpöin yksivuotias kylässä meillä Madridissa.

2009-04-01T17:21:00.017+02:00

Heijahopsis halki Euroopan taas!

Sunnuntaina
Matkustin googlemapsin mukaan 4100km,
aka 20 tuntia.
Kotona odotti kynttilää vaille kynttiläillallinen ja ihana niin, sillä väsymys jo painoi puoli kuudelta noussutta...
Suurkiitos TeijaJussille seurasta (ja Jussille matkalaukunsiirtelyavusta ja Teijalle Browniesta) Helsingin etapilla. Ihanaa kun ei tarvinut yksin toljotella koko Oulu-Madrid siirtymäpäivää.

Eka lentskarissa juttelin suomalaismiehen kanssa joka oli kotimatkalla Prahaan. Sain (lisää) hyviä vinkkejä Berliiniä varten (aiomme ajella Ouluun autolla kesäkuun lopussa). Tämä ex-patriootti oli ollut Berliinissä työkomennuksella muurin kaatuessa... Jännittäviä tarinoita Helsinki-Praha -lennoksi!

Maanantaina
nukuin piiitkään, purin matkalaukun ja raivasin itselleni opiskelutilan työhuoneestamme.

Tiistaina
eli eilen treenailin vähän Carmiinaa ennen kuorolaulantaa. Kuorosta tullessa metrossa vastapäätä istuva mies luki NIETZCHEÄ RANSKAKSI. (itse en edes osaa kirjoittaa Filosofin nimeä oikein). Päätin tehdä itselleni paperiset kirjankannet johon laitan jonkun vaikeasti ymmärrettävän kirjailija-filosofin vaikean teokset hienolla kielellä. Sitä voi sitten vaihdella kirjojen oman kannen päälle. Metrouskottavuus huippuunsa!

Keskiviikkona,
Mittwoch, tänään (ja eilen) omistin aikaa eräälle opinnäytetyölle. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, sillä mitä enemmän asiasta tänne laittaa, sitä todennäköisempää on, että mitään en enää oikeasti saa aikaiseksi.

Tänään on taas parempi ilma, mutta viileämpää on kuin pari viikkoa sitten lähtiessä. Victoria ilahduttaa se, että perjantaina alkaa 10 päivän pääsiäisloma. Yritän olla kiireinen ja aikaansaava minäkin ennen sitä, että voisin edes jonkun verran lomafiilareihin yhtyä.

Olen klikannut itseni hakijaksi noin 15 työilmoitukseen. Lähinnä Reseptionisti/toimistotyötä, ja lähinnä sijaisuuksia ja parin kolmen kuukauden pestejä. Yksi kestää kaksi viikkoa, työaika 07:00-14:00.. kotoa pitäisi lähteä metrolla 6:15, sen verran kaukana. En teidä toivoako vaiko eikö toivoa, että tärppää...
Hain myös noin kahteen opetushommaan. Mutta sellaisen tärpätessä pitäisi alkaa valmistella tunteja ja sekös vasta laiskuttaa.

Torstaina
eli huomenissa menen ehkä yliopiston kampuksen tuhanteen eri kirjastoon etsimään niitä kolmeakymmentä kirjaa, jotka olen itselleni bongannut. Siihen mennee koko päivä, koska kampus on tosi ahdistavan iso ja esimerkiksi filologian kirjasto on niin pieni, että kaikki kirjat pitää pyytää erikseen ja kun ei ole kirjastokorttia pitää mennä passin kanssa puolelta toiselle ja sekös kaikki Maijaa vähän stressaa ja tympii ja laiskuttaa.

Perjantaina
Alkaa Vikellä siis loma. Lisäksi menemme Frans Ferdinandin konserttiin. Victor sai liput keneltä lie synttärilahjaksi. Onneksi Victor ei tykkää esim. Madonnasta, se olisi työttömälle jo vähän kovempi pala..

Lauantaina
Jos suunnitelma toteutuu, mennään katsomaan yhtä suosikkikoomikkoani. Hän puhuu ymmärrettävästi artikuloiden espanjaa, ei kerro kulttuurisidonnaisia 80-luvun espanjaan liittyviä vitsejä kuten monet kollegansa ja on muutenkin hauska. Sessiot ovat ilmaisia!

Sunnuntai.. ?
Voitais harjoitella paellan tekoa vaikka.
Ilmoittaudu koeyleisöksi allekirjoittaneelle.

ps. Tämän hetken ihastus ja vihastus (yllä) : Casa De Campolta poimimani kaktuksenpalat: Mullan puutteessa jätin kolme "lehteä" yhden ruukun päälle oleskelemaan. Nyt kuukautta myöhemmin huomasin, että lehdet ovat menneet käyremmälle ja puskeneet alaosastansa juuria ihan vimmatusti, yksi jopa pienen kukan hatuksensa. Päästin uutterista ja selviytymiskykyä osoittaneista kasveista kaksi kynttilän sisään tehtyyn kaktusterraarioomme, (jossa on toistaiseksi asunut vain Lanzarotelta nappaamani pieni nöpykkä, josta jatkuvasti käymme Victorin kanssa keskustelua: onko se kuollut (victor) vai vain "sadetta odottelemassa" ja siksi ei kasva eikä omista juuria (maija).

No, kaikenkaikkiaan tämä uusin kaktustarina on viehättävä!
Vihastus: Tämä lajike jättää VIMMATUSTI sentinmittaisia ohuita piikkejä. Eilen oli kädet siirtelyn jäljiltä kuin Igelgottsvägenin siilillä.

Ja siileistä puheen ollen, tässä vielä Aapelin 6v. ekstremetsuumilla ottama taidevalokuva vanhemman veljeni päänahasta.

Ciao bell@s!

2009-03-04T15:54:00.051+01:00

Kuin Lumikenkänä Luokses Pompin

Toissa Viikonloppu meni vuorilla kävellen. Jalassa värkit, joita epsanjalaiset kutsuvat oivallisesti "RAQUETAS de nieve" eli lumimailoiksi. Niiltä ne kieltämättä MikkiHiiri -piirretyissä aina näyttivät.

Nykyiset modernit muoviversiot muistuttavat enemmän jättimäisiä hiuspinnejä.

Koskaan en ollut moisia kapineita jalkaani kiristänyt. Ohjaajat tiesivät kertoa, että Karhunkierroksen voi ainakin osin lampsia tällaisilla jos ei hiihto suju. Tai ihan muuten vaan.

Kyseessä oli Madridin kaupungin tarjous nuorille: 50€ lumikenkäilyviikonloppu majoituksen ja ruoan kera. Ruoka oli epämääräistä ja huonolaatuista, huoneet pieniä ja vessa jaettu.

Vaan (lumiset) Vuoret olivat elossa musiikkiaan kaikuen, laulaen samoja vuosituhantisia laulujaan. Sydämemme täyttyi musiikin soinnilla (vuorten toimesta) ja tahdoimme laulaa jokaisen kuulemamme sävelmän.

Alla Tyylinäytteet:
- Julius Hollannista. aka lentäjänpoika
- Vikke ja maisema suurella ämmällä
- Minä todella tuulisella huipulla. Korvat ihan jäässä, mutta piti saada kuvassa näkymään jotenkin tuo tuulen voima, joten piti ottaa lämmike pois päästä ja antaa hiusten hulmuta.
- Rosa (ympyröity kuvasta), jolla tässä jyrkässä rinteessä ei kaikki mennyt ihan kohdalleen. Rosan takana tuleva toinen tyttö (farkut jalassa..) valui yllättäen pyllähtäneen neitosemme päälle. Siitä tytöt valua viilettivät yhdessä alaspäin hallitsemattomasti, kohti rentouttavaa taukoa viettäneitä etualan reippailijoita. Hiki ehti nousta tuon hetkisen aikana, sillä meitä uhkaavasti lähestyvä auramuodostelma olisi vienyt mukanaan useamman urheilijan useamman metrin, sillä rinne oli jyrkähkö ja lumi pehmeää. (Nämä lauseet ovat mitä ilmeisimmin huonoa suomea. Vaan en oikein hahmota mitä pitäisi muuttaa, joten jätetään tällaisiksi, jonkun lingvistin löydettäviksi ja analysoitaviksi).

Mukana oli myös toisen vetäjän koira, Inuk. Ei husky, mutta samantapainen jalo otus joka kulki vaivatta edellämme, palaili välillä ja katsasti koko jonon läpi, että kaikilla oli kaikki hyvin ja jatkoi taas sitten vaellustaan.

Naureskeli varmaan partaansa kömpelöä liikkumistamme.

Eka päivänä oli enemmän tuulista ja vähemmän aurinkoa,
toka päivänä päinvastoin.

Lauantain erityisbonusta olivat jäisen viiman voimasta
vinoon jäätyneet puikot puiden oksilla, upeat maisemat ja upea valo.

Rinteet olivat myös jyrkempiä ja kivuttiin ja kavuttiin enemmän. Nälkä ennen lounastaukoa ehti myös kivuta melkoiseksi.

Sunnuntaina oli kevätmeininki, kuten T-paidasta näkyy. Käveltiin vähemmän - muutama tunti kuitenkin - ja rakennettiin IGLU. <-- Ihan mahtavalla tekniikalla, josta kaikki partiolaiset ovat vaienneet, vaikka ovat kikan tienneetkin, ( vai? )

Näin se tapahtuu:

1. Briiffaus

2. Reppujen ja lumikenkien pinoaminen kasaksi

3. Lumen lapiointi muodostelman päälle

4. Reppujen ja lumikenkien vetäminen vapaehtoisen avulla pois

5. Eteisen/kuistin valmistus lumilohkareista (optional). (Tämän prosessin aikana Victor yritti tehdä Markukset ja heittää kovaa kylmää karkeaa valkeaa tavaraa suoraan ylähuuleeni. Vaan eipä huuli haljennut tällä kertaa!)

IGLU on valmis.

Vetäjät väittivät, että kyllä siellä kymmenen yöpyy hätätapauksessa. Testiryhmämme sai mahdutettua neljä sisään ja osa ryhmäläisistä ahdistui hiukan ahtaudesta..

<-- Iglutunnelmia -->

Hauskaa oli joka tap. ja menisin uudestaan.
Vaan ottaisin omat eväät mukaan.

Loppuun vielä anekdootti retkeilymajan ruokalan älyttömistä tädeistä:

*****

Aamupalalla, pyysimme Vihtorin kanssa ruokalusikoita aamiaismuroja varten (esillä oli vain teelusikoita).
"Montako?", Täti tivasi.
"Kaksi, ainakin... en tiedä, kaipa kaikki haluavat syödä isoilla lusikoilla..?", söpersimme, kysymyksestä hämmentyneinä.
Täti kurotti ruokailuvälinekärrystä kolme ruokalusikkaa ja tokaisi.
"Saatte nuo, enempää ei tipu." Sitten hän ärtyneesti jatkoi:
"Loput saavat kyllä syödä teelusikoilla.
En välitä, vaikka siihen kuluisi teiltä pitempi aika!"

*Hyytävä Hiljaisuus (aikuisista koostuvassa) aamupalajonossa*
(Moni varmaan fläshbäkkäili kiivaasti ala-asteen kauhuruokala-aikoihin.)

*****
Ruokalan tädit saivat noidan maineen ja viikonlopun päätteeksi sydämen kyllyydeltä mukavaa palautetta. Tekisi heillekin hyvää käydä vähän vuorilla kuulemassa sulosointuja..

Heipparallaa, Madridissa tuulee ja sataa
plaahplaahplaah

2009-02-23T10:09:00.023+01:00

Jatkoa edelliseen eli Luvatut Kuvat

Viikonloppu oli mahtava. Olimme lumisilla vuorilla. Liimaan tänne nopsaan loput takapihamme kuvista, jotta pääsen hehkuttamaan lumikenkäilypäivistämme.

Lähistöllä sijaitsee härkätaisteluhärkien majapaikka. En ole täysin selvillä siitä, mitä niille siellä tehdään tai mikä paikka oikein on, mutta kuvaa ottaessa kuului kova jyske jostain oikealta. Joku härkäpää otti lmeisesti aamuvoikkaa seinää vasten.

Victor joskus selitti, kuinka taistelujen härkiä pidetään visusti aitojen takana sillä ne oppivat. Joskus joku protestoija on käynyt vähän heiluttelemassa punavaatetta etukäteen eläimen edesä, niin että se oli tajunnut homman idean ja hoksannut sitten areenalla mennä suoraan ihmistä kohden eikä vaatetta päin. Oli käynyt aika huonosti. (huonostikäymistarinoita tosin riittää. Laittakaa Youtubeen bullfighting tai 'corrida de toros' niin sieltä niitä löytyy.) Itsehän vastustan kyseistä viihdettä.

Oikealla ihana röllimetsämäinen liukumäkileikkipaikka!
Testasin mäen eikä se ollut mikään kesy juttu.

Vuoretkin näkyvät. Kuvaa ottaessa alapuolella oli muutaman aamubisnestä tekevän prostituoidun ja nuoren jallikan sanaharkka. En viitsi pitäytyä vain osassa totuutta.. Tämä mehtä ei ole paras paikka yksinäisille pimeäkävelyille.

Kaikenlaista kauppaa käydään puitten takana, tosin paljon vähemmän kuin ennen, nyt kun alue on autoilta suljettu. Pyöräilijät ovat vallanneet autotiet ja viikonloppuretkeilijät metsän.

Viimeisimpiä ihastuksiani ovat haikarat. Casa De Campo on niitä tulvillaan, erityisesti eläintarhan ympäristö. Siipienväli on yli kaksi metriä ja kaula pitkä kuin joutsenella. Upeaa katsoa kun sellainen leijaa yläpuolella.

Espanjalaiset eivät pidä niistä aivan yhtä paljoa, koska kuulemma aiheuttavat puhelinlinja- ja sähkökatkoksia tehdessään painavia pesäkyhäelmiään tienvarsitolppien päälle. Ei ole tavatonta nähdä piikitettyjä puhelinpylväitä Madridin laitamilla ajellessa.

Olin hiukan pettynyt haikaroihini aamulla, sillä kukaan ei suostunut lentonäytteen antajaksi. Yritin hiipiä eräänkin perässä, mutta se piiloutui ja nousi sitten ilmaan omia aikojaan kun kamera ei ollut valmiina. Ujo otus nähtävissä oikealla kuvan keskellä taitavasti maastoutuneena.

Tämä vasikan näköinen vetoavasti silmiin katsova otus on poro. Petteri ystävineen asuu aivan aidan vieressä. Naapureina heillä ovat sudet (joista ei ole kuvia) ja muutama iso lintu (korppikotka ja haukka?). Eka aamuna susi ulvoi ohi mennessäni. Upean kuuloinen valitus.

Kovasti kävivät porot sääliksi viimekesänä kun kävelin eläintarhalla päin 35 asteen helteessä. Petterin turkki oli koloilla - olikohan yrittänyt itse nypätä sitä pois hikoilun vähentämiseksi..?
Tässä Petterin sarvelliset kämppäkaverit (heti paljon poromaisempia).

Ennen varsinaiseen vetonaulaan siirtymistä vielä joku porttirakennelma arkkitehtuurin ystäville. Edustaa kai sitä aikaa kun Casa de Campo oli kunkun metsästysmaana ja muutenkin rojaalien kesäasutuksena.

Ja sitten.. Huvittavin osa asuntomme sijaintia ja muutenkin: delfinaarion ilmaispaikat 24/7. Aamusella altaasta nousee hieno höyryefekti ulkoilman ollessa vielä nollan lähellä. Näissä kuvissa höyryefektiä ei enää ikävä kyllä ole.

Delfiineillä on naapurina merileijona, joka eka aamuna nukkua pötkötti altaan reunalla. Näin sen kesällä käyvän leikkimässä delfiinien vesillä kunnes hoitsu tuli ja hätisti sen omalle puolelleen Delffa-Show'n alta pois.

Varttitunnin ihailun jälkeen lähdin jatkamaaan matkaani.
Tilalleni tuli kolmihenkinen miesjoukko, joista sitten salaa nappasin kuvan. Näkeepähän minkälaisesta paikasta eläimiä kannattaa mennä kurkkimaan.

Alla vielä onnistunut panorama altaasta, vaikka eiköhän asia tullut jo selväksi. Zoomistakin oli hyötyä.

Tässä tärkeimmät. Nyt lähden oikiksen kirjastoon lukemaan ja illalla katson jaksanko jo laittaa lumikenkäkuvia. Ai niin ja delfiinivideokin olisi tarjolla. Kiirettä pitää.

Sayonara baby, kuten Arnold Schwartskdfljfd sanoo Terminator-leffan espanjankielisessä versiossa.

2009-02-19T13:55:00.025+01:00

Latailu alkakoon.

Mulla on noin 30 kuvaa, jotka haluan jakaa kanssanne. Kaikki otettu aamukävelylläni.
Harrastan nykyisin isääni idoloiden aamukävelyjä. Syynä lähinnä vakavat heräämis/vetämis -ongelmat. Saattelen Victorin skootterilleen kirpeässä plus 2:ssa toppahousut jalassa, silmät puoliummessa ja muutenkin sen näköisenä, että herra kutsui mua eilen kulkuriksi.

Mutta kun on tarpeeksi kylmä Maijakin herää. Ja millä innolla! Useampana aamuna olen palannut kakkosaamukahville vasta pari tuntia myöhemmin. Eilen menin kierrokseni kameran kanssa, jotta olisi jotain konkreettista näyttöä siitä, etten palaa suoraan nukkumaan ja vain uneksi kauniista roudasta, raukeista (tai no mistä minä sitä tiedän) delfiineistä, kymmenistä haikaroista ja hienosta aamuvalosta.

Tällaista siis on heräilevän Casa De Campo -metsän reunalla, kävelyetäisyydellä kämpästämme.

<--MADRID

Foton nähdessään Vikke sanoi: "hmm, pitäisköhän tuo saastekerros fotoshopata pois.. " En shopannut. Kaikkihan sen jo tietää. Mutta se sentään näkyy täältä - voisi kuvitella, että se on tässä meillä pienempi, onhan naapurinamme valtava määrä hapentuottajia. (..Teija ?)

Paikallinen (Loch) Nessie, joka kurkistelee latvustojen väleistä. Vieressään on kahvila joka on ovelasti naamoitu metsäksi. Clark Kentin silmälasien riisuminen teräsmieheksi muuntautuessa kalpenee tämän huijauksen rinnalla! Tulee mieleen myös Macb*th.

Aurinko yrittää tunkea latvustojen läpi, mutta täällä kasvaa nimen omaa pitkärunkoisia puita joiden lehvästö on tiheää ja varjoa suovaa.
Muutamien viikkojen päästä tulee taas tarpeeseen sekin suoja.

Meillä metro kulkee romanttisesti ulkona aamuauringon säteissä iloisesti kylpien. (Sisäpuolen ahtaudesta on romanttisuus kaukana kuten viime kevään kirjoituksessa mainitsen).

Vettä löytyy, ei juotavaa. Tällaisesta lammesta bongasin viime keväänä vesikilpikonnan puuhastelemasta. Metsä on kieltämättä hiukan liian lemmikkieläin kaatopaikka-maineninen. Eivät vaan jättäisi mitään verikoiria tai muita jännittävien lajien edustajia.

Olen viehtynyt tähän suurimpaan vuoristorataan. (Nessie) (Nimi on kirjoittaman antama). Siitä saa hienoja kuvia ja sen kyydissä olevista lähtee hienoja ääniä kesäisin.

Hieno on tämäkin rakennelma! Kävin testaamassa liukumäen ja
oli ainolanpuiston punaisen mäen veroinen. Tosin polttanee vielä enemmän kesällä. Nyt toppahousut pyyhkivät kuuran mukaansa.
Pienet vierailijat myös tervetulleita kylään. Oikealla kuurankukka.

Ennen eläimellisempään kakkososaan siirtymistä muutama aamuinen puurankaryhmä ja yksi yksinäisempi.

Jatkuu esimerkiksi lounaan jälkeen.. Harkitsen siestaa

2009-02-11T16:43:00.015+01:00

Jännittäviä juttuja Madridista:

Ensimmäinen, turhankin jännittävä juttu oli toissapäiväinen autopommi. Olikohan siitä Suomen uutisissa ? Se räjäytettiin aivan kaupungin toisella laidalla. Näin tiedotuksen metron telkkarikanavalta. Hassua oli, että Víctor ei kotiin lounaalle tullessaan tiennyt koko Bombasta mitään. Kun ihmisuhreja ei ole huonotkin uutiset matkaavat ihan hämmästyttävän hitaasti. Ja onneksi ei ollut.

Toinen uutinen on kaksiosainen: a) Vanha uljas Volvomme pääsi katsastuksesta läpi (jeah!). Sen kunniaksi b) minä ajoin sen katsastusasemalta kotiin, aka ensimmäistä kertaa Madridin liikenteessä.

Pulssi oli ajoittain aika korkea, sillä en yhtään välitä noista kuusikaistaisista liittymäsysteemeistä, ramppia rampin perään -rakennelmista, mutta kaikki meni odotettua paremmin. Harjoittelu alkakoon.
(Yllä lössiämme lauantailta, Marisa, Irene, Javi, Rosa, Miguel ja Vikke.)

Kolmantena sitten tärkein, eli liityin kuoroon. Kävin eilen koelaulussa ja jäin sitten heti perään harjoituksiin. Kyseessä on 90-henkinen porukka nimeltä Talía (lausutaan siis ta-lii-a) [paina tästä niin pääset sivullensa], joka esittää teoksia melkein pelkästään orkan kanssa (Chamartinin sinfonia). Tekeillä on nyt Carmina Burana huhtikuulle. Wowwowwow. Tervetuloa konserttiin!

Huristin tänä aamuna Viken skootterin kyydissä yliopistolle tarkoituksena lukea vähän valtio-oppia. Murphy was there, nimittäin lipaston kirjaston tietokannat eivät juuri tänään toimineet ollenkaan. Kun en teemoittain järjestetystä valtio-opin kirjastosta löytänyt Heywoodin Politics-teosta puolen tunnin hakemisen jälkeen, päätin alentua poistumaan takavasemmalle ja kaupan kautta kotiin.

Victor tuli ilmaislounaalle kylään, josta pääsemmekin neljänteen uutiseen, eli siihen, että tänään söimme ensimmäistä kertaa parvekkeella. OLÉ ! Auringossa lämpötila ohitti 40 astetta. (Aamulla oli mittarissa 1,2).
Nukahdin myös aurinkoon, eli iho on nyt päivettyneen oloinen .
(Oheisesta kuvasta tuli kyllä ihan hirveä, mutta valokuvaaja lähti jo takaisin töihin. )

Lopuksi vielä Miguel-ystävämme promotoimassa Suomea. Nuorimies osallistuu Barcelonan maratonille maaliskuun alussa. Kikkaratukka oli meillä lauantaina yökylässä ja kävi sitten aamulenkillä kiertämässä tämän viereisen Casa de Campon, eli lähimetsämme. Kuulemma sellaiset 30 kilometriä ympäryysmitaltaan. Nyt tiedämme senkin.

Illalla on meidän lenkkivuoromme. Hiukan Miguelia lyhyempi veto näin keskiviikon kunniaksi kuitenkin..

2009-02-05T15:37:00.024+01:00

Jatkoa edelliseen,

Tassa muutamia juttuja viikonlopulta Barcelonasta.
Ensimmaisena sateinen merenranta

Torstaina, jatettyani matkalaukun kentalle sailytykseen vaeltelin puoliunessa katuja ja paadyin starbucksiin piiitkalle kavitauolle. Illalla treffasin Barbaran kanssa. Yo meni Cerdanyolassa omassa vanhassa sangyssa!

Perjantaina lounastin Alban ja Jordinsa luona keskustassa. Alban kanssa treffattiin myos vanha Erasmus tuttu Luca, joka opiskelee edelleen Bcn:ssa.

Alba vei meidat eraan kasityo-esine-kaupan kellariin ihan katedraalin kupeeseen. Luca ja mina olimme ihan ymmyrkaisina, koska olimme kavelleet itse kaupan ohi sata kertaa ja koskaan emme olleet tajunneet mita sen kassanvieresta lahtevien portaiden toisessa paassa lymyaa: kahvila!

Suosittelen salaista kahvilaa lampimasti kaikille. Seinat ovat soposti kivea, ikkunoita ei ole, ihana valaistus ja keskella seisoo kuvassa nakyva hieno kakku-pikkuleipa -poyta, josta saa kayda valkkaamassa itselleen herkkuja.

Perjantai-iltana Lucan Nina liittyi joukkoon mukaan ja istuttiin pitkalle yohon Valencialaisbaarissa Graciassa, jossa Lucan kamppis on toissa. Toinen siella tyoskenteleva poika, katalaani, puhuu kuulemma kuutta kielta sujuvasti. Meita ei koskaan ehditty esitella toisillemme kun herra paasi aikaisemmin vuorosta. Harmillista!

Lauantai-aamuna tuli Vikke!

Lounasaikaan treffattiin koko muukin lossi joka siis oli tullut Madridista varta vasten viikonlopuksi Barnassa kaymaan.

Tehtiin tyypillinen suurkaupunki-liikku: Kaveltiin yhteen tiettyyn hyvaan paikkaan ihan kaupungin toisella laidalla Javierin johdattamana vesisateessa kengat markina - ja se oli tietysti kiinni.

Nalkaisina sateen yltyessa astuttiin sitten sisalle ensimmaiseen jonkunlaista ruokaa tarjoavaan sisatilaan. Kiva paikka sekin. Nimea en muista.

Lauantai-iltana matkattiin metrolla Badalonaan (jossa on muuten kesalla rauhallisempi uimaranta kuin BCN:n keskustassa) pieneen kahvila-baariin, jonka 3 Javin ystavaa oli varannut kokonaisuudessaan syntymapaivajuhliaan varten. Meita oli arviolta 50 henkea.
Ruokaa riitti,
ja halya,
ja hauskaa.
Ja taas istuttiin pitkaan.

Sunnuntaina Hollantilainen Julius, Rosa Vikke ja mina maksettin itsemme sisalle Sagrada Familiaan. Juliukselle Barcelona oli uusi kokemus. Kuvassa Victor toistaa aaniteoppaan selityksia fasaadin symboliikasta.

Vitsikasta kylla, kirkko oli edistynyt sitten viimevisiitin.

Sunnuntai oli kokonaisuudessaan sateinen. Muiden Madridilaisten lahdettya kotia kohti, kiertelimme me Javin ja italialaisen Saransa kanssa ympari keskustaa. Teellekin pysahdyttiin, tosin se paras paikka oli ihan taynna, mika on tietysti ymmarrettavaa, koska se on se paras paikka.

Vein illan paatteeksi Viken viela keijumetsa baariin Bailey´s lasilliselle. Turistivinkkina sanottakoon, etta se on Ramblan alapaassa vahamuseon portista sisaan ja oikealle. Vaan kyllapa oli taynna italialaisia erasmusopiskselijoita. Sisustus oli silti edelleen ihana.

Siina tarkeimmat raportoitavat. Madridilaisia varoitetaan lumisaderiskista. Mutta se johtunee siita, etta viime lumisateesta ei ollut varoitettu yhtaan ja kaaos oli melkoinen. Nyt siis varoitetaan varalta, etteivat ainakaan voi sanoa, etta ei ole varoitettu. (Ei tuolla yhtaan lumisateiselta nayta. )

Loppukevennyksena uusi ihku kelloni.

Toiselta puolelta on ihan saman nakoinen.

Hasta Luego Ystavaiset!
Hyvaa Runebergintorttua!

2009-02-04T17:55:00.023+01:00

Happily Landed

Ja otsikon vari matsaa uuden matkalaukun varia.

Barcelonan kautta vihdoin turvassa kuudennessa kerroksessa ilman hissia. Onneksi portaat kuitenkin loytyy. Rappukaytavaa maalataan paraikaa.

Katalonian mahtikaupunki oli viela ihanampi kuin muistin. Kaveltya tuli, vaikkakin yhdeksankymmentaprosenttisesti sateessa ja latakoissa. Sade loppui tietysti tuntia ennen kotikoneen lahtoa ja siirtyi mukanamme tanne Madridiin. Viikonloppuna taalla oli tullut lunta, joka ehka naytettiin jopa suomen telkkarissa.. (?)

Teeskentelen nyt, etta blogi ei olisi ollut paivaakaan paivittamatta. En jaksa jaaritella yliopiston jannittavista kuvioista, kuten siita, etta graduohjaajani suositti tahtaamaan cumua alempaan arvosanaan omasta mielestaan hyvassa hengessa ja ilon kautta. Kivempi kai pelata menevansa riman kohdalta kuin sen alta (??).

Madridissa kaikki paitsi lampotila on jokseenkin ennallaan. Yksi kasveistani oli kuollut (kaktus!), joka on saavutus sinansa. uusi aarettoman hieno kelloni on ruuvattu seinaan. Ottanen siita kuvan. Tassa taman paivan saavutus (sen lisaksi, etta kaadoin iltapaivapopperoisena maitoa kahvinkeittimeen) eli kenganpohjien liimaus.

(Victor kavi kotona lounaalla ja nappasi huvittuneena kuvan pyykkipoikarivista)

Lisaksi muutama otos

EM-taitoluistelufinaalista (koyhat kyykkyyn),

Matias

yksi-vee ihan itse syödyn synttärikakun jäljiltä

Saara-prinsessasta tatien kynsissa ja kitaroiden alla

aka Kitarat, Saara ja Tädit

eiks jee

Jatkunee ensi numerossa. En pienentanyt kuvakokoja, ja lataus on melko hidasta. Palataanpa asiaan.

Besos taas vaihteeksi kaikille.

2008-09-19T11:31:00.018+02:00

Voiko ..

maiJa Hispaniassa -blogiin kirjoittaa, jos Maija ei ole Hispaniassa ?
Ehkä blogini nimi pitäisi muutamaksi kuukaudeksi vaihtaa:
maiJa-n-pitäisi-olla-Lukemassa.blogspot.com

Laitetaanpa tähän vähän lapsikuvia, ne ovat niin kansainvälisiä juttuja, eivätkä siten ota kantaa hispanilaisuus-hispaniattomuus teemaan. Lukeminenkin lykkääntyy kivasti 10-minuuttia.

Ekana olen minä, kahden kaksivuotiaan kaksostytön kanssa siskoni synttäreillä elokuussa.
Onko suloisempia mini-ihmisiä nähty??

Koska Vikke on nyt Edinburghissa, voin huoletta laitta myös hänet esiintymään verkkoon, tässä Matias-tsöpöliinin kanssa. Molempia poikia tilanne jännitti niin vähän, että saattoivat keskittyä kameralle flirttailuun.

Tässä Matiaksen nykyinen suokkariharrastus.
Kiipeää itse pahvilaatikon päälle.
Sieltä pääsee mukavasti käsiksi DVD-soittimen nappuloihin ja stereotkin on ihan vieressä. Lisäksi telkkari toimii kivasti peilinä.
Voi tätä tätinä olon autuutta (x5).

2008-09-05T12:05:00.028+02:00

Syyskuu liikuttaa

Viimeinen työpäivä oli ja meni ja käteen jäi värittyneempi -räikeäkin- kuva kansainvälisestä yritystoiminnasta, mukava työtodistus, SAP transaction codes, monta monta hyvää anekdoottia suurten asiakkaiden laskutusmaailman älyttömyyteen liittyen, joihin en olisi uskonut jos olisin ne vuosi sitten kaverilta kuullut ja tietysti liuta uusia Facebook ystäviä, joiden elämää vakoilla ja joille lähettää kutsuja kaiken maailman turhiin applikaatioihin.

IBM CBS NORDICS Suomalaistytsyt meksikolaisessa vapaapainiteemaisessa raflassa kesäiltana keskellä viikkoa.
Jatkeena painimaskeja, sekä Coronapulloista värkätty kattolamppu.

Suomilentsikka on jo ottamassa polttoainetta ollakseen valmiusasemissa portilla maanantaiaamuna. Toivoa sopii, että pääsen itse paikalle, sillä kello seiskalta on *useampi* ihminen työmatkalla Madridin maanalaisputkistossa, ja mun pitäisi yrittää ahtaa matkalaukun, läppärin ja niin sanotun käsimatkatavaran kanssa johonkin metrovaunuun pysäkiltämme. 10-linja on ainoa reiteistä, joka on yhteydessä ns. etelämetroon ja sieltäkös löytyy paljon keskustaan haluavia aamutuimaan. Hävettää jo valmiiksi. (Helsingissä asuville tiedoksi, että livahdan suoraan Ouluun valtio-opin ja ruotsin kurssille tiistaiksi, seuraavana viikonloppuna palailen kukaties etelään)

Vikkekin liikkuu syksyllä. Herra hipsii ikävää pakoon Edinburghiin kahdeksi viikoksi kieltä harjoittamaan. Firma maksaa miellyttävän osan kustannuksista. Siellä on alussa tasokoe, ja pohdiskelen tässä ensimmäisen ja viimeisen vapaapäiväni aamuna, pitäisikö alkaa preppaamaan intensiivisesti koko viikonloppu, jotta Señor pääsisi astetta parempaan ryhmään..

Asian vierestä,
Viken uudet rakkaudet ovat : Ruisleipä (ihan ymmärretävää) ja suomalainen SINAPPI. hihi. Lähtiessä ostettiin tärkeästi Helsingin lentokentältä kaksi tuubia, Auran ja Turun. Molemmat ovat puolityhjiä, ja ollaan oltu kotona vasta kolme viikkoa.
Huolisivatkohan pitkän espanjalaisen "kahta en vaihda" mainoksiin ?

Muilta osin elämä on leppoisaa, kuinkas muuten. Lämpötilat ovat olleet miellyttäviä, tosin rusketus ei tartu, kun viettää kaiket päivät toimistossa ilmastoinnin alla. Ajatukset ovat jo talvitakkien pakkaamisessa, sekä perjantain tentissä. Tänään tulee työ- ja muita kavereita kylään, eli siivotakin täytyy. (tuo 'siivotakin täytyy' on jostain (lasten?) -kirjasta tai runosta.. muistaako kukaan??)

Hiiva huutaa kaapista, että sen pitää päästä turpoamaan nesteeseen, jotta pizzataikina valmistuu ajoissa ennen Fernández Antónin kotiin tuloa. Eka kerta koko kesänä, kun olen lällällää kotona Viken töistä päästessä. Katsotaan montako kuvasarjaa jaksan ladata liitteeksi. Se puoli tässä blogi- ohjelmassa on ajoittain vähän työläs. Kuva kuvalta hohhoijaa..

Alla sukellusreissulta heinäkuun puolessa välissä: Pikku sukelluskeskus, Irene&Javi neuvottelemassa Cesar-omistajan kanssa, sekä seinäkoriste. Alempana kyyneleet poskilta pyyhkinyt vioittuneen tärykalvon omistaja. Viimeisenä sunnuntaipäivän luonnonrannan kuvia, sekä poseerausyritys majakan juurella samasta paikasta.

Lisää kuvasarjoja kunhan saan hiivan tyytyväiseksi.

2008-08-23T19:22:00.023+02:00

Lämmintä taas!

hipuillaan 30 rajaa varjossa. Miellyttävä kesäilma siis. Iltaisin viilenee, eli nykyisin saa nukuttuakin.

(Kuvassa CIBELES, jonne Espanjan jalkisjoukkue tuli juhlimaan voittoaan ja josta mm. lähtee yöbussit. Rakennus on Palacio de telecomunicacion. Tällaista täällä on kesäöisin!)

Liput suomeen on ostettu. Pian vierähtää aika, irtisanomislappukin piti jo jättää. Ihan hassua.
IBM toivotti tosin takaisin. Olisi pitänyt nauhoittaa varalta, jos vaikka työttömäksi jää.
Viimeisin sukellusmatka tuotti vaurioituneen tärykalvon, joka on kai nyt kunnossa. Seuraavaa reissua voi alkaa täten suunnitella, eikö totta!
(Kuva Lantsikselta eli Lanzarotelta, jossa meistä tuli Advanced divers)

Kesällä tietokoneen kanssa puuhastelu on todella uuvuttavaa, kuuma läppäri nostaa sillä nojaavien ranteiden lämpötilaa, ranteen valtimoissa kiertävä veri lämpenee, ja koko kroppaa alkaa ahdistaa.

Tänään mennään taas iltaulkoilmaleffaan. Kaksi euroa!
Madrid on ryhdistäytynyt halpaviihteen suhteen.
Voi laskea useamman museon ja keskuksen, jonne pääsee pikkurahalla, yleensä ilmaiseksi.

(Goyan Maja, vaatteinensa)

Prado vie opiskelijalta vain kaksi euroa, Reina Sofia ehkä kuusi, vai oliko se kolme. Ja siellä on sentään Picasson Guernica! Miten ihmeessä luonani ei ole vieläkään käynyt tämän enempää vieraita! Madrid on täynnä oleellisia nähtäviä asioita. Velázquez ja Las Meninas, Goyan Maja (alasti ja vaatteilla) ja 3.toukokuuta 1808, Kunkku Juan-Carlos ja sen palatsi, Gran Vía, Retiro, Ja Niin Edelleen.

Nyt on sitten myöhäistä ainakin jouluun asti. Ha Ha Ha

Kuumuus väsyttää, otetaan tässä pieni kahvikupponen, jäillä tietysti, ja sitten skootterin selkään.
Ensi kirjoitus sisältänee vain kuvia. Kesältä on kertynyt niin kovin paljon kivoja!

(Skootteri ja Me, kuva on vuoristoreissulta heinäkuussa. Ajeltiin Viken työkaverin ja sen vaimon kanssa eräs kaunis sunnuntai mutkateitä rauhallisesti)

ps. Torstaina metrossa oli mainio Jazz-klarinetisti! Lisäksi tutut 80-luvulle juuttunut skittan soittaja joka vetää aina sitä Simon&Garfunkelin biisiä, vanha harpisti, iäkäs, Love Storya vinguttava viulisti, joka huutelee tytöille kaikenlaista puolisöpöä, ja sitten se raivostuttava panhuilisti. Eli muuten ihan normi työmatka.

Jätän teidät, kahvini saapui. Vikke on niin kiltti.

2008-07-16T21:01:00.014+02:00

Oli kesäkesäkesä

bochorno m
Calor sofocante (suffocating heat),
-erityisesti pilvisen sään painostava helle.

(Daniel yks vee, Victorin veljen poika pluttis joka ihan kohta kävelee. -Huomaa kihara tukka)

Heräsin liian pitkältä siestalta ja on kovin vaikeaa nostaa energiatasoa hyväksyttäviin lukemiin.
Yksi syy kirjoittamattomuuteeni on tietokoneen välittämä lämpö, jota kovin vierastan näinä yli 35 asteisina päivinä. Toinen on laiskuus istua ruudun edessä kotonakin, kolmas laiskuus.

Täällä kyllä tapahtuu vaikka mitä.
-Viikonloppuna sukellettiin taas,

(Tässä vastapäinen vankilamummomme, roikkuu aina iltaisin kaltereistaan ja lukee kirjeitä. On siinäkin ikkunanäkymä!)

Törmäsin juuri sattumalta netissä sivustoon nimeltään Serranon perhe. Siellä oli supposedly espanjan sanastoa sen opettelusta kiinnostuneille. Selasin sivua alaspäin neljä minuuttia ja löysin kai kuusi väärin kirjoitettua sanaa. Sadasta. Tässä näkee kuinka ihanaa on kun kaikenkarvaiset ihmiset kokevat yllättäen filologisen piston ja alkavat julkaista verkossa asioita, joita kukaan ei tarkista, mutta joita monet innolla konsultoivat.
Onneksi kuudessa vuodessa humanisti oppii sentään sen, että ei tiedä varmuudella mitään. Turhautuneet ei-filologiset kanssaeläjät kysyvät täten netistä, kun eivät saa asiaan varmaa vastausta alaa opiskelleilta muka-asiantuntijoilta.
Ja siinä taas ollaan..

(Kuvassa Danielin isosisko Monica. Ollaan vuoristossa)
(Yläpuolella tarpeettoman ylpeä filologi)

Eilen satoi kaatamalla auringon paistaessa. Tämä kuva 2 viikon takaa: Raesade ja muuta jännittävää iltakymmeneltä.

Eilisen sade oli oikeastaan aika kamala: Koska asfaltti oli niin kuuma, sade viilensi sen, mutta kadusta nouseva ilma oli ÄLLÖLÄMMINTÄ, suorastaan henkeä ahdistavaa. Tänään ei enää satanut.
Töissä on silti ilmastointi liian kovalla:
8 tuntia päivässä meitäkin palelee!

Nyt alkaa Gazpachontekotalkoot, aka, tomaatteja kuorimaan.

2008-06-10T19:58:00.030+02:00

Voi Eurooppaa / Tuuli hiljaa henkäilee

Euroviisuvoitto meni osittaiseen Euroopan maahan, EuroCup on kovasti käynnissä ja koko työpaikkamme neljä kerrosta kuhisee. Venäjä ei sentään voittanut Espanjaa jalkapallossa viime viikolla.
/
Lämpötilat nousivat kärsivällisen odotuksen jälkeen. Täällä ei ollut ollenkaan yhtä lämmin kuin Keski-Euroopassa koko toukokuun. Bilbao sai lempinimeksi Espanjan Venetsia kun vesi ylsi kaduilla autojen ikkunoihin ja koteja meni pilalle kesäkuun alkupäivinä. Meille tänne kuudenteen kerrokseen on sentään matkaa, eikä Madrid nyt kellunut ole.
Ja nyt riittää vettä koko kesäksi.

Laitan jonon kuvia, joista käy ilmi viime kuukauden aktiviteetit. Ensimmäisenä Juusto ja Viini Sunnuntaimme kauan sitten, jolloin jokainen (14hlöä) toi yhden juuston ja yhden viinin maisteltavaksi. Päivä oli oikein hauska, mutta itse kunkin maha antoi ymmärtää maanantaina, että niin juustopohjainen ruokavalio ei tunnu ihan hyvältä.

Iltapäivään kuului myös vapaaehtoinen pukeutumisteema tuomansa juuston mukaan.

Vikke näytti muille mallia.

Seuraavan viikonlopun riemuna olivat ilmaisliput WarnerBros parkkiin. Suurkiitos korruptioperinteille. Viken yhteistyötahot ovat fiksuja kun eivät lahjoita T-paitoja!

Kuvissa popsitaan voffelia filmikadulla. Jonot olivat minimaaliset, koska koululaisten kesälomat eivät olleet vielä käynnissä, koska lämpöä oli vain 20 ja koska oli luvattu sadetta. Sade tuli, mutta vasta skootterin selässä 100m ennen piiitkää tunnelia, joten ei kaikki meni nappiin. Me tietysti kastuttiin aivan läpi erinäisissä tukkijokiläiskäyksissä.

Suositeltavaa adrenaliinihoitoa. Victor sai minut kolme kertaa mukaansa sata metriä korkeaan torniin, josta oli vapaapudotus tyhjyyteen. Huusin joka kerta, koko matkan alas kuin pieni sika. Vikke totesi eka kerralla lunkisti vieressäni "voi elämä, onpa tytöllä keuhkot!" ja alhaalla kertasi vielä: " en siis todellakaan kuvitellut, että pystyisit kiljumaan noin.". Aina oppii parisuhteessa uutta..
Olin loppupäivän ihan rela. Kaikki ylimääräinen stressi poistui pudotessa.

Tässä punaverhoilut kuvat työkavereistani. Käytiin rimpsalla skandinavivapaapäivän aattona: Tanskassa oli vapaata perustuslain kunniaksi ja koska meillä on samat lomat kuin emämaassa, oltiin mekin vapaita pari torstaita sitten.
Vasemmalta: Julie Tanskasta, Soile savosta, Terhi Lahesta ja Jauholan Anna Madetojasta (!)

Maailma pieni paikka on.

Päästään viime viikonloppuun, jolloin vaihdoin kukkiin mullat parvekkeella. Victor näkyy tuossa pitkulakuvassa ihan siellä perällä. Alla tsuumattu versio: Herra korjasi parvekkeen sohvan ergonomiliiton kauhistellessa.

Viime lauantaina käytiin syömässä tapasta ja muuta kahden synttärinsankarin kunniaksi. Sieltä lähtiessä otettiin tämä Valokuva tässä valokuva-automaatissa. hehehe.

Nyt on helle ja sininen taivas.
Alkaa hiattomien paitojen läpijuoksutus.
Kvarttitalouden toisen kvartin loppu lähestyy.
Mut on laitettu kuukauden viimeiselle päivälle nakkivuoroon.
Aikataulussa lukee:
maanantai - 11:00- 0:00 (?)
Eli parhaimmillaan yömyöhään.
Saanpahan nukkua aamulla pitkään!

ou jeah.

2008-05-22T09:30:00.002+02:00

Holaaaaa

ja kellonajasta päätellen tyttö on joko paraikaa töissä tai sitten omalla lomalla kotosalla.
Veikkaan ensimmäistä.
Koska Euroviisut ovat nyt kaikkien huulilla teräsbetonin laidunnettua tiensä finaaliin, kävin eilen kurkkimassa, mitä suomalaiset tuumaavat espanjan kappaleesta forumeissaan. Ei siitä sen enempää, koska alunperin ei ollut tarkoitusta edes myöntää tuota äskistä. Asiaan:
Liitän tähän mielipidekirjoitukseni, jonka laadin puolitosissani (miten sanotaan tongue-in-cheek suomeksi? "Kieli poskella" ei mielestäni sovi, "pilke silmäkulmassa" on lälly..) suomenkielen kirjoituskurssille alkukeväästä. En tiedä miksi sen tähän laitan, ainakin, koska lupasin sen suomalaistyökavereilleni ja meillä on täällä hiljaista. Ehkä myös salaa haluaisin olla GLORIA-lehden kolumnisti...
Ehkä en.

Tollot ja sensuroidut

Toukokuussa kajahtaa hymni eurooppalaisuuden kunniaksi 53. kerran kun Euroviisulogo revähtää retinoihimme Serbian Belgrad Areenalta. Osallistujamaista häristä ja flamencosta tunnettu Espanja on äänestänyt kilpailuedustajakseen etelä-amerikkalaista junkuti-musiikkilajia Perreaa parodioivan Chiquichiqui –kappaleen. Esitys nähtiin ensi kerran suositussa alkuyön talk-show’ssa ja tavallisen yhden illan roolisuorituksen sijaan artisti sai tuta kansan päätösvallan voiman vastaanotettuaan muutamaa viikkoa myöhemmin menolipun Serbiaan.

Kappaleen suosio johtuu sekä sen älyttömyydestä, että siitä, että puolentoista minuutin aikana hahmo onnistuu mainitsemaan Espanjan politiikan tämänhetkiset päähenkilöt. Moista tehokkuutta kuuluisi vähintäänkin onnitella, mutta sen sijaan maassa on päättetty muokata sanoitusta ennen virallista esiintymistä sen ”liiallisen poliittisuuden takia”. Mistä lähtien Euroviisut on ollut poliittisesti kantaaottamaton kilpailu? Kuvitelma haihtui viimeistään silloin, kun Israel kutsuttiin mukaan leikkiin. Mitä siis oikein halutaan sensuroida ja ketä sillä yritetään suojella?

Vaikka laulukilpailun luonne on muuttunut aivan oikeaksi kansanjuhlaksi yleisöäänestyksen käyttöönottamisen myötä, on järjestäjillä silti selkeitä aatteellisia preferenssejä. Israelin kappaleet saavat kertoa rauhantoiveista, jonka voi halutessaan laskea palestiinalaisten provosoinniksi. Viime vuoden numeroiden joukossa nähtiin tulenarkaa sanailua Iranille suunnatussa Push the Button –laulussa. Sensuurin läpi oli tultu tanssien. Miten riimitön säepari siitä, kuinka myös pääministeriehdokkaat Rajoy ja Zapatero tanssivat aivotonta chiquichiqui-tanssia voi juuttua sisällöntarkastajien haaviin on mysteeri. Tekopyhää herkistelyä, jonka tuloksena parodialta katoaa voima ja se typistyy tavalliseksi pöljäilyksi muiden joukossa. Ja näyttelijä leimataan homoksi.

Sillä vähemmistöt saavat tuoda äänensä esille Euroviisuissa. Se on jopa toivottavaa; mitä tollompi näytös sen parempi. Mikäli seksuaalivähemmistöihin liittyvistä stereotypioista yritetään tosissaan päästä, kilpailun varietee-näytökset, joissa ravaa transvestiittejä, transseksuaaleja ja ylinaisellisia homoja eivät auta ennakkoluulojen karsimisessa. (Muistatko Ukrainan ein zwei drei rimputuksen Helsingissä?)

Chiquichiquin alkuperäisversion vaimentamisessa on kyse pelkuruudesta; poliitikkoressujen huumorintaju jänistää maansa rajat ylitettyään. Asian sikseen jättäminen olisi ollut älykkäämpää, sillä kansan mielissä Euroviisuille on jo oma erityislokeronsa. Sinne sijoitettanee myös tänä vuonna Irlannin vuorolla lavalle kiipeävä ankka. Tosissaan kilpailua ei ota kukaan, muuten olisi Iran painanut nappia jo aikaa sitten.

* * * * *

Espanjan Euroviisu kappale 2008
Alkuperäisversio
(Epävirallinen käännös)

Chiquichiqui

Perrea, perrea

Chiquichiqui on sika siisti juttu
Sitä tanssitaan Kiinassa ja Alcorconissa
Soita chiquichiquia tuolle brunetille,
katos kun chiquichiqui saa sen ihan hölmöksi.

Sitä tanssii Rajoy, sitä tanssii Hugo Chaves,
Sitä tanssii Zapatero, kultsi kylhän sä tiedät,

Sitä tanssii los brothers
Sitä tanssi veljeni
Sitä tanssii mulattini pikkarit kädessä

Ja chiquichiquia tanssitaan näinYks - breakdance
Kaks – ristiaskel
Kol – Michael Jackson
Nel – Robocop

Tanssi chiquichiquia tanssi chiquichiquia
Sitä tanssii hevit, sitä tanssii friikit
Sitä tanssitaan vankiloissa,
Sitä tanssitaan kouluissa,
Sitä tanssii äitini ja myös isoäitini

Sitä laulaa tiikeripuuma
Raitapukuineen
Ja Juan Carlos sanoo sille
Pistä kuule suu tukkoon

Isä Damienin Ruumiinvalvojaisissa
Laittoivat Chiquichiquia soimaan
Ja kuollut alkoi tanssia
Tanssia
Tanssia
Tanssia...

Ja chiquichiquia tanssitaan näin
Yks...

(Video katsottavissa Youtube.com –sivustolla)

2008-05-14T20:21:00.066+02:00

LomaLLa alla veden ja saarella!!

Lomalla on aina mukavaa.

Victor löysi lomalla portaat, jotka eivät johtaneet minnekään, eikä niitä ollut edes olemassa. Melko liisaihmemaassamainen keissi.
Tässä lienee joskus ollut ostoskeskus itsekseni keskustelin.

Lomalla piti autoilla. Autoillessa näkyi nukkuvia tulivuoria ja niiden yskäisemiä laavapaukkuja vähän jokapuolella. Tulivuoret ovat hereillä siivottomia.

Maijan piti autoilla. Kaksi vuotta oli tullut taukoiltua. Ja jos kuskia pelotti eikä ollut edes pelkääjänpaikalla, paljonko pelkääjänpaikalla ollutta pelotti?

Altaita, joissa aurinko muovaa vedestä suolaa. Luolia, jotka vesi kuopii luovasti. Kaktuksia, jotka kukkivat ja sattuvat kun tökkää peukulla.
Yhtä näistä varastettiin kotiin vietäväksi, mutta mitä.

Kuivaa kuivaa kiveä ja kukkulaa. Toisaalla karua maata, mutta silti viintä kasvamassa. Pakkomielteen näköisesti kasattuja tuhansia kiviympyröitä, jotta tuuli ei viillä viiniköynnöksiä matalaksi.
Köynnösten takana kraateri, jolla traaginen usva valokuvaa parantamassa.
Kraaterin edessä
Norman Bates'n kotimuseo...?

20kilometriä sieltä itään (tai etelään tai länteen tai pohjoiseen) meri. Luonnonuima-altaita: Kivireunus, josta aallot kiipii yli. Ihana tyyni leikkipaikka lapsille ja muille vedenjanoisille.

Toisaalla, satamassa,
Syvimpään, 40 metriin vajoavaan sukellukseen valmistautuva Victor kuvan keskellä.

35 metrissä yllättävä tutustuminen
Merienkeliin/ Enkelihaihin
Sekä kontrolloitu, Maijassa hyräilyä ja huvittuneisuutta aiheuttanut typpinarkoosi.

Vasemmalla veteenmenoportaat (laitonta satamassa..) ja yleisö, joka ei koskaan taputtanut vedestä nousijoille, vaikka kasvoilta hohti ihailu, siitä vakuutuimme.

Kurssinsa parhaat ja ainoat.
Victorin takana laskeva aurinko, lauantainailtana vasta sen mentyä oli veteenmenoaika.

Yösukelluksen säkkipimeys hämmensi aluksi, katkarapujen kipittelymarssi vei ahdistuksen pois. Nautintoa lisäsi metrin etäisyydellä valokeiloissamme viihtynyt rausku, jonka minuuttivalssi päihitti Jorma Uotilan kuubailun.

Meren haju jäi meihin. Sen aisti hotellin musta kulkukissa (bingo oli sen nimi?) Joita olikin oikeasti kaksi. Maukuivat katalat vuorotyönä!

Yösukellus tapahtui myös uima-altaalla. Takana valkeita apartamentoja, joissa uinuu reheviä englantilaisia.

Tiellä taas. Se kaarteli. Maisemapaikkoja riitti. Vikke tuossa päällä tyhjän päällä. Alla Vikke tulessa tulimaassa eli 300-vuotta uinuneen tulivuoren läheisyydessä.

Pääkaupunki Arrecifen
paras juttu oli Viken mielestä vanha tykki.
And boys will be boys.

Maija jatkaa laivapakkomielteensä kanssa. Vasemmassa reunassa menee kolme pientä elefanttia jonossa.

Terässiivet taivaan leikkaa..
Suoraan pään päältä maahan.
Airplane-spotting.

Edistyneet avovesisukeltajat rentoutuvat ja seuraavat kun lisää reheviä englantilaisia saapuu kuvioihin.

Lomalla oli ihanaa !!

2008-05-06T23:08:00.002+02:00

Holatsu!

Tässä ekoja Lanzaroten tunnelmia viime viikolta.
Kaikki siellä käyneet tietävät, että lentokenttä on aivan Puerto Del Carmenin kyljessä.
Kun asuntomme oli vielä lentokentän puolella kaupungin laidalla, oli iltapuhteenamme usein pikkupoikien tapaan koneiden katselu.
Tässä pitää odottaa hetki, mutta turisteja on taas lasti tulossa. Huomaa tuuli jälkikäteen.

2008-04-27T23:44:00.013+02:00

We Survived!

Raaka kalako muka paha pala..

Tehtiin perjantaina Sushia, eli otettiin Victorille lahjoittamani
japanilaisen ruoan ohjekirjat ja välineistö kokeiluun.
Käveltiin ensin 29 (!) asteisessa perjantai-illassa leppoisasti 45minuuttia lähimpään isoon markettiin ostamaan tonnikalaa, lohta ja katkarapuja. Katkaravut oli keitettyjä, kala oli raakaa.

Vähän kyllä jännitti.

Sitten tultiin kotiin (metrolla sentään, että edes joitakin riskejä saisi vähennettyä.)
Kalat laitettiin pakkaseen. Ehtivät olla siellä ehkä tunnin, eli mahdolliset lapamadot tuskin ehtivät
siinä ajassa menehtyä.

Jännitys pysyi ilmassa.

Sitten alettiin rullailemaan ohjekirjan opastuksella.
Ensimmäisenä Victorin tyylinäyte, olihan kyseessä
hänen synttärilahjansa.

Sitten minä, ensimmäisestä makirullasta oppia
ottaneena. muovailin jokseenkin sievemmän paketin.

Tehdessä oppii, aika hyvin kontrolloimme homman jo loppuvaiheessa.

Ohessa näkyy ensimmäisen ja viimeisen
rullan kokoero.
Sekä lopputulos: Tiun verran söpöjä
lohi/katkarapu/tonnikala +avokado+kurkku kääryleitä.

Jännitys pysyi ilmassa aamuun asti, jolloin heräsin ja tajusin yhtäkkiä onnellisena, että varsinaisen ruokamyrkytyksen aikaraja oli jo sulkeutunut.

Ollaan aivan mestareita.

Madridissa on muuten nyt kunnon KESÄ. Koko lauantai meni kotona hiattomassa paidassa ja hamosessa. Parvekkeen ovi, samoin kuin useampi ikkunoista pidettiin koko päivä auki, että olisi ilma kulkenut.
Tervetuloa kylään. Tästä se alkaa. Maltan tuskin odottaa metron kesälämpötiloja!

Oulusa on kuulemma pihallamme vielä jäätä.

ps. tiistaina viikoksi sukeltelemaan Lanzarotelle.

2008-04-12T13:04:00.043+02:00

Espanjan kevättä, Suomen kesää ilmassa.

Sen tietää siitä, että musta näppäimistö kuumenee hetkessä ärhäkästi kun istuu parvekkeella päivittämässä blogia.

Kvarttitalouden naruihin sekaantuneena olen nauttinut muiden kanssasisarusteni tavoin suvantokaudesta: uuden vuosineljänneksen alusta ja kuukauden alusta. Uintiharrastukseni on elvytetty, allas kutsuu taas pari kertaa viikossa. Henkinen valmistautuminen kolmen viikon päässä sinertävään sukelluskurssiin ja lomaan Lanzarotella on alkanut.
Näyttää jopa siltä, että saan kandidaatinpaperit ulos Oulusta ennen tutkintomyllerrystä.
Viiden päivän sadekausi on päättymäisillään ja turistit kulkevat keskustassa jo sandaaleissa.

Aktuellt-osion jälkeen muuta asiaa.

Metro de madrid. Paikoista älyttömin.

Se ei ainoastaan ole täpötäynnä aamuisin, niin että toisinaan pitää jäädä laiturille odottamaan seuraavaa kun ei mahdu kyytiin, siellä myös näkee ihan mitä sattuu.
Esimerkiksi...eräskin heppu on juuttunut 70-luvun punk-kauteen. Hän kulkee suuren Union Jack -laukun kanssa, jonka sisässä on ihan oikea mankka, jossa soi kyseisen aikakauden hitit. Jalassa ylitiukat farkut ja päällä jotain muuta epämääräista ja skottiruutuista. Joka aamu sama show, ilahduttaa aamunuutuneita kanssamatkustajia asenteellaan, peikkotukallaan ja tunnelmamusiikillaan. Arviolta 40-vuotias.
Sitten on erinäisiä ryhmiä. Yleisimpänä rahantienaajat, jotka jakautuvat kerjääjiin, muusikoihin ja vapaisiin artisteihin: Muusikot rynnivät vaunuun viimehetkellä ja aloittavat tekoenergialla. Viimeisin villitys on viiden(!) hengen "bigbandi", joka on valloittanut viitoslinjan, eli töistä kotiintuloreittimme. Kontrabasisti, erinäiset puhaltajat ja hanuri. Ja sitten mennään Tequilan tahtiin.. Needless to say, yhdeksän tunnin päivän jälkeen se energia vain on vähän liikaa..
Kerjääjät ovat aina surullinen näky. Koskaan ei tiedä onko takana oikea hätä, vahvemmat osapuolet, jotka tulevat tunneleissa vastaan ja tyhjentävät kerjänneen saaliin vai elämäntapa. Jokus heltyy, joskus ei. Paha mieli jää aina jos ei muusta niin maailman rikkauksien epäreilusta jakaantumisesta yleensä.
Vapaat artistit ovat rahankerääjistä luovimpia. Jos ei ole suotu laulunlahjoja, mitä teet? Eräs nuorimies asteli metroon, kertoi asuvansa vallatussa talossa ystäviensä kanssa ja hyväksyvänsä "kannatusmaksuja". Istuutui sitten lattialle, kampesi ähisten koipensa niskansa taakse ja alkoi hoippua käsiensä varassa liikkuvan, rymisevän metron käytävää ensin oikealle, sitten vasemmalle. Loppuun teki vielä vapisevan päälläseisonnan, nousi sitten ylös ja kiitti. Työmatkustajat vilkuilivat tyyppiä kirjojensa ja sanomalehtiensä takaa kuin suomalaiset täysissä pukeissa saunaan ilmestyvää turistia. Kannatusmaksuja ei pojalle oikein irronnut meidän vaunusta.

Kanssamatkustajissa löytyy lisäksi iäkkäämpiä ihmisiä, jotka närkästyvät jos et tarjoa heille istumapaikkaasi, toisia iäkkäitä, jotka närkästyvät jos tarjoat heille istumapaikkaasi, turisteja, jotka ilmestyvät ruuhka-aikaan laiturille jumbomatkalaukkuineen ja luulevat mahtuvansa kyytiin, hajamielisiä, jotka unohtavat aamulla laittaa deodoranttia, hajamielisiä, jotka unohtavat aamulla jo laittaneensa hajuvettä kertaalleen, kuuloaan uhoavia, joiden ansioista oman musiikin tuominen metromatkalle on tarpeetonta, epämatemaattisia, jotka eivät ymmärrä, että jos heidän takanaan on kovin ahdasta ja heidän edessään tyhjää tilaa, ratkaisun avaimet ovat ihan askeleen päässä, ja niin edelleen.

Kovin paljon asiaa metrosta. Antakaa anteeksi. Vietän siellä päivittäin puolestatoista kahteen tuntia.

Tässä kuvia pääsiäislomaltamme.Oikealta Javi, Victor ja Dani, Marisa, Irene ja mie vuokrasimme asunnon 4 yöksi Cantabriasta Atlantin rannalta. Kiva karkaus Madridin hälinästä. Sateli ja tuuli, mutta me nautiskelimme maisemista. Kuvien teemoina mm. parvekkeet, laivat ja kuu.

Ensimmäisenä parvekesarja Santillana del Mar-kylästä.
1. Ihan normaaliparvekkeinen kaunis kaunis talo.
2. Parveke ihan täynnä roinaa.
3. Talo, josta on ihan unohtunut parveke.

LISÄÄ parvekkeita:
1. Torstaisen lounaspaikkamme pöytä oli parvella, jonne mahtui vain se yksi pöytä! Näkymä yksityisparveltamme:
2. Talo, jonka parvekkeista oli glamour haihtunut jonkin aikaa sitten.

Mariscoa, eli meren herkkuja nauttimassa perjantaina Santanderissa. Taas syötiin parvella, tällä kertaa tilaa oli jopa 3 pöydälle. Sen sijaan pystysuunnassa oli melko kitsaasti tilaa kuten Javi demonstroi. Me 160-senttiset tytöt olimme oikein tyytyväisiä. Tarjoilijamme oli tietysti samaa kokoa. Pojilla oli hankalampaa.

Zoomi suoraan rapuihin.

Lauantaina kukaan ei onneksi kärsinyt mahavaivoista vaikka äyriäisiä oli napsittu napa täyteen. Käveltiin porukalla Suances-kylämme kukkulan päälle. Upea maisema! Pian satoi taas.

Kuut: San Vicente de la barquera - kylässä, joka on nykyisin "kuuluisa" erään IDOLS -kakkosen kotipaikkana. Jälkimmäinen kuu-kuva on minusta aika upea.

Lisää yökuvia.
1. Kuivunut joki, laskuveden aika.

2. Kaatuneita laivoja laskuvedessä.

3. Vielä yksi laiva - olivat niin kauniita.

Lopuksi vielä Comillasin yliopisto, suoraan H.Potterin maailmasta!
Ja suomalainen neito poseeraamassa Suomen-neito jossain takanaan.

Kotimatkalla otettiin korkeutta; moottoritiet kulkivat vuoristossa. Pääsiäissunnuntain yllätys suomalaiselle neitoselle:
LUNTA!!!

2008-03-09T12:38:00.011+01:00

Viva La Democracia

Tänä viikonloppuna äänestettiin Espanjassa. Eilen äänestettiin Euroviisuedustaja, tänään eduskunta. Talomme edessä oli koko päivän tavallista enemmän liikehdintää. Ihmiset vaelsivat vastapäisen koulun uurnalle.

Lauantain ja sunnuntain äänestyksissä oli jotain yhteistä: tilkka omituisuutta tai naurettavuutta. Euroviisuedustajan valinnassa sitä osaa odottaakin, parlamenttivaaleissa ei niinkään.

Vikke sai hiljattain yleisen puoluelistan. A2-lappu, jossa oli kaikki Madridin alueen mahdolliset ryhmittymät logoineen - täällä siis äänestetään puoluetta, ei henkilöä. Pikainen katsaus puoluevaihtoehtoihin, parhaat päältä poimien, kertoo, miksi parlamenttivaalit saivat mielestäni humoristisen sävyn.

Antaisitko äänesi seuraaville?:

"Tupakoimattomien puolue"

"Moottori ja urheilu -vaihtoehto"

"Antihärkäpuolue eläinten pahoinpitelyä vastaan"
(Tässä huvittaa lähinnä melko tyhjentävä ja selkeä logo.)

(Josta juuri kuulin oikean tulkinnan.. Itse luulin, että siinä on oksentava kissa, jolla on puukkoja selässä. Se onkin härkä kaikenlaisine koristeine, joita sille tökitään areenalla selkään ja suusta valuu verta, johon kuulemma tukehtuu taistelun päätteeksi. -Ei naurata enää.)

Lopuksi vielä paras logoista. Epäselväksi jää, mitä tämä
puolue haluaa ajaa, mutta nimi lausutaan AI, joka espanjaksikin tarkoittaa, että johonkin sattuu.

Palaan vielä Espanjan Euroviisuehdokkaaseen.
Edustajalaulu on Youtubessa saatavilla, kuinkas muuten.
TÄSTÄ voi klikata itsensä sinne.
Voin tarvittaessa suomentaa laulun. On sisällöllisesti yhtä syvä kuin miltä video näyttää.
Ainakin Zapatero, Rajoy, Kuningas Juan Carlos, Chavez, Robocop ja Michael Jackson ehditään mainita puolentoista minuutin aikana.
Vapise Lordi.

Huomenna on taas töitä, tosin ens viikko lyhemmällä työajalla. Pääsen jo neljältä.
Olé, Olé, Ei ole ruuhkaa metrossa!

2008-03-05T20:25:00.005+01:00

Hmmm.
Juuri nyt pitäisi puuhata Suomen kielen kirjallisen viestinnän kurssille kommentoivaa referaattia. Löysin aikanaan tallentamani ajatelman (?) , liekö sattumaa?

"pienetkin mielenterveyden ongelmat vaikuttavat kirjoittamiseen juuri siksi, koska se on psyykkisesti vaativa luovan ongelmanratkaisun laji"

..Että hyvin meillä täällä Espanjassa menee. Mites teillä?

2008-03-04T19:58:00.029+01:00

KEVÄTTÄ
ja limaa
RINNASSA

Viikonloppuna käytiin Peguerinos-kylässä, jossa on siis Viken vanhemmilla loma-asunto.

Ilma oli mitä ihanin, happea riitti ja väkeä oli vähän. Käveltiin koko sunnuntai vuorilla ja laulettiin Julie Andrewsin hittejä (no melkein , vaikka laulatti kyllä).

Tuli kivoja fotoja.

Sain piknikvaatetuksestani johtuen kamalan flunssan. Aurinko kyllä porotti, mutta varjossa viiletti. Yleisön pyynnöstä Nukuttiin patonkien päälle espanjalainen puolentunnin siesta. Sen siitä saa. 25vuoden kevätsää kokemuksella olisi kai pitänyt osata olla varuillaan(mpana).

Kävelyreippailun päätteeksi käytiin katsomassa Francon oikeistotaistelijoiden muistoksi pystyttämä melkoinen risti. Ristiriitainen paikka, koska Franco ei ole mitenkään suosittu julkkis näissä piireissä. (Vikke kieltäytyi tällaisesta kuvasta). Diktaattori haudatti itsensä myös ristin alle. Mielettömät näköalat joka tapauksessa.

Iltasella pelattiin korttia ja katsottiin
Miss España -kisoja, jotka on ihan
yhtä epäloogiset voittajavalinnan suhteen kuin suomalaisest vastaavat.
Vikestä tuli kahdesti Lapin pöhkö. Sukuni ymmärtänee mistä on kyse.

Kotimatkalla pysähdyttiin itsemmekin yllättäen sushille. Mökkivaatteissa.
Eurooppalainen eräily meets japanese cuisine. Nenäni ei ollut vielä yhtä tukossa kuin nyt, maistoinkin jotain, eikä tarvinut taukoilla kesken pureskelun hengittämään suun kautta...

Nyt on akut ladattu ja pääsiäisen vapaapäivät lähestyvät. jipii. Ensi tiistaiksi olisi taas ilmaiset leffaliput. Onko suosituksia?

2008-02-27T00:53:00.005+01:00

Dear Anonyymi,
vaikutat ystävältäni Jussilta.
Tunnetkohan kyseistä henkilöä?
(jokseenkin legendaarinen).

Meidän uutta hienoa langatonta nettiä varastaa joku naapureista (katson siis kaikkia katalasti rappukäytävässä!). Ilmeisesti tähän on apu saatavilla, mutta kun ei ole talossa konfiguroinnin ammattilaisia, olemme tähän mennessä onnistuneet vain tekemään yhteydestämme kerta toisensa jälkeen täysin käyttökelvottoman kaikille käyttäjille. Onneksi on Reset-nappi.

IBM on siis imaissut sisäänsä (töihin), tosin palkka valuu rekrytointi-firman pussista. Työpäivä 9:00-18:00 ei muuten olisi niinkään paha, mutta reipasta työmatkailua kestää suuntaansa 45minuuttia, joista 38 kuluu nenä iloisesti naapurin kainaloa maan alla hinkaten, (ei saman jolle irvistän rappukäytävässä suom.huom.) tai vaihtoehtoisesti nenä metron ovea huuruttaen. Joskus pitää jopa huuruttaa ovea ulkopuolelta, kun tuubi on niin täynnä Batánin asemalle saapuessa, ettei mahdu kyytiin, ei edes peppu edellä.

(TULI VAAN MIELEEN tässä yhteydessä on tuo Batán-lähiömme aksenttimerkki täysin tarpeeton, sillä tuskin kukaan sitä oikeasti sijapäätteineen kaikkineen jaksaa suomeksi kunnioittaa. "ba-TA-nin asemalle saapuessa").

Kuten julkaisuajankohdasta huomaa (varsinainen juorukello sekin), on nyt jo nukkumaanmeno aika. Tämä kuitenkin laskettanee jo päivitykseksi. Tämän viikon kovimmat puheenaiheet ovat seuraavanaisia:
Zapatéro vs Rajoy -pääministeriehdokkainen eilinen ensimmäinen live-väittely.
Javier Bardem - Oscarhehkutus, joka oli aika liikuttava, koska ensimmäinen espanjalaisen näyttelijän korkkaama pysti.
Sweeney Todd vs. No country for Old Men - kumpi elokuvista on oikeastaan hurjempi... Ensimmäinen käytiin katsomassa originaaliversiona tänään ja melkein murskasin poikaystäväni sormet viiltelyitä vältellessä.

Buenas Noches Tony y María ja kaikki muutkin!

ps. Selvennetään nyt niille, jotka eivät leffaa ole nähneet, että "viiltelyissä" ei todellakaan ole kyse meidän keskinäisestä väkivallasta - että ei jää epäselvyyksiä.

2008-01-18T13:32:00.000+01:00

Pieni Askel Ihmiskunnalle, mutta...
Erään herran ensiaskel
avojaloin lumihangessa.
Ja
NöpönenäKultahipun ensivalokuva.

Edellisen postin häiden lahjoitus jäi mainitsematta.
Se ikuistettuna kanssani tässä vasemmalla. Huumekoirat
lienevät villiintyneet tullissa matkalaukkua haistellessaan.
Perille kuitenkin tuli.

Häiden jälkeen käytiin ylittämässä napapiiri Viken kanssa vuokra-autolla. Siihen liittyen todettakoon, että Kemin lentokenttä on sitten TODELLA pieni, eikä sinne mene julkiset kulkuneuvot. Menee sarjaan "Mieti ennen kuin hakeudut sinne".

Selvittiin kuitenkin Círculo Polarille.
Ohessa meitä eniten ravisuttaneet tapahtumat:

YLH.OIK. Vikke ja Poro (ts. Joulupukin Täytyy olla oikeasti olemassa kun on porotkin.)
VAS. Maija ja ROCKtaurant alias LORDI-ruokala.
VIERESSÄ: Makeaakin hykerryttävämmät naurut synnyttävä saamelaistraditiotietoisuuden levittäjä. (Vikke ei ilmeisesti voi sietää kyseistä valokuvaa..)

NOh, matka jatkui ikkunat rapattuamme Arktikumista ensin vuokra-autolla Kemiin ja sieltä opiskelijameiningillä eli TAXILLA Olhavaan (52km), koska bussi oli lähtenyt 5 minuttia enne kuin juoksimme linjisasemalle. Myöhästymisen viimeinen niitti tuli siitä, että arvasimme väärin auton bensatankkipuolen ja maksutavan. Oikeasti syytän kuitenkin SUBWAY-patonkilaa, jossa patongit täytetään ihan liian hartaasti.

Vikke ihastui kylmäaiheisiin askareisiin: Ikkunanraappaus,
lumen kokoonkaapiminen pienimmästäkin hangesta
(koska heillä ei ollut tiskivettä majapaikassa),

veden kantaminen avannosta saunalle. jne. sekä tietysti saunasta hangessa kieriskely poikalauman inspiroimana.

Uudenvuoden päivänä ja sitä seuraavana jäätiin majaamaan mökille ja ihmeteltiin jäistä merta ja jäätä ja jäätä. Tuli tosi hienoja kuvia, kiitos auringolle valoefekteistä!

Tuosta oikealla olevasta kuvasta tulee aika hurja flashback nimittäin 20 vuotta sitten samalla jäällä Markus kyykki viskomassa jäätä avannosta ja Maija kulki siitä takaa...

-Ja kaikkihan olette huomanneet ylähuulessa olevan kauneusviiruni.

Oulussa Kannustettiin livenä
Kotijoukkueemme 5-5 - tasapeliin.
Vikke oppi viimei jatkoajalla muistamaan ja ääntämään joukkueen nimen.
Eräs pikkupoika katseli suu auki taaksepäin ja ehkä samalla lailla kuin vajaaälyisiä katsotaan kun minä artikuloin neljättä kertaa oi-kein-sel-väs-ti KÄR-PÄT, it's KÄR-PÄT.
Isille kiitos kutsusta!

Päästiin hesaan, (ärsyttävän aamuisella pendolinolla 5:30->).
Tässä kuulkaa Helsingin tuomiokirkko.

OIK. mie roikkumassa Olympiastadionin Tornissa, jossa oli niiiiiiiin kylmä että oli todella kylmä.

Vikke otti vasemmalla olevan kuvan huvittuneena
konsonanttimäärästä ja sanojen pituudesta. (kieltämättä...)
Oikealla oleva Cappucino tuotiin Vikelle eräällä useista sormien ja varpaiden lämmitystauoistamme. Tämä tauko taisi olla espalla. Taisi olla tarjoilija ihastunut etelän mieheen.

Jätän tarinoinnin tähän, sovittiin, että mennään tänään syömään Viken äidin taikomuksia.
Juttu jatkuu vielä kahdella pääkaupungilla. Stay tuned.

Alla uutisista kaikkeinkaikkein tärkein!

Tässä on meidän uusi nöpönenäkultahippu, joka syntyi maanantaiyönä!
Sydän täällä itkee kun en pääse tädin oikeudella ottamaan syliin ja hoitamaan, mutta pian sekin korjaantunee. eikö ole SÖPÖSÖPÖSÖPÖ!

Yhtä söpöä viikonloppua kaikille!

Täällä Naapurit kuulostaa tappelevan seinäntakana.

ps. Tanssikuvakilvan voitti tiukan ja suositun äänestyksen jälkeen siis däni.
Onnittelut voittajille!

2008-01-12T12:33:00.000+01:00

Olipa kerran talvihäät

Kemissä, vanhan vuoden puolella.
Siellä Jenni ja Jani saivat toisensa.
Ja kaikilla oli oikein oikein oikein hauskaa.
Hoitelen homman lyhyin kuvatekstein,
koska itse kuvat kertonevat tärkeimmän.
Morsian oli aivan kaunein kaikista
ja sulho kaikista komein,
mutta parhaan tanssityylin palkinnosta
käytiin kova kilpa.

ÄÄNESTÄ omaa suosikkiasi kommenttiosiossa!!!

Ensin tehtiin tuttavuutta uusien ulkkisten kanssa.
Minä olin onnellinen kun -vaikkakin kaukaa haettuna- sain oman avecin mukaan fiestaan.

Hyvät laulutaitoiset tai -taidottomat ystävät ( =P) kauppasivat pariskunnalle uuden rättärin mallia 29/12/07.

Yllä oikealla Janppa hikoilee uusia sukulaisiaan ikäjärjestykseen -sijoittellen naiset taktisesti hiukan nuoremmille sijoille.

Janppa oli molempien mielestä hyvempi letittäjä,
mutta molemmat hiihtää huonommin kuin toinen.
(Miten tuon selittää matemaattisesti?)

Sukkanauha!
Se löytyi ja lensi.

Jussi oli nopein.
Vieressä voittajan ja morsiamen välinen onnitteluneuvottelu käynnissä.(Jenni selittänee, että mikäli Jussi itse tätä pitsirenksua käyttää, se saatetaan tulkita erilaisuutena.)

JA SITTEN SE TANSSITYYLIKILPA

Kilpailun avaa luonnollisesti hääpari itse (1). Romanttista lässytystä edustavat myös kolmikko Katsu&Däni&Armi (2).

(3) Teitsu&Vikke hmmm... kasaritunnelmissa (?)
Vai onko tämäkin siellä paritanssikurssilla opittua teija?

Oikealla triotöykeät (4) alias Jossu&Jussi&Dässi vetävät Dänin koreografioimaa Hand-Jivea. Taso kovenee.

(5) Pitkien poikien jammailusoolo.
Kappaleena It's raining men tai joku toinen
teemaan sopiva.

(6) tulihan se mossauskin sieltä. J&L vetää heviä.

(7) Illo osallistuu kilpaan hevitittelistä nelisormisoololla.
Harmi kun ääniefektit jäävät kuulematta.

(8) Ja meidän tytöthän eivät jää uhoilussa kakkoseksi..

(9) Dänikin halusi luonnollisesti osallistua vielä toisella esityksellä. Tulkinnee Travoltaa.

(10) Loppuun sinkkutyttöjen soolo, eli Anne&Hilkka pikkumustissaan jammaamassa vaikka nyt sitten RedHotChilien rytmeihin.

Väsynyt valokuvaaja lumisateessa pikkutunneilla.
Huomaa korkkarit - talvisaappaat unohtuivat lähtökaaoksessa kotiin Maivatielle.
Tuhannet kiitokset ihanasta fiestasta ja Lämpöiset onnittelut JenkkaJanpalle vielä kerran!!
Madrid kuittaa.

ps. Muista äänestää!

2007-12-21T17:08:00.000+01:00

Tämä on jo 70 posti.

Voin perustaa uuden yrityksen: opi espanjaa seitsämänkymmenen blogipostin aikana.
Kaiken muunlaisia kielenopetusjuttuja on kerta jo olemassa.
Barcelonassa ollessa Eräällä ranskalaisystävällä oli kirja "espanjaa 10 minuuttia päivässä" tai jotenkin sillä lailla. Kyllä se ainakin ekat kaks viikkoa sitä oli uskollisesti opiskellut sen vajaan vartin/päivä. pedantille pisteet.
Nyt Madridissa mainostetaan enkun tunteja.
Mun (ANTI-) suosikki on "englantia puhelimessa" eli HOME ENGLISH.
Voi kamalaa. Kaikista kamalin vieraalla kielellä suoritettavista toimista (ellei suuntien selittämistä lasketa : käännä sohvan alapuolista vasenta nurkkaa viistosti takakenoon ja siirrä koko pömpeliä samalla hiven oikealle.) eli puhelimessa puhuminen yhdistetään "tehokkaaseen" kielenoppimiseen. Mielestäni tämä ansaitsee jo uuden Facebook-ryhmän: "Call-Centres are not an answer to all of life's questions" tai jotain siihen malliin.

Olen siirtynyt kotimaahani. Täällä on hämärää ja hämyistä. Kuten hyvin tiedätte. Ja Helsingin kamppi vaikuttaa kauhean MODERNILTA. olenko siis eteläeurooppalaistumassa? Kun yhtäkkiä homma toimiikin tehokkaasti ja kaikkialla on puhdasta tai ainakin roskatonta olen vaikuttunut ja ihastunut vautsivau.

Toivotan kaikille mitä lämpöisintä joulua ja mieluisaa nolla kasia.
Ja tänään, muistakaa laulaa KOLME YÖTÄ JOULUUN ON!
sen esitysaika on aina ollut mielestäni niin kovin rajallinen...

2007-12-13T18:11:00.000+01:00

Pari asiaa joista on pitänyt mainita jo pitempään.

1) Vihreätlinnut

Batánin lähiö sijaitsee aivan Casa de Campon valtavan puisto/metsäalueen vieressä. Alueen asukkaiden ilona on vähintäänkin paratiisista karanneen näköisiä vihreitä lintuja, tällaisia.
Ne ovat joko viereisestä eläintarhasta karanneita tai sitten ihmisiltä karanneita. Victor epäilee, että kotilintuihinsa kyllästyneet ihmiset ajavat metsikön keskelle päästämään lemmikkinsä vapauteen ja näin kyseiset ryhmittymät ovat saaneet alkunsa.
Vihreätlinnut ovat joka tapauksessa melko ärhäkkäitä.
Ne ajavat takaa puluja ja peipposia, ehkä syövätkin niitä (urbaanilegenda?).
Tunnistan jo ne rääkynästään. Monesti parvekkeella istuessa 6 kerroksen korkeudella liitää peipponen, jonka perässä äänekäs vihreälintu. (löysin juuri Wikistä, että suomeksi tunnetaan myös nimellä munkkiaratti. Vihreälintu on kuvaavampi.) Tuolla Wikipedian linkissä kerrotaan, että pesät "can reach the size of a small automobile"... (urbaanilegenda n.2)

No se niistä. Otin taas päikkärit auringossa.
Aamulla melkein pakkasta, auringossa päivällä taas 40. Ihan kevät ilma.

Toinen avautumisenaihe

2) Espanjalaisäitien huono kasvatus

Tämä on raivostuttanut jo viime syyskuusta: Hispanoäidit eivät ole opettaneet tyttärilleen, että vessanpytynrenkaan päälle laitetaan pala paperia ja sitten hoidetaan asia ja vedetään vessa. Eikä se vessan vetämättömyys tässä niin kiristä.
Sanoisin, että 75%:ssa julkisista vessoista joihin ahtaudun, on tyttörengas ihan märkä. Siis vaikuttaa siltä, että täällä etelässä hoidetaan hommat reisilihakset täristen puolimetriä reunan yläpuolelta. Jos suihkuaa ohi, niin ei se mitään. On aivan sama onko kyseessä yliopiston humanistiopiskelijoiden vessa, keskikaupungin kahvilakäymälä vai rikkaampien ravintolan riuku, rengas on aina saman näköinen, ko suoraan suihkusta tullu.
Kai siinä hienoilla leideillä alkaa helmetkin täristä kaulassa kun pitää jännittää meneekö kengille vai ei. Renkaalle menee kuitenkin, sitä ei onneksi tarvitse jännittää. murmur.

Tässäpä tuoreimmat. Sainpa kaksi asiaa vähemmäksi.
Jatkakaa.

Loppuun vielä lintuaiheinen päivänpiristyslinkki.
Jos on 1:17 minuuttia ylimääräistä aikaa klikkaa minua.
Tällä pääsisi jo Idolsien finaaliin.

Ja Onnellista synttäriä äitikullalle!!!!!

2007-12-10T15:13:00.001+01:00

Holaaaa

Joulu lähestyy. Madridin pääkaduille on asennettu kovemman kaliiberin jouluilovalaistusta.
Villamanín 22:n asukkaille on tapahtunut kaikenlaista.

Maija on löytänyt vaate-ehdokkaan ystävänsä häihin.
Maija on löytänyt 70 euroa Villamanín 22:n edestä. (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)
Victor on työpaikkansa työmarkkinajoku jutuissa ja on saanut firmalta läppärin käyttöönsä.
Victorin oma tietokone ei taaskaan toimi, tosin tällä kertaa vika ei ole suomalaisessa viruksentorjuntajärjestelmässä kuten aikaisemmin.
Maija on hävinnyt Risk-pelissä kahdesti. (¤%"@*##)

Tänään auringossa 44,7 tai jotain.
Viime viikolla sain muuten ajan mennä hakemaan NIEtä eli ulkkisten henkkaritunnusta.
Homma toimii niin, että on 3 numeroa joihin voi soittaa. sieltä varataan aika ja haetaan NIE. Mutta. Numerot on aina and I repeat AINA varattuja. Kerran yritin vartin ajan kahdella puhelimella molemmilla eri numeroon lakkaamatta eikä puhettakaan että olisi päässyt läpi. Menin perjantaina paikan päälle ja sain ulkona jonossa käteeni lapun numero 55. Sillä pääsi hakemaan yhteensä tunnin odotuksen jälkeen vastaanottoaikaa. Joka päivä paikan päälle tulemalla saa ensimmäiset 60 hakea vastaanottoajan hlökohtaisesti. Loppujen pitää jatkaa soittelua varattuihin numeroihin ja tulla seuraavana aamuna aikaisemmin. No ei kai siinä. Vastanottoaikani on

23.tammikuuta. hah.

By-rok-ra-ti-aa vai mitä tämä on? minusta haiskahtaa pikemminkin äärioikeistolaiselta ulkomaalaispolitiikalta. Työnantajat nimittäin monesti sanovat etteivät voi tehdä sopimusta jos ei NIEtä ole. Siinä siis joko odotellaan 2 kuukautta tai tehdään töitä pimeästi, josta ei taas ole kenellekään yhteiskunnassa hyötyä.

Edellisessä postissa hehkuttamani ruoka maistuu.
SERRANO on taivaallista.

Meillä on muuten joulujuhla tulossa. Pidetään porukalla niin, että jokainen laitta jotain syötävää. Minulta kuulemma odotetaan jotain suomalaista..
Sain juuri mailin, jossa mitä kukin tuo -listaan oli kohdalleni kirjoitettu
Maija - KAALIKÄÄRYLEET.
Venäjäksi.

WHAT??
Hulluja nuo Hispanialaiset.

Nyt palaan aurinkoon opiskelemaan.

2007-11-28T18:42:00.000+01:00

Pari sanaa Batánista

Eli lähiökuulumisia.

Tänäaamuna oli 6,7astetta, tänä iltapäivänä palasi aurinko (hurraa) ja parvekkeella tuulensuojassa oli leppoisaa ja lämmmmmintä. Otin siellä päikkärit.
Yritän ruskettua jouluksi nääs.

Olenko kertonut, että asun viidennessä kerroksessa, eikä talossamme ole hissiä?
Ostettiin toissa viikolla kuukauden ruuat marketista ja tilattiin kotiinkuljetus ihan sen kunniaksi.
(ja myös siksi, että skootterin kyytiin ei ihan mahdu neljän viikon ape.)

Tänään tänne rahdattiin Victorille perinteinen 'firman joululaatikkolahja työntekijöille'.
Suomessa jaetaan joko glögipullo TAI konfettirasia (Ja vielä Budapestejä, joita syö vain joulupäivänä, koska on automaattisyömisvaihde päällä, ei normaalitilassa), mutta ei missään tapauksessa molempia. Tätä espanjan työpaikkojen perinteistä joulupakkausta purkaessa soi mulla päässä uudelleen ja uudelleen: "varattomien jouluilo, varattomien jouluilo".
Kävi muuten lähettisetää sääliksi kun puuskutti portaita ylös ja ylös ja ylös hirveän lastinsa kanssa. Tänne asti ei koskaan kiipeä yksikään jehovantaimuunvastaavan todistaja.

Tämä Villamanín katumme sitten. Se on rauhallinen, mutta autoja kuitenkin kulkee, koska sen kautta monet menevät a)koteihinsa ja b) moottoritielle. Katu on kapea, ja joka aamuinen souvi onkin erinäisten roskakuskien ja tavarantoimittajien asiaintoimitus. Jonot kasaantuvat pysähtyneitten taakse läjäksi, koska ohi ei pääse. Autot mylvii, että liiku senkin etana.

Tätä siis noin kerran tunnissa. (Pidin tukkimiehen kirjanpitoa torstaina valtio-oppia ikkunan ääressä lukiessa). Ohessa video, ikävä kyllä autot oli ihan liian hiljaa, eikä tyypillistä konserttia syntynyt ollenkaan. Taisivat jännittää kameran edessä.

Muita kotikuulumisia: Olen koukussa Kyle XY:hyn (XY:seen, XY:iin, XY:een???). Eikä siinä vielä kaikki. Olen nimenomaa koukussa siihen espanjankieliseen versioon. madre mia.
Katsoin sarjaa suomessa ollessa ja tunsin, kuinka vaikea oli kuunnella Kylen navanpuuttumisihmettelyä englanniksi.
Tämä on filologianopiskelijalle lopullinen niitti.
Tilanne kuuluu sarjaan "Jos joku olisi kertonut sinulle vuosi sitten, että 12kk kuluttua tulet toteamaan seuraavanlaista, et olisi uskonut häntä, et sitten millään".
Sattuuko muille koskaan vastaavaa?

Nyt mennään tapaamaan sukellusopeamme Pacoa,
joka on Madridissa käymässä. Ostettiin (tai minä ostin) sukellustietokoneen. Otin sen uimahallille mukaan, että olisi jotain mitä ihmetellä. pulahdin pari kertaa pohjaan asti istuskelemaan. Tässä vaiheessa sukelluksia on siis kertynyt jo kolme, maksimisyvyytenä 3,1metriä, ja sukelluksien kesto nolla minsaa. (hah)

Lentokone lentää, tuleekohan joku tuttu sillä käymään?

Kuvat otettu parvekkeelta.

2007-11-17T18:13:00.000+01:00

On The Road

Jutellaanpa vähän tästä liikenteestä täällä Suomen väkilukuisessa pääkaupungissa. Minkälaista on matkata maanteitä paikasta toiseen?

Eilen mentiin esimerkiksi skootterilla Danille ja Marisalle. Nopein reitti kulkee kuusi minuuttia kestävän tunnelin kautta. Joku vuosi sitten saatiin päätökseen Madridin valtaväylien maan alle sijoitus. Melkein koko ykköskehä on tunnelissa. Samaan suuntaan ajavia kaistoja on enimmillään kuusi, nopeutena seitsämän-kahdeksankymppiä ja autoja vilisee, yhtyy pääkaistoihin ja katoaa sivutunneleihin jatkuvana syöttönä.

Turistina tuubissa ajelu täytyy olla yhtä kaoottista ja itkuista sähellystä: Jos missaa oman ulosmenoaukon ei maamerkkejä voi millään tavalla seurata, ja kun sitten nousee seuraavasta aukosta katutasolle on vastassa ramppimutkia, lisää kaistahaarautumia ja väylävalintoja. Ja pitäisi siis tietää mihin suuntaan lähteä, että pääsee takaisin tulo suuntaansa. Autoja tulee joka suunnasta, kaistat lisääntyy ja vähenee ja lisääntyy, eikä armoa anneta. Torven käytöllä huomautetaan nätisti jos ei nopeus pysy vakiona. Ihan jännää. Onneksi saa olla matkustajana.

Eilen oli taas päivällä auringossa 31 astetta. Käytän lämpötilaa hyväksi valtiotieteitä lukiessa ja asettaudun keskipäivän tunneiksi parvekkeelle. Taistelu ruskettumisen ylläpitämiseksi on alkanut!

MUTTA illalla Danilta ja Marisalta kotiin tullessa oli ulkona vain viisi astetta! Pikkuisen kyllä viileä vinkka otti kypärän sisälle. Kivoja nuo kuuskaista tunnelit kun niissä on onneksi lämmin. Pienhiukkastasokin varmaan nolla...

Laitoin tuon autokuvan mukaan teemaan sopivuutensa takia: saatiin lainata Victorin veljen Miniä vuorilla käydessä toissa viikonloppuna. Sen verran avokattoisella ajelusta voin sanoa, että se näyttää seitsämän kertaa siistimmältä kuin mitä oikeasti on. Tekee vaan mieli kokoajan laittaa ikkuna kiinni.

Iloisena lisänä vielä kirjamessureissun satoa.
Anne aamupalalla, Anne iltapalalla, ja muuta mukavaa.

Ciao bellos eli hasta pronto guapos eli palataan.

2007-11-06T10:13:00.000+01:00

HÖH!!
Tämän blogin tylsyytenä on, että nähdäkseen täällä jotain uutta, pitää aina itse olla kirjoittamassa.

Käytiin viikonloppuna vuorilla eli Peguerinos-nimisessä kylässä, missä on ennenkin käyty. Victorin vanhemmilla on siellä asunto/mökki/joku muu, mikä.
Siellä oli myös pieni neljän kuukauden ikäinen Daniel-vauva ja siskonsa 8 vee Monica, Victorin veljenlapsia siis.

Oih kun vauva oli söpö!

Auringon paiste oli upea niin kuin asiaan kuuluu, öisin lämpötila laski jo nollan tuntumaan.

Pääkaupunkiin palatessa käytiin kurkkaamassa monarkkien hautakammio EL Escorial -nimisessä paikassa, jonka ööö Felipe II rakensi isänsä hautapaikaksi, ja erään pyhimyksen kunniaksi, joka "grillattiin", eli poltettiin rautojen päällä.
(Tästä hyvästä kyseisen pyhimyksen symboli on sellainen makkaranpaistorauta!)
(Tapa tulla muistetuksi tämäkin.)

Aamuisin Madridissa nykyään jotain 5-10astetta, päivisin ei enää nouse 20:n yli, varjossa aina takki päällä.

Tällä viikolla on teemana preferenssit, eli kamppailu siitä, haluanko antaa enkuntunteja valtio-opin lukemisen lisäksi vai en.
Jäi niin outo maku niistä 14 nelivuotiaasta, että en ole varma uskonko enää kyseisen yrityksen formaattiin "vain englanninkielisistä" tunneista. Kun lapset ei ymmärrä, niin ne ei ymmärrä; miten siinä voi jotain kielioppeja selittää, vaikka porukka olisikin jo kasa kahdeksanvuotiaita?
Opintolainaa ottaneena pärjään kyllä seuraavat kuukaudet, mutta lisätienesti ei tekisi pahaa. Toisaalta aamusella pöydänääreen raahautuminen valtio-opin merkeissä ilman mitään muita erityisvelvotteita on aika ihanaa. Oikeastikin.

Apropoo
(eli espanjaksi a proposito, josta tuo meidän versio tulee - ellei ole italiaa niin kuin Imme väittänee..;)
(no joo, latinalatinaa)

Niin siis apropoo, menen tästä jatkamaan politiikan perusteita ja perustelemaan näin olemassaoloani.

Söpöimmät kuvat on Peguerinosilta. Jälkimmäiset on brassailua historiallisilla rakennuksilla ja auringonpaisteella El Escorialissa.

2007-09-26T10:22:00.000+02:00

ELÄMÄNI KEVÄT

Vaya shokkipaluu työelämään..

Mitä ammatinvalintaan tulee, niin lastentarhaopea musta ei olisi koskaan pitänytkään tulla.
Eikä tule.

N e l j ä t o i s t a n e l j ä v u o t i a s t a , jotka eivät ymmärrä lauseita englanniksi, eli eivät ymmärrä leikkien ideoita, sanaa 'leikki', komentoja, käskyjä, kehotuksia, ohjeita... Ovat suhteellisen vilkkaita, kytkevät openkuuntelumekanismin liian helposti pois päältä, koska eivät ymmärrä mitä ope puhuu, alkavat testata opettajan kärsivällisyyttä ja kurin rajoja kun annettu tekeminen loppuu jnejnejne
Mutta ovat toki söpöjä. Vitriinin läpi katsottuna.

No Comments.

Tämän kokemuksen jälkeen jään ilolla neljän sisaruksenlapseni kanssa vaikka koko illaksi yksin. Ranskaa puhuen! Koko suku porukalla teatteriin ja syömään. Saisinpahan rentoutua.

nimimerkillä,
Kolme yötä jouluun on.
aka
perjantaina loppuu!

2007-09-24T09:08:00.000+02:00

Tiesitkö...

...Että Mulla on töitä.
Sain pikatyötarjouksen täksi viikoksi. Sarjassamme kaikkea pitää kokeilla kerran, ja jos ei tapa niin vahvistaa. (Tulee elävästi mieleen noin tasan vuosi sitten kuvaamani Indoeurooppalaisen kielitieteen luento katalaaniksi).
Tällä viikolla joka päivä kolmesta viiteen: Englanninkielisiä puuha/askartelutunteja kahdelletoista neljävuotiaalle espanjalaislapselle, joiden englannin kieli on alkeellista. Siis minä ja tusina taaperoita.
Arveluttaa, erityisesti, koska mun ei kuuluisi puhua espanjaa, ja näin ollen lasten pitäisi kai teoriassa olla hiljaa jos eivät osaa enkkua..?
Huomenna on työhaastattelu joksikin enkun kotiopeksi. Tällä kielellä on markkinat.

...Että täällä oli lauantaina taiteiden yö, eli kaikki museot auki kolmeen ja kaikenlaisia instalaatioita, tilataidetta, bändejä ym. tapahtumia aamu seitsemään asti. Telekommunikaatiopalatsin seinään heijasteltiin tällaista
<----- ...Että kommunistijuhlat sujuivat hyvin!

...Että käytiin Victorin veljen luona laulamassa SingStaria ( =karaokePeli, vanhemmalle polvelle tiedoksi). Pojat revittivät Smells like teen spiritin niin tunteella, että ..
noh, sitä laulua ei voi vetää muuten kuin vakuuttavan huonosti minkään nykykeksinnön avulla.

...Että Victor on pelannut nuorena paljon korista. Käytiin eilen harjoittelemassa kahdestaan, kun haastetaan Luca ja tyttöystävänsä ens viikonloppuna kun vieraillaan Barcelonassa (josta minä muuten lennän Suomeen 2.päivä tiistaina, Ouluun 8.9.).

...Että mulla on edelleen aika hyvä kamera!

2007-09-20T12:07:00.000+02:00

Madridilaistuminen ja muu.

Kävin toissapäivänä Suomessa!
Huomasitteko?
Rauhallista oli! Tiskin takaa kurkkasi yksinäinen mukava nainen, joka neuvoi ottamaan yhteyttä konsuliin harjoittelupaikka-asioissa.
Piipahdin myös maani kulttuuri-instutuutissa, josta lupailtiin harjoittelupaikkaa vaikkajaheti, jos rahoitus löytyy. Eli jos joku tuntee jonkun rahaston joka tukee kieltenlukijoita niin rasti seinään ja puhelua Espanjaan.

Oli kiva puhua Suomea, ja sain Karlssonin SUOMEN KIELEN KIELIOPIN ESPANJAKSI LAHJAKSI! Olin ehkä kymppilinjan metron onnellisin tyttö! ja oli sentään ruuhka-aika.

EIlen tehtiin mustekalaa jo toista kertaa. mmmmm! pulpo a la gallega! Carrefourissa maksaa tällainen söpö pieni otus 8,40 € ja siitä riittää osa pakkaseenkin.

Viime viikonloppuna mentiin mökkeilemään espanjalaisittain
eli asuntoilemaan (Victorin vanhempien loma-asunto) pikku vuoristokylään. Lauantaipäivä meni kokonaisuudessaan pelleillessä kymmenen hengen voimin suurella niityllä piknikin ynnämuun kera.

Vietin kesken kaiken henkilökohtaisen siestan, koska edellisellä viikolla olin taas pöllöillyt, eli ollut suurimman osan öistä nukkumatta.
(kommentti osioon voi jättää vinkkejä unettomuuteen. Teen leikekirjaa.)

Sitten kiivettiin hienolle näkäöalakukkulalle, sitten Hollantilaisen Juliuksen olkapää meni sijoiltaan, sitten se veti sen paikalleen.

Välillä siliteltiin kesyheppoja, heiteltiin kuivaa lehmänkakkaa ja kiipeiltiin mäntyihin ja naurettiin metsästä löytyneelle nuken jalalle (jonka pojat ristivät luonnollisesti madeleiniksi). Ihan mahtava ilma ja mahtava seura, ja sunnuntai-iltana väsytti aika lailla.

Tulevana viikonloppuna on kommunistipuolueen juhla tässä ihan lähellä. Suunnittelemme sekaan soluttautumista. Victorilta löytyi jo sille pieneksi käynyt soviet union t-paita. hah hah. Mietin, että kuuluukohan paikalle mennä mahdollisimman kurjan näköisenä työläisenä, vai miten se homma toimii? Teeman mukaisesti Pummilla sisään??

Sitten vielä jo viikon mua naurattanut juttu, nimittäin ampumahiihto. Siitä tuli täkäläisten kanssa puhetta, ja yksi virkkoi verkkaasti: " siis me espanjalaiset emme vaan oikein ymmärrä sitä urheilulajia... lähteä nyt metsään hiihtämään pyssy selässä. ..
Pysähtyä välillä ammuskelemaan.. siis kaksi asiaa joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.. sama kuin juoksisi maratonia, pysähtyisi, ottelisi matsin tennistä ja jatkaisi taas juoksua."

-nojaa, Huomattavasti hauskempi juttu kun tämän kuulee livenä joltain aidosti hämmentyneeltä. Nauru nosti vedet silmiin.

Ai niin, MadridinYliopiston oikeustieteen kirjastosta löytyi valtsikan kurssimateriaalikirjoja. Opiskelin jo eilen, tänään lounaan jälkeen lisää.

Piristynein terkuin (ei ole enää niin kuuma ulkona!)
maija, joka
KÄYTTÄÄ taas AIVOJAAN :O

kuvaselityksiä vasen-oikea-vasen-oikea:
1. Vuoren valloittajat
2. Julius (hollantilainen) valloitti oksanpahasen (vielä tässä vaiheessa ehjän olkapäänsä kanssa)
3. Mustekala
4. Victor poseeraa lähdeveden kanssa
5. ...ja valloittaa isomman oksapahasen
6. piquenique
7. Spiderwoman
8. Luonnon oma sommitelma
9. Käy Siestaan miekkamiehen tie, aka, espanjalaistuneempi (?) maiJa

2007-09-11T15:00:00.000+02:00

äääh. Netti poikki.
Rannal on käyty, samoin lingvistiikka konferenssissa joka oli IHANA. (Ja väsyttäva: muut järkkääjät oi katalaaneja eli neljä päivää joko puhuin katalaania tai kuuntelin tiede-englantia.

Mutta Täällä locutoriossa on niin kylmä, että palataan asiaan kun on netti yhteys omalla koneella kunnossa.

un beso, yksi pusu

per henkilö

2007-08-24T19:06:00.000+02:00

niin se toinen kuurupiilo on sitten tuo ETAa karkuun juoksu (okei, tämä on aika mauton juttu). Durango, jonne iskivät tänä aamuyönä on juuri se piiiiikku kaupunki, jossa viivähdin kolme yötä viime marraskuussa baskikirjamessuilla jne.
eli they're after me.
glunks.

2007-08-24T13:03:00.001+02:00

Kuurupiiloa ja muuta kivaa

Kävin eilen lenkillä. Virhearvioin ulkolämpötilan joka vaikutti viileältä. Lisäksi eksyin lievästi, en pahasti. Lähes fataalia silti, mikäli minulla on suvussamme juoksevaa sydänvikaisuutta.

Lähdin tielle, jota osoitti kyltti 'teleférico' eli köysirata. Tulikin mäki vastaan, mutta sisulla siitä selvisi. Pulssi pysyi tasaisen korkeana ja korvissa kuului läähättävänä oma hengitys. Viisi minuuttia, ylämäki, aurinko, eikä yhtään varjostavaa puuta, ympärillä vain Casa de Campon rutikuivaa ryteikköä.

Nähtyäni vilauksen ensimmäisestä köysirataturistista käännyin takaisin ja alamäki alkoi. Arvelin olevani niin luonnottoman punainen, että en halunnut tuottaa järkytystä. Harmillista sinänsä, kukkulan näkymät olisivat taatusti hurmanneet.

Sitten löytyi oikea reitti Lagolle, eli järvelle. Askelten tahdissa kumisi Pääsiäisteksti "Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen". Lagolla oli onneksi fuente, eli lähde, jolla sain puhe-elimeni irrotettua ylätilasta. Kuka tahansa espanjalainen olisi osannut torua: eikö äitisi ole opettanut, että tällä ilmalla ei lähdetä ulos urheilemaan. Ihan kuten kuka tahansa suomalaisäiti kunnon pakkasilla.

Ajoitukseni oli myös pahin mahdollinen - kello kaksi ottaa aurinko juuri sietämättömimmän asemansa. Ei silloin juosta 45 minuuttia. Erhelähtöä korjaten kipittelin puun alta toisen alle, kuurupiiloa auringon kanssa siis. Loppumatkan kolmen korttelin pituisen varjottoman kerrostalorivistön edessä lönkätessä mietin, joko tämä oli tässä, mutta viimehetkessä saavutetun rappukäytävän viileys toi toivoa huomisesta. Ja tässä sitä ollaan.

Eilen käytiin ilta-ajelulla keskustassa - Madridin siis.
Mainosvalomeressä skootterin selässä. Upeaa päristää Gran Vían ihmisiä selaillen. Ei pääkaupungistakaan tyyliä puutu, iltavalaistus on museoilla ja muilla palatsimaisilla taloilla mitä kaunein.

Kuvakavalkadia Lissabonista - tuli otettua ihan äärettömän hienoja fotoja, vaikka itse sanonkin.
1.Kolme varista...
2.Piknik kuuluisan Torren, eli tornin edessä.
3. 4. 5. SINTRA: Maija ja J:n mallinen puulaji, Victor, vesipullo ja usvametsän keiju (ei kuvassa), Palacio de Pena, eli Penan palatsi (!)
6. 7. Poseeraukset Rio De Janeirosta matkitun (?) Criston ja hienon sillan edessä, sekä Victor siestailemassa löytöretkeilijämonumentin alla.
8. 9. Reissumiesmainos à la Portugal ja Golden Gate style -silta lauttamatkalta ikuistettuna.

Laitan katalonian tulihärkäkuvia pian,
'syke tuhat ja silleen sanoi maija kun EL TOROa pakoon juoksi.'

2007-08-18T17:25:00.000+02:00

Olen Madridissa. Olen ollut Suomessa, Katalonian takamailla, Barcelonassa ja Lissabonissa. Että siksi ei ole päivityksiä kuulunut. Ymmärrän, että kaikilla on ollut ihan HIRVEÄ ikävä.
Täällä on kuuma ja mulla on liikaa tosi hienoja kuvia, eli watch this space kunhan saan tyhjennettyä muistikortin kamerasta koneelle.

ps. Rakas tätini lähetti mulle vuosi sitten kortin, jossa lukee "les folies sont les seules choses qu'on ne regrette jamais" eli Ainoastaan hulluuksia emme koskaan tule katumaan. tai jotain sellaista. Mantran omaisesti koko vuoden tuota hokeneena, toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni ja karkasin Sintran turisti-ylihinnoitellusta ravintolasta maksamatta... (puoli tuntia laskua odottaneena) . !!!

Taas tuli uusi rasti listaan "100 things to do before you're thirty".

Paheksujat, kommentoikaa kommentointi osioon.

Kuvan nimi on "Ravintolasta karanneet" Pitihän tuollainen hetki ikuistaa!

2007-07-30T22:43:00.000+02:00

NIHKEÄÄÄÄÄ

sammakon mielestä viihtyisää..

Etsikääpä huviksenne jostakin maailman sääkartasta Barcelonan tämänhetkinen ilmankosteusprosentti. Suihkusta tullessa on puhdas olo noin puoli minuuttia, sen jälkeen iho tuntuu taas vahaisen nihkeältä, ja hiki on noussut jo pukiessa.

Vaatteiden valinta menee aamulla seuravasti: ensin laittaa farkut jalkaan -taiteltuina polvipituisiksi, mutta koska tuntuvat kuumalta, vaihtaa kuitenkin kaprihousuihin, sitten kuitenkin viileämpään, eli hameeseen, sitten sittenkin vähän lyhyempään hameeseen, sitten bikinialaosaan... silti viimeinenkin vaihtoehto on liian kuuma, ja sitten kun pysähtyy ja katsoo peiliin, huomaakin olevansa alasti eikä vaatetusta enää VOI keventää. On toisin sanoen aivan sama miten pukeutuu, hiki kuuluu joka tapauksessa asukokonaisuuteen.

Madridin kuumuus oli aivan erilaista. Siellä ei ole satanut kahteen kuukauteen. Metsäpalovaroituksia on telkkarissa jatkuvasti, samoin veden säästäväisyyteen neuvovaa valistusta. Ilma on kuivaa, aurinko polttaa aivan pistävästi yhdestä ilta kuuteen ja varjoon siirtymisellä voittaa jotekin enemmän. Olen oppinut samanlaisia kikkoja kuin meillä on pakkasen varalle helteeseen liittyen:

-Älä sovi treffejä minnekään ulos vaan aina kauppojen eteisiin: niissä on ilmastointi.
-Älä ylitä kaksiosaisia liikennevaloja jos valo on vaihtumassa: joudut odottamaan keskiseisakkeella, autojen keskellä, auringon paahteessa vihreän palaamista.
-Sulje verhot yhden maissa kun aurinko on ylimmillään. Kaikki verhot.
-Pidä kaikki ovet ja ikkunat ja luukut, jotka vain asunnostasi löydät auki koko yön.
-Jos vietät aikaa pihallasi, suihkuta ruohikko, se raikastaa. (tämä erityisesti Madridissa kova sana).
-Älä oikeastikaan ota lihaa ulos jääkaapista ennen ruoanlaittoa.
-Älä pöljä kanna koskaan suklaata kassissa varttia kauempaa.
-Hakeudu varjoon, hakeudu varjoon, hakeudu varjoon
jne.

Mutta 'sammakon mielestä viihyisää'. Ei ollenkaan sietämätöntä.

Kohta pulpahdan suomeen.
-Sammakko se tuumaa, raparperinlehden alla hymyillen.

2007-07-23T12:40:00.001+02:00

Vielä hiukan... tunnelmia Murciasta. Javi ja Irene, joiden kanssa oltiin Mallorcalla toukokuussa, ajelivat perjantaina alas Madridista ja käytiin yhdessä sukeltamassa läheisellä reservaatilla.

Hienoa oli se, että kaikista 11 veneessä olijasta meillä oli Victorin kanssa vähiten kokemusta, mutta tultiin silti viimeisenä pinnalle. Tämä tarkoittaa, että meillä riitti happi pisimpään, joka taas tarkoittaa, että ollaan opittu olemaan erittäin rauhallisia pohjakivien lomassa ja kontrolloidaan Chalecoa, eli Jackettia, eli ööö ilmaliiviä (???) oikein taitavasti.

Tiesitkö, että OpenWater-tittelillä saa sukeltaa 18metriin, mutta Espanjassa 25 metriin. Tämä siksi, että Espanjan vesien luonnonsuojelualueet ovat 25 metrissä.
(Tosin, meidäthän vietiin viimeisellä kerralla aina 28,5metriin.öhöm.)

Javin ja Irenen kanssa käytiin lauantaina upoksissaolon jälkeen syömässä erinomaista Paellaa (lausu 'paejja') ravintolabaari Casa Pepessä, joka näytti viattoman tylsältä, mutta jossa ruoka oli erittäin erittäin herkullista.

Me noustiin Victorin kanssa illaksi takaisin Madridiin. Javi ja Irene jäivät puhaltamaan kuplia sunnuntaihin asti. Asiasta toiseen, olen nyt ajanut myös manner-Espanjassa. Liikenne on yllättävän rauhallista, tosin varmistin, että pääsen ratista pois ainakin 150km ennen pääkaupunkia ettei tarvinut pissata housuun 8-kaistaisia seilatessa ..

Eilen käytiin kesäleffassa ulkoilmassa: Madrid, Barcelona ja monet muut kaupungit näyttävät kesäkuukausina elokuvia suurilta valkokankailta puistoalueilla ja muilla tasanteilla.

Kuva on Barcelonan Montjuïcilta muutaman viikon takaa. Rantamaton ja vesipullon sai ilmaiseksi 4 euron pääsymaksuun kuuluvana lisänä, lisäksi saattoi ostaa voileipiä ja vuokrata aurinkotuoleja jos halusi luxusta. Ja huom. Elokuvat alkuperäisversioina tekstityksillä. Sekin on luxusta!

Eilen istuttiin kaks leffaa peräjälkeen. Ensimmäinen alkoi 22:30. Kotiutuessa puoli kolmen aikaan pa-le-li. Kotiparvekkeen mittari näytti yölämpötilaksi 19astetta..

Vähän huolettaa miten Helsinkiin laskeutuessa käy. Olen miettinyt, että olenkohan pilannut itseltäni Suomen kesän lopullisesti totutettuani itseni näihin yli kolmenkymmenen asteen hengittämättömiin helteisiin.
-Nähtäväksi jää.

2007-07-20T18:45:00.000+02:00

Bulp Bulp Bulp

Ollaan nyt Open Water Divereita. Ollaan laskeuduttu aina 28,5 metriin ja saatu hyvää palautetta renodesta, hapen rauhallisesta kulutuksesta, Regulaattorin vaihtamisharjoituksista, suorana pää alaspäin pohjaan asti sukeltamisesta ja mistä vielä.

Tänään nähtiin RAUSKU. Joka oli niiiiin kaunis!
Tehtiin myös lopputentti joka meni hyvin, käytiin ylimääräis reservaattisukelluksella ja hikoiltiin ja hikoillaan edelleen. Täällä on joku 34astetta ja ilmankosteus äx.
Ihan mieletön loma.
Ammatinvalinta on uudelleenharkinnassa.
Tässä kuvia, kerron sitten lisää.

Ylhäällä Victor ja minä
Sitten ryhmärämämme onnistuneiden Regulaattorinvaihtoharjoitusten jälkeen yhdeksässä metrissä.
Alla
1. Teoriatunti varjojen alla,
2. Kamojen purku&pukeutuminen
3. Nirtogeeniä täynnä oleva Maija, eli after-diving (huomaa seksikäs (piukkkka) märkäpuku)
4. vasemmalta Angel, Victor, ope-Paco ja Gladis (repimässä märkäpukua pois, joka on kuuuma)

2007-07-17T23:28:00.000+02:00

BULP
OLen kärsivällisen odotukseni palkintona viimein suorittamassa sukelluksia Murcian KUUUUmassa ilmastossa etelämmässä Espanjassa.
KEllo 9 aamulla tänään otsa ihan hiessä. Täällä on huhhuh hellettä.
Pohjalla on viileämpää ja coolimpaa. Ollaan Cooleja.
Tarkkaile tätä tilaa fotojen toivossa.
Tällä kertaa todellakin
AS GOOD AS IT GETS

2007-07-06T10:53:00.000+02:00

hihii, check this out

-olen todistetusti Euroopan kuumimmassa paikassa!
Aika jännittavää.
Lähtis Prado museoon ja ostamaan farkkushortsit.

2007-07-04T22:23:00.000+02:00

Kuumaa ja kiireistä..

Madrid on mukava kaupunki kun oppii tuntemaan keskustaa edes hiukan. Pää menee hetkessä pyörälle aloittelijalla, koska metrosta noustessa on mahdotonta hahmottaa suuntia. Ilman merta ja kukkulaa tai paria on yhtä hukassa joka kerta.
Enää en kutsu itseäni aloittelijaksi, vaikka hukkaan tulee mentyä aina silloin tällöin, mutta olenkin tehnyt kunnolla töitä tämän eteen. Kehitin leikin, jonka nimi on sokkona pinnalle. Se menee näin:
Ajele metrolla lunkisti jotain lukien, jotta näyttäisit paikalliselta. Kun siltä tuntuu, jää pois kyydistä, nouse maantasalle ja ala kävellä johonkin suuntaan, vaivihkaa kadun nimiä pälyillen. Kun Näet seuraavan metropysäkin katso metrokarttaa tietääksesi mihin suuntaan on tullut kuljettua (tähän asti olet siis ollut täysin tietämätön sijainnistasi). Jatka haluamaasi suuntaan kunnes näet seuraavan metropysäkin, ja seuraavan jne. mielessä koko ajanverkostoa muodostaen. Kotona vasta (ethän halua näyttää turistilta!) katso kartasta varsinaiset kadut, joita tallailit. Hikistä touhua iltapäivällä Madridin keskustassa kesä-heinäkuussa, mutta palkitsevaa.

Täällä oli viikonloppuna GayPride festivaalit. Ja eivät olleet ihan pienet. Väkeä oli kaduilla iiiihan hirveästi. Kaikenkaikiaan penkkarityylisellä eri järjestöjen rekoista muodostuneella jonolla meni neljä tuntia kulkea keskustan toisesta päästä toiseen. NELJä tuntia!! Erinäisillä aukioilla oli sitten jos vaikka minkälaista ohjelmaa, ja DJ:t soittivat yömyöhään. GayPride on Madridissa kuin yleinen karnevaali. koko kaupungin nuoret laskeutuvat keskustaan. Meillä oli hauskaa!

Eilen kävin Elisan kotona syömässä autenttista ja voi niin hyvÄÄ gazpachoa. Resepti tulee ehkä joskus tänne, katsokaa herne nenässä sivustolta toisen espanjalaisen versio.. Virallisesti maailman paras kesäruoka! Elisan kotona on uima-allas. MEEEELkoisen leppoista löijyä 32-asteisessa iltapäiväauringossa bikineissä ja pulahtaa privaattialtaaseen vilvoittumaan juuri ennen ulkoilmalounasta.

Mulla on siis loma. Katalaaneista, koulusta, töistä, stressistä, matkustelusta, vieraista, välimerestä... niinkin paljon kuin kaikista edellämainituista pidänkin..

Koska radioaktiivisena tyttönä lähestulkoon tuhosin Victorin tietokoneen, en voi ladata kuvia kamerastani. Tällä kertaa olis ollut oikeastikin hauskoja otoksia edellämainitun festivaalien öistä. Poseerattiin mm. zorron, enkelin ja kuuron mehiläisen (?) kanssa.

Sukelluskurssiin enää kaksi viikkoa.
¡Mola!

2007-06-28T10:34:00.000+02:00

"Hoy (tänään)

Min 16 Max 31 grados"

...Aamu-TV:n terveiset kiireellisille ja kiireettömille pääkaupungin asukeille.

Itse kuulun kiireettömiin. Karkasin tänne vaihteeksi kun vastuu ja velvollisuudet loppuivat Katalonian pääkaupungissa.

Yleensä voisi sanoa hyväksi syyksi pääkaupunkivierailuun häämekonetsimisen metropolista. Tämä pätisi ainakin Oulu-Helsinki, Beaconsfield-Lontoo, LaRocheSurYon-Pariisi, Alta-Oslo (!) reissujen motivaatioksi, mutta miramos, Barcelonan kauppatarjonta ei ole huono, varmaan Espanjan paras, joten ei auta selitellä Madridin vierailua ainakaan shoppausaikeilla. Tosin alennusmyynnit alkoivat maanantaina. Ja hellepaitoja kuluu hiukan eri tempolla kuin kotosuomessa, kuten on ehkä jo tullut aiemmin todettua. Alsabussilla kahdeksan tuntia matkustamiseen löytyy motivaatio jostain muualta.

Viimeinenkin tentti on siis hoidettu kunniakkaasti tai ei. Myönnän sitten joskus myöhemmin kuinka hmm. ei-täysin-puhtain-paperein sen kuittasin pois päiväjärkästäni.

Lauantaina San Juan - juhlinnat sujuivat ihanasti rannalla istuen hyvien ystävien seurassa,

mitä nyt piti tsiigailla, että kukaan ei ohjaa kissanpierujaan ja muita papatteja suoraan kohti. Väkeä oli kuin nallikarissa teinivuosinani, mutta kertaa kymmenen tai enemmän - suoraan suhteessa rantaviivan pituuteen. Kuvissa mainittuja hyviä ystäviä kolmen euron Lambruscomme kanssa: Luca aukaisi, Javi suositteli ja Elisa ja Nina tekivät sillä taidetta. Lisää taidetta oikealla: tulenpyörittäjät yövalaistuksessa näkyivät tosi kauniisti.

Lauantaina saapuivat myös ännännet vierailijat Katsu ja Däni. (Lisää vierailijoita otetaan edelleen iloiten vastaan!!!). Tuli harjoiteltua sitä kotimaista kieltä ja käytyä mm. Casa Milassa, joka puuttui visiittilistaltani. Ohessa pakolliset savupiippuvalokuvat CasaMilasta, Mikko kärpäsenä Parc Güellin katossa ja iloinen ja herkullinen ilallinen rannassa. Oli tosi mukavaa saada opastaa, muistuu mieleen, että ei ole ihan toope Barcelonassa kulkemaan. Seura oli mieluista ja meillä oli hauskaa! (Kannattaa ehkä kysyä myös Mikon ja Katariinan versio tapahtumista :P)

Lähden tästa pikkuhiljaa lounastamaan pukupaitaisen herran seuraan. Espanjassa lounastauko on Office-ihmisillä minimissään tunnin - Siinä ehtii poistua työpaikalta sushibaariin ja takaisin..

Loppuun SILKKAA PROVOSOINTIA Katalonian ystävilleni, jotka kertovat katselevansa blogini kuvat vaikkeivat tarinoista mitään ymmärräkään. Valkopaitaiset madridilaiset ovat tänävuonna sekä jalkapallon että koripallon parhaat.

COMMENTARiOS? :P

2007-06-23T18:08:00.000+02:00

Juhannusta, jussia, pyhää Juania ja muuta pyhää

Kataloniassa rätisee ja paukkuu.
Tänään on Juanin juhlan aatto ja kaikki papateista ja kiinalaisista pommeista ja isoista KOVAA paukahtavista pommeista tykkäävät ovat iloisia. Toisin sanoen poikalapset ja ETA jne.
((olenpa tänään mauton..))
Kärsivällisyteni virittyy äärimmilleen kun joka kymmenes minuutti vastapäisen talon aikuispojat heittävät ÄÄÄÄÄnekkään räjähteen tuohon kadulle .
*TAAS*
Ja vasenta korvaa tinnittää sitkeästi seuraavat pari minuuttia.
Asiaan kuuluu dynamiitin lisäksi mennä rannalle riskeeraamaan silmänsä ja korvansa kuohuviinin ja Cocan kanssa. Jälkimmäinen ei ole siis sitä huumetta, vaan pitkula, kova, keksimäinen ratkaisu. Sillä on täällä Kataloniassa vähän samanlainen status kuin meidän pullalla. Oikein hyvää. Kuriositeettina sanottakoon että siitä huumeesta käytetään ihan samaa sanaa.

*** Muistuu mieleen tapaus syksyn katalaanintunnilta...
Harjoiteltiin menneen ajan ilmaisua ja jokaisen piti kertoa mitä jännää oli tehnyt sillä viikolla. Järjestyksessä mentiin, ja sitten Lucan vuoron tultua se pamautti, että "kokeilin Cocaa". Koko luokka hiljeni äkillisesti ja meni vähän hämilleen. Ei vielä tunnettu toisia eikä sitä miten ja minkälaisessa seurassa kukanenkin viikonloppunsa viettää... Lucan katsoi meitä, että "no sitä keksiä keksiä, voi hyvänen aika"***

Eilen kävin Miian kanssa Sushilla ja sen jälkeen perinteisesti shoppailemassa. Sandaalit ja neljän euron helteensietotoppi tarttui mukaan. Lisäksi löytyi potentiaalisia häämekkoehdokkaita. jeejeejee.

Väsyttää. Oltiin suomalaistyttökaksikko mojitolla eilen ja rauhallisesti meni, mutta myöhään myös. (Yläpuolella kuva tyypillisestä Barcelonan yökatunäkymästä, eli siivousautosta kuskineen. Huomaa myös keltainen letku, jota käytetään jokaöiseen katujenpesuoperaatioon.) Ja sitten tietysti se väsyttää, että yläpuolellamme on meneillään laattaremontti aika monetta päivää ja siellä piikataan (?) aamu puoliysistä eteenpäin. Tapaan monesti Julienin sohvalta istumasta varttia vaille yhdeksän. Molempien silmät on edelleen puoliummessa, mutta nukkumaankaan ei enää pysty. Ensimmäinen sanani aamuisin on nykyisin monesti aika ruma. Kaikki tämä olisi vähäistä jos osaisi mennä nukkumaan ajoissa, mutta jotenkin luentojen loputtua en enää osaa. Täytyy siestailla korvaukseksi.

Apropoo,
Juteltiin tässä päivänä muutamana, että mitäkähän kertoo espanjasta se, että kansainvälisesti tunnettuja sanoja espanjankielestä ovat: playa, siesta, fiesta ja matador (Joka siis tulee verbistä matar -'tappaa', -dor on tekijä, --> matador= tappaja).
Aika ääripäiden kulttuuri tämä hispanialainen.

maija ääripäissä.
hahaa

ps. tiesitkö, että ZORRO on kettu espanjaksi. Siis saksalainen 'vanha kettu' tv-kakkosella onkin 'se vanhus' der alt, mutta zorro,(lausutaan siis kieli hampaiden välissä sössöttäen) , jonka kuvittelisi tarkoittavan 'miekkamestaria' tai sitten ei mitään erityistä onkin se todellinen 'kettu'.

*ja tAAs pauKKuu*

2007-06-21T22:17:00.000+02:00

Things I knew and didn't know...

Näitä luonnollisesti löytyy, mutta muutamia viimeaikaisia väläyksiä ja välähtämättömyyksiä:

Yliopiston liikuntakompleksin uima-allas jossa olen koko vuoden lillunut ei sisällä klooria, vaan vesi puhdistetaan otsonilla! En ymmärrä sen syvemmin mitä tämä merkitsee, lukeman mukaan ympäristöystävällisyyttä ja modernia ajattelua. Hiukset alkavat joka tapauksessa kärsiä myös otsonivedessä uimisesta, eikä ilman uimalaseja kestä katsella pohjalaattoja kauempaa kuin kloorivedessäkään.

Katalonian väkiluku on noin 7 miljoonaa. Tämän tiesin, ja ruksasin sen tämänpäiväisessä monivalintatentissä, joka oli viimeiseni. Nyt on loma virallisesti alkanut ja lähden kohta taas Barcelonan ulkopuolella käymään. Pääkaupungissa siis.

Myös kovia lingvistiikkatätejä voi nuoleskella tenttien läpipääsemistä edistääkseen. Yrittänyttä ei laiteta ja sain minimit kielenteoriasta, johon en oikein lukenut kun sisko oli kylässä. Menin räpellykseni laadittuani sopertamaan, että en ollut ehtinyt opiskella tenttiin, mutta kurssi oli kyllä oikein mieluisa ja kiinnostava. Täti siihen, että noh, katsotaan miten käy, ja lisäsi vielä että oli nähnyt mut laulamassa yliopiston kuoron kanssa rehtoraatissa (se virallisin paikka yliopistossa, suom.huom.) edellisellä viikolla.
Nappasi siis syötin ja napsautti muutamaa päivää myöhemmin läpäisyyn vaadittavan vitosen kurssiarvosanaksi ( /10). OLÉ!

Cerdanyolassa on Madridin kannattajia. Kovaa älämölöä on jatkunut pari päivää papatein ja kiinalaisin. Madrid nähkääs kukisti meidät ja voitti Espanjanliigan.
Ei niillä faneilla ole Barcelonassa pokkaa, täällä suburbeissa kyllä.
Ja tällainen ilmestyi kadun toiselle puolelle--->
Pojat suivaantuneina laittoi meidän parvekkeelle Barcan kaulahuivin asemiin. Sota on julistettu.
Satun aina tuon vastapäisen asunnon valkopaitafanin kanssa yhtäaikaa aamulla kuistille. Koitan katsoa tuimasti -kunnioituksesta kämppiksiini.

Uimahallissamme on räpylöitä yleiseen käyttöön. Tämänkin tiesin ja tänään potkin eka kertaa muutamasatametriä. Pääsee tosi kovaa! Pitää harjoitella valmiiksi, jos tulee hai vastaan Murcian vesissä...!
(Ja Kättä ylös ensimmäinen joka väsyy tähän sukelluskurssihehkutukseen.)

Kuorosta saa kuusi opintopistettä ja arvosanan! Minä sain kympin. ohoh.
Lauloin parhaiten, niinkö???

Kuvat ovat:
1. Placa Realilta pari viikkoa sitten. Siellä oli roskista tehdyt 200 hahmoa -näyttely.
2. Universitat Barcelonan joku juhlavista saleista, jossa oli eräs kuorokonserteistamme.
Kaksi alimmaista ovat myös kyseisen UB:n upeasta päärakennuksesta. Ekassa Elisabeth, saksalainen alttovahvistus, toka on ihan vaan taidetta.

2007-06-20T00:48:00.000+02:00

Jänikselle tuuuuli tohtooori

Koti-informaatikkomme armahti minua! Katsottuani häntä surullisimmilla sinisilmilläni mitä sain tilanteeseen taiottua, hän viimein havaitsi epätoivoni todellisuuden ja asteen ja auttoi.

Tarttui tuoliin, istuutuipi, koneeseen käsiksi käväisi. Hiissas hiirtä, failit faindas, nettisivuja näpersi. Vietti vartin, vietti toisen, kolmannenkin vartin vietti.

Marssi siihen Maijahainen, räpätäti iänikuinen:"Kuinkas voipi virukseni, taistelee takaporttini?"
Tuumas poika, tummasilmä, Etelä-Euroopan elätti:" Eipä ole eläväistä, löydy levyltä levää. Tuhonnut oon tuholaisen, mullistanut kai matosen".

Levis hymy leidin naamaan, puna poskille pyrähti: Kone komplikaatioton, verkkoyhteys virusvapaa. Kiitti kerran kiitti toisen, kolmannenkin kerran kiitti.

Poistui poika paikallensa, takaisin tontilleen töpötti. Eipä etsinyt eurojansa, hitusenkaan hyvitystä havunnut. Auttoi aatu avutonta, ilmaiseksi iloa ilmoitti..!

2007-06-17T13:31:00.000+02:00

Elämä on kuin virusten torjuntaa

Pitää olla kärsivällinen ja ajatella optimistisesti eikä koskaan voi olla satavarma, että tilanne on hallinnassa (ellei ole informaatikko).

Toisin sanoen menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet erään troijalaisen ja takaoven ja matosen tuhoamisyrityksissä ('varsin leppoisasti', kuuluisi kai lisätä -koko tämä blogi tuntuu olevan yhtä "leppoisaa oleilua").
Nyt on leppoisuus kaukana, sisäisesti olen ai-van raivoissani, vaan Cristian raukkaa säästääkseni yritän pysyä rauhallisena. Ollaan taas kahdestaan kotona. Hän on informaatikko. Häntä naurattaa.
Virussota jättää jälkensä - Sieluntilani on kuin Barcelonetan tuhotulla vallatulla talolla: sisäisesti ihan rikki ja ulospäinkin alkaa näyttää pahalta.

Siskokultani kävi kylässä. Tuli käytyä hyvällä tekosyyllä Tibidabon huvipuistossa. Huippua!

Antikliimaksi oli vekkulan sulkeutuminen nenämme edestä puolituntia jonotettuamme, koska joku 'señorita' oli loukkaantunut sisällä ja "henkilökunnan piti saada hänet ulos ja siivota paikat". HUI, ja mielikuvitus alkoi tietysti laukata itsekullakin. Olikohan lintsiltä tuttu pyörivä punainen tynnyri esim. silponut tytön jalkapöydät . . . yök.

Kliimaksina huvitusvuorella olivat varmaankin erinäiset rata-ajelut. Eivät ole poikkeuksellisen riehakkaita, mutta ne kuvat jotka automaatti räpsää aina pahimmassa alamäessä..
Ollaan kaikki niin fotogeenisiä kriittisillä hetkillä!

Huvipuistottelun lisäksi esittelin Johanille
Champañerian tungoksen ja sen halvat Entrepanit/ Bocadillot/ voileivät ja kuplivan rosé-viinin.

Yhdessä käytiin Poble Españolissa (mulle eka kerta päiväsaikaan) ja rantsulla.

Keskenään nelikko vietti tähänastisista vieraistani ennätyksellisen ajan ramblojen ihmispatsaita ihastellen. Voi sitä iltojen kiivasta keskustelua siitä, lasketaanko metrossa nähtyä dominikaanimunkkia ihmispatsaskategoriaan, koska on kuitenkin pukeutunut erikoisesti...

Poble E:stä löytyi hauskoja ammattikunta-porraskaide-patsaita (Annan kanssa vasemmalla) sekä nimikkokatuni (oikealla).

Lössi lähti kotiin eilen illalla, ja tänä aamuna nukuin pitkääääään.

Kesäloma alkanut viimeistä höpöhöpötenttiä lukuunottamatta (katalaanikulttuuri - monivalintatentti ilman loppuarvosanaa). Aloin heti opiskella regulaattorin puhdistusta PADI-kurssia varten!

Viimeinen ei-höpöhöpötentti olikin luku sinänsä... Meni 'fatal' kuten täällä sanotaan. En kuitenkaan voinut olla suorittamatta loppuvoitelua jota nuoleskeluksikin kutsutaan, olihan kyseessä rakkain tieteenalani eli lingvistiikka. Saattoi jopa mennä läpi - nuoleskelu siis - mutta tuskin auttanee itse tentin läpäisyssä.
Noh, kompensoidakseni panostan kaksi kertaa enemmän heinäkuiseen sukelluskurssiin!

Tässä vielä naperokullat lentokentällä. Aika tsöpöläisiä.
Ja kinaavatkin just niin kuin me Markuksen kanssa pienenä - hetkittäin naurettavan liikuttavan nostalgista.

2007-06-12T23:06:00.000+02:00

Suomessa lämmin täällä lämmin

Muutama rantareissu on tullut tehtyä. Ruskettunutkin siinä sivussa. Badalonasta löytyi kiva ja lunkimpi biitsi, vain 10minsaa Renfellä keskustasta! Hiekkamurut ei oo niin hienojakoisia kuin Barcelonetalla, mutta väentieheys noin 10 kertaa miellyttävämpi. Priorisointeja..

Tällä viikolla viimeiset tentit ja vatsahapot sekaisin jostain syystä. (Siis sekaisin jostain syystä, vaikka en kyllä myöskään ymmärrä miksi tenttien piti sattua just tälle viikolle kun on vierassuma. Toisilla kokeita riittää kesäkuun loppuun.)
Ja Päivini porukka käymässä.

Ohi hurahtaneena viikonloppuna Victor Madridista pistäytyi ja oli tarkoitus tehdä vaikka mitä kivaa, vauhdikasta ja suunniteltua, mutta niinkuin yleensäkin, parhaisiin ja hienoimpiin suunnitelmiin tulee aina muutoksia, ja lopulta koko kolme päivää meni todella leppoisalla tempolla. Mutta erittäin mukavasti.

Todisteet Leppoisasta temposta: Kuvassa vasemmalla mm. Victor, Javi ja Elisa. Laitimmaiset pistäytyivät jututtamassa Elisaa (joka lähtee Vaasaan Erasmukseksi tammikuussa!) eivätkä nimet jääneet muistiin.

..Mitä nyt kyhäsin yhden tiramisun kauniin Barbaran 20vee synttärin kunniaksi.

Ens viikolla tarkoitus tarttua espanjan kielioppiin JA sukellusopikirjaan!
PADI Openwater näet suoritetaan heinäkuun puolivälissä ja nitrogeenitasot tulee kotiopetella etukäteen. Ettei satu vahinkoja.

ainiin, mulla on sitten ilmeisesti venäläinen espanjankielen aksentti..
tai sitten itänaapurinpoikakaksikko keksi harvinaisen luovan iskurepliikin paikallisjunan kolkkeessa.

2007-06-05T10:36:00.000+02:00

Hommia Lykkäämässä

Nostin torstaina maljan viimeisen luennon istumiselle

Toukokuu juoksi pois! Olen vieläkin vähän shokissa, että minne se oikein näin nopeasti..
Ehdin sentään käydä Valenciassa ja Andaluciassa. Nyt on siis se stereotyyppiespanjakin tullut tutuksi. Tehtiin Lucan kanssa nopea neljän päivän katsaus etelään. Sevillan kautta Granadaan ja kotiin. Todella erilaista. Todella mukavaa!
Valenciasta lupaamiani rantakuvia tässä. Ei enää käy edes leuhkimisesta: kuulin, että suomessakin ovat ilmat jo helleluokkaa.
1.Ekana alhaalla minä Paellan laitossa (huijausta! oikeasti se oli Danin erikoisosaamisala).
2.Victor, Dani ja Marisa esittelemässä Espanjan laatukinkkusiivuja,
oikealla 3.Kattoterassimme (!) sekä ylhäällä
4.Victorin ja Marisan finaali rantamaila-kumipallo -pelissä.

Andaluciasta taidan laittaa tuonnempana. Nyt ei enää pokka kestä. Siis pitäisi kirjoittaa esitelmää enkuksi, ja tiivistelmää valitsemallani kielellä ja lukea espanjaksi artikkeleja ja yrittää ymmärtää syntaksia. Tentit on ensviikolla (juuri kun rakas siskoni, jota en ole nähnyt kuuteen kuukauteen on täällä ihanan perheensä kanssa). Eli homma on jo vähän epätoivon puolella.. mutta Anne, joka kävi luonani kylässä viimeviikolla ja HAUSKAA OLI!!! Kertoi helpotuksekseni, että KELAlle riittää selitykseksi, että on ollut ulkomailla, jos ei nimittäin ovarit riitä minimiin. Ei tässä muuten, mutta se syntaksi on aika haastavaa..

Ostettiin Annen kanssa sisarussormukset. Oujeah

Ai niin, ja pääsen kai yhteen lingvistiikkakonferensiin rekisteröitymispöydän taakse talkoohommiin. Palkintona ilmainen osallistuminen konferenssiin. Wexlerkin tulee! :O

2007-05-18T12:10:00.001+02:00

"kevät on tullut jo tännekin, se kaikesta huomataan..."

(Mua on siunattu lastenlaulujensanojen muistamisella vielä vuosienkin jälkeen)

Ennen kuin hehkutan Valencian rantalomasta niin hehkutan ruoasta! Hedelmät ovat tulleet kauppoihin! Käytin eilen kuusi euroa Fruteriassa, eli hedelmäkaupassa, jossa myydään siis vain hedelmiä ja vihanneksia. Kuudella eukalla sain:
-munakoison
-kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja
-neljä suurta Granny Smithiä
-kaksi jäävuorisalaattikerää
-melonin (siis ison soikean, ei mitään pientä hunajamelonia)
Lisäksi mulla on jääkaappi täynnä Valencian viljelmiltä varastettuja appelsiineja.

Ja nämä ovat vasta alkukesän hintoja

-aaaaaaaahhhhhhhh!

Taas muistui mieleen yksi niistä ihanista syistä miksi jopa yksi Uuno-elokuvakin on filmattu espanjassa.

2007-05-09T19:57:00.000+02:00

Kelle nalli napsahtaa...

Äiti on opettanut ettei saa lällättää ja olisi pitänyt muistaa se kaikkien näiden vuosien jälkeen "ja olla hiljempää". Tänään kostautui.
Lingvistiikkatäti 'kielen teoria' -tunnilta oli ensinnäkin unohtanut (?... luulin etteivät lingvistiikot ole unohtelevaista tyyppiä) mun ennen Viiniin lähtöä varaamani artikkeli-kommentointi aiheen ja antanut sen jollekulle toiselle. Se olis ollut tosi kiva artikkeli enkuksi, kommentoiminen ja selittäminen olisi ollut mukavaa ja tapahtunut espanjaksi. (muunmuassa käännösteoriassa käytyä universalistit vastaan relativistit keksustelua: onko mielemme samat kun olemme eri äidinkielten puhujia, jne)
Nyt ei ole enää artikkeleita eikä tunteja enempää jaossa, joten arvosanani tulee pohjautumaan vain ja ainoastaan tenttiin. Ei sillä, että arvosanoillani olisi hirmuisesti painoarvoa tänä vuonna, vähän siltä kutisee, mutta kurssi on tosi kiva ja mun espanjaksi kirjallisesti itseni ilmaiseminen on e-del-leen ontuvaista, niin että siistin suorituksen tekemisen tälle tädille saanee unohtaa. Höh.

Toinen nalli napsahti tänään samalla tunnilla (tai no siis tuo ensimmäinenhän nimen omaan ei napsahtanut..). Puhuttiin sivulauseessa kielistä, joissa ei ole määräistä artikkelia, ja suomihan siellä lillui venäjän vierellä esimerkeissä. Opettaja siihen, että no maiJa selittäisitkö meille vähän tätä artikkelittomuuttanne. Valmista pikku juttu siitä. Siis, että miten ilmaisette määräisyyttä ja onko paikkoja joissa determinanttia ei voi käyttää (siis tätä viimeistä en tajua kun edellisessä lauseessa oli juuri todettu ettei suomessa ole determinantteja.) Noh enivei. "Tee se vaikka...maanantaiksi, jookos"
(Tässä vaiheessa mulla välähti mielessä kuva ranta-aalloista ja kuumaan hiekkaan hautautuvista pottuvarpaistani) Otin siis hiukan vaivautuneen ilmeen, jolloin tomeratäti katsoi kysyvästi uudestaan ja sanoi "no keskiviikoksi" . -"no okei". oioioioioi!
Tunnin jälkeen kävin tädin kanssa lyhyen keskustelun esitykseni sisällöstä jne. Ja mainitsin myös ohimennen ettei suomenkielinen filologia kuulu opintoihini. Siis vain joku kymppiminsan esitys kuulemma. Hauskinta oli se, että hän oli aidontuntuisesti yllättynyt siitä ettei mulla ole suomenkielen kielioppia mukana täällä.

Häläpäti hämmää häpätihää, hämmää häpätihää

nyt sitten vielä Valenciaan ajavien Alsa-bussien lakko tähän päälle, niin hautautuu lomahaaveet lopullisesti pottuvarpaiden sijasta.

Lällättämättömyys olkoon tästä lähtien hyveeni ihan oman etuni nimissä.

Maalaukset ovat suokkariartistini MacKenzie Thorpen kuvia, jos joku haluaa vaikka neljännesvuosisatasynttärilahjavinkkejä. (onko mulla oikeutta laittaa noita kuvia tänne???). Toinen valokuva on epäonnistuneesta perunamunakkaan käännöstäni - vastoinkäymisten teemassa pysyäkseni.

Täältä näkee vielä mun viikonlopun sään Valencian rannalla. Totean vaan ihan neutraalisti..

2007-05-08T21:01:00.000+02:00

VÄLILÄLLÄTYS

Koska olen niin mukavaa matkaseuraa, minut on jälleen kutsuttu kotoa pois viikonlopuksi (On tietysti myös mahdollista, että kämppikseni maksavat erinäisille tahoille siitä, että poistun maisemista aina pidennetyiksi ajanjaksoiksi...). Vastasin toki myöntävästi lomailukyselyyn. Ei kai tämä tyttö aio hidastaa tahtia nyt kun kerran on aloitettu. Lähden Perjantaina Valenciaan. Sunnuntaiksi on luvattu 32 astetta, tänään oli jo 25 huomenna 27. Valenciassa jossakin on talo rannalla. Talon omistajan poika on tuttu ja niinpä mennään sinne vähän niin kuin ravistelemaan bikineistä viimeisetkin pölyt pois.
Ja otsikon vieressä nykyinen aamuharrastukseni, eli aamukahvin juonti parvekkeella paahteessa. Olkapäitteni väriä kommentoidaan tuon tuostakin.
Iloisia toukokuunpäiviä kaikille.

Otettiin Annen kanssa revanssi Wappukuvasta. taas ollaan hullun söpöjä .

Toukokuu on kukkakuu!

2007-05-03T18:03:00.000+02:00

Mi casa es mi casa y aquí estoy

Reissut on kai reissattu joksikin aikaa. Andalucia kutsuu tässä kuukauden sisällä ja ehkä sitä vois jossain muuallakin piipahdella. Ihastuin tähän ekstemporee viikonloppuvisiteeraamiseen..

Mallorcalla oli IHANAA. Aurinkoa oli tarpeeksi tosin tuultakin riitti. Hiekkarantaa, vähemmän ihmisiä, paljon autoja, tuttu rantalomatunnelma joka ehkä siis rentoutti vielä enemmän kuin pelkkä kotikaupungista poistuminen (vrt. Madrid ja Viini). Seurakin miellytti.

Sain kutsun reissuun Viinissä ollessani ja reippaana tyttönä varasin heti lennot. Kotona ehdin käydä jo tutuksi tulleen yhden yön (vertaa Madridista Viiniin lähtö). Aamu oli hankala: ainakin puolituntia meni vaatteiden silittelyssä, koska pyykki ei ollut välimeren kosteassa tuulessa ehtinyt kuivua yön aikana. Palmalla odottelin tuntisen verran Madridin konetta, josta laskeutuivat Irene, Javi ja Victor. Napattiin vuokra-auto ja lähdettiin matkaan.

MIESENERGIAA: pojat, automme ja kilipukki (joka piti kotia erään majakan juurella pitäen turistit varpaillaan koukkusarviensa avulla.)

Asuntona oli upealla näköalalla varustettu apartamiento. Tässä näkymä parvekkeeltamme. Kämppä oli oikeasti sisältä erittäin mukava ja vuokra oli näin low-seasonina halpa. (Vuokraajan yhteystiedot saatavissa allekirjoittaneelta.) Vähän veti kieltämättä kokeneenkin matkailijan hiljaiseksi tuo kotikatu saapuessamme kun ei tiennyt minkälainen yllätys sisällä odotti.

Mallorcalta löytyy mm. seuraavia: 1. tippukiviluolia 2. upeita näköalapaikkoja 3. suuri katedraali

4. Chopinin kuolinkylä ja 5. herran muistopatsas

huo-maa nei-din rus-ke-tus --->

...ja hiekkarantoja. (kuvista saanee enemmän irti jos aukoo niitä).

Sain aikamoisia kiksejä tällaisista kuutamokuvista. Olen pikkuhiljaa oppinut hyödyntämään hienoa kameraani. Viimeisimmässä siis kuun vasemmalla puolella Javi, oikealla Irene ja Victor.

Javi ja Irene kävivät myös sukeltamassa tokapäivänä. (Kärpänen tuli ja puri taas, eli ennen kotiinlähtöä käyn takuuvarmasti sen PADI openwaterin.)

In the meantime me kierreltiin Victorin kanssa autolla saaren itäosien pikkukyliä, pyöriteltiin päitä saksalaisturistien miehittämille törkykalliilta näyttäville huvilayhdyskunnille, lojuttiin sannassa ja auringossa ja syötiin ihanaa ruokaa.

Paikallinen juttu on pa amb oli, (katalaanin sukuista mallorcankieltä) eli leipää oliiviöljyllä. Grillattu leipäviipale jonka päällä "jotain pientä, kuten villisika" -kuten Obelix asian ilmaisisi, eli kaikenlaisia välimeren herkkuja Serranosta Parmesaaniin, raaka-aineita säästelemättä, nam.

Keskiviikkona laajensin kokemuskarttaani autoilemalla Espanjassa. Madrileñot lähtivät puoleltapäivin kotiin, mulla oli lento vasta illalla, joten ajelin hyvästelyjen jälkeen Palmaan saksalaisturistien täyttämiä mutkakatuja kiertelemään ja tuulista ranta-aallokkoa haikeana tuijottelemaan. Hiki nousi keskustassa parkkipaikkaa etsiessä. In-ho-an parkkeeraamista uudessa kulttuurissa. Koskaan en ole siitä tykännyt omassanikaan.

Karu todellisuus iski sitten illalla kotiutuessa: kotona ei ruokaa, huoneestani lamppu palanut,
kännykän näyttö rikki -tosin isiltä tuli vanha nokia tilalle postissa tänään-, kaikki vaatteet erinäisissä laukuissa viimeisen kolmen viikon ajalta ja pyykkiä vailla, lipaston kurssien tämänhetkisistä puheenaiheista ei tietoakaan ja torstaiaamun ilona sitten espanjan syntaksia ja semanttisia puita heti kymmeneltä. vojvoj!

Nyt pitäisi sitten siis motivoitua tekemään esitelmää kreolien sisäisestä kieliopista ja niihin liittyen vallalla olevasta kahdesta eri teoriasta... espanjaksi puolituntia ensitorstaina kiitos. hohhoijaa...
miksi ei nappaa miksi ei nappaa?

Haluaa takaisin palmusaarelle!

2007-04-29T01:23:00.000+02:00

Grüss Dich!
Ja taas mennään.
Nimittäin huomenissa Mallorcalle.
Elämä on lyhyt, Rytkönen pitkä, joten kannattaa aina tarttua tilaisuuksiin ja tutustua lähisaariin!
Viini oli upea ja oli ihanaa tavata Anne-ystäväni ja jutella oikein kunnolla suomeksi ja pitkästi. Kulttuuritarjonta oli riittoisa ja kaupunkien kadut hyvin erilaisia näihin meidän kulkuväyliin verrattuna. Selvisi myös totuus Sissi-idolistani. Elokuvasarjassa lumikkimaisena kuvattu tyttö olikin anoreksikko, vetäytyvä ja loppuvaiheessa hiukan hulluhko.. Mutta tykkäsi merestä kuten minä.
Servus vaan kaikille toivottaa käsivartensa Viinissä polttanut reissaaja.
-Ja Barcelonassa tietenkin satoi kotiutuessa...

2007-04-17T00:53:00.000+02:00

REissuja

Pikapikainen tiedotus asiasta kiinnostuneille.
Tulin tänään Madridista ja lähden huomenna Viiniin.
VOI VITSI että on osuva kuva!
Hypin sisäisesti volttia!
(Näin vähällä kieli-ihminen pysyy tyytyväisenä.)

Siellä viihdyn (ainakin toivon viihtyväni) kymmenen päivää ja toteuttavani jo jokseenkin patoutuneita juorutarpeita ei-virtuaalisesti tapahtuvassa kanssakäymisessä melkoisen tauon jälkeen. Sivussa Anne tätä-nykyä siis Viiniläinen ja minä hullun söpössä kuvassa viimevappuna.

Madrid oli suuri, sekavampi kuin Barcelona, mahtipontisempi ja puistoisa pääkaupunki. Siellä oli oikein oikein mukavaa. (piti tsiigata jo ihan tulevia harjoittelupaikkamahdollisuuksia silmällä pitäen) Kuten kaikki sanovat, vesi vaan puuttuu. Paljon muuta kivaa löytyy kyllä. Tässä yksi turistisimmista aukioista huikealla panoramatekniikallani tallennettuna. Ylempänä Kunkunlinna aidan raosta, jonka taakse köyhät jäi kyykkimään.

Tällaisen kanssa siellä oli äärimmäisen mukava ja näppärä liikkua. Leikin ideahan on löytää aina juuri ne kaverit joilla on vierailun odotuksiin nähden sopivimmat kulkuneuvot, asuntojen sijainnit, ravintolanomistajaystävät, kahvilatuntemus jne. Se on todellisen kaupunkimatkailijan taktikointia parhaimmillaan.

Rentouttavan viikonloppulomani aikana opin myös espanjalaisille tärkeän Tortilla De Patatas, eli perunamunakkaan valmistuksen. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Parce de Retiro on valtava valtava puisto. Niille jotka puhuu Oulua sanon, että on suurempi kuin Oulun keskusta. Siis ihan keskusta laajasti käsitettynä. Kummallista ajatella, että jonkun kaupungin puisto on jo itsessään niin iso. Kertoo jotain Madridin keskustan koosta, vaikkei se kyllä mikään ihan valtava olekaan. Vieressä Retirosta löytyneitä hauskoja pallopuita ja rumpuryhmä, joita oli paikalla kaksi. Osa enemmän amatöörejä kuin toiset, mutta ohikulkijat pysähtyivät tanssimaan lastensa kanssa tai lapsettomina. Ihanan AITO tunnelma. Rumpuryhmät ja jonglööraajat ovat puiston vakioasukkeja huhtikuusta eteenpäin.

Täällä Barcelonassa oli tänään jo sellainen suora auringon paahde, että pohkeissa alkoi tuntua hetkittäin se sama käsittämätön hiostus, jonka muistan eloisasti syys-lokakuulta. Mutta ei ole kuulemma Viinin lämpötiloissa myöskään valittamista. 20-25 ja jotain sellaista. Olen aidosti ihan pihalla pakkaamisen suhteen.
En muista kesävaatteitani.

On tytöllä huolenaiheensa
besITos

2007-04-07T14:22:00.000+02:00

Lankalauantaiko

Oli miten oli, odottelen lähinnä huomista, että saisin kurkistaa äidiltä saatuun muovipussiin, jossa on pahvimunani, joka on täynnä suklaata. **Piinallista**
Oikeasti pahvimuna pitäisi perheperinteemme mukaan ETSIÄ, mutta koska olen yksin kotosalla Barbaran jäätyä kyläänsä loppuviikoksi auto-ongelmien takia, taidan piilottaa munan illalla silmät kiinni jonnekin ja katsoa saanko aamulla luotua vähääkään jännitysmomenttia itselleni...

(ah ollapa nyt 83v ja dementoitunut, ei tarvitsisi tätäkään kaikkea suunnitella -tosin olisin kai jo unohtanut, että mulla edes on suklaata odottamassa ja jännittävä homemöykky löytyisi sitten poismuuttaessa)

Käytiin eilen Gironassa. Tosi kaunis kaupunki. Siellä oli vanha juutalaiskortteli ja kaupunginmuuri jota sai kipitellä pitkästi ja korkealla, vähemmän ihmisiä kuin Barcelonassa, ja saatiin pitkästä aikaa olla umpituristeja, joita täällä itse joutuu väistelemään joka viikonloppu. Piristävää kotiseutumatkailua. Kokoonpanomme vasemmalta oikealle: Marco, Elena, mie ja Luca:

Lisäksi siellä oli siis:

1. Antiikinaikainen roomalaiskylpylä, 2. lounastauko,
3. Eroja italialaisten ja suomalaisten pukeutumisessa (oikeasti siis 22 astetta ja aurinkoa taivaantäydeltä -härlig, sillä meillä on satanut kohta toista viikkoa ja tänäänkin on vielä pilvistä),

4. Kaupunginmuuri,

5. Hieno katedraali, jonka edessä rivistö pääsiäistarinan asetelmia, johon liittyen hoksasin ensin lisää kulttuurieroja italojen ja suomalaisten välillä, mutta lopulta ymmärsin, että kyse oli pienemmästä asiasta kuin luulin.
ELI nämä hahmot plus 250-päinen roomalaissotilasjoukko olisi marssinut iltakahdeksalta vanhaa kaupunkia ympäri. Itse olisin halunnut jäädä ihailemaan niitä, mutta italot olivat vähän vastahakoisia.

Aikaisemmin puhuessani innokkaasti näiden kulkeiden katselusta, italot ovat aina olleet jotenkin hyvin epäkiinnostuneita, suorastaan teilaavia ehdotusteni suhteen. Mietin siis ensin, että onpa jännä ero: vaikka suomalainen ei olisi erityisen kristitty, kyllä tällaiset jo sinänsä spektaakkelina kiinnostavat. Saapasmaalaisilla on ilmeisesti katolisuuteensa hyvin jyrkkä kyllä/ei suhtautuminen..

MUTTA olin väärässä. Kävi ilmi, että (tietysti) katolisessa Italiassa näitä kulkueita näkyy samalla tavalla joka kaupungissa joka vuosi, ja Luca mutisi joutuneensa pienenä myös osallistumaan niihin (pikku roomalaissotilaana? -söpöä.). Kyse on siis yliannostuksesta. (Itse vertasin mielessäni tiernapoikien ihasteluun rotuaarilla.. kun joulun ensimmäinen hyvää-äää ii-iiltaaa -setti lähtee niin meitsi poistuu ripeästi Nishikilläni takaoikealle tai -vasemmalle, mihin vaan nyt sattuu nopeiten pääsemään).

Huomenna kokoonnutaan jollakin kokoonpanolla pääsiäisaterialle. Pitää suunnistaa torille tuoretavaraa haalimaan. Kevättä ja murua rintaan nääs.

Tänään väsyttää, vaikka eilinen päivä meni rauhallisesti auringossa: Luin yöllä loppuun ekan katalaanikirjani (rastia seinään kiitos). Un Camí memorable, eli A walk to remember, eli kirja, josta tehtiin leffa, josta tehtiin kirja. Ei erityisen kimuranttia tekstiä, mutta kannesta kanteen sen romantiikan-
nälkääni loppuvaiheessa jopa 'ahmin'.
Tuli aivan ikävä Montgomeryä ja Alcottia. Ehkä toivoisin olevani taas 11 enkä sittenkään 83.

Iloista pääsiäistä kaikille
punaposkihiihtäjille ja pulloposkisuklaahiirille